paljonko "maksaa" ongelmaton lapsi kunnalle ja päinvastainen?(lähde Ylen txtv sivu 109)
Riihimäellä on todella tutkittu Helsingin yliopiston Palmenia keskuksen toimesta, että 17 vuoteen mennessä ongelmaton lapsi maksaa n 95 000e. Jos taas lapsi joudutaan ottamaan huostaan jo vauvana kuluja kertyy 200 000e yli eli hinnaksi tulee liki 300 000e. Toivotaan tutkimuksen anti "ohjenuoraksi" kuntien sosiaalitoimelle, jotta panostaisivat perheiden hyvinvointiin ja lapsen tukemiseen kotiin.
Riihimäellä on todella tutkittu Helsingin yliopiston Palmenia keskuksen toimesta, että 17 vuoteen mennessä ongelmaton lapsi maksaa n 95 000e. Jos taas lapsi joudutaan ottamaan huostaan jo vauvana kuluja kertyy 200 000e yli eli hinnaksi tulee liki 300 000e. Toivotaan tutkimuksen anti "ohjenuoraksi" kuntien sosiaalitoimelle, jotta panostaisivat perheiden hyvinvointiin ja lapsen tukemiseen kotiin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
ongelmahan on siinä, että kaikki tietävät huostaanottojen tulevan kalliiksi.
siis todella kalliiksi.
mitä panostusta perheen hyviinvointiin kotiin ottaisit itse vastaan?
puhdasta rahaa on turha odottaa, mutta ottaisitko vastaan luentoja lapsen kasvusta ja kehityksestä, ja siitä kuinka tärkeää on panostaa lapsen ensimmäisiin vuosiin kotona? siis jos neuvolassa huomataan, että jokin mättää lapsen kasvun ja kehityksen suhteen? että äiti on lasta kohtaan välinpitämätön, päihteissä, tai ainakin vanhalla päihteelle tuoksahtava, tai rajoitta kasvattava, jolloin neuvolan vasttaaottokin menee yhdeksi hulinaksi lapsen riehuessa?
mitä ohjetta ja "arvostelua" hyväksyisit? ja mihin ja millaiseen apuun lähtisit mukaan?
jotenkin tuntuu, että ajattelet näin: tuollainen summa rahaa, jospa anataisivat sen 200000 euroa jokaisellle huostaanotonuhan alla elävälle puhtaana käteen, niin päästäisiin kerralla rahahuolista! mutta pääsisikö kyseinen perhe kasvatushuolista ja ongelmistaan?
olen ennenkin kirjoittanut ettei suuret tulot takaa rakkautta ja huolenpitoa lapselle. kyse on enempi asenteista ja lapsen arvostamisesta ja sen parjatun lapsen edun ensisijaiseksi asettamisessa. niin kielloin, komennuksin, rajoin kuin hellyyden jaturvankin antamisen kautta.
sillä mielellä, että herättää vanhemmissa(kaikissa) ajatuksia, kuinka tarpeettomat huostaanotot voidaan EHKÄ ehkäistä.
Olen itse neljän lapsen äiti, mummikin jo ja seurannut silloin tällöin huostaanottotapauksia ja niiden seurauksia kaikille osapuolille.
Tiedän, että huostaanotto on usein tarpeellinen ja ainoa keino pelastaa lapsi, mutta taisi olla aivan hiljattain, kun sos- ja terveysministeri Hyssäläkin lupasi, että pyrkimys on, että huostaanotot saataisiin vähenemään. Tarpeettomiakin lienee ( lyhyt jakso riittäisi), aivan kuin niitäkin, että lapsi joutuu kärsimään huonoissa olosuhteissa liian kauan yhteiskunnan puuttumatta.
vois olla sellainen, että kunta järjestäis kodinhoitajan ongelmaperheelle.
Kun tietoon tulee ongelmaperhe ja olisi jotain toivoa, että "hoitotuella" = ihminen, selviäisi pahimman yli, niin sellaseen kunta voisi satsata.
Samalla hoituis seuranta päiväsaikaan. Jos perhe ei osoita seurannan määräaikana tervehtymistä, niin sen jälkeen vasta huostaanotto. Taustalla voi olla jaksamisongelmia, alkoholi ym..
helsinki ainakin antaa kodinhoitajaa/perhetyöntekijää perheisiin joissa on kasvatuksen kanssa ongelmia (olimme aikamme tukiperheenä tällaiselle perheelle).
ongelmaksi vain siinä perheessä nousi äidin erilainen käsitys lapsen tarpeista kuin perhetyöntekijöiden. hänestä 4v. ei tarvitse pihalla valvontaa, videoita ei tarvitse sensuroida lapsilta (niinpä lapset olivat nähneet niin moottorisahamurhaajat kuin pornofilmitkin ennekuin aku ankan ja piirretyn myyrä-videon).
korostan, että nyt kyseessä ei ollut päihde äiti, häneltä vain oli/on hukassa hahmottaa lapsi avuttomana ja suojelua kaipaavana. eikä lapsia ole huostaanotettu. ongelmat lasten turvattomuutena kuitenkin jatkuvat avohuollosta huolimati.
eli millä saadaan tarjottu apu perille, epäilen, että sittenkin oman avuntarpeensa tunnustava ja apua hakeva ei joudu huostaanottokierteeseen. jossain kohtaa täytyy nyt olla sokeapiste, joka pitäisi tavoitaa ja päästä siten ongelman ytimeen.
fiksulta
neuvola reissun pieleen menokin
on nykyään rajatta kasvattamista.
Kaikki lapset eivät ole onneksi
vieläkään samanlaisia
edes neuvolassa käydessään;
yksi lapsi kuuntelee keskittyneesti
ja toinen (jopa saman perheenkin lapsi, hui) järjestää sellaiset "showt" neuvolan tädille että!
Ja kaikki äiditkään eivät valitettavasti
voi olla lasten ensimmäisiä vuosia kotona,
joten
tarhantäditkö ne ovatkin sitten niitä
syypäitä "rasavillien" rajatta menoon.
enää antanut lapsiperheille kodinhoitoapua, tiedän sen omasta kokemuksesta. Olen kertonut tämän täällä ennenkin kun 90-luvun loppuvuosina olin pienen vauvan kanssa kahden, ei ollut tuttuja lähimaillakaan, kaupat yli 2 km:n päässä (tämä on mahdollista Helsingissä :)) ja kuume nousi yhtenä yönä 39:ään. Soitin seuraavana päivänä sosiaalitoimistoon, vaikka en siellä asiakkaana ollutkaan ja kysyin kodinhoitoapua vauvan hoitoon ja kaupassa käyntiin.
Ei tullut. Olisi kuulema pitänyt varata vähintään pari viikkoa aikaisemmin ja tuskin olisi saanut silloinkaan, koska kodinhoitajat ovat kiinni vanhustyössä. Viime vuosina tilanne on kuulema vielä huonompi.
Perhetyöntekijöitä kyllä on nykyisin, mutta heiltä saa äiti VAIN keskusteluapua, kodinhoitoon ei yllä kuvatussa tilanteessa yhtään mitään heiltäkään, ei kuulema kuulu toimenkuvaan. Sen sijaan he voivat jonkin verran ulkoiluttaa lapsia ja leikkiä heidän kanssaan, että äidillä on mahdollisuus levätä tai käydä vaikka hoitamassa sellaisia asioita, joka on vaikeaa pienen lapisen kanssa.
olevasta ketjusta 'hei! misukka' ja sieltä vastaus, jonka on kirjoittanut 'toinen misukka'.
Olen siinä kirjoittajan kanssa tismalleen samaa mieltä, että avohuollon tukea pitää lisätä.
Jos vantaalaisen perhekuntoutuskeskuksen johtaja kertoo, että heille tulevista huostaanottouhan alla olevista lapsista vain 9 % päätyy varsinaiseen huostaanottoon, on vaikea olla uskomatta, etteikö riittävällä avohuollon tuella pystytä ehkäisemään huostaanottoja.
Ei kai kellään ole mitään sitä vastaan, että huostaanottoluvut saataisiin laskusuuntaisiksi? Koskaan huostaanotettujen lasten määrä ei pienene, jos ei estetä huostaanottojen kasvua ja toisaalta helpoteta huostaanoton purkua. Keinot ovat olleet tähän asti vähissä, mutta koskaan ei muutosta tapahdu, jos ei edes vaadita päättäjiltä muutosta asioille.
eihän kohdallasi kuume-tilanteessa ole SOSIAALIAVUN tarve.
vain ja ainoastaan äkillinen ja ongelmia aiheuttava sairastuminen.
en kiellä enkä väitä etteikö tilanteesi ollut hankala tai etteikö vastaava tilanne itsekullekin ole ongelma. mutta tässä ei mielestäni ole taaskaan kyse SOSIAALISEN tuen tarpeesta huostaanotto uhanvälttämiseksi.
eikä perhetyöntekijän toimenkuvaan todellakaan edes tule kuulua piian rooli. kyllä jokaisen äidin tulee itse kotoinsa hoitaa tai palkata vapailta markkinoilta kotiapulainen. PERHETYÖNTEKIJÄ on nimenomaan opastaja, joka auttaa ja ohjaa vikaraiteelle mennyttä kasvatustyötä oikeaan suuntaan. jos apu vastaanotetaan. eikä ränkätä, että siivoo muija vaan, kyllä mä lapseni osaan ilman neuvojakin hoitaa...
olla kaavailtuna, olisi mukava tietää?
Yhteiskunnan on pakko puuttua muutenkin huostaanottoihin, kuin vain lisäämällä niitä.
Mitkä olisivat sellaisia avohuoltotoimenpiteitä joista apua? Entäpä huostaanoton purku? Mitä olen kuullut ja lukenut, miltei mahdotonta...Tiedän itsekin kaksi kunnollista työssäkäyvää äitiä ja heiltä lapsi huostassa.
Purku tyrmätty kerta kerran jälkeen.
kukaan odottaa, että sostoimi alkaisi jakaa riihikuivaa rahaa ongelmaisille ja huostaanottouhkan alla oleville? Ei kukaan.
Eikä ongelmat rahanjakamisella ratkeaisi.
Rahalla voi varmaan ratkaista ja tarjota erilaisia tukitoimia , jotta "uhkaperhe" pysyy kasassa, toimintakykyisenä ja kykenee huoltamaan lapsensa.
tästä juuri haluasisin avointa, kehittävää keskusteua.
mitä avohuollon tuelta odotetaan?
millaista apua otettaisiin vastaan? siis nimenomaan tilanteissa, joissa joku taho on huolissaan lasten asemasta perheessa? kuinka huolestuneen tahon tulisi perhettä lähestyä, ettei tilanne lukkuituisi patti tilanteeseen eipäs juupas tasolle?
onko avun tarjoajana kunta paras vai joku yksityinen taho (joka saa avustusta kynnalta)?
ongelmana ei avohuollon tuen saamisessa ole varmaankaan ne perheet, jotka jo nyt osaavat hakea ja ottaa vastaan tarjottua apua. mutta kuinka tavoittaa ne "syrjäytyvät", jotka eivät edes tiedosta apua tarvitsevansa?
VAKAASTI OLEN AJOISSA ANNETUN AVOHUOLLON TUEN KANNALLA!
mutta mitä sen tulisi olla?
ihan kunnon keskusteluketju voisi olla paikallaan, sellainen ketju, jonka voisi vaikka tulostaa ja (tai liitetiedostona) lähettää sosiaali- ja terveys ministeriöön tiedoksi kentän odotuksista avohuollon suhteen. nyt kun Hyyssälän esitys on menossa.
kilpailevat keskenään kuka käyttelee eniten julkisia varoja...arvelen että voittavat ne jotka onnistuvat sijoittamaan erityislastenkoteihin...kunniamitali heille ja kiitos teille äidit jotka olette uhranneet sossujen itserakkauden alttarille pienokaisenne intensiivihoitoon 2 vuodeksi. mitä siitä jos lapsenne ovat kotiinpalatessaan huonommassa kunnossa kuin sinne mennessään olette antaneet hienon lahjan yhteiskunnalle ja sossuille!
jotka ovat tulleet rajoitta kasvatetuiski sijaishuollossa, olin itse Toivolan kasvatuskodissa työssä ja tulil vastaan nuori joka kertoio että häntä ei ole koskaan kielletty...siis kasvatuslaitoksessa! pöyristyttävää, ymmärtäisin jos vanhemmat ei kiellä mutta ammattikasvattajat!
ammattikasvattajienkin taholta.
Mun lapsi lastenkodin intensiiviosastolla, meni sinne psykiatrisen hoidon saamiseksi.
Nyt kun oireet ovat pahentuneet, osaston henkilökunta, jotka ovat sosiaalikasvattajia, eivät ymmärrä lapsen tilan vakavuutta, vaan vähättelevät niitä. Pelkäävää ja suunnatonta koti-ikävää kärsivää lasta ei lohduteta, eikä äitiä lasketa käymään siellä kuin kerran viikossa.
Lapsi ei ole tavannut laitoksen psykiatria kertaakaan, turha kääntyä hänen puoleensa. Juuri äsken soitin sinne lähettäneelle lääkärille, joka tuntee tytön. Lääkäri aikoi soittaa sinne johonkin johtoportaaseen ja neuvotella tilanteesta.
Se mitä vastaan protestoin kaiken muun keskellä, ovat tapaamisrajoitukset. Miksi h.....ri niitä pitää olla, vaikka eivät viranomaiset eivätkä lääkärit ole koskaan syyllistäneet minua, että olisin jotenkin sairastuttanut lapsen.
Mutta nuo lastensuojelulain alaisen laitoksen henkilökunta eivät kyllä ole ajantasalla työssään.
ehdottomasti pitäisi toimia lain mukaan eli ottaa vanhemmat mukaan lastensa hoitoon. Diakonissalaitos toimii väärin evätessään lasten vanhemmilta pääsyn lastensa luo. Ainakin mulle hallinto-oikeus määräsi että on sosallistuttava, mutta lasstenkodin esimies keksii vaikka mitkä valheet saadakseen äidit pois...homasitko muuten miten hän lirkuttelee isille...Hmm.
millaiset ne tapaamiset on, onko niissä joku aikarajoitus, missä tapaatte, saatteko ulkoilla...etkö voi anoa sossuilta lieää tapaaamisaikaa? lapselle traumaattinen kokemus kun äiti poissa, itse muistan lapsuudesta en voinut ymmärtää miksi ei äiti saanut tulla, vieläkin itkettää...
saadaan käyttää kyllä ulkoiluunkin se aika.
Tavataan kerran viikossa kaksi tuntia kerrallaan.
Soitin lastensossulle tilanteesta pari päivää sitten, hän ymmärsi tilanteen meidän kannalta täysin. Yrittää puhua laitokseen päin, että tämän ikävöintijakson aikana edes saisin käydä 2 x viikossa. Lupasi soittaa minulle heti kun on saanut tietyn henkilön puhelimeen laitoksesta.
Vielä ei soittoa tullut ja TÄMÄ on yksi suuri epäkohta sen laitoksen kohdalla: Se on kuin muureilla eristetty keskiaikainen linnoitus, sinne on mahdoton ulkopuolelta saada puhelinyhteyttä, jos ei ole henkilökunnan antamaa puhelinnumeroa, johon soittaa ja mieluummin sovittu aikakin soittamiselle etukäteen.
ei saa laittaa rahaa. Pitävät konsertteja ja viilaavat hyväuskoisia linssiin. Kertoisivat keräyksiensä yhteydessä mihin helvettiin kärräävät tuotolla lapsia, mutta ei. Tuosta lasten ja vanhempien kohtelusta pitäisi pitää julkista meteliä.
virkamiesporukassa;
mitä enemmän rahaa käytössä, sitä enemmän valtaa;
ihmisiin, asioihin . . . .
Sossuilla ei ole paljon sanan valtaa tuon laitoksen tapaamisasioihin, joten heiltä ei voi anoa lisää tapaamisia.
Lain mukaan ennen sijoitusta pitäisi olla laadittuna huoltosuunnitelma, johon kirjataan vanhempien ja lapsen väliset tapaamiset. Olisin halunnut sen hyvin yksityiskohtaisesti merkityksi tietenkin. MUTTA sitten tuli iso mutta. Sossut eivät voineet sopia asioita laitoksen puolesta, eikä laitoksen henkilökunta suostunut edes keskustelemaan asioistamme ennen kuin huostaanottoasiakirjat oli tehty. Siis vähän ristiriitaa lain noudattamisen suhteen!
tee sosiaalilautakunnalle anomus ja mene itse lapsiasiainjaoston kokoukseen selvittämään miksi lapsi ikävöi äitiään, jos he eivät sitä ymmärrä olet ainakin yrittänyt parhaasi...siellä on joukko petoja joiden mielestä lapset pitääkin riistää äideiltään, "lapsen etu"vaatii että häntä kiusataan... yritä kumminkin toivotan onnea!
sinulle, joka et uskonut, että sairaita lapsia sijoitetaan perheisiin.
Kristillisdemokraattisen puolueen ohjelmaluonnoksessa sivulla 19 sanotaan näin:
"Lasten mielenterveyspalvelujen hoitotakuu on ollut voimassa vuodesta 2001, mutta silti resurssien puutteen vuoksi joudutaan sijoittamaan lapsia sijaiskoteihin jopa vuodeksi odottamaan tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa."
Puolueohjelmassa teksti on tietysti kaunisteltua, puhutaan vain vuodesta. Mutta kyllä se päättäjäpiireissä tiedetään, että lapsia sijoitetaan perheisiin silloinkin, vaikka oikea paikka olisi sairaala tai jokin kuntoutusyksikkö. Ja nimenomaan silloin kun vanhemmat ovat lähteneet hakemaan apua lapselle, eikä perheessä huostaanottoperusteita ole.