kehohan on jonka kanssa ihminen joutuu elämään, mutta jos et tunne kehoasi omaksi niin miten voit tuntea itseäsi omaksi itseksesi
Kehosta
Susanna-ts
91774
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuntisiko transsukupuolinen vartalonsa sukupuolituntomerkit itsellensä vieraiksi ja vastenmielisiksi, jos asuisi yksinään autiolla saarella, jossa kukaan ei olisi niitten olemassaoloon vetoamalla työntämässä ihmistä tiettyyn sukupuolirooliin ?
Tuntisi.
Sitä pahaa oloa, dysforiaa, tuskaa ja ahdistusta, jonka sekä väärän kropan anatomia että sp-hormonit aiheuttavat, ei voi paeta vaihtamalla sosiaalista kontekstia.
Taidat olla vielä aika nuori.
Kun on kolmenkymppiseksi asti elänyt, niin alkaa tuo väärä kehokin omalta vaikuttaa. Ei siitä ehkä koskaan opi täysin pitämään, mutta osa suahan se on. Sen asian kanssa oppii elämään ja jos ei opi, niin hullukshan sitä tulis. No onhan keksitty nuo korjaus leikkaukset. En vaan tiedä tuntisiko sitä kehoaan sen enempää omakseen, vaikka sitä oman näköiseksi korjailisikin. Itse ainakin aion tämän kehon kanssa elää, eikä sitä muuksi veistellä.
mutta se syy miksi ajattelee sitten vanhempana noin, johtuuko se jostain muusta vai sitten siitä että on luovuttanut. Ajattelee: "liikaa kipua, liikaa vaivaa, rahaa menee ja entä jos kadunkin sitä myöhemmin?"
Oli miten oli niin en luovuta. Oli hinta mikä tahansa. Joudun elämään vielä tällä tavalla jonkun aikaa, mutta joku päivä saan itteni kuntoon. Silti se ei tarkoita että muuttuisin hirveästikään miksikään. En oleta että hormooneillakaan mitään erikoisia muutoksia ulkonäköön tulisi. Komeammaksi en muutu, karvaisemmaksi vaan :), jotkut piirteet katoaa jossain määrin kun toiset piirteet korostuu. Leikkauksen muutokset sitten ei ole niin huomattavat myöskään. Rinnat lähtee (ei niitä muutenkaan oikein ole), juttuja joita ei näe lähtee pois, ja voisin leikkauttaa itelleni peniksen. Kunnon penis se ei oikein olisi, mutta sellainen että tietäisin sen olevan siellä ja tuntisin itseni sellaiseksi kuin mitä olen - eli mieheksi. Mies ilman penistä on kuin suolapähkinä ilman suolaa (en keksinyt parempaakaan vertausta :D).
Pointtini siis on, että mikään ei muutu ulkonäössäkään hirveästi, mutta sen verran että ulkomaailma näkee että olen mies. Ja tunnen oloni paremmaksi kun saan miehiset piirteet itselleni. Se ei siitä sen kummemaksi muutu vaikka sitä veisteleisikin koska minä olen syntynyt tällaiseksi. Eri asia olisi mennä plastiikkakirurgille.
Keho on vieras, eikä ruumista enää arvosteta kun tiedetään mitä päässä on. Jos ruumista muuttaa, niin sinua ei arvosteta. Pidan sen sangen "ikävän" kolmanen vaihtoehdon avoinna, koska kukaan ei halua kävellä kanssa edes ulkona "ranssun" kanssa :(.
Taidat oikeasti olla tosi masentunut. Ei ole mullakaan yhtään ystävää, kun tosiaan kukaan ei kehtaa kanssani kulkea kadulla. Ei se maailma silti tähän kaadu. Sitä kun muistaa, että jos kukaan muu ei rakasta, niin on aina yksi joka rakastaa, meinaan sinä itse. Ja se on kaikkein tärkeintä ettei itse hylkää itseään.
Hanki koira. Koirat on oikeasti kivoja otuksia ja niiden kanssa voi harrastaa ja yleensä koira ihmiset on aika suvaitsevaista porukkaa. Sellaisesta saa uskollisen ystävän ja todellakin koira haluaa kulkea omistajansa kanssa kadulla ylpeänä ystävästään.
kaveriksi : ) Vaan toinen trans voi ymmärtää toisen tunteita ja hardshippejä tässä suvaitsettomassa maailmassa.
kehosta kiinni ole. Kärsit selvästi heikosta itsetunnosta joka aiheuttaa sinulle vakavaa masennusta. Mielenterveys ongelmat on se seuraava aste ja siihen tarvitaan jo ammatti auttajaa. Tietyssä vaiheessa masennusta poteva joutuu alttiiksi sinun tapauksessa seksuaali-identiteetin muutokselle ja vaikeudet kanavoituu siihen vaikka tosiasiassa olet ihan tavallinen hetero. Myöntämällä oman itsetunnon vastaisesti kuulumalla transvestiittien vähemmistöön olet ikäänkuin "antanut periksi" eli luovuttanut oman itsetuntosi tuntemattomien mielenvoimien käyttöön.
'Myöntämällä oman itsetunnon vastaisesti kuulumalla transvestiittien vähemmistöön olet ikäänkuin "antanut periksi" eli luovuttanut oman itsetuntosi tuntemattomien mielenvoimien käyttöön.'
Voitko suomentaa tämän?