vetoan teihin kaikki äidit ja isät, pysykää yhdessä!!!
olen itse 18 vuotias tyttö. vanhempani erosivat 6 vuotta sitten. kovetin itseni, katkeroiduin, nieleskelin kyyneleeni, en halunnut näyttää kellekkään kuinka minuun sattui, kuinka heikko olin.
isäni on muuttanut toiselle paikkakunnalle ja on kihlautunut uudelleen. hän ei soittele minulle usein, tapaan häntä joskus ja jouluna. en odottaisi häneltä mitään muuta kuin pientä hetkeä minulle. kysymystä "mitä sinulle kuuluu?" tai "kuinka voit?"
minulle riittäisi vain pieni hetki, vain tieto siitä, että minusta välitetään.
nyt olen jo tottunut ajatukseen. alussa se oli rankkaa, mutta nyttemmin kun olen käsitellyt asiaa itsekseni olen ok.
minulla on ihana poikaystävä jonka kanssa olemme muuttamassa yhteen. rakastan häntä. pelkään vain todella paljon, että hän joskus tulee jättämään minut, sillä en kestäisi sitä enää.
miettikää siis vanhemmat, mikä todella on lapsellenne parasta.
hyvää kevättä kaikille. kyllä se kesä vielä tulee.
olen itse 18 vuotias tyttö. vanhempani erosivat 6 vuotta sitten. kovetin itseni, katkeroiduin, nieleskelin kyyneleeni, en halunnut näyttää kellekkään kuinka minuun sattui, kuinka heikko olin.
isäni on muuttanut toiselle paikkakunnalle ja on kihlautunut uudelleen. hän ei soittele minulle usein, tapaan häntä joskus ja jouluna. en odottaisi häneltä mitään muuta kuin pientä hetkeä minulle. kysymystä "mitä sinulle kuuluu?" tai "kuinka voit?"
minulle riittäisi vain pieni hetki, vain tieto siitä, että minusta välitetään.
nyt olen jo tottunut ajatukseen. alussa se oli rankkaa, mutta nyttemmin kun olen käsitellyt asiaa itsekseni olen ok.
minulla on ihana poikaystävä jonka kanssa olemme muuttamassa yhteen. rakastan häntä. pelkään vain todella paljon, että hän joskus tulee jättämään minut, sillä en kestäisi sitä enää.
miettikää siis vanhemmat, mikä todella on lapsellenne parasta.
hyvää kevättä kaikille. kyllä se kesä vielä tulee.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta muista,et eläminen huonossa suhteessa,on se sitten mistä tahansa johtuvaa(väkivalta,pettäminen,alkoholismi,tai vaan rakkauden loppuminen) ei ikinä ole lapselle hyvä paikaa kasvaa ja kehittyä..eriasia on,jos vanhemmat pystyvät peittämään katkeruutensa ja näyttelemään lapsille onnelista,mut usko pois,harvoin lasta kuitenkaan pystytään niin pettämään,lapsetkin ymmärtää ja vaistoaa ilmapiirin jos se on teennäistä ja väkinäistä.
Liian monesti saa tältä palstalta lukea kun toinen vanhempi ei enään pidä yhteyttä tai tapaa. Turhien erojen välttämiseksi tulisi myös etävanhemmalle tehdä mahdolliseksi lapsen tapaaminen ja oikea vanhemmuus.
Nykysuomessa huomioidaan vain lähi ja jos olette huomanneet niin ainoastaan varakkaat etät tapaavat ja harrastavat lapsensa kanssa.
on ihan kylmä tosiasia, että pienituloisella etällä on 2 vaihtoehtoa. Joko unohtaa vanhemmuus tai kuolla nälkään.
Kumman lähi valitsisi jos olisi samassa tilanteesa?
itsekkin ottaa isääsi yhteyttä, eikö niin! varsinkin nyt kun olet aikuinen. Meillä aikoinaan murrosikäiset (11 ja 13v) lapset erotessamme soittelivat isälleen silloin kun halusivat ja menivät hänen luokseenkin silloin kun halusivat.
niin otapa yhteys isääsi ja kysy mitä kuuluu.
Voi olla että hänellä on huono omatunto, kun ei ole useammin tavannut, mutta monasti vanhempana voi luoda toimivan yhteydenpidon puolin ja toisin.
Syyttely ei kannata vaan kannattaa nähdä uusi mahdollisuus parantaa välejä. Tsemppiä ja puhelin käteen! Siitä se lähtee...
Olen pahoillani sun puolesta, mutta se, ettei isäsi pidä sinuun juurikaan yhteyttä, ei ole eron vika, vaan hänen itsensä.
Hänen pitäisi isänä pitää sinuun yhteyttä omasta halustaan (ei koska on pakko) oli hän äitisi kanssa, tai ei.
Yhdessä ei kannata pysyä, jos ei siihen ole syytä. Lasten takia ei missään nimessä kannata väkisin olla; siitä ei ole kellekkään mitään hyötyä.
en siis ole tarkoittanut, että vanhempien pitäisi pysyä yhdessä, jos esim. väkivaltaa tai jotain.
mutta on kuitenkin lapselle parempi, jos on molemmat vanhemmat. ilmaisin itseni epäselvästi, anteeksi!
ja teille, ketkä käskette itse ottamaan yhteyttä isään: olen niin tehnyt, mutta se tuntuu jokseenkin turhalta, kun minä iso ihminen olen aina soittamassa ja isäni ei koskaan soita minulle.
tiedän, että isäni jollain tasolla välittää minusta, sillä yhdessä ollessamme huomaan sen. mutta tuntuu, että hänellä ei uudelta ja omalta elämältä liikene aikaa minulle. enkä tosiaankaan vaatisi mitään ihmeellistä, vain pienen puhelinsoiton tai jotain.