Oih, johtajuustaistelu.
Jos koiranne ei kuuntele teitä lenkillä ollessanne kun toinen koira tulee vastaan, syy ei todellakaan ole tämä muoti-ilmiö eli johtajuusongelma, vaan koiraa ei ole totutettu toisiin koiriin tarpeeksi hyvin.
Jos koira ei tule kutsusta luoksesi, voimme hylätä taas tämän muotisyyn.
Jos koira ei keskity koulutustilanteissa, se ei ole johtajuusongelma.
Jos koira menee sohvalle, se ei ole johtajuusongelma.
Yrittäkää ymmärtää. Koirat eivät ole leluja joiden pitää selkä köyryssä lukea ajatuksenne.
KOULUTTAKAA
Jos koiranne ei kuuntele teitä lenkillä ollessanne kun toinen koira tulee vastaan, syy ei todellakaan ole tämä muoti-ilmiö eli johtajuusongelma, vaan koiraa ei ole totutettu toisiin koiriin tarpeeksi hyvin.
Jos koira ei tule kutsusta luoksesi, voimme hylätä taas tämän muotisyyn.
Jos koira ei keskity koulutustilanteissa, se ei ole johtajuusongelma.
Jos koira menee sohvalle, se ei ole johtajuusongelma.
Yrittäkää ymmärtää. Koirat eivät ole leluja joiden pitää selkä köyryssä lukea ajatuksenne.
KOULUTTAKAA
Vastaukset 38
Vanhimmat
Keksi parempi, ei kukaan lähde tohon mukaan!!!
Aika onnetonta tuoko provo? Nuo eivät TODELLAKAAN ole johtajuusongelmia.
Jos koira ei kuuntele sinua kun näkee toisen koiran, se vain pitää koiraa sinua mielenkiintoisempana. Totuta se koiriin, niin ne eivät vaikuta sen hermoihin enää.
Jos koira hyppää sohvalle, opeta että sinne ei voi mennä. Yksinkertaista.
Jos koira ei tule kutsustasi, se ei pidä sitä kannattavana. Palkkaa joka kerta kun koira katsookin sinuun, ei se voi automaattisesti tietää miksi´luoksesi pitäisi tulla kun sanot tietyn sanan.
Yhdyn täysin, oeptelkaa kouluttamaan. Kauhea muoti-ilmiö, ärsyttävää sellainen.
luokse kutsuttaessa oli se sille kannattavaa tai ei. Ei koiralla ole semmoista vaihtoehtoa etteikö tulisi, jos sinä määräät asioista!
aina makupalat taskussa, että voit koko ajan palkata koiraa sen tekemisistä? Kyllä koiran on opittava tekemään pyydettyjä asioita myös ilman palkkiota. Ei sullakaan kovin hyvin mene jos niin on
Sitä kutsukaat kouluttamiseksi, rakkaat ystävät.
Se koira ei tajua pentuja että sillä on joku jota kutsutaan nimeksi, kun se sanotaan tulet luokse välittömästi. Se pitää kouluttaa.
Kyllä, kuljen koiranpennun kanssa AINA makupalat taskussa. Palkkaan pentua kokoajan hyvistä suorituksista. Koiran kasvaessa vähennän palkkaa, kun voin olla varma että koira ietää mitä siltä pyydän.
Omilla koirillani ei ole KOSKAAN ollut mitään jota voisi kutsua johtajuusongelmaksi (enkä nyt tarkoita että omistaisin läjän chihuahuoita). Olen välttänyt kaikki ongelmat helposti, pelkästään kuljettamalla koiranpentua paikasta toiseen, en ole KOSKAAN rangaissut (enkä käytä ei-sanaa todellakaan) vaa palkkaan aina hyvistä suorituksista. Jos jossian on ongelma (kuten luoksetulossa) menen vaikka huoneeseen ja sanon koiran nimen -> palkkaan välittömästi kontaktista -> useita toistoja. Mitä saan? Mahtavasti toimivan koiran.
Haluan vaan selventää, että on muitakin tapoja kouluttaa nopeammin kuin rankaisut ja johtajuustaistopaskat.
SE PITÄÄ KOIRALLE OPETTAA! Kora tulee luokse tilanteessa kuin tilanteessa jos se OSAA homman! Jos jokin muu kiusaus on liian suuri, sinä et ole kiinnostava, ja sitä ei ole opetettu koiralle. Mikään helvetin johtajuusongelma se ei ole!
Eihän koira osaa syntyessään istuakaan!
Ei koira tiedä ettei sohvalle saa tulla, ellei sitä ole opetettu!
Jos koira menee luvatta tervehtimään muita koiria, eikä tule käskyllä, "tule" käsky on huonosti opetettu!
Herranjestas! Ei ne osaa lukea ajatuksia! Tiesittekö te pieninä, ettei kaikkea maasta löytyvää tungeta nenään? Saitteko turpiin jos tungitte jotain nenään?
sanonutkaan että johtajuusongelmassa olisi kyse pennusta vaan enimmäkseen koirista jotka ovat jo ns. aikuisia ja jotka osaavat peruskäskyt. Ei pennulta tietenkään voi vaatia, että se kaikki osaisi ja ymmärtäisi
Samaa mieltä.
Että jos aikuinen koira ei tottele, jossain mättää. Käsky on huonosti opetettu tai on palkattu liian vähän yms. Sama asia.
Johtajuusongelma.. Muoti-ilmiö? Ehkä, ehkä ei. Oikeassa olet siinä, että herkästi pistetään jokaikinen pienikin pulma johtajuuden piikkiin. Jos koira ei tule luokse käskystä, se on jossain vaiheessa oppinut, että sen ei tarvitse tulla. Opettipa koiralle mitä tahansa, on oltava johdonmukainen ja peräänantamaton. Kun koiralle annetaan käsky, se annetaan kerran. Jos koira ei tottele, käskyä seuraa pakote. Pakote ei ole mitään naama punaisena karjumista eikä etenkään fyysistä väkivaltaa. Esim. vapaana luoksetulo opetetaan tottelemattomalle koiralle liinalla kätevästi. Annetaan käsky tänne, kun koira ei tule, koira kiskotaan liinalla luokse. Sitten kehutaan ja silitellään. Koiralla pitää olla ohjaajan lähellä turvallinen olo.
Mutta nuo mainitsemasi asiat.. Itsessään eivät ole ns. johtajuusongelmia. Mutta jos johtajuudessa ilmenee ongelmia, esim. koira murisee ja puolustaa sohvapaikkaansa, on ihan ekoja asioita se, että koiralle tehdään selväksi, että sohvan on MINUN eikä koiran. Koira ei opi koskaan lukemaan sääntökirjaa ja mikä parasta, kun koiran kanssa on ongelma, vika ei ole koirassa.
MITÄ ON PAKOTE?
Jos koirani ei tottele niin anna "pakotteen"?
Mitä se on?
Itse teen myös niin, että kun kutsun koiraa (se osaa nimensä ja yleensä tuleekin, mutta joskus kun monta koiraa irti yhtäaikaa alkaa korvat mennä lukkoon) ja jos ei tule, kävelen koiran luokse, otan remmiin ja eristän hetkeksi koirakavereista. Heti kun kävelee siististi vierellä ja ottaa kontaktia, saa lähteä takaisin.
Ja korvat toimivat jälleen.
Sana pakote on hieman harhaanjohtava, kun kyse on ohjaavista avuista. Esim. jo hihna on pakote sillähän ohjaillaan koiran kulkusuuntaa, seuraamisen opettelussa sillä säädellään koiran vauhtia ym...
Liina, kuonopanta, vedonestovaljaat, ketjukaulain ym
ovat erinäisiä pakotteita, joilla hallitaan koiran toimia kouluttaessa. Jotkut käyttävät valitettavasti
erittäin koviakin pakotteita, kuten piikkipantoja, sähköä ym. Mitkä ei mielestäni kuulu koulutukseen ollenkaan. Joo... tuloksia voi tulla, mutta onko koiralla kivaa?
Johtajuudesta hieman. Ei se ole mikään ns. muoti-ilmiö. Kyllä koiran paikka ihmislaumassa on olla ihmistä alempana. Tällä en nyt todellakaan tarkoita koiran raakaa alistamista.
Koira, joka pitää ihmistä johtajana, on tasapainoinen ja voi luottaa omistajaansa. itselläni on kolmivuotinen uros, joka on hyvin omapäinen. Sen kanssa harrastetaan tokoa, agilitya ja hakua. Koira osaa paljon asioita ja tekee mielellään kun palkka on sen mielestä riittävän hyvä. Mutta ongelma onkin siinä, että vapaana ollessa ei tule luokse, jos on muka mielenkiintoisempaa tekemistä. Palkattu on pennusta lähtien. Rähiee myös autoille ja toisille uroksille, eikä siinä auta pallo tai nakki. Se pitää itseään lauman johtajana ja tuntee tarvetta puolustaa laumaa. Kun taas koira joka pitää ihmistä johtajana jättää rähjäämisen johtajalle. Näin koiran ei tarvi ottaa paineita lauman puolustuksesta, vaan voi olla rento ja kulkea rauhallisesti tempomatta ja riehumatta.
Näiden asioiden eteen tehdään nyt töitä, jotta koira olisi hallinnassa tilanteesta ja paikasta riippumatta.
Tässä vain pari mielipidettä, joista ei kenenkään tarvi repiä pelihousujaan.
Nautitaan vaan koiriemme kanssa harrastamisesta.
Se että koira murisee vaikka sohvapaikastaan on jo iso johtajuusongelma, eikä todellakaan mikään ensimmäinen merkki, silloin johtajuus koiran mielestä on jo hänen. Kuten tuossa jo sanoitkin koira ei opi eikä sen tarvitsekkaan oppia lukemaan mitään ihmisten sääntökirjaa, mutta ihmisen on opittava toimimaan koirien sääntöjen mukaan. Sallisitko vaikka kumppanisi seuraamista ympäri taloa ja jatkuvaa kyselyä mitä teet mihin meet mitä siellä koska tuut, minä en sallisi, mutta kuitenkin koira saa tätä tehdä. Jos johtajuus on kunnossa koiralle ei tule mieleenkään puolustaa vaikka sitä sohvapaikkaa, vaikka koira makoilee sohvalla ja huomaa että olet tulossa paikkansa tietävä koira antaa tietä sinä valitset paikan ja sitten koira voi palata sohvalle jos tilaa sattuu jäämään.. ei se ole mitään alistamista, koira tekee tämän vapaaehtoisesti, jos johtajuus on kunnossa, koska johtajuus on vuorovaikutusta, koira haluaa osoittaa selvästi että ei halua joutua epäsuosioon jos koira ei vapaaehtoisesti käskemättä anna sinun kulkea ovesta ensimmäisenä, on jo johtajuusongelma, vaikka tämä on monen mielestä turhaa koiran pompottamista ja oman egon pönkittämistä, tällaiset pienet asiat viestivät koiralle että johtajan paikka on avoinna, koska koiran kielellä koira antaa tietä johtajalleen, vaikka ihmisen kielellä tämä on pokkurointia..
Mitenkään kenenkään mielipiteitä tallomatta esitän omani. Paljon oli asiaa ja esimerkkejä pakotteista (pakote sanasta mainittakoon vielä, että mitä kovempi pakote, sitä parempi pitää olla palkka). Eri mieltä saatan olla siitä, miten "rankkoja" pakotteita pitää /saa käyttää, mutta kaikkihan on aina _koirasta_ kiinni, joten jätetään nämä sikseen. Lauseeseen "onko koiralla kivaa?".
Omiin perusperiaatteisiin niin ihmisten kuin eläintenkin kohdalla on kuulunut ja tulee kuulumaan ikivanha fraasi siitä, että ensin työ ja vasta sitten huvit. Riippuu tietysti koirasta, mutta jos on itselleen tekemisen nälkäisen ja energisen koiran hankkinut, pitää sille tarjota "työtä", jotta koira pysyy onnellisena. Hyvin motivoitu koira suorittaa tätä ns. työtään ilolla ja innoissaan, mutta harvempi hyvinkään koulutettu koira esim. kaikista tottiksen kiemuroista nauttii. Koira tekee sitä, mihin se on opetettu. Koira tekee, koska sille ei ole annettu vaihtoehtoja. Ja kun työt on tehty, voi vaikkapa telmiä niiden koirakamujen kanssa. Mutta ensin työt.
Eri mieltä olen myös räyhäämis-johtajuusasiasta, mutta koska tästä voisi keskustella hamaan tulevaisuuteen, jätän kommentoimatta.
Johtajuus tuntuu monelle olevan kuin se punainen vaate joka saa karvat pystyyn. Moni tuntuu ajattelevan, että jos sanon että minä pidän johtajuutta erittäin tärkeänä, että kotonani on koirat aina minut nähdessään hänta koipien välissä ja minä painostan ja vaadin heiltä koko ajan pönkitystä sille että kuinka korkeassa asemassa itse olen, kun koirani näkee voi todeta että asia ei niin ole, koirat eivät milloinkaan osoita pelkoa minua kohtaan, eikä niin ole tarkoituskaan.
Omalle kohdalleni on tullut kaksi hyvin erilaista aikuista koiraa, jotka olen kasvattanut yhteiskuntakelpoisiksi koiriksi (taas yksi sanahirviö jota monet vierastavat). Toinen koira tuli luokseni rinta rottingilla, haastaen ensi hetkestä että katotaas kuule.. Johtajuus oli aivan ilmiselvä ongelma, ja sitä harjoitettiin koko koiran loppuelämä, tämä koira muiden mielipiteistä huolimatta oli terveppäinen eikä onnistunut tappamaan ketään, monet koiran ensiviikoina nähdessään asiantuntijoina neuvoivat viemään lopetettavaksi välittömästi. mutta kertaakaan en koiraan kajonnut, vaikka sehän tietysti oli monen mielestä se ainoa oikea keino, typerää kun kyseessä oli koira joka oli samaa kokoluokkaa kanssani. Johtajuusharjoitukset, alkuviikkojen totaalinen huomioimattomuus ja koko yhdessä olomme ajan jatkuneet hyvin hienovaraiset viestit koiralle kertoivat että minun silmille et hypi. Tällä koiralla ei ollut oikeutta pyytää minua leikkiin, eikä kerjätä rapsutuksia, eikä mitään huomiota, vaikka monesti alempiarvoinen koira voi johtajansa leikkiin kutsua ja johtaja siihen suostua ilman että koira saisi mitään vinkkejä siitä että johtaja olisi pehmennyt ja johtajan virkaa voisi hakea takaisin...
Toinen koirani oli minulle tullessaan ensimmäisen täysi vastakohta, tuntui että koira vapisi pelosta ja epävarmuudesta luitaan myöten. Myös tässä oli kyse johtajuudesta, sen minkä vanhempi koira hoiti agressiivisuudella tämä stressasi kaikesta ja kaikista, sama huomioimattomuuskuuri myös tälle, ja koira muuttui silmissä, erona oli se että johtajan paikkansa luovutti suosiolla ja onnellisena ettei enää tarvitse miettiä asioita joihin ei pysty... Tämä koira sai kutsua minut leikkiin mutta vain minun ehdoillani.
Molemmat koirat oli alun vaikeuksien jälkeen todella helppo kouluttaa, itse olen ihmetellyt, kun koulutuskentillä koiraa lirkutellaan makkaralla ja ties millä, että tuleppas nyt ja etsäviitsis. Omat on koulutettu tietysti palkkaamalla, ei kukaan täysjärkinen kuvittele että nämä sirkustemput kuten seuraaminen, istuminen, maihinmenot ja muut ovat äidinmaidossa saatuja taitoja, mutta en itse ole ikinä joutunut lirkuttamaan ja pyytelemään koiriani että jos nyt vain passaa niin.. koirat kun puhuvat koiraa,niin koiran saa seuraamaan, istumaan, olemaan paikallaan... ilman että makkaran hajujen perässä vahingossa tekee nämä liikkeet ja joskus sitten oppii, omani seuraavat eleitäni ja koska tietävät että se että heidän kanssaan aikaani kulutan ei ole mikään itsestäänselvyys, myös kuuntelevat. Koiraa voi kouluttaa maailaman tappiin asti eikä se siltikään opi puhumaan ihmistä ja miksi pitäisi.
Hyvä nuutti. Puhut asiaa. Itselläni myös kaksi koiraa, joista vanhus on ollut helpomi työstää, kuin tämä nuorempi. Ja myönnän, että olen joutunut katsomaan peiliin ja pitkään, kun mietin miksi koira ei "toimi". Sai aikanaan liikaa ilmasiks. Leikkiä ja namia ja kas koira alkoi toimia, vain jos sitä iseään sattui huvittamaan. ihmetys oli suuri, kun tiesi koiran osaavan tokon alokasluokan liikkeet ja piti alottaa kisaaminen, niin yhtäkkiä koira teki töitä vain jos sitä sattui huvittamaan. Eikä ollut mielekästä huomata, että koira teki töitä nakille eikä mulle.
Niinpä nyt tehdään töitä johtajuuden palauttamiseksi mulle ja koiralta pois. Edistystä on saatu, mutta työ jatkuu.
Pakotteiksi kait mielletään kaikki tuijotuksesta aina pahoinpitelyyn eli eläinrääkkäykseen asti. Minulla pakote on se että tottelemattomuudesta, ja sitä käytännössä on se silmille hyppely, ei niinkään jos jotain liikettä eli sirkustemppua ei koira osaa suorittaa pilkulleen, ja pakote on se että koira joutuu epäsuosioon, eli sitä ei huomioida, tai tiukka tuijotus, muuta en tarvitse. En ikinä ole lyönyt enkä edes niskasta ravistanut koiraa, vaikka tuota niskassa roikkumista ja fyysistä väkivaltaa suositellaan monessa "lempeän" koirankasvatuksen opuksessa, koska se muka olisi luonnollista laumakäyttäytymistä, näin käyttäytyy vain heikko koira jolle on annettu liian suuri vastuu.
Tuntuu tosiaan että kun puhutaan johtajuudesta, ajatellaan ensimmäisenä niitä "vanhan linjan" kouluttajia jotka opettivat koiransa istumaan ja makaamaan potkaisemalla koiraa, tämä on eläinrääkkäystä eikä sillä ole mitään tekemistä johtajuden kanssa.
Ja aivan varmasti se että koiraa ei kiinosta jos siltä jotain tahdot on johtajuusongelma, jos koiraa ei kiinnosta tehdä töitä kanssasi kentällä tai maastossa, olet antanut koirallesi luvan päättää itse totteleeko vai ei. Se että koira vaikkakin pentu ryntää vieraan koiran luo kutsustasi huolimatta, on johtajuusongelma, koira ei pidä sinua sen arvoisena että sinua pitää totella, ei kysy sinulta lupaa ottaa vieraita vastaan, jos olisit johtaja koira tämän luvan kysyy, ja se ei ole mikään opetettu temppu.
Niin, pakotteita ovat myös ne palkat, käytät sitten namia, patukkaa tai rättiä, koira saa nämä kun on suorittanut annetun tehtävän eli olet pakottanut koirasi vaikka istumaan. Myös itse käsky vaikka istu on itsessään pakote, voihan olla että koiraasi ei huvittaisi istua juuri sillä hetkellä, mutta niin vain on tehtävä kun niin sanot, eli pakotat...
Kuulostat pätevältä.
Silti haluaisin tietää lisää noista pakotteista. Jos käsken koiraani istumaan, ja koira aloittaa riehumisen ja leikkimisen (eli sitä ei huvita istua), miten toimin?
En voi varmaankaan jättää asiaa siihen? Eikös se juuri kerro että se saa leikkiä miten lystää?
Menenkö pois tilanteesta? Esim pyydän koiraani istumaan ennen hihnan kiinnittämistä ja ulosmenoa. Jos koira ei istu, enkö vie sitä esim varttiin ulos? Mikä on koiralle itselle se "pahin" rangaistus? Tarkoitan että olenko huomioimatta sitä? Tuntuu vaan oudosti siltä että se määrää asioista jos kerran minä sillä sekunnilla haluan lähteä ulos ja koira niskoittelullaan viivästyttää sitä, että se pomottaa? En tiedä ymmärsittekö pointtiani.
Mutta pakote. Esimerkiksi nyt koirani käyttäytyy ehdottoman niskoittelevasti, ja on juuri sellainen stressaava arkuussäkki kuten nuutti mainitsi aikaisemmin itsellä olleen. Haluaisin muuttaa tilanteen kipeästi. Huomioimattomuus on siis aloitettu jo 4 päivää sitten, mutta kiinnostaa kauheasti nämä johtajuusasiat ja pakotteet.
Kiitos jos joku ehättää/osaa vastata.
Minulla on narttu, miltei 2v seropi.
Hyvä alkeistapa saada koira istumaan on viedä namia koiran pään edestä, yli ja selkää kohti. Silloin se lähes automaattisesti niiaa ja istuutuu. Samalla hetkellä sanot "ISTU" ja kun se istuu, sanot "HYVÄ! erittäin iloisella ja riehakkaalla äänellä, ei murisemalla vaan vähän ylävoittoisesti ja annat namin. Namit kannattaa pitää kädessä valmiina, jotta palkinto yhdistyy juuri oikean taidon kehittymiseen.
Tai voit odottaa, että koira on oma-aloitteisesti istumassa ja samalla hetkellä kun se tapahtuu sanot "ISTU" ja aina kiittely ja nami samantien. Ajoitus on ehdottoman tärkeää: koira oppii varsin nopeasti yhdistämään käskyn ja kiitoksen/palkkion, ja vähitellen pelkkä käsky ja "HYVÄ!" riittää. Parhaiten koiraa kuitenkin palkitsee sillä että namipalkinto tulee riittävän usein, mutta ei aina. Näin koira pysyy valppaana ja oppii nopeammin. Kädellä ei kannata painaa takapuolta lattiaan, sillä silloin koira ei käytä "päätään" eikä opi, vaan antaa vain periksi käden voimalle.
Kun et ole koiran kanssa koulutustilanteessa, käytä HYVÄ -sanaa säästellen. Kun hellittelet sitä, sano KIVA, MUKAVA, SÖPÖLIINI, MAMIN KULTU tai mikä tuntuukin itsestä sopivalle ja koiraa hellivälle: HYVÄ -sana säästä vain taitojen opetteluun ja käytä sitä aina oikea-aikaisesti.
Totaalihuomioimattomuuden aikana et kiinitä koiraan kerta kaikkiaan mitään huomiota, et vaikka koira tekee mitä, mainitsemani vanhempi koira jopa puri, ei mitään reaktiota, koira puhuu vain ja ainoastaan koiraa, jos olisin reagoinut tähän puremiseen olisin osoittanut koiralle että olen valmis alentumaan hänen tasolleen ja ottamaan matsin, mihin en todellakaan ollut valmis, jo senkin takia että tämän matsin olisin hävinnyt 10-0. Et siis käske koiraasi tekeään yhtään mitään kun lähdette pakollisille lenkeille hihna laitetaan kaulaan ilman mitään temputtamista, ei siis istumista, olet kuin jääpuikko, et myöskään reagoi mitenkään vaikka hihnassa vetämiseen tai toisille koirille räyhäämiseen, kun johtajuus ei ole kunnossa koiraa ei kiinnosta mitä mieltä olet asioista, sille on aivan sama vaikka ei tottele. Tuo vanhempi koira on hyvä esimerkki tässä, nimittäin on ne niin kohteliaita elukoita että kun huomasi että minä en ole mikään turhanpäivänen päänaukoja joka säikähtää kun vähän nappasee, se kohteli minua aivan samoin kun minä kohtelin sitä, eli ei ollut huomaavinaankaan koko olemustani, kun oli lenkille lähdön aika koira tietysti tahtoi ulos, mutta käyttäytyi minua kohtaan kuin olisin ilmaa. Tämä oli minulle erävoitto, ja siitä alkoi se kissa-hiiri leikki, koira selvästi mittaili minua ja kysyi hyvin pienillä eleillä että kuka täällä määrää, esim. tuli viereen kuin sanoen että nyt minä sallin sinun rapsuttaa itseäni, tähän kun olisin haksahtanut olisi kaikki työ mennyt hukkaan. Tätä "mykkäkoulua" pidettiin lähes kuukausi, kunnes koira alkoi omalla kielellään viestiä että "hyvä on voitit", antoi tietä, en ikinä vaatinut koiralta siis yhtään mitään, koira alkoi pikkuhiljaa odottamaan katse pois käännettynä että olen kulkenut ovesta, kun tulin sohvalle koira hyppäsi alas sohvalta jotta voin valita paikkani ja tuli myöhemmin korvat luimussa huuliaan lipoen, eli koirien kielellä lepytellen että en tahdo haastaa sinua mutta jos passais tulla viereen... Kun tähän oli päästy aloin huomioimaan koiran hyvin varovasti, jokaisesta pienestäkin eleestä koiran puolesta mentiin takapakkia, ja koska ummikkona lähdin näitä asoita soveltamaan niitä oli monia. Kannattaa tosiaan ottaa selvää mitä mikäkin pieni ele koiran kielellä tarkoittaa, sillä vältytään monelta ongelmalta, kun osataan kertoa koiralle sen omalla kielellä että nyt menit liian pitkälle.
Jos minulta kysytään että kumpaa koirista pelkäsin enemmän niin vastaus on että jälkimmäistä hermokimppua, aluksi todella ajattelin että tuo koira ei osaa puhua omaa kieltään, tai siis että minä en osaa tulkita, sillä ei tuntunut olevan mitään sääntöjä omaan käytökseensä, se murisi ja louskutti leukojaan ilman että sillä oli siihen mitään syytä, se saattoi makoilla rauhassa kun katsoin telkkaria ja yht`äkkiä tulla sentin päähän naamasta hampaat irvessä, mutta tämä koira luovutti paikkansa viikossa..
Tuo oma koirani on myös arvaamaton, vaikka tilanne ei ole ihan totaalisen paha. Siitä ei oikein koskaan tiedä että mitä se aikoo tai mihin se nyt iskee kyntensä..
Mutta huomioimattomuudella siis ollaan. Olen tähän asti pystynyt olemaan kuin jääpuikko, mutta vaikeaa se on. Vinkuu se välillä ihan kauheasti, ja kaksi kertaa jo pöydältä varastanut.
Mutta yritetään!
Eli olen nyt perjantaista asti ollut huomiomatta koiraani. Sainkin sinulta jo hyviä neuvoja mutta nyt vasta neuvot onkin tarpeen. :)
Koira oli kaksi ensimmäistä päivää hämillään, saattoi ulista vähän, ja ajattelinkin että näkyy auttavan.
Nyt koirani ilmeisesti testaa tosissaan minua, vai mistä on kyse? :
Koira repii kaiken mahdollisen pöydiltä alas, tunkee nokkansa joka paikkaan, seuraa meitä, hyppii vasten kun kävellään esim vessaan, ottaa kädestä näykkien, ja tänään se veti ensimmäistä kertaa sillä volyymillä että en kyennyt minkään koiran vetämään niin paljon! Sillä ei käytännössä kertaakaan osuneet etujalat maahan kun se veti niin lujaa, takajaloin se veti ja hyppi ilmaan KAIKEN AIKAA, poukkoili, vinkui, (meinasi pari kertaa oksentaa, kun panta oli niin kireällä) haukkui vastaantuleville (tällaista se ei KOSKAAN ole tehnyt)...ja siis yleensä TODELLA hysteeristä käytöstä. Yksi vastaantuleva ihminenkin koki tarpeelliseksi sanoa että "päästä nyt koiraa hihnassa pidemmälle että saa mennä teet hullun siitä.."
Pidin hihnan lyhyellä ettei vastaantulevat saa kuraisia tassunjälkiä vaatteisiinsa ja en yleensäkään kiinnittänyt koiraan mitään huomiota.
Tiedän että se hakee osalta huomiota, mutta alkaako vetämisopettelut ihan alusta, jos viikkoja olen kiinnittämättä siihen huomiota ja vetäminen jatkuu?
Lähinnä haluan tietää että toiminko oikein?
Ja kannattaa jo henkisesti varautua siihen, että koira kokeilee kaikki metkut, ja saattaapa oppia pari uuttakin, ennenkuin tajuaa pointtiasi. Varmasti olet asiasta opiskellut, mutta sanon kuitenkin, että tämä ei ole mikään pikakuuri, jonka jälkeen voit palata samaan, mieti tarkkaan missä olet tehnyt virheitä ja antanut koirallesi vääriä viestejä. Kun pänttää päähänsä huolella moton, että koira ei koskaan tee mitään väärin, vain ohjaaja tekee virheitä, pääset koirasi kanssa pitkälle.
Koira laittaa sinut nyt tosi testiin, koira on saanut päättää asioista ja nyt kun olet ottamassa siltä pois tätä oikeutta se ei paikastaan luovu, nyt sinun hermosi testataan ihan perusteellisesti, ajattele sitä vaikka työhaastatteluna, koira testaa että onko sinusta johtajaksi, nyt jos luovutat, on johtajuuden takaisin saaminen aina vain vaikeampaa. Vaikka koirasi on varmasti käyttäytynyt suht hyvin aikaisemmin, ja sinusta tuntuu että nyt mennään oikein kunnolla takapakkia, todellisuudessa olet ehkä jollain olemattomilta tuntuvilla signaaleilla viestinyt koirallesi että se määrää, mutta nyt kun et enää anna koirasi elää tässä uskossa, se vaatimalla vaatii sinua tekemään tahtonsa mukaan. Koveta mielesi, ja kerää kaikki hermosi riekaleet, ja näyttele niin hyvin kuin osaat koirallesi, että sen kaltainen riehuminen ei saa sinulta minkäänlaista tunnustusta..
Kovana pysytään!
Kiitos vastauksesta! :)
Jäipä tosiaan tuohon kysymykseesi vastaamatta. En usko että kun koirasi vihdoin luovuttaa että se jatkaa hihnassa kiskomista, se on myöskin koiran kielellä melko röyhkeää käytöstä, ja siis pomottamista. Voit mielestäni antaa koiran kulkea pidemmällä hihnalla, pyri järjestämään lenkit niin että ette tapaa ihmisiä, jos ihmisiä tulee vastaan, raahaa koirasi mitään sanomatta ojan puolelle. Jo lyhyt hihna on koiralle periaatteessa kontakti. Jos koirasi, kuten kirjoituksestasi päättelin, on aikaisemmin kulkenut hihnassa kunnolla, se luultavimmin testaa nyt, mutta kun alkaa pehmenemään alkaa tarjoamaan niitä hyviä tapoja... En ole kauhean selväsanainen, ja olen niin huono tuomaan tarkoitustani julki näin kirjoittamalla, mutta no, saa kysyä.
Laittaa kovan kovaa vastaan, ja evätä koiralta oikeuden lenkkeilyyn, ei tietenkään niin että koira ei pääse tarpeilleen, vaan vie koirasi sopivaan paikkaan, missä se voi suorittaa nämä toimenpiteet, sitten vain seisot ja odotat että koira tekee tarpeensa, jos koira heti ulos päästyään aloittaa räyhäämisen, käänny takaisin vaikka samantien, ennenkuin olette kävellyt metriäkään ja sitten jonkin ajan päästä uudelleen. Tämä on kuitenkin jo jonkinasteista painostusta, ja joudut kiinnittämään huomiota omaan käyttäytymiseen, että koira ei luule voittaneensa mitään.
Koitan tuota neuvoa, koiran yllättäinen vetäminen alkaa ottaa voimille. Meinaan tuolla liukkaalla kaatuakin..
Olisiko esim kuonopanta tai vedonestovaljaat liikaa? Molemmat löytyy kotoa ja käyttö on koiralleni tuttua. Eivät kylläkään koskaan vetämistä poistaneet (paitsi kuonopanta pariksi viikkoa, kunnes tottui) mutta hieman hidastaa menoa.
Vedonestovaljaat helpottavat varmasti sinunkin tehtävääsi, olla kylmä ja välinpitämätön koiraa kohtaan, se on todella vaikeaa ellei mahdotonta, kun koira rempoo ja repii hihnassa, silloin tunteet kuumenee ja vaikka et raivostukkaan koiralle näkyy hermostuminen ulospäin, ja sen koira tulkitsee epävarmuutena..
Meillä oli reenikaverina muutama vuosi sitten ihan ok toimiva saksanpaimenkoira, joka alkoi murkkuna eli noin 2 vuotiaana ihan viattomasti kokeilemaan ohjaajaansa, eli ei totellut käskyä heti vaan vaati muutaman toiston, teki liikkeet huonosti, vaikka ne oli koiralle opetettu perusteellisesti. Ohjaaja tähtäsi koiransa kanssa kisaamaan, joten tätä ei voitu hyväksyä.
Koiran motivaatiota alettiin nostamaan näillä samoilla huomioimattomuusharjoituksilla, jotta koiralla olisi suurempi motivaatio tehdä töitä palkkansa eteen. Yllätys oli kaikille melkoinen kun koirasta kuoriutuikin oikea piru. Se aloitti myös samaisen vinkumisen, kun mamma ei sitä huomannut. Ohjaaja oli jo tästä aika yllättynyt, koska koiran rikkeet vaikuttivat todella pieniltä, ohjaaja tosin tajusi tässä monia niitä pieniä eleitä millä oli viestinyt koiralleen että on ohajiltavissa. Hän oli esimerkiksi rapsutellut koiraansa kun katseli telkkaria, vaikka ei ollutkaan tehnyt tätä koko ajan tuntitolkulla, eikä koira koskaan komentanut ohjaajaa toimimaan näin mitenkään ponnekkaasti, se vain tuli silloin viereen ja sai rapsutuksensa ja oli tyytyväinen, kun tämä toiminta loppui se alkoikin ensin ulisemaan ja vaatimaan tätä, sitten haukkumaan ja tunkemaan syliin ja kun tämä ei toiminut näykkimään. Ulkoilusta tuli oikea tahtojen taisto, tässä ohjaaja teki virheen ja antoi tunteiden viedä ja raahasi koiran hyvin suurin elein ja vihaisena sisälle, tuloksena oli että koira mielestään voitti ja käyttäytyi ulkona vielä huonommin. Se jahtasi autoja, pyöräilijöitä, ihmisiä, rähisi koirille jne... Se siis yritti näin näyttää että etkö sinä nyt tajua että minä määrään suunnan ja vauhdin. Tosiasia on että koiralle ei pärjätä fyysisin voimin vaan älyllä, tälle koiralle sitten ruvettiin soveltamaan tuota ovelta kääntymistä, mikä on ehkä jollain tapaa väärin, koska totaalihuomioimattomuuden aikana ei ole tarkoitus opettaa koiralle mitään, vaan muokata koirasta sellainen, että sen saa ruotuun. Ohjaajalle neuvottiin että kun koira riehuu heti kotiovelta hän keskittää kaiken tahtonvoimansa siihen että ei sekunttiakaan ajattele, että nyt tää pirun rakki lähtee, vaan ajattelee vaikka jotain vaaleanpunaista että voih eipäs minua nyt huvitakkaan ulkoilla ja leijailla sisään kuin koira ei edes olisi paikalla. Tuo koira aiheutti meille tosissaan päänvaivaa, ohjaaja oli epätoivoinen, ja syyttipä meitä siitäkin että nyt ollaan pilattu hänen hieno koiransa, joka tähän hirviöön verrattuna oli oikea herranenkeli, että koira olikin niin herkkä ettei kestänyt mamman kylmyyttä ja sekosi päästään...
Kun koira alkoi pehmetä, olimme kaikki hieman helpottuneita, mutta kuitenkaan koira ei luovuttanut, se ei osoittanut ohjaajalleen tarpeeksi nöyryyttä ja hienosäätö sen käytöksessä antoi odottaa itseään, se väisti kun kuljettiin ovesta, mutta ryntäsikin sitten perässä ja tönäisi ohjaajaansa polvitaipeisiin, onneksi ohjaaja ei luovuttanut ja koira myönsi lopulta tappionsa, se testasi noilla töytäisyillään, että mitenkäpäin se nyt sitten olikaan.. tästäkin koirasta tuli loppujen lopuksi mahtava kisatykki joka kuunteli ohjaajansa pienintäkin elettä, ei todellakaan taikaiskusta, mutta koiraan olisi ollut mahdotonta tehdä sitä hienosäätöä mitä kisaaminen vaatii...
Hohhoijaa tätä elämää nelijalkaisen riivön ja kaksjalkasen puupään kanssa. Koiran kanssa yritän epätoivoisesti tehdä töitä, jotta johtajuus siirtyisi kokonaan mulle. Alkuun työ tuntui tuovankin pieniä voittoja. Mutta kuka opettais tolle miehelle, miten koiran kanssa toimitaan. Kun ei mee jakeluun. Makupaloja ei enää anna, mutta muuten koira saa pomottaa. Kiipeää syliin, kun haluaa ulos,
kuin myös jos isäntä syö jotain. Kerjää isännältä ruokaa ja huomiota. Ja mies ei usko kun sanon, ettei huomioi muulla, kuin murahtamalla. Tuntuu välillä, että työ valuu hukkaan.
Toinen ongelma on, kun olen koirien kanssa metsässä ja tuo nuorempi lähtee tutkimusmatkalle. Aikasemmin huutelin ääneni käheäksi ja tulihan se kun huvitti. Sai sit makupalan tuli kutsusta tai omasta alotteesta. Nyt on työstetty niin, että kun ei tule kutsusta annetaan olla ja kun sit suvaitsee saapua, niin ajetaan pois. Hetkenpäästä kutsutaan ja kehutaan kun tulee. Tämä toimii hetken. Koira pysyttelee hetken lähettyvillä ja kas lähtee taas. Kauankohan tätä harjoitusta on tarkoitus tehdä, että koira alkaisi pysyä laumassa. Kyse on selkeästi edelleen siitä, että koira johtaa. Sehän tässä onkin niin hölmöä, kun tietää, että koira osaa luoksetulon.... mutta vain kun sitä huvittaa.
Viikon huomioimattomuus takana, jonka jälkeen hihnalenkillä otettiin pieniä seuraamisia ja käskystä pysähdyksiä ja luoksetuloja. Parannusta on tullut, mutta en edelleenkään luota koiraan. Rähjää hihnassa autoille ja toisille uroksille.
Kohta loppuu keinot.
Oli pakko vielä ennen nukkumaanmenoa tulla kirjoittamaan. Tänään illalla koira muuttui ihme rauhalliseksi- söi luutaan omalla paikallaan, ei liikkunut mihikään. Ja yllättäen se toi luun viereeni ja meni maahan makaamaan ja tuijottamaan minua. Meinasi pokka pettää kun se tuijotti siinä tuntikaupalla kun olin koneella.
Ei liikkunut, ei inissyt tai mitään vaan tuijotti. En edes kuvitellut että se voi olla noin kauaa paikallaan. :)
Kummaa.
Kun koira on ohjissa, saattaa arki sujua joskus hyvinkin mutkattomasti, tai sitten se ei tunnu sujuvan ollenkaan.
Vaikka yleensä tässä asiassa neuvotaan että tee viikko näin ja toinen näin, mutta se minkä itse olen todennut on että jokainen koira etenee omalla tahdillaan, ei voida sanoa että kaikki koirat edistyvät samaan tahtiin. Useimmiten, jos johtajuudessa on jotain pientä hiomista, paljon tehdään oikein, mutta sitten taas jotkut asiat antavat vääriä viestejä, koira tajuaa nopeasti, kun koiralle annetaan selvästi viesti että tämä asia nyt vain on näin, mutta sitten on taas näitä jotka vänkäävät pitkäänkin tekevät koukkuja ja kysyvät jatkuvasti että mitenkä..
Toivottavasti tätä viestiä ei nyt siirretä miesten koulutuspalstalle.. Minä kun vakiinnuin ja muutin yhteen muruni kanssa, oli koirat jo valmiina, ne olivat jo kokeilunsa kokeilleet, jokainen vuorollaan testasi missä raja menee, vaikka pennusta asti samoilla linjoilla mentiin, mutta sehän kuuluu kasvamiseen. Mieskin sanoi aina että näyttää että koirilla on ihan omakin elämä kun eivät koko ajan seuraa kintereillä, kuten monesti nähdään. Mutta kun sitten hankittiin ensimmäinen pentu yhdessä, niin näytti siltä että kaikki mitä sille olin selittänyt unohtui. Selitykset oli monet, että kai minä nyt saan tuota silittää, kun itse niin tahdon. Niin, tokihan sitä koiraa saa rapsutella, mutta koira asian näkee vähän erilailla, että kun se niin lutusesti katsoo ja kato ny ku hassu on niin innoissaan lähdössä mun kaa ulos ettei meinaa pysyä nahoissaa, eli kun koira hypppi ja pomppi kuin aropupu. Rupesin sitten aina kun näin että pentu oli taas onnistuneesti saanut miehen kyhnyttämään itseään puhumaan koiralle jotain että, kylläpä sulla on hyvin asiat, kun on ihan oma hovirapsuttelija, tai sitten kun lähtivät ulos, sanoin koiralle että pompi vaan ei se muuten tajua pistää vauhtia, minkähän takia tuo jaksaa minua katsella... Sitten tietysti käytin luontaista kykyä jauhaa asiasta tuntitolkulla, kuten varmaan olette huomanneetkin, ja minä olen hyvin laiska kirjoittamaan... Sitten hokasin käyttää sitä kuuluisaa käänteistä psygologiaa ja sanoin että et varmaan pysty olemaan huomioimatta tota koiraa yhtä päivää, siinä sitten miehisyys voitti, ja että varmaan muuten pystyn... sitten kun koira alkoi oireilemaan, huomautin miehelle joka kerta kun koira yritti pomottaa miestä, kun siihen pomotukseen aina vastaa koiran toivomalla tavalla ei niitä ongelmia edes huomaa, joko mennään koiran mielen mukaan koko sen elämä, ja joillakin se toimiikin tai sitten koira alkaa vaatimaan aina vain enemmän ja muuttuu ongelmakoiraksi.
Kyllä se siitä pikkuhiljaa. Nyt vain silmä kovana seurailet koiraasi ja ennenkaikkea itseäsi, ettei tilanne pääse enää pahenemaan.
Jos koira antaa pienenkin vinkin että, jotain virheen tynkää on taas tehty, niin sitten vain poistetaan niitä koiran oikeuksia ja osoitetaan että että et hyväksy, kun reagoit ajoissa, on koirallekkin helpompaa, kun viestit on aina samat ja päättäväiset. Koirat kun ovat kaikki persoonia, niin mitään ehdotonta ohjetta ei voi antaa, vaikka jokin jippo toimii toisella, ei se välttämättä sovi juuri teille, sehän näissä otuksissa onkin hienointa kun ei koskaan tiedä, mitä ne seuraavaksi saavat päähänsä, olisipa varmaan hiljaista tälläkin palstalla, jos olisi jokin ohjekirja jonka mukaan kaikki sujuu ongelmitta.
Itse ainakin käyttäisin sumeilematta hyväkseni tuota toista koiraasi. Meillä jos joku koirista joutuu epäsuosioon, se ei pääse ulos samaan aikaan toisten koirieni kanssa, isku on koiralle moninkertainen, kun laumasta hylkäminen on niin totaalista. Siihenhän tämä idea juuri perustuu, että käytetään hyväksi koiran luontaista taipumusta kuulua laumaan. Koira ei tajua että se ei nyt päässyt lenkille, koska hyppi päälleni, mutta se aivan varmasti ymmärtää loukanneensa laumansa yhteishenkeä, ja pyrkii aktiivisesti ja oma-alotteisesti pääsemään takaisin lauman suosioon, eli ottamaan sitä kontaktia, jota ilman ei koirasi voi oppia yhtään mitään, ei ainakaan mitään sinulta.
Voi kun te nuoret olette niin mustavalkoisia.
Koiran käyttäytymiselle tietyssä tilanteesa voi olla montakin syytä.
Syy voi olla puutteellinen johtajuus tai syy voi olla että koiraa ei ole koulutettu tai että se ei ole tottunut toisiin koiriin
Ihme että tälläiseen typerään provoon tulee näinkin monta vastausta ja vielä minäkin kannan korteni kekoon.