Olen sukupuoleltani mies. seurustelen naisen kanssa.
Eilen eräs tuttavapariskunta tuli käymään meillä ja kaikki paitsi minä halusivat pelata Aliasta. Itse suostuin pelaamaan vain sillä ehdolla, että saisin olla voittajajoukkueessa. Muut hyväksyivät ehtoni hymyissäsuin, joten aloimme pelata.
Selitin peliparilleni sanoja, joita lapuissa oli. Kuitenkin jos lapussa ollut sana tuntui jotenkin hankalalta, selitin pokkana jotain toista sanaa, tai sitten ihan omakeksimääni sanaa (siis todellista sanaa, mutta keksimääni sanaa ei ollut siinä lapussa). Kun peliparini selitti sanoja, hän ns. ymmärsi yskän ja hyväksyi "tarpeeksi lähelle osuneen" ehdotukseni mukisematta.
Homma sujui ja saimme 1-3 pistettä enemmän kuin vastustajaparimme. Loppujenlopuksi sain olla voittajajoukkueessa. Pelin jälkeen tunnustin vilppini. Myrskyhän siitä nousi. Pelin idea oli kuulemma itse pelaamisessa, illanvietossa ja viihtymisessä, EI voittamisessa.
Mielestäni en huijannut pahasti: itsehän he olivat suostuneet siihen, että saan olla voittajajoukkueessa. Miksi en olisi saanut edesauttaa menestymistäni? Miksi minun olisi siis pitänyt lähteä heidän kanssaan samalta lähtöviivalta? Jos Aliaksessa todella olisi kyse vain pelaamisesta ja viihtymisestä, siinä ei olisi tiimalasia, siinä ei kerättäisi pisteitä, eikä siinä pyrittäisi päästä maaliin.
Mielestäni muut (ne hävinneet) ovat vain huonoja häviäjiä. Itsehän he suostuivat ehtoihini ja siunasivat vilppini.
Kommentteja.
Eilen eräs tuttavapariskunta tuli käymään meillä ja kaikki paitsi minä halusivat pelata Aliasta. Itse suostuin pelaamaan vain sillä ehdolla, että saisin olla voittajajoukkueessa. Muut hyväksyivät ehtoni hymyissäsuin, joten aloimme pelata.
Selitin peliparilleni sanoja, joita lapuissa oli. Kuitenkin jos lapussa ollut sana tuntui jotenkin hankalalta, selitin pokkana jotain toista sanaa, tai sitten ihan omakeksimääni sanaa (siis todellista sanaa, mutta keksimääni sanaa ei ollut siinä lapussa). Kun peliparini selitti sanoja, hän ns. ymmärsi yskän ja hyväksyi "tarpeeksi lähelle osuneen" ehdotukseni mukisematta.
Homma sujui ja saimme 1-3 pistettä enemmän kuin vastustajaparimme. Loppujenlopuksi sain olla voittajajoukkueessa. Pelin jälkeen tunnustin vilppini. Myrskyhän siitä nousi. Pelin idea oli kuulemma itse pelaamisessa, illanvietossa ja viihtymisessä, EI voittamisessa.
Mielestäni en huijannut pahasti: itsehän he olivat suostuneet siihen, että saan olla voittajajoukkueessa. Miksi en olisi saanut edesauttaa menestymistäni? Miksi minun olisi siis pitänyt lähteä heidän kanssaan samalta lähtöviivalta? Jos Aliaksessa todella olisi kyse vain pelaamisesta ja viihtymisestä, siinä ei olisi tiimalasia, siinä ei kerättäisi pisteitä, eikä siinä pyrittäisi päästä maaliin.
Mielestäni muut (ne hävinneet) ovat vain huonoja häviäjiä. Itsehän he suostuivat ehtoihini ja siunasivat vilppini.
Kommentteja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko sinulla jokin asennevamma vai miks hitossa pitäis huijata ja olla noin lapsellinen lautapelissä jossa on tarkoitus kaikkien viihtyä?!??!
Huh, huh. Säälin ystäviäsi. Nauti vielä kun sulla on niitä. Tuota menoa kun jatkat niin kohta vain huomaat olevasi aivan yksin.
hakea jostain ammattiapua ennenkuin tuo pahenee
kilpailuvietti, joka voi joskus muodostua ongelmaksi. Elämä on peliä ja tärkeintä ei ole voitto vaan vastustajan täydellinen nöyryytys. Tiedän miltä sinusta tuntuu. Joskus on vain pakko voittaa (esim.just jossakin lautapelissä) ja näyttää olevansa muita parempi.
Onhan se vähän lapsellista, mutta ei muut sitä huomaa jos et näytä olevasi tosissasi ja huijaamista ei tietenkään kannata myöntää. Muuten noista toisten kommenteista ei kannata välittää.
Muut suostuivat siihen, että saat olla voittajajoukkueessa.
Ok.
Oikeuttaako tämä huijaamisesi?
Mielestäni ei. Se, että "et huijannut pahasti" ei ole puolustus. Myönnät itsekin huijanneesi ja tämän vaikuttaneen pelin kulkuun.
Luultavasti muut pitivät vitsinä ehtoasi "saada olla voittajajoukkueessa". He eivät ole "huonoja häviäjiä" siksi etteivät hyväksy huijaamistasi. Lisäksi he eivät ole "siunanneet vilppiäsi". Haluat itse vain tulkita asian niin.
Peli, jossa ei ole sääntöjä tai jossa joku ei pelaa sääntöjen mukaan ei jaksa kauan viihdyttää ketään. Lopputulos on yleensä se, että suurin osa pelaajista jää tyytymättömäksi (ymmärrettävästi juuri ne, joita on huijattu).
"Miksi minun olisi siis pitänyt lähteä heidän kanssaan samalta lähtöviivalta?"
Jos et pidä itseäsi hirveästi huonompana kuin muut, niin tapana on, että kaikki lähtevät samalta viivalta oli kyse sitten pelistä tai muusta asiasta...
"Jos Aliaksessa todella olisi kyse vain pelaamisesta ja viihtymisestä, siinä ei olisi tiimalasia, siinä ei kerättäisi pisteitä, eikä siinä pyrittäisi päästä maaliin."
Olen eri mieltä. Itse viihdyn vallan hyvin sellaisen pelin parissa, jossa on TAVOITE - vaikka voittaminen ei pääasia olisikaan.
Voittamisvietti on toisilla suurempi kuin toisilla (ehkä olet sen itsessäsi tiedostanutkin).
Kannattaa harkita, haluatko pelata pelejä, joissa on mahdollisuus huijata, koska ennemmin tai myöhemmin joku suuttuu - ehkä pahastikin.
Saatat pitää lapsellisena sitä, että joku ottaa nokkiinsa pelissä huijaamisesta (samoin kuin joku toinen saattaisi pitää lapsellisena sitä, että huijaa pelissä).
Perimmältään ei kuitenkaan ole kysymys pelistä, vaan rehellisyydestä ja siitä, että kenestäkään ei ole kiva tuntea tulleensa huijatuksi - varsinkaan sellaisen ihmisen taholta, johon hän on luottanut.
Kuten ryhmässä toimiminen yleensä, perustuu kaikenlaisten pelien pelaaminenkin yhteisille säännöille ja sopimuksille. Se, joka ei näitä noudata, löytää itsensä äkkiä ryhmä ulkopuolelta.
Mielestäni pieni ja ehkä vähän isompikin vilppi kuuluu jokaiseen peliin.
Ne huijaavat ketkä osaavat tehdä sen muiden huomaamatta.
Itse olen täydellinen varas ja kova kusettamaan aina kun vain on tilaisuus.