Mitä enemmän ikää tulee, niin sitä enempi nousee rima ja TOISAALTA taas pelkää sitä, ettei riitäkään toiselle. Yleistänkö? Meidän iässä lapset on jo vielä alle täysikäsiä tai sitten jo aikuisia... Jos on "pienet" lapset, niin huhheijaa..Joko antaa suhteen elää silloin kun sen aika on tai ottaa riskin ja alkaa muokata suhdetta muuhun perheeseen sopivaksi. En jaksa.
Ilmeisesti itsesuojeluvaisto pelaa niin, että "kiellän" itseltäni läheisyyden. Pelkään riskinottoa jne.
Sitä en, anteeksi vaan, tajua kuinka nelikymppiset voivat "antautua" leikkimään nuorempien kanssa? Kun melkein poikkeuksetta meillä taviksilla se menee niin, että "turpiin" tulee, kun rupsahdat.
Onkohan mulla keski-iän kriisi ;)
Ilmeisesti itsesuojeluvaisto pelaa niin, että "kiellän" itseltäni läheisyyden. Pelkään riskinottoa jne.
Sitä en, anteeksi vaan, tajua kuinka nelikymppiset voivat "antautua" leikkimään nuorempien kanssa? Kun melkein poikkeuksetta meillä taviksilla se menee niin, että "turpiin" tulee, kun rupsahdat.
Onkohan mulla keski-iän kriisi ;)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mukavaa,että kanssasiskojakin olemassa.Tulis mieleenkään alkaa "kokeilee" leikkiä perhettä,joka uuden kumppanin kanssa.Ennen mukavuudenhaluisena odottaa,sitä prinssiä saapuvaksi.Johonkinhan sitä on uskottava *nauraa*
Tulijoita ois,mutta eihän sitä nyt kaikkia kelpuuta ja kai se vähän hirvittää,että tuleekohan tästä yhtikäs mitään.... Jo ennenkuin mitään kunnolla pääsee edes alkamaankaan.
Kuin myös totta tuo,että sitä "rakentanut" jo niin ison muurin ympärilleen,että siitä ei kukavaan ylitse tulekkaan.*mättää laastia ja tiiliä lisää*
Mutta... Kevät tulee,nauttikaamme siitä :DD
... uhkapeliä. Jokainen pieni tai suuri valinta voi joko tuottaa mieluisan lopputuloksen tai sitten rankemman takaiskun. Etukäteen ei voi olla koskaan varma yhtään mistään.
Miksi pelätä sitä, ettei muka riittäisi toiselle. Eihän se "toinenkaan" voi ikinä olla täydellinen luomus? Tätä menoa me kaikki aikuiset kohta kyhjötetään jossain pimeässä perunakellarissa piilossa pettymyksiltä eli elämältä!
Eikä suhdetta paljoakaan voi muokata. Se etenee ajan kanssa itsekseen ja suurin osa palikoista yleensä löytää puolihuomaamatta omat paikkansa.
Tietty itsesuojeluakin pitää olla, mutta liika on aina liikaa. Siitä juuri se "läheisyydenkieltäminen" itseltään johtuu. Kohtuullinen riski on aina otettava, muuten jää takuuvarmasti yksin.
Jos jotkut 40 tai 40 haluavat nuorempaa "leikitystä", antaa heidän tehdä niin. Ei se aina pieleen mene sekään. Tosin riskiprosentti siinä on hiukkasen suurempi.
"Kun rupsahtaa"? Sehän on normaalia ikääntymistä. Siinähän se kumppanikin hiljalleen "rupsahtelee" yhdessä sinun kanssasi. Onkos tuo nyt niin vakavaa? Muutama ryppy tai extrakilo ei tosiaankaan ole mitään rupsahtamista :) Eihän 40-kymppiset äijätkään ole mitään salskeita nuorukaisia enää, hehe? Mutta monissa on kosolti virtaa vielä jäljellä, kuten saman ikäluokan naisissakin.
Sulla on selvästi jokin hassu "keksi-iän" riisi ;) Anna mokomalle kenkää ja ole niinkuin ennenkin. Älä kiellä itseltäsi läheisyyttä. Sinulta voi mennä joku tosi mukava ja vekkuli äijä sivu suun ja vastaavasti se äijä menettää mahikset tosinaiseen ;)
Maailmassa jos alkaa liikaa pelkäämään, niin kohtapa saa täristen pelätä aivan kaikkea mahdollista? Terve pelko on asia erikseen. Se kuuluu asiaan ja pitää usein jopa hengissä.
D. "yks ihan tavis-adonis" Duckzoni ;P
...päivästä päivään vieraiden pilkkaa sinullekin, päivästä päivään äijäkäs ja Ducki tekevät itsestään marttyyreita. Se on perkule näissä elämän vilosoohvioissa sillai et meikä on jo lopettanut koko vuntsailun.
Elän vaan, tana, rikkaiden kiusana ja tyttöjen iloksi. paskan haju ei tonkimalla parane eli kauas on pitkä matka.
äijäkäs-von-aristoteles-platon
Siis, sulla on sana hallussa Duckki. Eipä tuohon lisäämistä.
Aika on tasapuolinen kaikille. Elämä, muuten, ei aina ole. Toiset on rikkaita ja toiset on köyhiä, toiset hienoissa viroissa ja toiset taviksia. MUTTA: Kaikki me ollaan yhtä tietämättömiä tulevasta. Eikä sitä paitsi ole edes hyväksi tietää liikaa :)