Tyttäreni oli maailman helpoin lapsi 2.5 vuoden ikään asti. Sitten saimme toisen lapsemme ja kaikki muuttui. Nykyisin tyttö on todella pahalla päällä. Välillä tuntuu ettei se paljo muuta teekkään kun raivoaa. Se voi saada "itkukohtauksen" ihan ilman syytä, eikä mikään auta. Huomion kipeys on valtava, mutta mikään ei tunnu hänelle riittävän. Olen yrittänyt touhuta hänen kanssaan mahdollisimman paljon, aina kun vauvalta kerkeän. Isällä on vielä tosi huono kynnys kuunnella itkua, ja sitten hänkin suuttuu. Onneksi vauva on tyytyväinen ja antaa minunkin nukkua öisin. Muuten en jaksaisi tätä. Itselläkin on paha olla kun tyttäreni raivoaa. Joskus väsyneenä tulee sitten itsekkin huudettua ja siitä huono omatunto. Toivottavasti tuo menee joskus ohi. Miten muut äidit olette jaksaneet itkevien lasten kanssa?
Lapsi raivoaa
välillä toivoton
6934
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
nyt 1,9 vuoden iässä. Meille syntyy toinen lapsi ensi syksynä ja nyt jännittää rauhottuuko poika siihen mennessä.
Välillä päivät on ihan kamalia, mikään ei huvita, yht´äkkiä alkaa kahia itkeminen ja raivoaminen. Olen yrittänyt antaa paljon pojalle aikaa, mutta aina ei tunnu kelpaavan.
ota lapsi mukaan vauvan hoitoon..
ottaa hänet mukaan vauvan hoitoon. Mutta esim. kun kylvetän vauvaa niin tyttöni tuo vannaan omia leluja ja kun kiellän sen niin taas se alkaa. Kyllä hän saa tuttia tarjota ja auttaa vaippojen kanssa. Mutta sitten välillä hän saattaa läpsäistä vauvan kasvoja, jos en heti kerkeä väliin.
sisko sinne vannaan omia nukkejaan kantaa, eihän vauvaa siellä vedessä uiteta.
Sovi näin, "minä pesen ensin vauvan, sitten saat pestä oman vauvan"...
Ei ole vaikeaa jos ei tee siitä vaikeaa.
Oma nukke, jolle tehhään just samat jutut kuin vauvalle..rattaat, peitot, vaatteet..Oletko unohtanut millaista on olla pikkutyttö ja leikkiä kotileikkiä?
En taida kovin paljoa tuoda uusia keinoja avuksesi, mutta tilanteesi tuntuu "tutulta"...
Jokainen lapsi reagoi uuteen vauvaan jotenkin - ilmeisesti niin myös sinun lapsesi juuri tekee.
Meillä on 2 viikkoinen vauva ja isosisko reilu 2,5 v: uhma on muutenkin päällä ja nyt tämä uusi vauva "pahentaa" tilannetta.
Isosisko sai raivareita jo ennenkuin vauva syntyi; pääsimme vähitellen niistä eroon kun järjestimme paikan, johon lapsi laitetaan kun "alkaa raivota" (ts paikka, johon hänet lalitetaan ja viedään niin monta kertaa kun on tarve - välillä yli 50 kantoa takaisin...) ;-)!Jossain vaiheessa lapsi lopettaa karjuntansa ja muun raivoamisen ja sitten istutaan hetki sylissä ja yleensä tämän jälkeen tilanne rauhoittuu.
Pukemistilanteet ovat vielä ihan järkyttäviä: lapsi juoksee pakoon minkä koivista pääsee ja sitten kun kiinni saa, on vetelä kuin pullataikina. Yritäpä siinä tunkea haalariin 14 kg:sta, täysin velttoa lasta! Ei tietysti pitäisi yrittää saada vauhdissa kiinni tenavaa, mutta on menoja joihin on ehdittävä ja aina ei pysty aloittamaan pukemista tuntia aikaisemmin. Yleensä siinä vaiheessa kun lapsella on vaatteet päällä, on äidilläkin hiki päällä ja kaikki äidilliset, lämpimät tunteet ovat jäähtyneet!
Meilläkin isosisko on huomattavasti huonommalla tuulella ja itkeskelee herkästi. Oma jaksaminen vauvan ohella on sitten mitä on eikä aina jaksa selittää rauhallisesti, vaan huudoksi se joskus menee täälläkin... Vähitellen tilanne näyttää kuitenkin rauhoittuvan - tosin hyvin hitaasti, mutta kuitenkin.
Odottelen siinä toivossa, että tilanne vähitellen "laukeaa". Toisaalta realistina uskon, että sitten tulee jotain muuta tilalle - mutta se on sitten sen ajan murhe.
Jaksamista "raivottaren" kanssa!
Meillä tehtiin näin:
Lapsilla ikäeroa 1v 5kk:tta. Kun mustasukkaisuus nosti päätään enemmän. Kerroin lapselle juttuja siitä kun ne itse oli niin pieniä...
Pikkusiskokin tuntui kiinnostavalle, kun kuuli samalla itsestään. Tuon ikäinen on mielestäni aivan varma siitä että maailma pyöriin hänen itsensä varassa ja yhtä äkkiä äiti huomioi vaan toista... (vaikka tämä ei olekkaan totta).
Ja pukeminen... anna laittaa itse osa vaatteista ja ihmettele miten sinä oletkin jo niin iso. Ja vähän vanhemmalle: Katsotaan saatko sinä vaatteet päälle ennen äitiä ja vauvaa...
Jos näistä olisi edes jotain apua.