Ajattelin kirjoittaa oman tarinani tänne...
Kun mä menin ekaluokalle, mennin pieneen kyläkouluun Meitä oli vaan koko koulussa n.30 oppilasta. Siellä oli hyvä olla, suorastaan ihanaa!! Välillä tuli kyllä jotain riitoja ja kiusatuksi tulemista, mutta ne sovittiin, pyydettiin anteeksi ja puristettiin kädestä. ja se unohtui.Opettajat välitti.
Mulla meni hyvin koulussa, sain hyviä arvosanoja.
Mutta kaikki muuttui kun jouduin vaihtamaan isompaan kouluun kun menin viidennelle. Nyt meidän luokalla oli n.30 oppilasta, tunsin vain pari oppilasta. Pelotti joka aamu mennä kouluun... koska pelkäsin.
Siirryin kuudennelle, pelotti. Koulu meni huonosti. Ei ollut ketään jolle voisin puhua ja purkaa pahaa oloani.
Kun menin yläasteelle, kaikki muuttui. Ne pari kaveria jotka olin saanut edellisessä koulussa meni toiselle luokalle, ja saivat uusia kavereita. Mä olin todellakin yksin. Mua kiusattiin joka päivä. Joskus hävisi takki naulakosta, millon tuolille oli laitettu purkka yms, milloin kuului pilkkavia huutoja. koulu meni todella huonosti... mun elämä oli yhtä helvettiä. Oli sellainen tunne että maikat tiesi kiusaamisesta mutta niitä ei vaan kiinostanut puuttua asiaan.
Mutta nyt mulla menee hyvin, opiskelen itselleni jo toista ammattia, mulla on paljon kaverita, ja olen löytänyt sen oman kullan!!
Mulla ei ole ollut koskaan läheiset välit porukoihini, äitini on alkohoisti.
Kun olin 15v. asuin kesät yksin, en jaksanut enää olla kotona, halusin olla yksin ja kerätä voimia taas että jaksan taistella taas koulussa.
En hae tällä jutullani sääliä, en todellakaan!!!
Kirjoitin tämän vaan sen takia että jos jollakin olin samoja kokemuksia niin laita maili ossa, niin mailaan!!!
-kiitos kun jaksoit lukea tämän loppuun!! :)-
Kun mä menin ekaluokalle, mennin pieneen kyläkouluun Meitä oli vaan koko koulussa n.30 oppilasta. Siellä oli hyvä olla, suorastaan ihanaa!! Välillä tuli kyllä jotain riitoja ja kiusatuksi tulemista, mutta ne sovittiin, pyydettiin anteeksi ja puristettiin kädestä. ja se unohtui.Opettajat välitti.
Mulla meni hyvin koulussa, sain hyviä arvosanoja.
Mutta kaikki muuttui kun jouduin vaihtamaan isompaan kouluun kun menin viidennelle. Nyt meidän luokalla oli n.30 oppilasta, tunsin vain pari oppilasta. Pelotti joka aamu mennä kouluun... koska pelkäsin.
Siirryin kuudennelle, pelotti. Koulu meni huonosti. Ei ollut ketään jolle voisin puhua ja purkaa pahaa oloani.
Kun menin yläasteelle, kaikki muuttui. Ne pari kaveria jotka olin saanut edellisessä koulussa meni toiselle luokalle, ja saivat uusia kavereita. Mä olin todellakin yksin. Mua kiusattiin joka päivä. Joskus hävisi takki naulakosta, millon tuolille oli laitettu purkka yms, milloin kuului pilkkavia huutoja. koulu meni todella huonosti... mun elämä oli yhtä helvettiä. Oli sellainen tunne että maikat tiesi kiusaamisesta mutta niitä ei vaan kiinostanut puuttua asiaan.
Mutta nyt mulla menee hyvin, opiskelen itselleni jo toista ammattia, mulla on paljon kaverita, ja olen löytänyt sen oman kullan!!
Mulla ei ole ollut koskaan läheiset välit porukoihini, äitini on alkohoisti.
Kun olin 15v. asuin kesät yksin, en jaksanut enää olla kotona, halusin olla yksin ja kerätä voimia taas että jaksan taistella taas koulussa.
En hae tällä jutullani sääliä, en todellakaan!!!
Kirjoitin tämän vaan sen takia että jos jollakin olin samoja kokemuksia niin laita maili ossa, niin mailaan!!!
-kiitos kun jaksoit lukea tämän loppuun!! :)-
Vastaukset 7
Vanhimmat
haluaisin neuvoo... mulla itellä menee suhteellisen hyvin on kavereita ja kaikkee, mutta mun pikkubroidi on tokaluokalla ja aina tulee kotiin pahalla tuulella, ja kertoo kuin häntä kiusataan. vaikka kuinka haluaisin häntä auttaa niin en keksi mitään järkevää. anna joku vinkki mitä sellaises tilantees hänen pitäisi tehdä, arvostaisin sitä suuresti.
älä ainakaan yritä tyrkyttää apuasi hänelle, vaan koita kysellä että miksi häntä kiusataan ja onko kiusaamista jatkunut kauankin. Kouluun olisi hyvä ottaa yhteyttä ja kysellä esim.opettajilta onko ne huomanneet mitään.
Mutta muista olla hänen tukenaan ja kuunnella jos hän haluaa puhua. itselläni ei ollut ketään jolle olisin voinut puhua, ja se ahdisti.
toivottavasti täsrä oli jotain apua!!
millä luokalla oot. taidan tuntee sut.
no sehän kiva!!! no kerro sitten kuka olen???!!! *odottaa innolla*
eiku kerro sinä kuka oot?
Sun pitää sanoa pikkubroidillesi, että hänen ei tarvitsekkaan mielyttää muita ja että pukeutuu vain miten haluaa ja harrastaa mitä haluaa. Pitää oppia hyväksymään itse itsensä, jotta voi "kävellä kiusaajiensa yli". Tarkoitin siis henkisesti. Koulu pystyy puuttumaan fyysiseen väkivaltaan, mutta henkiseen loppupeleissä aika vähän.
voi mailata.. [email protected]