Tämä on ns. jatko-osa Jennipherin tarinalle.
Tess ja Jacob Moore ovat Jennipher ja Tobey Mooren lapset, kaksoset ja he ovat tällä hetkellä yliopistossa.
Ja kaikkeahan ei voi tapahtua Sims 2sen maailmassa.
Tess sulki hiljaa puhelimen. Vakuutusyhtiöstä oli soitettu ja hänelle oli kerrottu, että he, hän ja Jacob, olivat saaneet perinnön vanhemmiltaan, jotka olivat kuolleet. Kuolleet! Tess ei saattanut uskoa asiaa. Hän kääntyi kävelläkseen huoneeseensa, mutta Jacob esti hänen aikeensa. "Kuka se oli?" poika kysyi. Tess ei kyennyt pidättämään itkua. "Äiti ja isä on kuollu", hän parahti ja kätki kasvonsa kämmeniin. Jacob hämmentyi ja yritti halata siskoaan. Kyyneleet tulvivat pojankin silmiin. Ei se voinut olla mahdollista... Tess katsahti itkuisin silmin kelloon. "Mun pitää mennä, luento alkaa", hän sopersi veljelleen. "Joo.. Okei", Jacob vastasi ääni puurona ja katseli sisarensa lähtöä.
Luennolla Tess ei kyennyt keskittyä. Hän opiskeli kirjallisuutta tavoitteenaan löysäilyura. Hänen veljensä sen sijaan opiskeli historiaa sotilasura tähtäimessä. Tess ei olisi jaksanut kuunnella lehtorin jorinaa, mutta jotenkin se rauhoitti kaiken jälkeen... Kerrankin Tess keskittyi kunnolla.
Sillä välin asuntolassa Jacob yritti epätoivoisesti unohtaa vanhempiensa kuoleman ja yritti tehdä tuttavuutta tyttöihin. Kukaan ei lämmennyt pojan hurmausyrityksille, vaan he kiersivät tämän kaukaa. Jacob oli murheen murtama ja sulkeutui omaan huoneeseensa ja jätti menemättä luennoille. Tess tuli pian luennolta ja näki veljensä ahdistuksen. Hän itse oli jo jotenkin rauhoittunut. Hän tajusi, ettei elämä ole ikuista ja Jenillä ja Tobeylla oli ollut hyvä elämä. "Jacob.. Ootsä okei?" Tess kyseli koko ajan. "Kyllä mä oon", Jacob toisteli ja alkoi vähitellen uskomaankin omiin sanoihinsa. Yhteisvoimin kaksoset selvisivät tuskastaan.
Pian oli neljä pitkää yliopistovuotta suoritettu ja oli valmistumisjuhlien aika. Tess ja Jacob olivat jännittyineitä. "Hyvin se menee", Jacob yritti piristää Tessiä, joka tärisi hiljaa ja näytti kalpealta. Tess hymyili veljelleen. Valmistujaisjuhlat sujuivat hienosti, ja molemmat saivat huippuluokan todistukset. He olivat nyt valmiita oikeaan, itsenäiseen elämään. Taksi saapui ja vei heidät Stadiin heidän lapsuudenkotinsa eteen. Tess purskahti itkuun: kaikki oli kuin ennekin, kaikki kalusteet samoilla paikoilla ja piha yhtä siisti kuin ennenkin. Jacobkin katseli silmät kyynelissä taloa. Onneksi he eivät olleet myyneet taloa...
Tämä on tälläinen laimea alku... Jatkanko?
Ja nyt tajusin, että rekisteröitymisilmoitukseni olisi tietysti voinut laittaa tähän samaan... :)
Tess ja Jacob Moore ovat Jennipher ja Tobey Mooren lapset, kaksoset ja he ovat tällä hetkellä yliopistossa.
Ja kaikkeahan ei voi tapahtua Sims 2sen maailmassa.
Tess sulki hiljaa puhelimen. Vakuutusyhtiöstä oli soitettu ja hänelle oli kerrottu, että he, hän ja Jacob, olivat saaneet perinnön vanhemmiltaan, jotka olivat kuolleet. Kuolleet! Tess ei saattanut uskoa asiaa. Hän kääntyi kävelläkseen huoneeseensa, mutta Jacob esti hänen aikeensa. "Kuka se oli?" poika kysyi. Tess ei kyennyt pidättämään itkua. "Äiti ja isä on kuollu", hän parahti ja kätki kasvonsa kämmeniin. Jacob hämmentyi ja yritti halata siskoaan. Kyyneleet tulvivat pojankin silmiin. Ei se voinut olla mahdollista... Tess katsahti itkuisin silmin kelloon. "Mun pitää mennä, luento alkaa", hän sopersi veljelleen. "Joo.. Okei", Jacob vastasi ääni puurona ja katseli sisarensa lähtöä.
Luennolla Tess ei kyennyt keskittyä. Hän opiskeli kirjallisuutta tavoitteenaan löysäilyura. Hänen veljensä sen sijaan opiskeli historiaa sotilasura tähtäimessä. Tess ei olisi jaksanut kuunnella lehtorin jorinaa, mutta jotenkin se rauhoitti kaiken jälkeen... Kerrankin Tess keskittyi kunnolla.
Sillä välin asuntolassa Jacob yritti epätoivoisesti unohtaa vanhempiensa kuoleman ja yritti tehdä tuttavuutta tyttöihin. Kukaan ei lämmennyt pojan hurmausyrityksille, vaan he kiersivät tämän kaukaa. Jacob oli murheen murtama ja sulkeutui omaan huoneeseensa ja jätti menemättä luennoille. Tess tuli pian luennolta ja näki veljensä ahdistuksen. Hän itse oli jo jotenkin rauhoittunut. Hän tajusi, ettei elämä ole ikuista ja Jenillä ja Tobeylla oli ollut hyvä elämä. "Jacob.. Ootsä okei?" Tess kyseli koko ajan. "Kyllä mä oon", Jacob toisteli ja alkoi vähitellen uskomaankin omiin sanoihinsa. Yhteisvoimin kaksoset selvisivät tuskastaan.
Pian oli neljä pitkää yliopistovuotta suoritettu ja oli valmistumisjuhlien aika. Tess ja Jacob olivat jännittyineitä. "Hyvin se menee", Jacob yritti piristää Tessiä, joka tärisi hiljaa ja näytti kalpealta. Tess hymyili veljelleen. Valmistujaisjuhlat sujuivat hienosti, ja molemmat saivat huippuluokan todistukset. He olivat nyt valmiita oikeaan, itsenäiseen elämään. Taksi saapui ja vei heidät Stadiin heidän lapsuudenkotinsa eteen. Tess purskahti itkuun: kaikki oli kuin ennekin, kaikki kalusteet samoilla paikoilla ja piha yhtä siisti kuin ennenkin. Jacobkin katseli silmät kyynelissä taloa. Onneksi he eivät olleet myyneet taloa...
Tämä on tälläinen laimea alku... Jatkanko?
Ja nyt tajusin, että rekisteröitymisilmoitukseni olisi tietysti voinut laittaa tähän samaan... :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tosi hieno tarina. Parempi ku Jennipherin tarina (sorry). Jatka vaan.
Sinä olet siis se Jennipheri- tarinan kirjoittaja
Gabrielle .. (Vai..) ? :)
JATKAT TUOTA.
Ja muutes, mä olen se Jennipher-tarina-fanittaja
"Jokuhassu." x) Vaihdoin vaan nimimerkkiä :p
Niin että, jATKAJATKA. :)
Joo, minä olen Jennipher-sarjan kirjoittaja.. :)
Sä oot NIIN hyvä kirjoittaja! Jatka ihmeessä!
Ootko kirjoittanu kaikki tarinat valmiiksi jonnekin, kun niitä niin nopeaan tahtiin tulee? Vai keksitkö vaan yhtäkkiä kaiken?
Tarinat ovat valmiina vain päässäni... Kehittelen niitä aina koulussa kun on tylsää ja muutenkin... :)
Eli, sä todellakin
jatkat :)
Ehkä oli vähän laimeahko, mutta mitä olen edellisiä tarinoitasi lukenut, niin uskon ettei tämä ollutkaan parastasi. ;)
Pistin muuten merkille, että tarinasi vähän niin kuin lyhenevät koko ajan, vaikka ne hyviä ovatkin. Joten mieluummin pitempiä tarinoita vähän harvemmin, kuin näin lyhyitä tiuhaan tahtiin. :)
Mutta mutta muutenhan tarinasi ovatkin loistavia. :D