Mun marsuni, Taavi kuoli tässä lähiaikoina. Taavi oli 6 kk vanha pitkäkarvainen rexmarsu. Taavi kuoli sisäiseen halvaantumiseen.Mistä mitkään lääkärit ei tiedä tarpeeksi eikä siihen ole hoitokeinoa. Taavi oli tosi huonossa kunnossa kaksi päivää ja lääkärit vaan sano et sori, ei tolle voi tehdä mitään. joten viimeisenä päivänä se oli todella huonona. pidin taavin kahdeksan tuntia hengissä (jätin menemättä kouluun) kunnes en enää itse edes pysynyt kasassa ja itkin viimeiset kolme tuntia yhtäsoittoa. taavi alkoi yht äkkiä saada niinkuin, kramppeja ja sätki mun sylissä ja mä aloin "kiljua" ja parkua vaan kovemmin. sitten tuli hiljaisuus, viimeinen sätkäisu ja Taavi kiljaisi ja sen jälkeen se oli poissa. Kokonaan poissa. Kuolleena, velttona kylmänä mun sylissä. Taavin karva kastui mun kyynelistä, kukaan ei kukaan voi tietää miltä se tuntui. En pystynyt menemään kouluun viikkoon.mä masennuin aika pahasti. ja sen jälkeen tuli syömishäiriöt. En enää pystynyt ajattelemaan mitään, ketään, en ees itteeni. Lopetin syömisen. Nyt varmasti kaikki ajattelee eiks tolla oo elämää, toi kaikki vaan marsun takia. te ette voi tietää miltä se tuntuu. t. elinahei
marsun kuolema
elinahei
6537
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olen itsekin menettänyt monia lemmikkejä ja tiedän, miten pahalta se tuntuu.
toivon että jaksaisit päästä yli ja yrittäisit huolehtia itsestäsi
Mun koira kuoli toisen koiran kynsiin. Tiedän kyllä miltä tuo tuntuu. On kamalaa menettää lemmikki. Kyllä sinun kannattaa ottaa uusi lemmikki ja ajatella positiivisesti. Itse otin kaksi marsua koiran kuoleman jälkeen. Sen verran auttaa, ettei ihan koko ajan ole surullinen koiran puolesta,.Marsua et saa takaisin syömättömyydellä.... Voi hyvin.
menetin myös marsu pojan, viimevuoden toukokuussa. Se oli kamala paikka, ja koko perhe otti todella raskaasti. Nyt pystymme jo muistelemaan wiltsua itkemättä, ja usein juttelemmekin sen ihanasta luonteesta. Otimme uuden nasukan tosi pian, ei korvaamaan (sitä se ei koskaan voisi tehdä) mutta se uudesta huolehtiminen antoi voimaa kuitenkin. Tää kuulostaa pahalta...mutta ajattele...nyt taavia ei satu enää, se kuulee ja näkee ikäväsi aivan varmasti marsutaivaan pilvenhattaralta, ja toivoisi että jaksat eteenpäin. Kipu hellittää usko mua.... T: pieni hauta ruusujen keskellä.
otan osaa!minullakin on kuollut lemmikkejä.. välillä kyllä muistelen niitä, mutta olen kuitenkin jo päässyt yli siittä. koita itsekkin päästä yli:(:)! pidä myös huolta itsestäsi..
Osanottoni
Moi
tiedän miltä susta tuntuu... mun rakas marsu, aku, kuoli toissapäivänä.. se oli 6v ja rusettimarsu.. se asu mun mummilla koska ne oli niiiin kiintyny toisiinsa. akulla ei koskaan ollut mitään sairauksia mut aamulla se oli lopettanu syömisen ja se oli ollut mummini sylissä ja kuollut hiljaa siihen.. oon itkeny siit lähtien joka paivä ja melkee koko ajan.. aku oli mulle niin rakas ja tärkee ystävä vaikkei kukaan ymmärrä koska sehän "oli" vaan marsu.. tuntuu ettei mitään saa tehtyä. mummikin on niin suruissaan ettei syö ja joutuu varmaan kohta sairaalaan... mut ymmärrän täysin milt sust tuntuu.. aku oli iso osa mun elämää ja se on nyt lopullisesti poissa..enään muistoissa vain.. vein akun tuhkattavaksi ja ostin kauniin uurnan ja keksin sille jonkun hyvän paikan...