Suomen Historiaa

Kansallismuseo kertoo:

""""Vanhimmat merkit ihmisen liikkumisesta maassamme ovat 10 000 vuoden takaa. Ensimmäiset asukkaat ovat saapuneet tänne idästä ja etelästä. """

""""Suomusjärven kulttuuri 6500 - 4200 eKr.Suomen vanhimmat, Suomusjärven kulttuurin piiristä todetut hautaukset ovat ns. punamultahautoja.Saviastian valmistustaito saavutti Suomen noin 4200 eKr., jolloin täällä alkoi neoliittinen eli nuorin kivikausi. Maamme kuului laajaan koilliseurooppalaiseen kulttuuripiiriin, joka ulottui Pohjanlahdelta ja Veikselin suulta Uralille.Tiheintä asutus on ollut tyypillisen kampakeramiikan aikana (3300-2800 eKr.), jolloin kaakosta lienee tullut myös uutta väestöä.""""

""""Kivikauden loppupuolella Suomeen tuli uutta väestöä Suomenlahden eteläpuolelta. Tulokkaat asettuivat asumaan Etelä- ja Lounais-Suomeen. Esineistöltään ja elinkeinoiltaan he erosivat kampakeraamisesta väestöstä. Pyyntielinkeinojen ohella harjoitettiin ehkä maanviljelyä ja karjanhoitoa. Nuorakeraamisen kulttuurin haudat eroavat kampakeraamisen kulttuurin haudoista. Vainaja haudattiin kyljelleen, polvet koukussa. Joskus vainaja peitettiin turkiksilla tai tuohilla, joskus hautaus tehtiin puusta rakennettuun kehikkoon. Punamultaa ei käytetty. Hautoihin pantiin mukaan käyttöesineitä, saviastioita, työkirveitä ja miehille myös vasarakirveitä. Hauta-antimet viittaavat uskoon tuonpuoleisesta.Muutamassa sadassa vuodessa uusi väestö sulautui alkuperäiseen kampakeraamiseen väestöön."""

"""Pyheensillan ryhmä n. 2200 - 2000 eKr.
Vasarakirveskansa aiheutti muutoksia valtaamansa alueen kulttuurissa, väestössä ja kielessä. Vähitellen rannikkoalueen ja sisämaan erot kasvoivat yhä suuremmiksi. Kivikauden loppuun mennessä maamme oli jakautunut kahdeksi toisistaan eriytyväksi kulttuurialueeksi. Pohjoisimmat osat olivat jo vanhastaan omaleimaisia. Lounais-Suomeen jäänyt kampakeraaminen väestö säilytti oman kulttuurinsa. Mynämäen Pyheensillan asuinpaikan mukaan sitä nimitetään Pyheensillan ryhmäksi.Vasarakirveskansa sekoittui vähitellen alkuasutukseen """

"""Myös Ahvenanmaalta on vasarakirveskulttuurin löytöjä. Samoihin aikoihin ilmaantui uusia asukkaita myös lännestä, jotka kuuluivat skandinaaviseen kuoppakeraamiseen kulttuuriin"""

"""Lappi sai ensimmäiset asukkaansa heti jääkauden jälkeen. Väkeä on tullut etelästä, Suomusjärven kulttuurin piiristä, mutta myös idästä tai kaakosta, ehkä Skandinaviastakin. """

Kivikauden kuluessa pohjoisen erilaisuus muuhun Suomeen syveni.

"""Läntinen pronssikulttuuri 1500/1300 - 500 eKr: Metalliesineet olivat pääasiassa tuontia lännestä, sen vuoksi rannikon pronssikautinen kulttuuri näyttää hyvin skandinaaviselta. Nähtävästi uutuudet levisivät tänne osittain läntisten siirtolaisten mukana. """

"""Pronssikaudella omaksuttiin rannikolla uusi hautamuoto. Vainajat haudattiin kivistä kootun röykkiön alle, yleensä korkealle kalliolle. Näitä röykkiöitä nimitetään tavallisimmin hiidenkiukaiksi. Aluksi vainajat haudattiin polttamatta, mutta vähitellen omaksuttiin polttohautaus. Näitä muistomerkkejä on tehty ilmeisesti vain yhteisön johtohenkilöille."""

""""Sisä- ja Pohjois-Suomen pronssikautiseen kehitykseen eniten vaikuttaneet kulttuuripiirit olivat Venäjällä. Samalta suunnalta opittiin aikanaan myös raudan käyttö. Vaikka metalli oli tuontia ja esineiden esikuvat itäisiä, muodostui pronssikulttuuri sisämaassa itsenäisemmäksi kuin rannikolla. Lukuisat muottilöydöt osoittavat, että varsinkin pohjoisessa harjoitettiin pronssin valamista.""""

""Esiroomalainen aika 500 eKr. - 0: Esineistöstä päätellen yhteydet Viroon ja Baltiaan olivat olemassa. Siitä kertoo esimerkiksi Pernajasta löytynyt kauppiaan varastokätkö, johon kuuluu ns. tappikirveitä, keihäänkärkiä sekä sirppejä ja viikatteita. Rannikolla ja sisämaassa oli oma erilainen kulttuurikehityksensä.

Rannikolla pääasiallinen toimeentulo saatiin merestä. Osoituksena raudanvalmistuksesta löytyy asuinpaikoilta rautakuonaa. Metalliesineet ovat harvinaisia. Haudat ovat tavallisesti matalia röykkiöitä. Yleensä niistä löytyy vain keramiikkaa.

Sisämaan asutus jatkoi itäisen pronssikulttuurin perinteitä. Sinne raudanvalmistustaito levisi samaan aikaan kuin rannikolle. Asuinpaikat olivat usein samoilla paikoilla kuin kivikaudella. Samaan aikaan kuin rannikolle raudanvalmistustaito levisi sisämaan asukkaiden keskuuteen. Maamme vanhimmat rauta-aseet, kaksi käyrää itäistä "sapelia" on löydetty Savukoskelta. Vanhimmat malminsulatusuunit, ajalta 200-300 eKr., tunnetaan pohjoisesta."""

"""Muutamat Rooman valtakunnassa valmistetut esineet, kuten lasiset juomasarvet ja pronssiset viinikauhat, ovat löytäneet tiensä Suomeen asti, joten ajanlaskumme alun ensimmäisiä vuosisatoja voidaan meilläkin nimittää roomalaisajaksi.

Rautakautinen kulttuuri vakiintui rannikolla. Asutuksen merkkinä ovat kalmistot. Sen sijaan asuinpaikkoja tunnetaan vähän. Kalmistot sijaitsevat yleensä jokien suuseuduilla. Metalliesineistö oli enimmäkseen tuontia, korut lähinnä Baltiasta ja aseet läntisiltä germaanialueilta. Rannikolle lienee tullut pieniä siirtolaisryhmiä muualta Itämeren alueelta. Sisä- ja Pohjois-Suomen väestö jatkoi perinteistä elintapaansa."""


""""Vanhaa perinnettä ovat yleensä kivistä ja maasta kootut röykkiöhaudat. Röykkiöissä on sekä poltto- että ruumishautauksia. Uutta ovat kivistä tehdyt suorakaiteenmuotoiset kehät eli tarhat, joihin vainajat on haudattu poltettuina tai polttamatta. Kalmistokiveykset voivat olla myös matalia, rakenteettomia kenttäkalmistoja, joihin on haudattu sekä poltettuja että polttamattomia vainajia. Lounais-Suomessa esiintyy ruotsalaistyyppisiä palokuoppahautoja, joissa polttohautausjäännökset on peitetty maahan kaivettuun kuoppaan, joskus savi- tai puuastiassa. Hautakuopan katteena voi olla laattakivi. """

"""""Nuoremman roomalaisajan kuluessa kalmistoja ilmaantui myös sisämaahan, Satakuntaan ja Hämeeseen. Uudellemaalle on ilmeisesti muuttanut väkeä Virosta. Lounaisosissa taas oli havaittavissa yhteyksiä Skandinaviaan. Pohjanmaan asutusalue muodostaa oman erillisen ryhmänsä.

Suurin osa esineistä oli yhä tuontia Itämeren piiristä, sekä Baltiasta että germaanisilta alueilta. Joukossa on ylellisyystavaroita kauempaakin. Huomattava osa Suomen rautakautisista kultalöydöistä on tältä ajalta. Löytöjen kuvastama vauraus on ehkä perustunut turkiskauppaan. Nuolenkärkien yleisyys lienee osoitus metsästyksen merkityksestä. Erämaiden lisääntyneestä käytöstä ovat osoituksena sieltä löytyneet esineet ja yksinäiset haudat. Polttohautaus vakiintui, mutta muuten hautamuodot ovat entiset."""


""""Kansainvaellusaika 400-575 jKr: Maanviljelysasutuksen alue laajeni etenkin sisämaassa ja löydöt kertovat varallisuuden kasvusta. Uudet kauppareitit vaikuttivat varsinkin Etelä-Pohjanmaan taloudelliseen nousuun mikä näkyy esim. kultaesineiden määrässä. Germaanialueilta peräisin olevia ylellisyysesineitä löytyy jo Pohjanlahden perukoilta sekä Suomenlahden itäosista ja Laatokalta.

Monet korumuodot olivat yhä kotoisin Baltiasta, mutta yhteydet Skandinavian länsiosiin toivat aineistoon uutta ilmettä. Aseistus oli yleispiirteiltään germaanista ja germaaneilta omaksuttiin myös tapa varustaa vainajat lukuisin asein. Tämä lienee ollut mahdollista kotimaisen raudanvalmistuksen ja asetuotannon ansiosta.

Tavallisin hautamuoto oli usein yhden tai useamman suurehkon keskuskiven ympärille koottu maansekainen kiviröykkiö. Alunperin se lienee tehty vain yhtä hautausta varten, mutta siihen voitiin haudata myöhemminkin.""""

""""Merovingiaika 575 - 800 jKr:Suomessa muotoutui merovingiaikana omaleimainen kulttuuri, jonka alue laajeni myös Savoon ja Karjalaan. Sille ovat ominaisia paljon kalliita aseita sisältävät haudat, mikä on osoitus vauraudesta.

Monet keihäänkärjet, väkipuukot (skramasaksit), heittokeihäät (angot) ja kilpien suppilonmuotoiset kupurat ovat kotimaisten aseseppien tekoa. Hienoimmat aseet olivat kuitenkin tuontia. Miekkojen säilät lienevät pääasiassa mannermaista työtä, mutta kahvoja on voitu tehdä täälläkin. Korujen esikuvat ovat usein olleet ulkomaisia, mutta niitä on muunnettu oman maun mukaisiksi. Niistä kehittyi kansallinen suomalainen muoti.

Yleisin hautaustapa oli yhä polttaminen ja hautaaminen röykkiöön tai kenttäkalmistoon. Viimeksi mainittuun saatettiin vainajan palaneiden luiden sirut ja hänelle mukaan annettu esineistö sirotella hyvinkin laajalle alueelle. Satakunnassa, Euran ja Köyliön alueella, vainajat kuitenkin haudattiin 500-luvulta lähtien maakuoppaan. Tämä lienee kristillisyyden heijastumia maassamme, sillä ruumishautauksen uusi tuleminen liittyy Manner-Euroopassa kristinuskon leviämiseen. """"

"""Viikinkiaika 800-1025 jKr:Viikinkiretket heijastuvat myös Suomen myöhäisrautakautisessa kulttuurissa. Jo 700-luvun lopulla oli kauppa vilkastunut Itämeren piirissä. Kaupunkimaisia yhteisöjä alkoi syntyä ja poliittinen järjestelmä kehittyä sekä Pohjanmeren piirissä että idäntien varressa, mitä pitkin hopeaa virtasi Pohjolaan. Vilkastuneesta kaupasta todistaa eri suunnilta peräisin oleva tai vaikutteita saanut esineistö. Miekkojen säilät (teräosat) ovat usein tuontitavaroita frankkilaisalueelta, missä on tehty myös monien kahvaosat. Ajalle tyypillisiä olivat raskaat pronssikorut, joista yleisimpiä olivat pyöreät kupurasoljet.

Suomessa on viitisenkymmentä hopealöytöä, jotka sisältävät hopearahoja, -koruja tai niiden katkelmia, joskus myös raaka-ainekappaleita eli harkkoja. Näitä aarteita on löydetty lähinnä rautakauden lopun ns. kiinteän asutuksen piiristä, paitsi Vakka-Suomesta ja Kokemäenjoen alueelta. Pohjois-Suomen aarteet näyttävät jäävän pysyvän asutuksen ulkopuolelle. Hopea yleistyi Pohjolassa vasta 800-luvulla, jolloin itämaisia hopearahoja alkaa esiintyä löydöissä merkkinä viikinkien idäntien avautumisesta. Vuosituhannen vaihteessa länsimainen, lähinnä Englannista ja Saksasta tuotu hopea syrjäytti itäisen hopean. Hopeaa käytettiin maksuvälineenä painon mukaan jo ennen varsinaista lyötyä rahaa. Hopean punnitsemiseen käytettyjä vaakoja ja punnuksia tunnetaan sekä haudoista että aarrelöydöistä. Pohjoismaissa rahanlyönti sai alkunsa 900-luvun viime vuosikymmeninä. Kotimaisia hopearahajäljitelmiä on tavattu 1000-luvun alun haudoista Länsi-Suomesta.""""

Ristiretkiaika 1025 - 1300 jKr.


Hopeinen risti
Maarian Taskulasta.
Museovirasto
Suomen naapurialueet olivat 1000-luvulle tultaessa kääntyneet kristinuskoon. Skandinavian kuningaskuntien laajenemispyrkimykset suuntautuivat itään, missä Novgorod oli nousemassa keskeiseksi kauppapaikaksi ja muodostumassa valtioksi. Itämeren piirissä ja Lapissa oli käynnissä poliittinen kilpailu, mikä ulottui Suomenkin alueelle ja heijastui ristiretkiajan esineellisessä kulttuurissa. Länsi-Suomi suuntautui länteen ja Savo-Karjala itään. Häme erottautuu sekä itäisten että läntisten esinemuotojen risteämisalueena. Erämaat olivat eri suunnilta tulevan nautinnan kohteena.

Koristettu miekan kahvaosa
Kaukolan Kekomäestä.
Museovirasto
Suomessa kristillinen kirkko sai vähitellen jalansijaa, mikä näkyi esineettömän hautaustavan leviämisenä. Kiinteän maanviljelysasutuksen alue oli suunnilleen sama kuin viikinkiaikana, mutta asukasmäärät näyttävät lisääntyneen varsinkin Karjalassa. Korut kevenivät. Länsi-Suomessa yleisiä olivat pienet hevosenkengänmuotoiset soljet. Savossa, Karjalassa ja myös Hämeessä olivat muotia soikeat kupurasoljet.
Soikeita kupurasolkia käytettiin olkasolkina
naisten puvuissa ristiretkiajalla Hämeessä ja Itä-Suomessa.
Museovirasto
""""Ahvenanmaa rautakaudella:Ahvenanmaan asutus on jatkunut yhtäjaksoisena pronssikaudesta nykypäivään. Vanhemman rautakauden kuluessa (500 eKr. - 500 jKr.) tapahtui vähitellen siirtymistä hylkeenpyynnistä ja kalastuksesta viljelyn ja pyyntielinkeinot yhdistävään talousmuotoon. Suuri osa vanhemman rautakauden kalmistoista sijaitsee vielä meren äärellä, mutta hautaröykkiöitä on tavattu myös saarten sisäosista myöhempien peltoaukeiden läheisyydestä.

Vuoden 500 vaiheilla Ahvenanmaan yhteydet länteen vilkastuivat. Käyttöön tuli myös uusi hautamuoto, hautakummut. Hautamuodon muuttuminen saattoi olla seurausta laajamittaisesta Keski-Ruotsista lähteneestä uudisasutuksesta. Vanhan ja uuden hautamuodon esiintyminen samoissa kalmistoissa saattaa merkitä "kolonisaation" tapahtuneen yhteisymmärryksessä vanhan väestön kanssa. Ahvenanmaalla pakanallinen hautaustapa näyttää päättyneen 1000-luvulla. Esinelöydöt osoittavat kuitenkin asutuksen jatkuneen seuraavien vuosisatojenkin ajan ja keskiaikainen asutus on siten kehittynyt suoraan rautakautisen asutuksen pohjalta."""""

""""Rautakautisissa haudoissa on sekä poltto- että ruumishautoja. Niille on yhteistä esineellisyys, mikä lienee osoitus uskosta tuonpuoleiseen. Rautakauden alun haudoissa näkyy hiidenkiuasperinteen jatkuminen. Myös uusia hautamuotoja tavataan kuten Etelä- ja Lounais-Suomessa esiintyvät tarhakalmistot, mutta roomalaisajalla röykkiö vakiintuu vallitsevaksi hautamuodoksi. Röykkiökalmistoja on myös sisämaassa. Kansainvaellusajan ja merovingiajan vaihteessa syntyi uusi kalmistomuoto, polttokenttäkalmisto. Samaan aikaan Ala-Satakunnassa, Euran ja Köyliön alueella, alettiin haudata vainajia polttamatta. Tämä ns. ruumishautaus yleistyi muualla maassa viikinkiajan kuluessa. Lopullisena merkkinä kristinuskon omaksumisesta pidetään siirtymistä kirkon edellyttämään esineettömään ruumishautaukseen ristiretkiajan lopulla.

Ensimmäisenä uuden uskon omaksui Laitilan-Kalannin seudun väestö 1000-luvun alkuvuosikymmenillä. Turun ympäristössä esineellinen hautaustapa jatkui 1100-luvun loppuun, vuosikymmeniä senkin jälkeen, jolloin Ruotsin kuninkaan Eerikin ja Piispa Henrikin tekemän I ristiretken (1155) oletetaan tapahtuneen. Hämeessä kristinusko lienee omaksuttu 1200-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä, kunnes ns. pakanallinen reaktio, palaaminen vanhaan pakanauskoon, antoi syyn Birger Jaarlin johtamaan II ristiretkeen (1249) ja Hämeen valloittamiseen. Savon ja Karjalan asukkaat omaksuivat kristinuskon ilmeisesti vasta 1200- ja 1300-lukujen taitteessa, mihin ajankohtaan sijoittuu myös Torkkeli Knuutinpojan johtama Karjalaan tehty III ristiretki (1293). Lappi saatettiin kristillisen kirkon yhteyteen viimeisimpänä, vasta 1600-luvulla.

Esihistoriallisista esinemuodoista on varmimmin uskontoon liitettävissä kristillistä ristiä jäljittelevät ristiriipukset, joita on löydetty Suomesta noin 30. Mikään ei kuitenkaan todista, että kaikki ristejä omistaneet olisivat omaksuneet kristinuskon. Monet ristejä kantaneista vainajista ovat olleet miehiä.
Syksyllä 1887 löytyi Halikon Joensuun kartanon maalta harvinainen hopea-aarre, johon kuului kullattu krusifiksi ketjulaitteineen, kaksi enkolpioristiä ketjuineen sekä 36 filigraanikoristeista helmeä. Tämä ilmeisesti korkea-arvoiselle kirkonmiehelle kuulunut aarre on kätketty aikaisintaan 1100-luvun viimeisillä vuosikymmenillä. Ei tiedetä, kuka aarteen on kätkenyt. Sen omistajaksi sopisi kuitenkin parhaiten Suomen toinen piispa.

Muinaislinnat ovat loivilta rinteiltään muurein suojattuja korkeita kallioita, harjunlakia tai saaria. Niiden paikanvalinta ja rakenteet viittaavat suojautumistarpeeseen. Koska muinaislinnojen rakentamisen ja ylläpidon on arveltu vaatineen laajaa yhteistyötä, ne on liitetty yhteiskunnalliseen järjestäytymiseen.

Linnavuoret ajoittuvat myöhäiseltä rautakaudelta historialliseen aikaan 1300-luvulle. Tuolloin nousevien valtiomahtien ja kahden kirkkokunnan kilpailu ulottui Suomeen. Samaan aikaan eriytyvien kulttuurialueiden syntyyn on liittynyt levottomuuksia, joiden seurausta muinaislinnat ovat. Joillakin linnavuorilla on voinut olla käyttöä jo varhaismetallikaudella.""""


"""""Lähinnä arkeologisten tutkimustulosten mukaan suomalaisten kehitys näyttää seuraavanlaiselta:

1. Jääkauden jälkeen Suomeen tuli asukkaita: europideja etelästä Baltian kautta ja kaakosta sekä väestöä myös kauempaa idästä. Täällä eri ryhmät sekoittuivat vähitellen toisiinsa. Lapissa jäi eteläinen aines vähäiseksi, mutta sinne tuli väestöä myös Länsi-Euroopasta Norjan rannikkoa pitkin.

2. Suomalais-ugrilainen kieli levisi Suomeen Keski-Venäjältä viimeistään tyypillisen kampakeramiikan mukana.

3. Vasarakirveskulttuuri toi Lounais-Suomeen uutta europidista ainesta, joka kieleltään oli ilmeisesti balttilaista. Väestöjen sekoittuessa suomalais-ugrilainen kieli alkoi muuntua kantasuomeksi. Sisä- ja Pohjois-Suomessa, vasarakirvesalueen ulkopuolella, missä balttilaisvaikutus oli vähäistä, kieli kehittyi kantalapiksi.

4. Pronssikaudella rannikon yhteydet länteen ja skandinaavinen siirtolaisuus vahvistivat väestön europidisuutta ja toivat kieleen germaanisia aineksia. Tämä ei näkynyt sisämaassa eikä pohjoisessa. Silloin suomalaisia ja lappalaisia voidaan pitää eri ryhminä. Näitä lappalaisia ei kuitenkaan voi samaistaa nykysaamelaisiin.

5. Rautakauden alkupuolella vilkastuneet suhteet Itämeren alueella toivat rannikolle siirtolaisia, jotka näyttävät nopeasti sulautuneen entiseen väestöön. Kalmistoja on yhä syvemmällä sisämaassa, mikä merkitsee lähinnä maanviljelyksen omaksumista myös Etelä-Suomen lappalaisten parissa, joista ainakin pääosa lienee suomalaistunut.

6. Ennen rautakauden päättymistä voidaan jo erottaa eri heimoja: (varsinais)suomalaiset, hämäläiset ja karjalaiset sekä saamelaiset.

7. Ahvenanmaa ruotsalaistui lopullisesti viikinkiajalla. Sen sijaan mantereen ruotsalaisväestö sai alkunsa vasta varhaisella keskiajalla. Vuosisatojen kuluessa tapahtuneen kanssakäymisen seurauksena suomenruotsalaisten geeneistä 75 % on suomalaisille tyypillisiä."""""""