mennä alas, katua

rakentui kirjoitti:

näin viime yönä unen,
jossa sitoivat köysillä veteen
sekuntiviisarin hitaasti kaikuva tikitys
   muodostui liikkeekseni siinä
ja jalkojani en tuntenut,
mutta silti ne liikkuivat kuin kone

hitain ja varmoin vedoin
uin halki horisontitonta merta
kun maapallo ei kaartunut
   ja seuraamani hahmo
paljastui itsekseni

merestä tuoksui kilometrien syvyys
   ja ne hautavajoamat,
jotka pitivät itsessään vuosimiljoonien
   taiat ja loitsut

siellä ei ollut hiljaista

kaikki elämäni puheet
   kääntyivät vastaani aaltoina
yksi kerrallaan, ne sanoina löivät
   minua pinnan alle
kunnes painuin ja näin voiman

siellä pohjalla oli jotain näkemätöntä
kun veden
   kristallisessa
      kirkkaudessa
värikkäät pienet linnut metsästivät tiikereitä

minä päästin teoistani otteen
   ja painuin läpi maan
liisin kohti sysikuumaa puhetta,
joka ei päästänyt otteestaan irti
sen koukku oli seireenit ja
minä niistä yksin valettu epätodellisuus

sanat kuuluivat kuin profetian viimeiset jakeet
jossa minä räjähdin ihmisen rajoilla,
raajattomaksi trigonometriaksi

kirosanoiksi maailman kaikilla kielillä,
sekä autuaaksi neitsyydeksi
   läpi rauhattoman kuun,
kysyen itseltäni tauotta

"kyllä vai ei"

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä