Meillä on puolivuotias ihana narttu-hauveliini. Haluaisin kysyä mielipiteitänne missä menee rangaistuksen raja. Tuntuu, että oma mieheni rankaisee liikaa koiraamme. Perheriitoja ollut tästä jo useita.
Hyväksyn näpäytyksen kuonolle, kun koira tekee tuhmuuksia, kuten puree mitä sen ei pitäisi purra, mutta läimäytys? Koira ei vikise tai näytä kivun merkkejä, mutta siitä on tullut mielestäni arempi. Yritän kyllä antaa sille hellyyttä ja rakkautta koko sydämestäni! Ja sitten vielä: mitkä oireet on normaalia murrosikää? Siis uhoominen yms.
Hyväksyn näpäytyksen kuonolle, kun koira tekee tuhmuuksia, kuten puree mitä sen ei pitäisi purra, mutta läimäytys? Koira ei vikise tai näytä kivun merkkejä, mutta siitä on tullut mielestäni arempi. Yritän kyllä antaa sille hellyyttä ja rakkautta koko sydämestäni! Ja sitten vielä: mitkä oireet on normaalia murrosikää? Siis uhoominen yms.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei,
kertoisitko minkärotuisesta pennusta on kysymys?
Ei koiraa tule koskaan näpäytellä eikä muutenkaan läimiä.kyllä koira äänen painoista huomaa torumisen.Saatte aran aikuisen koiran jos sitä läpsitään.
Ennemmin nappaisin niskavilloista ja vähän tukistelisin kuin että läpsisin tai löisin tms. Mutta ei tasan tarkkaan joka koiralle riitä pelkät äänenpainot... Kyllä pikku puhutteluja täytyy pitää jos tehdään pahaa.
Koira on koira. Koira ei ymmärrä lyömistä siinä
merkityksessä mitä ihminen luulee sen koiralle
kertovan. Lyöminen ei opeta mitään. Puolivuotias
koira on vielä aivan "vauva" ja vasta opettelemassa
ihmisten tavoille. Itselläni on useampi isokokoinen
uroskoira ja on selvitty ilman lyömisiä ja läpsimisiä, ilman fyysistä
kontaktia tässä mielessä. Koiraan kosketaan vain
positiivisessa mielessä.
Murrosiän oikutkin on jääneet pieneksi "lällätykseksi" koska koiria ei
ole meillä opetettu siihen, että ihmisen kanssa
voi "matsata", ihminen koskee vain hyvässä tarkoi-
tuksessa. Miten sitten selvitä tilanteesta, jossa
koira tekee jotain mitä se ei saisi tehdä. Konstit
on monet, vaikka sen fyysisen väkivallan jättäisi
kokonaan pois. Ihan aluksi kannattaisi kouluttaa
itseään ja lukea esim. Tuire Kaimion pennunkasva-
tuksesta kertova uusi kirja, samoin kannattaa vie-
railla sivuilla http://ctc.laikanet.com sivuilla
josta löytyy vaihtoehto, naksutinkoulutus. Tärkeää
on hankkia oikeaa tietoa siitä miten koira oppii
eikä uskoa mutu-tiedon jakelijoita, joita kyllä
riittää joka lähtöön.
Ja heti kommenttina myös Tellulle - rodusta riippumatta koiran kuin koiran voi kouluttaa ilman väkivaltaa.
Sano miehellesi että nyt heti ajatus mukaan tuohon touhuun. Voisin olettaa että miehesi koiratieto ei ole kovin vankka? Mars kirjastoon hakemaan vaikka Koirakoulut 1 ja 2 muutama muu koulutuskirja, joissa kerrotaan hyvin perustein miksi koira pitää ja kannattaa kasvattaa ja kouluttaa ilman turhaa väkivaltaa.
Yleisellä tasolla - tietenkin riippuen rodusta, kasvatuksesta ja yksilöllisistä tekijöistä - normaaliin murrosikään koirilla liittyy kaikenlainen temppuilu ja pieni pahanteko. Koira voi äristä omistajille, laittaa kuulon pois päältä=ei välitä käskyistä, yksin jäädessääm järsiä paikkoja ja esineitä - myös hieman antaa hammasta teillekkin. Kaikki tämä on ihan normaalia käytöstä. Jos koiraa halutaan rankaista niin vuosien kokemuksella omasta mielestäni hyvä konsti on ottaa korvasta kiinni ja antaa pieni napsu nokkaan "EI" tai jokin muu sana. Korostan sanaa PIENI napsu=näpäys etusormella. Koira kyllä ymmärtää mistä on kyse. Lyöminen on aivan turhaa. Lyömällä koiraa kovaluontoiset koirat vain kovenevat entisestään ja jossain vaiheessa nousevat hyvin todennäköisesti vastarintaan, pehmeät koirat taas tulevat aroiksi ja alkavat pelätä omistajan aivastustakin.
Muutenkin kannattaa huomioida että pentu on kuin lapsi - ei se tiedä vielä asioista yhtään mitään. Ja sen lisäksi se on vielä koira - se ei ajattele kuten ihmiset. Monet tuntuvat luulevan liikoja koiranpennun kapasiteetista käsittää ja osata asioita.
Tiedän kyllä varsin hyvin mistä puhun. Itselläni on suursnautseri uros (7-vuotias) jota käskettiin juuri pentuna heti rankaisemaan lyömällä tai muuten "ottamalla luulot pois". Onneksi itse ymmärsin heti että ei asia voi mennä noin --> luin paljon koirakirjoja --> keskustelin eri kouluttajien kanssa --> ja päädyin juuri tuollaiseen väkivallattomaan kasvatukseen. Kertaakaan ei ole ollut mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia. Ja koirani on iloinen ja aistikas veikkonen nykyään.
Vastaavasti tiedän useita lyömällä ja kovalla kurilla koulutettuja koiria. Koira on kuin robotti - ei uskalla kävellessäkään edes vilkuilla sivulle ettei isäntä taas anna selkään.
Jos miehesi ei vieläkään usko asiaa niin pyydä ottamaan minuun yhteyttä. Voin keskustella ilomielin asiasta vaikka puhelimitse. Tarvittaessa saat yhetystietoni.
Kädellä lyöminen ei ole toimiva rangaistus, lyötiinpä millä voimalla tahansa. Koirat eivät osoita johatjuuttaan tai ärtymystään tassuilla eli käsillä. Läpsiminen ja luunapit saattavat vain villitä koiraa, se ei välttämättä ymmärrä rangaistusta.
Toimivampi vaihtoehto on ote niskanahasta tai poskista, tiivis tuijotus ja torut murisevalla äänellä. Siinä on rangaistus, jonka koirakin varmasti ymmärtää.
Muistattehan, että jos koira alistuu, sitä ei saa enää rangaista! Muuten luottamus kärsii. Korvien luimistaminen ja poispäin katsominen, kyyristyminen ovat alistumisen merkkejä (vaikka ihmisestä ne voivat vaikutta upiiniskaisuudelta!!) silloin koiran pitää antaa mennä.
Melko pian torujen jälkeen pitäisi koiralle antaa joku helppo käsky, josta koiran voi palkita. Näin koira ymmärtää että ollaan kavereita taas, kun tottelet.
Myös huomiottajättäminen ja eristäminen ovat väkivallattomia rangaistuksia. leikki lopetetaan puremiseen, eikä koiraa huomioida ja riehaantunut koira suljetaan muutamaksi minuutiksi eteiseen.
Ei missään tapauksessa löymistä!!Jos miehesi jatkaa vanhaan malliin,tiedossa on todellinen ONGELMAKOIRA!Sitäkö hän haluaa?Puhun kokemuksesta,Meille tuli iso sekarotuinen koira 7kk:n ikäisenä.Ja sitä oli kohdeltu todella kurjasti edellisessä paikassa,se pelkäsi kaikkea,käden liikkeitä,talutinta,josta voi päätellä tyhmäkin,että sitä oli lyöty...
Otin kuitenkin sen meille,koska poi se oli saatava sieltä "pahojen ihmisten"luota.Nyt koira on 2,5 vuotias ja se luottaa meihin täysin,se ei pelkää enään mitään,tulee luokse innolla kun näkee taluttimen,koska sillon se tietää,että ollaan lähdössä lenkille.Mutta koulutustyö ni ei ole vielä päätöksessä tämän kyseisen hauvelin kanssa.
Paras rangaistus koiralle on todellakin huomiotta jättäminen.Yleensä koirat haluaa miellyttää isäntäänsä ja ovat valmiita tekemään mitätahansa saadakseen häneltä huomiota.Olen käyttänyt tätä itse koirieni kanssa ja hyvin tuloksin,vaikka se vaatiikin MINULTA itseltäni aikamoista itsehillintää...Nimittäin kerran töistä tullessani minua odotti kotona pieni ylläri...meidä olkkari oli tulvillaan vanutolloja ja nahan palasia ja ne olivat lähtöisin meidän sohvasta.Siinä oli tosi vaikee olla hermostumatta,mutta ei kun tyynesti vaan keittiöön ja purkaan kauppakassseja ja keitteleen kahvia jne.Hetken päästä ovelle ilmestyi hölmistynyt koira,joka ihan selvästi funtsi,et mitäs nyt tehdään,kun sohva on revitty ja ei tullut mitään kommenttia.Koira pitää mielestäni palkita huomiolla ja ehkä namilla sillon kun sen käytös on toivottua,koska pian koira oppii mistä se saa palkinnon ja mistä ei.Ja meillä koirat on ainakin todellisia palkkion metsästäjiä...
Eli onnnea koulutukseen!
Hei Pauliina!Laita ukkos kuriin ja äkkiä; ette saa koirastanne muuta kuin hermoraunion erilaisilla kasvatustyyleillänne. Koiraa on opittava "lukemaan", aivan samoin kuin äiti oppii tuntemaan pikkuvauvansa elekielen. Tarvitsette aikaa ja hellyyttä sekä johdonmukaisuuta koiratyttönne kasvatukseen. Millään huutamaisella ja läimimisellä ette tee koirallenne muuta kuin tuhoa; mikä koira se arka ja pelokas muka on? Koirilla on erilaisia luonteita ja tiettyjä rotuominaisuuksia, mutta harvoin ne rotuominaisuudetkaan minään selkeinä luonteessa esiintyvät. Olen itse "kantapään kautta" oppinut koiria tuntemaan ja nähnyt vuosikymmenten saatossa koko koirakoulutuksen kirjon. Vakaasti olen sitä mieltä, että väkivaltainen kasvattaminen ja koiran pakkotahtinen alistaminen on tyhmintä, mitä ihminen voi tehdä - olkoon koiran rotu tai sukupuoli mikä tahansa. Puheet koiran uhma- tai murrosiästä ovat aika pitkälti puppua. Lainaa kunnon koirakirjoja kirjastosta; lue niitä ja leiki hauvasi kanssa. Laita miehesikin leikkimään ja lukemaan kirjoja. hyviä ovat esim. Anders Hallgrenin uusimmat ja Kiva-teamin jutut, samoin Tuire Kaimion teokset.Ei kannata luetutaa miehelläsi mitään "palvelu- ja suojeluskoiran koulutus -juttuja", sillä niitä ovat kirjoittaneet menneen maailman miehet, preussilaisen kurin kannattajat, aika on ajanut sellaisten ohi jo vuosikymmen sitten! Ja kaikkein tärkeintä: koiran ja lapsen kasvattaminen on hyvin samanlaista ja väkivalta ei tee koskaan aikä missään olosuhteissa hyvää.
siinä näemmä taas tehdään yhtä äkäistä koiraa tähän maailmaan. täytyy sanoa, että jotain täytyy ukollasi olla päässä ja tunne-elämässä vialla, jos täytyy väkivaltainen olla jotain ihmisten armoilla olevaa eläintä kohtaan. sinuna vetäisin johtopäätöksen koko jätkästä, ja jättäisin siihen paikkaan. itse en ainakaan enää voisi arvoista kyseisenlaista ihmistä, vaan etsisin jonkun joka ansaitsisi rakkauteni. jos jäät koirasi kanssa siihen, olet yhtä syyllinen koiran läpsimiseen kuin miehesi! jätä se sekopää!
Mielipiteeni asiasta on se että,läimäytys
on oikein,jos läimäytys ei ole vahva,ja jos se on vahva,
se ei ole hyväksi koirallenne.Koirasta tulee arka,
pelokas ja hieman liikaa varuillaan oleva.
saat pian koiran, joka säikkyy nopeita liikkeitä, kuten käden heilautus. Saattaa tulla myös epävarmuutta tai lisää uhoa, siitä riippuen, mikä on koiran perusluonne. Korvasta/niskasta tukistaminen on mielestäni parempi, kuin läpsiminen.