Hui helvetti kun tahtoo vieläkin kädet vähän täristä! Koira kokeili äskön ensimmäisen ja viimeisen kerran.
Annoin vajaan vuoden ikäiselle koiralleni raa-an luun, jossa oli vähän lihaa ja jänteitä. Koirani ei ole ikinä räyhännyt minulle kaupanluista, eikä ruuastaan, tai ylipäätään mistään, mutta nämä oikeat luut ovat sitten nähtävästi asia erikseen.
Kävelin koirani ohi, kun se oli syömässä tätä herkullista luutaan. Koira sieppasi luunsa, murisi ja juoksi kauemmas. Se ei ole koskaan minulle sillä tavalla murissut, ja olen aina koirieni kanssa pitänytkin sen linjan, että minulle ei uhota. Päätin, että katsotaan sitten kuka on kuka.
Laitoin nahkahanskat ja nahkatakin päälle, ihan kaiken varalta (alkaa jo kuulostamaan vähän koomiselta, kun pulssini rupeaa tasaantumaan, mutta sillä hetkellä se ei sitä ollut). Päätin, että luu lähtee koiralta, kävi miten kävi.
Ojensin kättäni ottaakseni luun ja koira murisi uudestaan kovempaa ja sieppasi luun suuhunsa. Otin niskasta lujalla otteella ja kielsin matalalla äänellä koiraa. Murisi kumeasti lisää. Puistelin niskasta ja karjaisin ei. Luin siinä hetken koiralle lakia ja komensin, irti. Koira päästi luusta. Otin luun, käskin koiran istumaan ja puhettelin herran, nyt jo ennemminkin todella vihaisena, kuin peloissani.
Annoin koiralle luun takaisin ja käskin heti uudestaan irti. Ei ongelmia. Toistin tämän pari kertaa ja annoin sitten koiran pitää luun. Koira hiipi kyyryssä edessäni, eikä uskaltanut mennä heti ottamaan luuta. Kun se sitten luun uskalsi ottaa ja oli tovin sitä syönyt, menin vielä varmuuden vuoksi kerran ottamaan luun, eikä mitään ongelmia.
Tämä oli ensimmäinen koirani, joka tällaista teki ja kyllä aluksi hirvitti mennä luuta pois viemään. Tämä on ilmeisesti sitten sitä paljon puhuttua murkku-ikää (vieläpä uros kyseessä). Mitään ei onneksi sattunut ja koira ilmeisestikin on taas palautettu ruotuunsa, ilman väkivaltaa, jota ei mielestäni koulutuksessa tarvitse käyttääkään.
Onko muilla mitään vastaavia kokemuksia? Luokitellaanko koirani nyt hullun kirjoihin? Muuten se kyllä tottelee hyvin, eikä uhmaa minua. Pennusta asti on saanut syödä vain luvan saatuaan, menen ensin ovista jne. ja kaikki onkin mennyt hyvin. Luuletteko, että minulla on syytä huoleen?
Annoin vajaan vuoden ikäiselle koiralleni raa-an luun, jossa oli vähän lihaa ja jänteitä. Koirani ei ole ikinä räyhännyt minulle kaupanluista, eikä ruuastaan, tai ylipäätään mistään, mutta nämä oikeat luut ovat sitten nähtävästi asia erikseen.
Kävelin koirani ohi, kun se oli syömässä tätä herkullista luutaan. Koira sieppasi luunsa, murisi ja juoksi kauemmas. Se ei ole koskaan minulle sillä tavalla murissut, ja olen aina koirieni kanssa pitänytkin sen linjan, että minulle ei uhota. Päätin, että katsotaan sitten kuka on kuka.
Laitoin nahkahanskat ja nahkatakin päälle, ihan kaiken varalta (alkaa jo kuulostamaan vähän koomiselta, kun pulssini rupeaa tasaantumaan, mutta sillä hetkellä se ei sitä ollut). Päätin, että luu lähtee koiralta, kävi miten kävi.
Ojensin kättäni ottaakseni luun ja koira murisi uudestaan kovempaa ja sieppasi luun suuhunsa. Otin niskasta lujalla otteella ja kielsin matalalla äänellä koiraa. Murisi kumeasti lisää. Puistelin niskasta ja karjaisin ei. Luin siinä hetken koiralle lakia ja komensin, irti. Koira päästi luusta. Otin luun, käskin koiran istumaan ja puhettelin herran, nyt jo ennemminkin todella vihaisena, kuin peloissani.
Annoin koiralle luun takaisin ja käskin heti uudestaan irti. Ei ongelmia. Toistin tämän pari kertaa ja annoin sitten koiran pitää luun. Koira hiipi kyyryssä edessäni, eikä uskaltanut mennä heti ottamaan luuta. Kun se sitten luun uskalsi ottaa ja oli tovin sitä syönyt, menin vielä varmuuden vuoksi kerran ottamaan luun, eikä mitään ongelmia.
Tämä oli ensimmäinen koirani, joka tällaista teki ja kyllä aluksi hirvitti mennä luuta pois viemään. Tämä on ilmeisesti sitten sitä paljon puhuttua murkku-ikää (vieläpä uros kyseessä). Mitään ei onneksi sattunut ja koira ilmeisestikin on taas palautettu ruotuunsa, ilman väkivaltaa, jota ei mielestäni koulutuksessa tarvitse käyttääkään.
Onko muilla mitään vastaavia kokemuksia? Luokitellaanko koirani nyt hullun kirjoihin? Muuten se kyllä tottelee hyvin, eikä uhmaa minua. Pennusta asti on saanut syödä vain luvan saatuaan, menen ensin ovista jne. ja kaikki onkin mennyt hyvin. Luuletteko, että minulla on syytä huoleen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet toiminut aivan oikein!
Luulot pois, eli niinkuin olet tehnyt, meillä on ollut joskus samanlainen homma (...ilman nahkatakkia :) ...) mutta hanskat on todella hyvä olla;jos sattuukin että tulee hampaat käteen. Tuo ruotuunpalautus on ehkä syytä palauttaa vielä seuraavankin luuherkun myötä, niin ainakin muistaa sitten ettei emännälle/isännälle turhasta murista.
Todella hyvä, toivottavasti joku otti tosta mallia. Koira ei todellakaan tarvitse selkäänsä, mutta sen on tiedettävä kuka on kuka ja kuka sanoo sen viimeisen sanan. Hienoa! Sulla ei tule koiras kanssa olemaan mitään vaikeuksia, siitä tulee hieno koirakansalainen! Vaikkei välttämättä ollut ihan viiminen kerta, kun koitteelee...:)
Teit ihan oikein. Saatat joutua tekemään sen uudestaakin, mutta kyllä kannattaa. Omalta koiralta saa nyt viedä vaikka pieni lapsi kuin ihanan herkun suusta eikä tee mitään :>
Kiitos paljon teille, jotka vastasitte ja annoitte tukea! Hieman paniikki eilen iski, kun en ollut oikein varma olinko toiminut oikein vai en.
Vaikka tiesinkin etukäteen, että koira voi murkkuna ja ehkä myöhemminkin kokeilla omistajaansa, tuli tilanne siltikin vähän järkytyksenä eilen. Hyvä oli kuulla, että koiraani ei heti leimattu hulluksi.
Eiköhän tämä taas hyvin mene. Koko illan se eilen jotenkin nöyristeli ja yritti itse tyrkyttää minulle luutansa syliini, minkälaisena lie lahjuksena. Eli ei tietoakaan enää omimisesta.
Pitää vielä tosiaan seuraavan luun kanssa varalta testata, että menihän oppi varmasti perille, mutta luulisin, että läksy muistetaan aika pitkän aikaan. Sen verran vihaisena luin lakia piikille lähdöstä, jos herra aikoo tuommoista linjaa jatkaa yhtään enenpää.
Itse opetin kuvaamallasi tavalla vanhalle koiralle, että luu on annettava pois. Se oli hieman vaikeaa ja kesti kauan, koska koiraa oli härnätty murisemaan ja hyökkäämään, kun sillä oli luu tms. :(
Eikä yhtään auttanut, että koira oli vielä jääräpäinenkin :) Teit mielestäni ihan oikein, tai ainakin tuolla tavalla sain itse koiran kuriin ja samaa käytäntöä käytin myös kolmanteen jääräpää-koiraani hyvin tuloksin.
Tosin, ei kannata raivostua ja/tai satuttaa koiraa, koska sitten se käy pelkäämään (ja pelkäävä koira saattaa olla arvaamaton, eikä varmasti ole koiralle muutenkaan mukavaa!)
Tsemppiä!
Olet oikeassa tuossa koiran satutuksessa. En satuttanut koiraani, otin niskasta napakan otteen ja tuijotin silmiin.
Ja raivostumiseni oli sellaista, että en edes huutanut koiralleni, vaan puhuin matalalla, korostetun selkeällä ja oikeasti vihaisella äänellä. Ja kyllä näytti, että koira myös pelkäsi, koska näki, että olin tosissani, enkä ole sitä joutunut nuin jämäkästi puhuttelemaan ennen. Pelko/alistuminen perustui kuitenkin henkiseen yliotteeseen, ei fyysiseen. Ja uskon, että tämä oli välttämätöntä tälle urokselle.
Jos pelko ei ole mukavaa koiralle, ei se ole sitä omistajallekaan. En aio koiraani ruveta pelkäämään ja koiran oma pelko oli hinta siitä, jonka mielelläni maksan. En usko, että se muuttuu tämän jälkeen arvaamattomaksi, vaikka hetken minua pelkäsikin.
Tällasia voi todellakin joskus kohdalle osua mutta toimit hyvin!=)Koiralle on ehdottomasti näytettävä että sinä sanot aina viimeisen sanan ja silloin siitä myös pidetään kiinni.On sitä joskus joutunut itsekin tämän tyyppiseen tilanteeseen jossa ollaan katsottu kumpi on kumpi!=)
Itselläni on 3 kg:n painoinen toyvillisnarttu ja samanlaiseen tilanteeseen sen kanssa jouduin. Tosin ei yhtään hirvittänyt,mutta koulutustilanteessa oli pidettävä itsensä totisena ja tosissaan olevana. Joulukinkku on neidin herkkua, ja sen paistaminenkin on jo koiran tarkan valvonnan alaista. Tuijottaa uunin luukkua, ettei vaan herkku katoa kypsyessään. Tosi vähän kinkkua on saanut syödä, mutta pienen nokareen ruuan sekaan. Annoin sitten ison kinkunluun sille katuttavaksi. Eipä se luulle mitään saanut aikaseksi, mutta niin mieleinen oli, että kun ohi kuljin sellaisen murinan piti, etten aikaisemmin ole siltä kuullut. Luuta sitten säilyttiin tosi pitkään, ja koulutettiin monena päivänä luun pois ottamista.
Eikä mitään syytä huoleen ;)
Normaalia "pullistelua" ja aivan oikein tilanteessa teit.
Luulenpa että tämä pieni välikohtaus taas osoitti koirallesi kuka määrää ja käskee ja ketä totellaan.
Tiedän ton tunteen kun kädet alkaa väristä ja pikkasen pelottaa..
Ittellä ei ihan tämmöstä ole sattunut kun joskus silloin kun ukko oli ihan sintti, mutta monasti olen saanut syöksyä kookkaan rotikan ja oman sakemannini väliin kun ovat päässeet tappelemaan.
Ja vaikka ei siinä se oma koira niin pelota mut kyllä se aina hirvittää et mitenkähän se vieras koira...