Ylen radio lähetti tänään mielenkiintoista ohjelmaa yhteiskeskuksista ja yleensä työelämän vaativuudesta.Kuinka moni kuunteli ohjelmaa ja olisipa ollut kiva vaikka nauhoittaa ja antaa päättäjä isien kuunnella minkälaista hommaa tämä työ todellisuudessa on ja miten ns.yhteiskunta on herännyt, kun mielenterveysongelmat alkavat lisääntyä ja työuupumus on nostettu tapetille!
Onhan työuupumusta meillä muillakin aloilla ja kuka siitä loppuin lopuksi välittää? Ihmisen on oltava itse tiukkana!
Tiedän, että eräät uskaltautuivat sanomaan itsensä irti oravanpyörästä ja eräs nuori nainen kommentoi minulle, että "sairastuttuaan" hän päätti, että stressi joka häntä haittasi vakituisessa työssään yltyi niin mahdottomaksi, että täytyi valita työ vai "elämä" ja hän valitsi ELÄMÄN.
Radiossa puhuttiin PELON ILMAPIIRISTä tämän asian yhteydessä!Pelon ilmapiiri...eikö kuullosta aika raakalle näin työläisen korvaan?
Oikean ja kunnioittavan työntekijän arvostuksen puute vie vähitellen masennukseen eli epäoikeudenmukainen ja ahdistava ilmapiiri vie mieltä matalemmalle ja matalemmalle.
Riittämättömyyden tunne vaivaa muillakin aloilla ja tuskin se siitä tämänpäivän työelämän tahti muuttuu eli mitä tästä opimme ja mitä voidaan tehdä ennalta ehkäisevästi on , että välitetään IHMISESTÄ ja työterveyshoito ajantasalle ja mielenterveys asiat esille ja jaksamiseen täytyy kiinnittää huomiota!
Onhan työuupumuksen takia monessa kunnassakin paljon porukkaa poissaoloilla..
Onko syytä selvitetty vai onko Centterit ainut uusi ala , jossa tosiaan jaksamiseen aletaan kiinnittää huomiota? Ja nimenomaan TÄSTÄ täytyy kiittää mediaa ja ihmisiä ketkä ovat ruvenneet asiaa eteenpäin viemään!
Yhteiskunnalle nämä Centterit tuovat nyt rahaa verojen ja muiden tulojen ansiosta, mutta mitä maksaa mielenterveysongelmien hoito, kun työssä alkaa ihmisen mieli järkkyä ja väsyä!KYSYN minä, joka itsekkin väsynyt ORAVANPYÖRÄN juoksuun...
Onhan työuupumusta meillä muillakin aloilla ja kuka siitä loppuin lopuksi välittää? Ihmisen on oltava itse tiukkana!
Tiedän, että eräät uskaltautuivat sanomaan itsensä irti oravanpyörästä ja eräs nuori nainen kommentoi minulle, että "sairastuttuaan" hän päätti, että stressi joka häntä haittasi vakituisessa työssään yltyi niin mahdottomaksi, että täytyi valita työ vai "elämä" ja hän valitsi ELÄMÄN.
Radiossa puhuttiin PELON ILMAPIIRISTä tämän asian yhteydessä!Pelon ilmapiiri...eikö kuullosta aika raakalle näin työläisen korvaan?
Oikean ja kunnioittavan työntekijän arvostuksen puute vie vähitellen masennukseen eli epäoikeudenmukainen ja ahdistava ilmapiiri vie mieltä matalemmalle ja matalemmalle.
Riittämättömyyden tunne vaivaa muillakin aloilla ja tuskin se siitä tämänpäivän työelämän tahti muuttuu eli mitä tästä opimme ja mitä voidaan tehdä ennalta ehkäisevästi on , että välitetään IHMISESTÄ ja työterveyshoito ajantasalle ja mielenterveys asiat esille ja jaksamiseen täytyy kiinnittää huomiota!
Onhan työuupumuksen takia monessa kunnassakin paljon porukkaa poissaoloilla..
Onko syytä selvitetty vai onko Centterit ainut uusi ala , jossa tosiaan jaksamiseen aletaan kiinnittää huomiota? Ja nimenomaan TÄSTÄ täytyy kiittää mediaa ja ihmisiä ketkä ovat ruvenneet asiaa eteenpäin viemään!
Yhteiskunnalle nämä Centterit tuovat nyt rahaa verojen ja muiden tulojen ansiosta, mutta mitä maksaa mielenterveysongelmien hoito, kun työssä alkaa ihmisen mieli järkkyä ja väsyä!KYSYN minä, joka itsekkin väsynyt ORAVANPYÖRÄN juoksuun...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Te jotka osaatte ottakkaa tämä linkkinä nauhalle, että useammat saisivat ohjelman kuunnella.Minä en osannut sitä etsiä ja asia kiinnostaisi kovasti! Eli voisiko joku tallentaa ohjelmaa...
Taitaa olla aika yleinen ongelma nykyisin. Pahinta on se, että ne jotka "uskaltavat" puhua väsymyksestään ja huonosta työilmapiiristä leimataan laiskoiksi ja asennevammaisiksi. Rakas työtoverini (työpaikkani tuki ja turva) paloi loppuun ja lähti. Oikea ratkaisun hänelle jo terveyssyistä, mutta ikävä kyllä samalla lähti ainoa ihminen työpaikalla, jolle pystyi puhumaan asiasta kuin asiasta. Nyt olen itse palamassa loppuun jatkuvan ylityön ja henkisen paineen alla (muutaman esimiehen käyttäytyminen muihin mm.minuun on painostavaa, asiatonta ja epäkunnioittavaa). Olen myös itse esimiesasemassa, mutta itselleni ei tulisi mieleenkään mm. huutaa alaisilleni. Kritiikin kun voi antaa myös rakentavasti.
No tässä viestissä ei ollut varsinaista sanomaa vielä...Kunhan sain asioita purettua. Mutta koko homman ydin on ehkä se, että olen vasta 27 vuotias!!! Työelämä vaatii siis nykyisin aika rankan veron monellakin työapikalla, jos tässä iässä paletaan loppuun...