Avopari eroaa. Toinen ostaa toisen osuuden. Asunnosta vielä velkaa, jota maksettu kuitenkin puoliksi. Arvonnousu, pitääkö ottaa hinnassa huomioon. Olisiko luopujalla aihetta saada osuutensa takaisin myös maksetusta korosta pelkän pääoman lyhennyksen lisäksi.
Kiittää ja niiaa etukäteen!!!!
Kiittää ja niiaa etukäteen!!!!
Vastaukset 34
Vanhimmat
Siis toinen ostaa toisen osuuden asunnosta. Ja ottaa velat vastatakseen...
Eikös YHTÄÄN juristii ole enää hereillä...
HALOO, please.
No, ei sitten, taas yks tyhmä tyttö imetään sitten kuiviin....
Jos olette asunnon puoliksi omistaneet ja rahoittaneet (maksamalla asuntolainaa korkoja), oikea menettely on, että asunnon käyvästä arvosta vähennetään miehen vastattavaksi ottama jäljellä oleva kokonaisvelka, ja erotus jaetaan kahdella. Laskun lopputulos osoittaa sen, mitä asunto-osuudestaan luopuva osapuoli voi itselleen vaatia.
Tulos on sama kuin silloin, jos asunto myytäisiin ulkopuoliselle. Tällöin myyjät maksaisivat kauppahinnasta asuntovelan pois ja jakaisivat säästön keskenään puoliksi. (Tai jakaisivat ensin kauppahinnan puoliksi ja sitten kumpainenkin maksaisi pois oman asuntovelkansa.)
Oleellista on, että asunnon lunastusarvona käytetään sen nykyarvoa (ei hankinta-arvoa).
Ja vinkkinä vielä, että käyvän arvon saa aika näppärästi vaikka käyttämällä pari kiinteistövälittäjää paikalla. Kun ottaa keskiarvon siitä, mitä he uskoisivat asunnon myyntihinnaksi, niin ollaan varmaan aika lähellä oikeaa.
Kiitos neuvostasi.
Me erottiin avomiehen kanssa edellisenä vuonna. Minä jäin asuntoomme, joka oli molempien nimissä. Minä ts. ostin miehen pihalle tästä kämpästä.
Arvonnousua ei oteta huomioon muuten kuin avioerossa. Avoerossa kumpikin kokoaa omat kamansa ja rahansa, ja sillä sipuli.
Asianajajalla kirjoitettiin paperi jonka mukaan maksoin täsmälleen sen summan, jonka mies oli viiden asutun vuoden aikana laittanut yhteiseen asuntoomme. Se teki noin 15 000 euroa. Asunto maksoi ostettaessa 55 000 €. Sen jälkeen asunto merkittiin yksin minun nimiini.
Tietenkin asunnon voi aina myydä. Vain sillä tavalla saa enemmän. Mutta toisen ei tarvitse siihen suostua.
Älä usko ex-avovaimoa, hänen "tietonsa" on täyttä huu-haata! Jos hän on onnistunut jymäyttämään ex-kumppaniaan, niin sinun ei tarvitse tulla samoin jymäytetyksi. Se, mitä vastauksessani kerroin, on nimenomaan oikea menettely.
Millähän perusteella tämä ex luulee olleensa oikeutettu saamaan yksin hyväkseen molempien avopuolisoiden omistaman asunnon arvonnousun? Entä, jos asunnon olisikin lunastanut toinen yhteisomistaja, olisiko ex edelleen samaa mieltä, että olisi oikein, että hän itse jäi nuolemaan näppejään arvonnoususta?
Ei siinä, että omistajista toinen lunastaa asunnon itselleen eli ostaa toiselta osapuolelta tämän omistaman osuuden ole mitään eroa siihen verrattuna, että koko asunto myydään ja sitten jaetaan kauppahinta. Samalla tavoin asunnon arvonnousun tulee koitua molempien omistajien, eikä vain toisen, hyväksi. Onko tätä nyt niin vaikea ymmärtää???
Jos asunnon lunastamisesta ei yhteisomistajien kesken voida sopia, toinen yhteisomistaja voi vaatia, että käräjäoikeus yhteisomistuksen purkamiseksi määrää asunnon myytäväksi ja uskotun miehen hoitamaan myymisen ja rahojen jakamisen omistajien kesken. Luuleekohan ex tässäkin tilanteessa olevansa jostain syystä etuoikeutettu saamaan asunnon arvonnousun eli myynti- ja ostohinnan erotuksen itselleen??? Ilmeisesti luulee, mutta luulo on väärä, eikä tiedon väärtti.
Tlanne olisi exän kuvaama, jos asunto olisi hankittu vain exän nimiin ja exän kumppani olisi osallistunut hankinnan rahoitukseen esimerkiksi lyhentämällä exän asuntolainaa. Tällöin lähtökohtaisesti kumppani saisi hyväkseen vain rahoituspanoksensa. Mutta näinhän asia ei exän kertoman mukaan ollut, joten exän antama "tieto" on väärää tietoa.
Väittämäsi pohjalta siis arvonlaskun saa myös vähentää avokin puolikkasta?
Meillä oli asuntolaina osakkeeseen josta tuli kai maksettua vähän liikaa. Kaksi vuotta ostosta alkoi homma olla selvää ja eroa pukkasi. Välittäjä sanoi, että kuusikymppiä eikä yhtään enempää. Oltiin maksettu 75.
Homma kuitenkin tehtiin erotteluperiaatteella (tai jotain sinne päin) asianajajan johdolla niin että muija sai sen minkä oli todistettavasti maksanutkin. Vähennettynä koroilla.
Johan on perkele, että mua on kusetettu oikein asiananjajan toimesta!! Minne niistä voi tehdä valituksen, tämän sun "tietosi" pohjalta?
Jos et kahdesta kirjoituksestani asiaa ymmärrä, niin olkoon minun puolestani.
talteen ja mennä jonnekin kuluttaja-asiamiehelle vaatimaan sen nojalla turhaan maksettua osuutta pois eksältä, laitan vaikka ulosottoon tai jotain?
Pitäähän se paikkansa, pitäähän?
Ja asianajajan ryökäle raastupaan!
//Tietenkin asunnon voi aina myydä. Vain sillä tavalla saa enemmän. Mutta toisen ei tarvitse siihen suostua.//
Siihen nimenomaan toisen (tässä miehen) ei tarvitse suostua, että toinen (tässä nainen) lunastaisi hänen osuutensa asunnosta lunastusajankohdan käypää hintaa halvemmasta hinnasta. Tällainen lunastaminen siis onnistuu vain, jos mies siihen suostuu. Ex-avovaimon tapauksessa mies jostain syystä (harhaanjohdettuna?) on suostunut. Ex olkoon siis tyytyväinen miehen kustannuksella saamaansa perusteettomaan etuun.
Mutta jos mies vaatii asunnon myytäväksi, niin se myydään, suostuipa nainen siihen tai ei. Eli naisen suostumusta myymiseen EI tarvita. Myyminen tapahtuu siten kuin olen kertonut yhteisomistussuhteen purkamisen tapahtuvan.
Kirjoitin juuri tuonne alemmas viestin alkuperäiselle ja nyt ihmettelen, minkä lakikoulun sinä olet käynyt, kun et tiedä sitäkään, ettei yhteistä asuntoa voi myydä toinen yksinään?
Siihen on haettava luvat poikineen ennen kuin se onnistuu. Ja se kaikki MAKSAA. Kannattaako silloin muutaman prosentin "arvonnousu" (joka sekin menee puoliksi) laittaa kiinni lakimieheen ja käräjille?
Eikö kauppa ole kauppa, kun siitä kaksi ihmistä keskenään sopivat, ja kauppa vahvistetaan?
Nämä jutut ovat sellaisia, että ne pitäisi ottaa huomioon ENNEN ostamista. Eikä jälkikäteen.
//Väittämäsi pohjalta siis arvonlaskun saa myös vähentää avokin puolikkasta?//
Ei siinä mitään vähennetä tai lisätä, vaan jaetaan asunnon käypä arvo jakoajankohtana. Aivan samalla tavoin kuin jos asunto tuolloin myytäisiin ulkopuoliselle. (Eihän kummallakaan omistajalla ole velvollisuutta lunastaa toisen osuutta.) Silloin myyntikauppahinnasta maksetaan loppuosa asuntolainasta ja erotus jaetaan myyjien kesken puoliksi (jos asunto puoliksi omistettiin). Aivan siitä riippumatta, oliko myyntihinta korkeampi tai alhaisempi kuin asunnon ostohinta. Onko tätä nyt niin vaikea ymmärtää?!
Jos olette asunnon puoliksi omistaneet ja lainaa yhtä paljon (korkoineen) maksaneet, lunastushinta on helppo laskea: asunnon käypä arvo miinus lunastajan kontolle jäävä loppulaina per kaksi. Jos olette sumplineet koroilla tai muilla tekijöillä (onhan mahdollista sopia vaikka miten), tulos on erilainen (mutta sopimuksen mukainen).
//Johan on perkele, että mua on kusetettu oikein asiananjajan toimesta!! Minne niistä voi tehdä valituksen, tämän sun "tietosi" pohjalta?//
Voit tehdä viesteilläni mitä haluat. Jos lähdet oikaisua hakemaan, voit kuitenkin olla myöhässä. Ja kuten sanoin, jako on vapaasti sovittavissa. Sinä olet sen sopinut kertomallasi tavalla. Mutta onnea matkaan!
Jos teillä on tehty niin, että sinä olet hyötynyt, niin ole tyytyväinen, kuten jo sanoin.
//Kannattaako silloin ...//
On aivan eri asia, kannattaako jokin sinun mielestäsi, ja se, mikä on lain mukaista. Jos sinä kiristät miestä suostumaan sinun ehtoihisi vedoten siihen, että jos mies lähtisi valvomaan omaa oikeuttaan, se voisi tulla hänelle kalliimmaksi kuin sinun ehtoihisi suostuminen, mies ehkä suostuukin.
Mutta älä silloin väitä, että asiassa meneteltiin toisille esimerkiksi kelpaavalla tavalla (kuten täällä olet väittänyt) - ja että minun antamani tieto olisi väärä!
Täällä kysyttiin, miten asunto tulisi jaossa arvostaa. Annoin kysymykseen vastauksen, miten arvostus lain mukaan toimittaessa tapahtuu. Jos sinun tapauksessasi on toimittu toisin, älä tyrkytä tapaustasi malliksi muille. Ole tyytyväinen, että hyödyit miehen kustannuksella.
Tässä nyt sinulle (ja muillekin) vielä linkki lakiin, johon olen aikaisemmin viitannut. Tätä lakia noudatetaan nimenomaan avoliiton, mutta ei avioliiton, kyseessä ollen.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1958/19580180
Avopuolisoiden taloudelliset suhteet perustuvat omaisuuden erillisyyden periaatteeseen. Molemmat määräävät itsenäisesti omasta omaisuudestaan ja vastaavasti vastaavat omista veloistaan.
Avoliiton purkautuessa ei käytetä ositusmenettelyä lainkaan (kuten avioliiton purkautuessa) vaan avopuolisoiden omaisuus vain eritellään. Kumpikin ottaa mukaansa oman omaisuutensa.
Minun nähdäkseni korot ovat pankille maksettua korvausta lainasta, eikä avopuolisot ole velvolliset niitä toisilleen korvaamaan.
Noilla tiedoilla ei kukaan itseään kunnioittava lakihenkilö lähde tekemään mitään päätelmää.
Siispä kysyn lisää:
Onko kyseessä kinteistö?
Jos on, onko lainhuuto molemmilla vai vain toisella?
Kauanko kyseinen asunto on ollut asianosaisilla?
Onko tehty remonttia ja kuka sen on maksanut...Yms. joka vaikuttaa myytävän asunnon arvoon.
Omarahoitusosuus?
Muut asiaan vaikuttavat seikat?
Olen aina ihmetelleyt niitä, jotka osaavat vastata tyhjentävästi tietämättä jutusta mitään. Täällä niitä on PALJON. Joten ihan joka sanaan ei kannata luottaa. Toistaiseksi ei yhteenkään tämän ketjun vastauksista.
Kyseessä on asunto-osake. Omistus puoliksi paperilla.
Asunto ollut useamman vuoden, remonttiakin tehty, kulut maksettu puoliksi.
Omarahoitusosuus; vaimo maksoi laskut, mies säästi (toki rahoitti osan omista, mutta myös yhteistä alkupääomaa), tästä syystä hän katsoo omistavansa enemmän, minun puolesta OK, arvonnousu suhteessa tähän kai sovittava.
Muut seikat; Mietin että kun lainasta maksetaan alussa hyvin pitkään pelkkää korkoa, jonka myös mies joka tapauksessa olisi joutunut itsekin maksamaan, niin ei maksettu lainaosuus tässä vaiheessa ole kovin kummoinen, se taas menee sitten minun piikkiin. Tälle kai ei voi mitään.
Opin vaan sen, että seuraavan asunnon ostan itse, enkä rikastuta enää yhtään miestä!
minä ja kumppani erottiin ja juttu ratkaistiin sopimalla. Ystäväpariskunta erosi vähän aiemmin ja tarvittiin molemmilla lakimiehet ja uskottua ym. miestä pesän selvitykseen, jotta saivat toisistaan eron, just omaisuuden takia. Mies kertoi joskus myöhemmin että sopimalla olisi jäänyt enemmän rahaa käteen, vaikka olisi ottanut sen huonoimman tarjouksenkin, ja niin se varmasti on.
Me sovittiin niin, että mies maksoi minulle koron pääomasta (sen mukaan paljonko minäkin vuonna oli asunnosta maksettuna). Sain viiden prosentin koron alusta alkaen. Se on parempi kuin vastaavien asuntojen hintapyyntöjen kyttääminen lehdistä, niissä on moni mennyt retkuun, kun ne ovat vain pyyntejä, ei toteutuneita kauppahintoja. Saimme tään vinkin lakimieheltä.
Vihoviimeinen niksi on alkaa tapella asiasta. Kauppahan on aina kauppa, siinä tavara vaihtaa omistajaa sellaisella hinnalla jonka ostaja on valmis siitä maksamaan.
Sopikaa, on minun neuvoni. Muuten saattaa mennä killinki poikineen käräjille ja uskotuille miehille. Ja käteen jää vain tappelun ilo, jos sitä ikinä voi iloksi kutsua.
Osakkeen arvo on kiistatta noussut 25.000 euroa.
Tästä ei riitaa, joten ihan muutamasta eurosta ei ole kysymys.
vie uskottu mies kun hän toimittaa toimistuosituksen?
25 000 € ja se puoliksi osuutesi 12 500€. Kuinka kauan tappelet tuolla rahalla?
Sanottava että asunto on ollut teillä todella kauan, tuolla arvonnousulla tai sitten se on peruskorjattu.
Hintataso perustuu tämänhatkisiin myyntihintoihin samasta talosta samanlaisista asunnoista, joihin ei ole tehty edes remonttia, hintataso vain noussut huimasti, kuten keskustan asunnoissa täällä yleensäkin.
Ja en todellakaan ole aikonut alkaa prosessaamaan tästä, tiedän että siinä vain menettää. Olisi hyvä saada vähän vain faktoja joita esittää, että jäisi itselle edes jotain käteen.....
En todellakaan halua olla ahne tms....
Kiitos taas neuvoista!
Tuo nimimerkki "yx tavallinen" kertoo, että tuomioistuin muka pakottaa myymään kaikkein kalliimmalla (markkina-arvo) mitä asunnosta ikinä irti saadaan. Minulla on jutusta hieman toinen kuva. Koska itsekin olen vain yx tavallinen ja tietoni perustuvat vain omaan kokemukseeni en ymmärrä, miksi meidän tapauksessamme tuomioistuin vahvisti kaikkein edullisimman tarjouksen - toisen yhteisomistajan vaatimuksesta. Mielestäni tällä oli jotain tekemistä lähisuhteilla, joka teilläkin on kyseessä. Kyseessä meidän kohdalla ei ollut avoero, mutta yhteisomistus kuitenkin ja sen purku, joka meni riidaksi. Rahat tulivat lähes vuoden odottelun jälkeen siitä, kun huomasimme, että jakaa pitäisi.
Jos olisitte olleet aviossa, tilanne olisi aivan yksinkertainen...
Täällä vastataan (jos vastataan) sellaiseen tapaukseen, joka kysymyksestä ilmenee. Ja se on aivan oikea periaate. Jos kysyjä ei jotain kysy, ei siihen myöskään (pääsääntöisesti) vastata. Menköön sellainen kysyjä neuvottelemaan (maksullisesti) lakitoimistoon, siellä varmasti osataan kysymyksillä selvittää asiaa perinpohjaisemminkin. Täällä se ei onnistu.
Kyllä se vie aivan liikaa aikaa ja energiaa, että (ilmaisen) vastaajan pitäisi pyöritellä kysyjän kertomaa asiaa kaikilta kuviteltavissa olevilta kanteilta. Jos sellaista odotat, saat vastata itse.
Lisäkysymyksistäsi osa on asiaan vaikuttamattomia ja osan olen vastauksessani ottanut huomioon ("Jos olette asunnon puoliksi omistaneet ja rahoittaneet (maksamalla asuntolainaa korkoja), oikea menettely on ....") Joten turhaa jurputat!
Minä olen ihan samaa meiltä. Silloin kun esine/asunto myydään toiselle/yhdelle yhteisomistajista, markkinahinta ei määrää. Siitähän tässä oli koko ajan kyse, mistä hinnasta lähdetään keskustelemaan.
Jos asunto/esine laitetaan vapaille markkinoille myyntiin, sen ostaa se joka suostuu maksamaan hinnan, jonka myyjät pyytävät.
Jos asunto/esine laitetaan vapaille markkinoille myyntiin, sen ostaa se joka suostuu maksamaan hinnan, jonka myyjät pyytävät.
Ja rahat laitetaan puoliksi, jos ei omistusuhteista muuta johdu.
Jos ei täällä riideltäis, voitte toki jatkaa toraanne vaikka muun otsikon alla (sitä voi tehdä kotonakin näköjään ihan riittämiin) :(
Lopetankin neuvojen kyselyn tähän paikkaan,
Kiitos Kaunis Vielä Kaikille,
Eiköhän asiat tule jollain muotoa sovituksi!
Olet oikeassa siinä, että jos ei niin sitten tarpeen tullen otan yhteyttä lakimieheen....
Kivaa kevättä kaikille,
kaikesta huolimatta!
Oikein kivaa kevättä ja kesän odotusta!
Näin käy täällä aina kun paikalle osuu se, joka "tietää" kaiken...;D
//Tuo nimimerkki "yx tavallinen" kertoo, että tuomioistuin muka pakottaa myymään kaikkein kalliimmalla (markkina-arvo) mitä asunnosta ikinä irti saadaan.//
Missä olen tuollaista muka sanonut? Jos nyt edes totuudessä pysyttelisit!
Olen kertonut, että jos yhteisomistaja vaatii asunnon myytäväksi, tuomioistuin sen myös määrää myytäväksi ja uskotun miehen tuon myymisen hoitamaan. Ellei päätöksessä ole mitään myyntitavasta tai alimmasta hinnasta määrätty, asunto sitten myydään sillä menettelyllä, millä siitä oletettavasti paras hinta saataisiin. Uskottu mies voi halutessaan antaa myyntitoimeksiannon välitysliikkeelle.
Mutta jos omistajat YHDESSÄ SOPIVAT, asunto voidaan tietysti myydä millä hinnalla tahansa. Tässäkin vaiheessa toinen voi asunnon lunastaa ostamalla toisen osuuden, mutta vain YHDESSÄ SOPIMALLA ja YHEISESTI SOVITUSTA HINNASTA.
Tuliko selväksi? Jos ei niin lue varmemmaksi vakuudeksi laki eräistä yhteisomistussuhteista!
Harvinaisen pönttöä väkeä täällä taällä kertaa! Viitsinköhän moisia enää (yli kolmen vuoden jälkeen) valistaakaan?
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1958/19580180
Kyllä tuli selväksi, ole onnellinen että et omista minkäänlaisia käytöstapoja, kaikki idiootit ovat niitä vailla!
Mutta sen vaan sanon, että sinä kerroit aloittajalle, että myynnissä olisi joku käytäntö, joku automaatti jonka mukaan aina toisen on suostuttava markkinahintaiseen hyvitykseen.
Tämä ei kyllä edelleenkään pidä paikkansa. Vaikka väittäisit hamaan hautaasi asti. Jos pakkoon mennään se tarkouttaa tuomioistumen mukaan tuloa ja se taas tarkoittaa monesti huutokauppaa. Joko määrätyllä alimmalla hinnalla tai sitten ei.
Kaikki tietävät että riitaisten yhteisomistusten purku on ostajan paratiisi. Arvokas omaisuus vaihtaa omistajaa välillä pilkkahintaan!
Olen pönttö, juu. Tuliko hyvä mieli?
"""Jos olette asunnon puoliksi omistaneet ja rahoittaneet (maksamalla asuntolainaa korkoja), oikea menettely on, että asunnon käyvästä arvosta vähennetään miehen vastattavaksi ottama jäljellä oleva kokonaisvelka, ja erotus jaetaan kahdella. Laskun lopputulos osoittaa sen, mitä asunto-osuudestaan luopuva osapuoli voi itselleen vaatia."""
Olet kirjoittanut tuon tekstin ja väitit että noin se tehdään, tuota voit vaatia. Mutta jäi kertomatta että yhteisomistuksen purku ei tarkoita samaa kuin ulkopuoliselle myynti.
Myynti yhteisomistajien kesken on aivan eri asia.
Et ymmärrä perusasioita.
Myynti yhteisomistajien kesken tulee kysymykseen VAIN, JOS MOLEMMAT YHTEISOMISTAJAT SIIHEN SUOSTUVAT JA SOPIVAT HINNASTA. Lunastushalukkaan lisäksi siis tarvitaan toisen osapuolen suostumus.
Mutta jos toinen vaatii yhteisomistuksen purkua käräjäoikeuden kautta (kun ei ole voitu sopia asiasta häntä tyydyttävällä tavalla), toisen suostumusta ei tarvita; asunto määrätään myytäväksi.
Lainaamasi tekstin kirjoitin, ja siinä on sanottu se, mitä osuudestaan luopuva voi vaatia, purettiinpa yhteisomistus miten tahansa. Mutta jos osapuoli tyytyy vähempään kuin mihin hänellä olisi oikeus, niin sehän on hänen asiansa; siihen hänellä on oikeus, mutta ei velvollisuutta (kuten sinä näyt luulevan).
Mutta jos et vieläkään ymmärrä, niin minun puolestani saat sitten jäädä ymmärtämättä.
Sen sanon edelleenkin että olet pöllö, jos vääristelet tekstiäni. Idiootiksi en sentään ole sinua luonnehtinut; se on sinun käyttämäsi ilmaisu.
//Jos pakkoon mennään se tarkouttaa tuomioistumen mukaan tuloa ja se taas tarkoittaa monesti huutokauppaa. Joko määrätyllä alimmalla hinnalla tai sitten ei./Arvokas omaisuus vaihtaa omistajaa välillä pilkkahintaan!//
Nyt taidat sotkea yhteisomistuksen purkamisen pakkohuutokauppaan. Ne ovat aivan eri asioita. Yleensä yhteisomistuksen purussa myyntitapaa ei määritellä, vaan se tapahtuu sillä tavoin, millä paras hinta (eikä suinkaan pilkkahinta) olisi saatavilla. Tällöin kohdetta kaupataan kuin mitä tahansa myytävää asuntoa, vaikkapa kiinteistönvälittäjää apuna käyttäen. Myyjänä on oikeuden määräämä uskottu mies, jolla on korvausvastuu siitä, että asuntoa ei mihinkään alihintaan myydä. Sitä paitsi yhteisomistajat voivat halutessaan yhteisellä päätöksellään koska tahansa lopettaa asunnon julkisen myynnin ja sopia asian keskenään.
//Mutta sen vaan sanon, että sinä kerroit aloittajalle, että myynnissä olisi joku käytäntö, joku automaatti jonka mukaan aina toisen on suostuttava markkinahintaiseen hyvitykseen.//
Nyt olet käsittänyt väärin. Väärinkäsityksestäsi en kuitenkaan ota vastuuta, sillä asian olen kyllä ilmaissut selvästi.
Toisen (naisen, lunastushalukkaan) todellakin on suostuttava tähän markkinahintaiseen hyvitykseen, JOS TOINEN (MIES) SITÄ VAATII. Jos ei suostu, niin asunto toisen (miehen) vaatimuksesta myydään oikeuden päätöksellä, ja tällöin se myydään markkinahinnalla, jolloin kumpikin saa osuutensa tästä markkinahinnasta. - Jokohan ymmärsit?
Taas tyypillinen rahat pois eksältä-aloitus.
Miksi helvetin takia sun pitäis saada korotkin takaisin? Mahtaakohan pankki maksaa niitä sulle takasin? Mitäs veikkaat?
..jo tässä vaiheessa vastauksista.
Tosi ystävällistä vastata oudolle ihmiselle....
=)