vuodatus...

Joo, luin tämän ja ilahduin siitä, että on muitakin. Jotenkin tällaisen muutoksen toteuttaminen olisi helpompaa, jos a) olisi rakkaus, jonka perässä lähtisi b) saisi potkut tai c) saisi valtavan hienon työtarjouksen.

Sen sijaan se, että hyvässä uraputkessa oleva ihminen, joka on vastikään ostanut asunnon ja ottanut lainan, lähtee tiskariksi tai au pairiksi kolmenkympin kynnyksellä, on ympäristön mielestä silkkaa hulluutta. Ja välillä epäilen sitä itsekin, olisihan minun aika jo vakiintua, löytää hyvä suomalainen kumppani (eikä mitään ulkomaanelävää, joka ei kuitenkaan ole tosissaan), haluta lapsia ja sitä rataa.

kiitos niistä.

Vuorotteluvapaa voisi olla yksi hyvä vaihtoehto eikä tarvitsisi repiä juuri liiaksi kerralla, tarkoitan että asunnon voisin antaa vuokralle ja työpaikkakin säilyisi varalla.

Toisaalta kaiken jättäminen kerralla kiehtoo sekin, olisi hienoa päästä lähtemään niin, ettei tarvitsisi jälkikäteen selvitellä asioita Suomessa.

Mutta nämä käytännönasiat ovat erikseen, elämänmuutoksesta tässä olin puhumassa. Ja on ehkä osittain totta, että haluan paeta jotakin, mutta näkisin asian pikemminkin niin, että olen tänne jäänyt velvollisuudentunnosta. Olen siis tähän asti tehnyt ja elänyt siten kuin luulen muiden odottavan enkä ole todella tehnyt mitä olen itse halunnut.

En ole käynyt Kanadassa, mutta täytynee käydä kesällä katsastamassa sekin!

En siis ole ensisijaisesti haluamassa POIS Suomesta (ulkomailla vietettyjen vuosien ansiosta arvostan tätä maata todella paljon), vaan haluan vain jonnekin, jossa tunnen olevani kotonani.

Juuri näin!

Erittäin realistista kommenttia ulkomaille muutosta!
Vielä kun muistaa ettei rakenna suuria odotuksia sen suhteen, että ulkomailla elämä olisi heti jotenkin paremmin kuin suomessa, niin sopeutuu helpommin. Suomessa ulkomaalaiset ovat yhä hiukan erityisiä, ja heitä arvostetaan enemmän kuin suomalaisia, jotka muuttavat vaikkapa Lontooseen, ja ovat vain yksi erikoisella aksentilla englantia puhuva ulkomaalaisvähemmistö muiden joukossa.
Lisäksi ulkomailla on työelämässä kilpailu kovempaa kuin suomessa, tehdään pidempiä työpäiviä, eivätkä ne ulkomaalaiset työnantajat useinkaan arvosta suomalaisia tutkintoja samalla tavalla kuin kotimaisiaan. Esimerkinä vaikkapa Lontoo, jossa keskimäärin yliopistojen tutkintojen taso jää paljon suomalaisista, mutta siitä huolimatta enkkulaiset arvostavat omiaan enemmän koska eivät tunne suomalaista tutkintojen tasoa.
Kohdemaata valitessa kannattaa myös muistaa että joskus on kiva tulla suomeen moikkaamaan vanhoja kamuja ilman että ensimmäiset lomapäivät kuluvat aikaerosta toipumiseen. Tämän vuoksi itse jätin työtarjouksen New Yorkissa käyttämättä, ja jäin Eurooppaan asustellen viimeiset viisi vuotta tyytyväisesti poissa Suomesta ja nauttien tasapainoisesti vapauden tunteesta :-)

Pohdintoja kirjoitti:

Juuri näin!

Erittäin realistista kommenttia ulkomaille muutosta!
Vielä kun muistaa ettei rakenna suuria odotuksia sen suhteen, että ulkomailla elämä olisi heti jotenkin paremmin kuin suomessa, niin sopeutuu helpommin. Suomessa ulkomaalaiset ovat yhä hiukan erityisiä, ja heitä arvostetaan enemmän kuin suomalaisia, jotka muuttavat vaikkapa Lontooseen, ja ovat vain yksi erikoisella aksentilla englantia puhuva ulkomaalaisvähemmistö muiden joukossa.
Lisäksi ulkomailla on työelämässä kilpailu kovempaa kuin suomessa, tehdään pidempiä työpäiviä, eivätkä ne ulkomaalaiset työnantajat useinkaan arvosta suomalaisia tutkintoja samalla tavalla kuin kotimaisiaan. Esimerkinä vaikkapa Lontoo, jossa keskimäärin yliopistojen tutkintojen taso jää paljon suomalaisista, mutta siitä huolimatta enkkulaiset arvostavat omiaan enemmän koska eivät tunne suomalaista tutkintojen tasoa.
Kohdemaata valitessa kannattaa myös muistaa että joskus on kiva tulla suomeen moikkaamaan vanhoja kamuja ilman että ensimmäiset lomapäivät kuluvat aikaerosta toipumiseen. Tämän vuoksi itse jätin työtarjouksen New Yorkissa käyttämättä, ja jäin Eurooppaan asustellen viimeiset viisi vuotta tyytyväisesti poissa Suomesta ja nauttien tasapainoisesti vapauden tunteesta :-)

Lue lisää

sanoi juuri joku, jonka kanssa juuri rupattelin puhelimessa ensimmäistä kertaa. Ja noin puolet kaikista tapaamistani ihmisistä täällä kysyy ensimmäisellä tapaamisella, "And what is your nationality?". Ja heitä ei haittaa ollenkaan se, että he yleensä kysyvät sitä paksulla aussiaksentilla:(

Kaipaan Suomesta vain suomen kieltä. Sitä, että voi sanoa parilla sanalla juuri sitä, mitä haluaa sanoa, ja voi olla (melko) varma, että jos toisella ei mene jakeluun, se on vastaanottimen vika, ei lähettimen.

Muuten Suomesta lähtö juuri alle kolmekymppisenä oli paras päätös, jonka olen koskaan tehnyt. En ole kaivannut takaisin. En koskaan tuntenut olevani kotonani Suomessa. Tänne kotiuduin tuotapikaa.

"Paksu aksentti!" kirjoitti:

sanoi juuri joku, jonka kanssa juuri rupattelin puhelimessa ensimmäistä kertaa. Ja noin puolet kaikista tapaamistani ihmisistä täällä kysyy ensimmäisellä tapaamisella, "And what is your nationality?". Ja heitä ei haittaa ollenkaan se, että he yleensä kysyvät sitä paksulla aussiaksentilla:(

Kaipaan Suomesta vain suomen kieltä. Sitä, että voi sanoa parilla sanalla juuri sitä, mitä haluaa sanoa, ja voi olla (melko) varma, että jos toisella ei mene jakeluun, se on vastaanottimen vika, ei lähettimen.

Muuten Suomesta lähtö juuri alle kolmekymppisenä oli paras päätös, jonka olen koskaan tehnyt. En ole kaivannut takaisin. En koskaan tuntenut olevani kotonani Suomessa. Tänne kotiuduin tuotapikaa.

Lue lisää

Johan tästäkin keskustelu sukeutui, ja hyvä niin!

On todella lohduttava kuulla, etten ole yksin ajatuksineni ja haaveineni. Alan tässä nyt hissukseen hakea töitä rapakon takaa. Kielitaidossa ja työkokemuksessa kyllä piisaa, mutta yliopistotutkintoa minulla ei ole, saa nähdä kuinka käy!
Tässä kun on kyseessä myös radikaali alan vaihto, sillä tämä kova bisnesmaailma kertakäyttöihmisineen ja -työsuhteineen ei ole minua varten vaikka sitten elintasosta pitäisikin tinkiä.

"Paksu aksentti!" kirjoitti:

sanoi juuri joku, jonka kanssa juuri rupattelin puhelimessa ensimmäistä kertaa. Ja noin puolet kaikista tapaamistani ihmisistä täällä kysyy ensimmäisellä tapaamisella, "And what is your nationality?". Ja heitä ei haittaa ollenkaan se, että he yleensä kysyvät sitä paksulla aussiaksentilla:(

Kaipaan Suomesta vain suomen kieltä. Sitä, että voi sanoa parilla sanalla juuri sitä, mitä haluaa sanoa, ja voi olla (melko) varma, että jos toisella ei mene jakeluun, se on vastaanottimen vika, ei lähettimen.

Muuten Suomesta lähtö juuri alle kolmekymppisenä oli paras päätös, jonka olen koskaan tehnyt. En ole kaivannut takaisin. En koskaan tuntenut olevani kotonani Suomessa. Tänne kotiuduin tuotapikaa.

Lue lisää

Australiassa Finland on eksotiikkaa.

Monet ovat itse Englannista kotoisin, ja eivät kerinneet käymään
Suomessa koskaan ennen muuttuaan Ausseihin !

Suomessa, vielä kirjoitti:

Johan tästäkin keskustelu sukeutui, ja hyvä niin!

On todella lohduttava kuulla, etten ole yksin ajatuksineni ja haaveineni. Alan tässä nyt hissukseen hakea töitä rapakon takaa. Kielitaidossa ja työkokemuksessa kyllä piisaa, mutta yliopistotutkintoa minulla ei ole, saa nähdä kuinka käy!
Tässä kun on kyseessä myös radikaali alan vaihto, sillä tämä kova bisnesmaailma kertakäyttöihmisineen ja -työsuhteineen ei ole minua varten vaikka sitten elintasosta pitäisikin tinkiä.

Lue lisää

monessa maassa paremmin kuin Suomessa. Jos sinulla on jonkin alan erityisosaamista, ehkä itselle työskenteleminen olisi yksi ratkaisu sinulle - oli ainakin minulle! Paksu aksentti ei juuri haittaa.

Suomessa, vielä kirjoitti:

kiitos niistä.

Vuorotteluvapaa voisi olla yksi hyvä vaihtoehto eikä tarvitsisi repiä juuri liiaksi kerralla, tarkoitan että asunnon voisin antaa vuokralle ja työpaikkakin säilyisi varalla.

Toisaalta kaiken jättäminen kerralla kiehtoo sekin, olisi hienoa päästä lähtemään niin, ettei tarvitsisi jälkikäteen selvitellä asioita Suomessa.

Mutta nämä käytännönasiat ovat erikseen, elämänmuutoksesta tässä olin puhumassa. Ja on ehkä osittain totta, että haluan paeta jotakin, mutta näkisin asian pikemminkin niin, että olen tänne jäänyt velvollisuudentunnosta. Olen siis tähän asti tehnyt ja elänyt siten kuin luulen muiden odottavan enkä ole todella tehnyt mitä olen itse halunnut.

En ole käynyt Kanadassa, mutta täytynee käydä kesällä katsastamassa sekin!

En siis ole ensisijaisesti haluamassa POIS Suomesta (ulkomailla vietettyjen vuosien ansiosta arvostan tätä maata todella paljon), vaan haluan vain jonnekin, jossa tunnen olevani kotonani.

Lue lisää

Tassa onkin tullut myos muilta aiheesta kokemusta omaavilta monia kiintoisia kommentteja, nakokulmia ja kokemuksia. Samalla on myos mukava nahda miten eri henkiloiden mieltymykset voivat vieda kovin erilaisiin maihin ja puitteisiin hyvin tuloksin.

Mielestani terve velvollisuudentunne liitty sitoutumiseen ja vastuuntuntoon tekemistaan ratkaisuista, seka toisten huomioon ottamiseen ja aivan erityisesti lahimpiensa. On tietysti myos vahingollistakin velvollisuudentunnetta jolla kerataan tarpeettomia ja itselle kuulumattomia taakkoja. On myos velvollisuudentunteesta tehtavia asioita jotka vain yksinkertaisesti tekevat ihmisista ihmisia, pitaisikohan sita kutsua osaksi empatiaa.

Toisaalta ymmarran hyvin tilanteen jossa tuntee tulleensa "ladun paahan" ja kaipaa voimakkaasti muutosta voidakseen tehda sita mika tuntuu itselle tarkealta ja mielekkaalta. Varsinkin kun oma elamamantinne antaa siihen mahdollisuuden, niin miksi olla toimimatta pitaen kuitenkin kaikki sillat hyvassa kunnossa.

Tuosta muutoksen tarpeesta ja siihen eri tavoin reagoinnista tulee vaistamatta mieleen klassinen esimerkki. Keski-ikainen henkilo jonka laspset aikuistuttuaan ottavat omat siivet alleen, jolloin han huomaa nuoruutensa jaaneen jotenkin osin elamatta kaikissa arjen rutiineissa ja vastuissa. Han nostaa kytkinta jattaen kaiken taakseen voidakseen elaa nuoruutensa uudestaan. Sitten taas joku toinen pariskunta asettuu istumaan alas miettiakseen miten he voisivat toteuttaa taman yhdessa, vaikkapa matka maapallon ympari.

Tietyssa mielessa sinulla on liki ideaali maastamuuttajan "profiili". 'Nuori & sopivasti ikaa' ja elamankokemusta myos ulkomailla (josta realismia) ja kielitaitoa, seka halua ja energiaa uusiin asioihin. Toisaalta ja loppujen lopuksi, ihmisiahan me olemme kaikkialla, mutta vain hieman erilaisin maustein eri maissa ja mantereilla. Aina paikka yhdelle loytyy.

Varsin monissa maissa ei olla liian "cv fanaattisia", vaikka sille annetaankin arvoa, vaan henkilokohtaiset omaan persoonaan liittyvat ominaisuudet, kokemus, aktiivisuus, hankitut tiedot ja taidot ja soveltuvuus saavat paljon arvostusta. Saa helpommin mahdollisuuden aloittaa ja yrittaa, joskin usein tama kuitenkin edellyttaa starttaamista hieman vaatimattomimmista tehtavista.

Ps. Omistusasuntoon liittyvan taktiikan valinta ( varsinkin jos se on hankittu hiljattain nykyisilla korkeilla hinnoilla) varmastikin jakaa kovin mielipiteita. On puolesta ja vastaan, monien mielesta hinnat ovat nykyisin niin kovin ylhaalla, etta odotettavissa on pikemminkin kaanne, jos niin milloin ja kuinka voimakkaasti?

- - - kirjoitti:

Tassa onkin tullut myos muilta aiheesta kokemusta omaavilta monia kiintoisia kommentteja, nakokulmia ja kokemuksia. Samalla on myos mukava nahda miten eri henkiloiden mieltymykset voivat vieda kovin erilaisiin maihin ja puitteisiin hyvin tuloksin.

Mielestani terve velvollisuudentunne liitty sitoutumiseen ja vastuuntuntoon tekemistaan ratkaisuista, seka toisten huomioon ottamiseen ja aivan erityisesti lahimpiensa. On tietysti myos vahingollistakin velvollisuudentunnetta jolla kerataan tarpeettomia ja itselle kuulumattomia taakkoja. On myos velvollisuudentunteesta tehtavia asioita jotka vain yksinkertaisesti tekevat ihmisista ihmisia, pitaisikohan sita kutsua osaksi empatiaa.

Toisaalta ymmarran hyvin tilanteen jossa tuntee tulleensa "ladun paahan" ja kaipaa voimakkaasti muutosta voidakseen tehda sita mika tuntuu itselle tarkealta ja mielekkaalta. Varsinkin kun oma elamamantinne antaa siihen mahdollisuuden, niin miksi olla toimimatta pitaen kuitenkin kaikki sillat hyvassa kunnossa.

Tuosta muutoksen tarpeesta ja siihen eri tavoin reagoinnista tulee vaistamatta mieleen klassinen esimerkki. Keski-ikainen henkilo jonka laspset aikuistuttuaan ottavat omat siivet alleen, jolloin han huomaa nuoruutensa jaaneen jotenkin osin elamatta kaikissa arjen rutiineissa ja vastuissa. Han nostaa kytkinta jattaen kaiken taakseen voidakseen elaa nuoruutensa uudestaan. Sitten taas joku toinen pariskunta asettuu istumaan alas miettiakseen miten he voisivat toteuttaa taman yhdessa, vaikkapa matka maapallon ympari.

Tietyssa mielessa sinulla on liki ideaali maastamuuttajan "profiili". 'Nuori & sopivasti ikaa' ja elamankokemusta myos ulkomailla (josta realismia) ja kielitaitoa, seka halua ja energiaa uusiin asioihin. Toisaalta ja loppujen lopuksi, ihmisiahan me olemme kaikkialla, mutta vain hieman erilaisin maustein eri maissa ja mantereilla. Aina paikka yhdelle loytyy.

Varsin monissa maissa ei olla liian "cv fanaattisia", vaikka sille annetaankin arvoa, vaan henkilokohtaiset omaan persoonaan liittyvat ominaisuudet, kokemus, aktiivisuus, hankitut tiedot ja taidot ja soveltuvuus saavat paljon arvostusta. Saa helpommin mahdollisuuden aloittaa ja yrittaa, joskin usein tama kuitenkin edellyttaa starttaamista hieman vaatimattomimmista tehtavista.

Ps. Omistusasuntoon liittyvan taktiikan valinta ( varsinkin jos se on hankittu hiljattain nykyisilla korkeilla hinnoilla) varmastikin jakaa kovin mielipiteita. On puolesta ja vastaan, monien mielesta hinnat ovat nykyisin niin kovin ylhaalla, etta odotettavissa on pikemminkin kaanne, jos niin milloin ja kuinka voimakkaasti?

Lue lisää

Pohdintasi velvollisuudentunteesta on mielenkiintoinen ja olen aivan samoilla linjoilla. Itselläni on sellainen tilanne, että olen jotenkin aina elänyt ihan erilaista elämää kuin mitä olisin halunnut. Yliopistoon piti päästä, vaikka kukaan ei painostanutkaan, mutta jotenkin se vain kuului asiaan (eikä tässä ollut edes sukurasitetta). Minä olin koulussa pärjäävää tyyppiä, kieli- ja lukupäätä löytyy, joten kai koin velvollisuudekseni (yhteiskuntaa kohtaan!?) hankkia akateemisen koulutuksen, vaikka kondiittorin tai lentoemännän työ kiehtoi enemmän (ja kiehtovat vieläkin).

Sitten tuli kuvioihin työ ja tokihan viisas ja fiksu ihminen käyttää hyväkseen tilanteet, joissa pääsee etenemään urallaan, vaikka ei mitään paloa johtoryhmän pallille olisikaan.

Asunto on ainut asia, johon olen päätynyt ihan mukavuussyistä. Vuokralla en pystyisi asumaan tällaisessa asunnossa näillä kustannuksilla.

Ja hassua kyllä, vanhempani ovat aina kannustaneet minua keskittymään siihen, mikä on minulle tärkeää. Heidän mielestään minun pitäisi lähteä ulkomaille, jos siltä tuntuu. Ja äitini on aina sanonut, että minä en vain jotekin kuulu tähän maahan ja kulttuuriin.

Olin jo lähdössä, hain töitä ihan tosissani. Mutta sitten menetin läheiseni ja minua tarvittiin täällä. Tarvitsin itsekin perhettäni enkä halunnut mitään muutosta vähään aikaan. Nyt toipumisprosessi on jo pitkällä ja olen alkanut tiedostaa asioita, jotka ovat muhineet pitkään alitajunnassani. Tosiasiassa en arvosta yhtään akateemista tutkintoa. Minä en sitä itseni takia tarvitse enkä näe minkäälaista ongelmaa siinä, että jättäisin yliopiston hieman ennen valmistumista. Minä olen sieltä saanut paljon, enemmän kuin halusinkaan enkä tarvitse paperia todistamaan sitä. Tiedän kyllä, että tutkinto helpottaisi monia asioita, mutta toisaalta se saattaisi myös rajoittaa sijoittumismahdollisuuksiani.

Minulla on koko ajan tunne, että olen täällä kylässä ja että tämä on ohimenevä vaihe. Ja voihan se olla siellä jossakin muuallakin niin, mutta en voi sitä tietää ennen kuin näen ja koen.

Kiitos sinulle näkökulmistasi, jotka ovat antaneet paljon ajattelemisen aihetta, ja toivoa.

Suomessa, vielä kirjoitti:

Pohdintasi velvollisuudentunteesta on mielenkiintoinen ja olen aivan samoilla linjoilla. Itselläni on sellainen tilanne, että olen jotenkin aina elänyt ihan erilaista elämää kuin mitä olisin halunnut. Yliopistoon piti päästä, vaikka kukaan ei painostanutkaan, mutta jotenkin se vain kuului asiaan (eikä tässä ollut edes sukurasitetta). Minä olin koulussa pärjäävää tyyppiä, kieli- ja lukupäätä löytyy, joten kai koin velvollisuudekseni (yhteiskuntaa kohtaan!?) hankkia akateemisen koulutuksen, vaikka kondiittorin tai lentoemännän työ kiehtoi enemmän (ja kiehtovat vieläkin).

Sitten tuli kuvioihin työ ja tokihan viisas ja fiksu ihminen käyttää hyväkseen tilanteet, joissa pääsee etenemään urallaan, vaikka ei mitään paloa johtoryhmän pallille olisikaan.

Asunto on ainut asia, johon olen päätynyt ihan mukavuussyistä. Vuokralla en pystyisi asumaan tällaisessa asunnossa näillä kustannuksilla.

Ja hassua kyllä, vanhempani ovat aina kannustaneet minua keskittymään siihen, mikä on minulle tärkeää. Heidän mielestään minun pitäisi lähteä ulkomaille, jos siltä tuntuu. Ja äitini on aina sanonut, että minä en vain jotekin kuulu tähän maahan ja kulttuuriin.

Olin jo lähdössä, hain töitä ihan tosissani. Mutta sitten menetin läheiseni ja minua tarvittiin täällä. Tarvitsin itsekin perhettäni enkä halunnut mitään muutosta vähään aikaan. Nyt toipumisprosessi on jo pitkällä ja olen alkanut tiedostaa asioita, jotka ovat muhineet pitkään alitajunnassani. Tosiasiassa en arvosta yhtään akateemista tutkintoa. Minä en sitä itseni takia tarvitse enkä näe minkäälaista ongelmaa siinä, että jättäisin yliopiston hieman ennen valmistumista. Minä olen sieltä saanut paljon, enemmän kuin halusinkaan enkä tarvitse paperia todistamaan sitä. Tiedän kyllä, että tutkinto helpottaisi monia asioita, mutta toisaalta se saattaisi myös rajoittaa sijoittumismahdollisuuksiani.

Minulla on koko ajan tunne, että olen täällä kylässä ja että tämä on ohimenevä vaihe. Ja voihan se olla siellä jossakin muuallakin niin, mutta en voi sitä tietää ennen kuin näen ja koen.

Kiitos sinulle näkökulmistasi, jotka ovat antaneet paljon ajattelemisen aihetta, ja toivoa.

Lue lisää

Ympariston ja yhteiskunnan eritavoin valittamilla malleilla on taipumus vaikuttaa ihmisiin ja heidan ratkaisuihinsa enemman tai vahemman suoraan, osin henkilon sita aina edes tiedostamatta.

Ammatinvalinta on useinkin melko haastava paikka, jolloin pitaisi saada sovitettua yhteen omat todelliset mieltymykset, seka halutun ammatin tarjoamat mahdollisuudet hyvaan / riittavaan toimeentuloon. Nykyisinhan ihminen voi elamansa aikana harjoittaa useampaakin eri ammattia. Mahdollisuus tehda sellaista tyota mika todella miellyttaa heijastuu myonteisesti myos moneen muuhunkin asiaan.

Vaikeat menetykset usein pysayttavat miettimaan oman elaman arvojarjestysta ja sita mika on todella tarkeaa ja arvokasta. Usein se voi johtaa uuteen tapaan nahda asioita, muutoksiin omassa suhtautumistavassa ja asenteissa, seka mahdollisiin pinempiin tai suurempiin elamanmuutoksiin.

Nahdakseni erityisesti nuorilla naisilla on usein taipumus "ampaista ukomaille rakkauden perassa" liiemmin itselleen kysymyksia asettamatta. Ajattelen kyseinen metodin lahestyvan liki arpapelia monessa suhteessa.

Mielestani ulkomaille muutto kannaisi tehda nimenomaan itsenaisesti ja aivan tarkoituksellisesti antaa itselleen runsaasti aikaa voidakseen todella arvioida, tutustua paikallisiin kuvioihin, mentaliteettiin ja tapaan elaa. Kayden myos lapi kaikki alkuvaikeudet mita siihen liittyy ja tutustua paikallisiin ihmisiin ja hankkia uusia ystavia.

Toisinsanoen kannattaisi ensin ajan kanssa koetella kyseinen maa voidakseen paremmin mitata sopiiko se todella itselle mahdollisesti jopa pysyvana paikkana elaa. Pidan erityisen tarkeana "adoptoida ensin asuinmaa ja sitten vasta mahdollinen elinkumppani" ;=) ei painvastoin.

Jotkut "adoptoivat" ensin elinkuppanin, josta johtuen siina elaman vaiheessa on varsin vaikea, ellei mahdoton arvioida kaikkea riittavan objektiivisesti. Vuodet vierivat nopeasti ja mahdollisesti lapsetkin tulevat ilostuttamaan yhteista elamaa. Ja ehka vasta siina vaiheessa "ampaisija" tiedostaa ettei kyseinen maa tapoineen loppujen lopuksi sittenkaan miellyta hanta riittavasti tai ei enaa sovellu alkuunkaan hanelle.

Mielestani kannattaisi asua kohdemaassaan jopa useampikin vuosi ennenkuin tekee koko loppuelaamaansa sitovia paatoksia ja ratkaisuja.

Sinulla on hieno etu kun perheesi on rinnalla ja tukee ratkaisujasi.

Oletko harkinnut, etta ulkomaillemuuton yhteydessa nykyinen asuntosi saattaisi olla sinulle hyva sijoitusasunto joka samalla voisi antaa lisaturvaakin? Mikali kiinteistoon ei ole odotettavissa suuria remontteja ja mikali asunto vuokrattuna maksaisi itse itsensa tai jopa tuottaisi jonkin verran, niin se voisi olla kiinnostava vaihtoehto. Vuodet vierivat nopeasti ja jos asunnosta on velkaa, niin se tulisi maksetuksi omalla painollaan. Tuolloin siita tulisi aikanaan lisatulon lahde, tai jonka voisit myyda. Mikali paattaisitkin palata muutaman vuoden kuluttua takaisin, niin mukava asunto odottaisi sinua.

Suuria muutoksia harkitessa ja tehdessa kannatta myos varautua erilaisiin tilanteisiin ja jos mahdollista yrittaa myos hieman turvata selustaansa ;=)

- - - kirjoitti:

Ympariston ja yhteiskunnan eritavoin valittamilla malleilla on taipumus vaikuttaa ihmisiin ja heidan ratkaisuihinsa enemman tai vahemman suoraan, osin henkilon sita aina edes tiedostamatta.

Ammatinvalinta on useinkin melko haastava paikka, jolloin pitaisi saada sovitettua yhteen omat todelliset mieltymykset, seka halutun ammatin tarjoamat mahdollisuudet hyvaan / riittavaan toimeentuloon. Nykyisinhan ihminen voi elamansa aikana harjoittaa useampaakin eri ammattia. Mahdollisuus tehda sellaista tyota mika todella miellyttaa heijastuu myonteisesti myos moneen muuhunkin asiaan.

Vaikeat menetykset usein pysayttavat miettimaan oman elaman arvojarjestysta ja sita mika on todella tarkeaa ja arvokasta. Usein se voi johtaa uuteen tapaan nahda asioita, muutoksiin omassa suhtautumistavassa ja asenteissa, seka mahdollisiin pinempiin tai suurempiin elamanmuutoksiin.

Nahdakseni erityisesti nuorilla naisilla on usein taipumus "ampaista ukomaille rakkauden perassa" liiemmin itselleen kysymyksia asettamatta. Ajattelen kyseinen metodin lahestyvan liki arpapelia monessa suhteessa.

Mielestani ulkomaille muutto kannaisi tehda nimenomaan itsenaisesti ja aivan tarkoituksellisesti antaa itselleen runsaasti aikaa voidakseen todella arvioida, tutustua paikallisiin kuvioihin, mentaliteettiin ja tapaan elaa. Kayden myos lapi kaikki alkuvaikeudet mita siihen liittyy ja tutustua paikallisiin ihmisiin ja hankkia uusia ystavia.

Toisinsanoen kannattaisi ensin ajan kanssa koetella kyseinen maa voidakseen paremmin mitata sopiiko se todella itselle mahdollisesti jopa pysyvana paikkana elaa. Pidan erityisen tarkeana "adoptoida ensin asuinmaa ja sitten vasta mahdollinen elinkumppani" ;=) ei painvastoin.

Jotkut "adoptoivat" ensin elinkuppanin, josta johtuen siina elaman vaiheessa on varsin vaikea, ellei mahdoton arvioida kaikkea riittavan objektiivisesti. Vuodet vierivat nopeasti ja mahdollisesti lapsetkin tulevat ilostuttamaan yhteista elamaa. Ja ehka vasta siina vaiheessa "ampaisija" tiedostaa ettei kyseinen maa tapoineen loppujen lopuksi sittenkaan miellyta hanta riittavasti tai ei enaa sovellu alkuunkaan hanelle.

Mielestani kannattaisi asua kohdemaassaan jopa useampikin vuosi ennenkuin tekee koko loppuelaamaansa sitovia paatoksia ja ratkaisuja.

Sinulla on hieno etu kun perheesi on rinnalla ja tukee ratkaisujasi.

Oletko harkinnut, etta ulkomaillemuuton yhteydessa nykyinen asuntosi saattaisi olla sinulle hyva sijoitusasunto joka samalla voisi antaa lisaturvaakin? Mikali kiinteistoon ei ole odotettavissa suuria remontteja ja mikali asunto vuokrattuna maksaisi itse itsensa tai jopa tuottaisi jonkin verran, niin se voisi olla kiinnostava vaihtoehto. Vuodet vierivat nopeasti ja jos asunnosta on velkaa, niin se tulisi maksetuksi omalla painollaan. Tuolloin siita tulisi aikanaan lisatulon lahde, tai jonka voisit myyda. Mikali paattaisitkin palata muutaman vuoden kuluttua takaisin, niin mukava asunto odottaisi sinua.

Suuria muutoksia harkitessa ja tehdessa kannatta myos varautua erilaisiin tilanteisiin ja jos mahdollista yrittaa myos hieman turvata selustaansa ;=)

Lue lisää

Ihan alkuun kiitos kaikille kommentoijille, tämä keskustelu on todella jollei nyt auttanut, niin selkeyttänyt ajatuksiani.

Ja sanottakoon nyt, että elämäni Suomessa ei ole mikään sekasotku, kuten sanoin, minulla on oikein hyvä työpaikka, ihana asunto ja upea perhe. Eikä minua ulkomaille vedä rakkaus, vaan ihan joku muu. Minä olen kai sitä tyyppiä, että on vaikea asettua aloilleen yhteen ja samaan paikkaan ja tilanteeseen, varsinkaan kun ei ole mitään sellaista (esim. oma perhe, lapsia tms.), joka minua sitoisi.

En ole etsimässä uutta elämää tai tekemässä loppuelämän ratkaisuja. Jos sellainen tulee eteen, en pistä vastaankaan, mutta en itse koe tähänkään mennessä tehneeni varsinaisesti vääriä ratkaisuja vaan kaikki kokemukset ovat olleet arvokkaita ja opettavia.

Vaikeat menetykset. Juuri ne ovat vaikuttaneet arvomaailmaani. Eivät välttämättä muuttaneet sitä, mutta auttaneet minua tiedostamaan tämän sisälläni kyteneen tiedon omasta järjestyksestäni. En vain osaa arvostaa tarpeeksi rahaa, uraa, etenemismahdollisuuksia tai vaikka Marimekon tekstiilejä ja täydellistä sisustusta.

En väitä, että ulkomailla kaikki olisi paremmin, eikä se minulle mitään itseisarvoa näyttelekään. Enkä usko, että olemassa mitään yhtä oikeaa paikkaa tai elämää juuri minulle, mutta pidän tärkeänä juuri tuota tutustumista ja jonkinasteista juurtumista. Sitä olen jo saanut tehdäkin ja pidän siitä.

Asuntoni suhteen olin ajatellut juuri sitä, mistä puhuit. Remontteja ei ole tulossa, talokin on valmistunut vasta pari vuotta sitten ja olen laskeskellut, että vuokrattuna asuntoni maksaisi helposti itse itsensä. Minulla on sellainen onni tosiaan, että vanhempani ja sukulaiseni tukevat minua ja voin luottaa heidän apuunsa aina, myös tässä käynnistysprosessissa. Suurin haaste on työpaikan löytäminen, kun sitä tutkintoa ei ole ja viittävaille maisterin on vaikea yhdellä cv:llä todistaa olevansa parempi kuin kaikki muut hakijat, varsinkin kun ulkomaalaisen palkkaamisesta tulee työnantajalle jos jonkinlaista puuhaa.

Uskon silti, että kaikki menee niin kuin pitää. Pidän silmäni auki, hoidan elämäni ja työni täällä Suomessa niin hyvin kuin voin ja luotan siihen, että jos niin on tarkoitettu niin jotain tapahtuu. Ennemmin tai myöhemmin.

"Toiset on luotuja kulkemaan, toiset on matkalla aina vaan..."

Suomessa, vielä kirjoitti:

Ihan alkuun kiitos kaikille kommentoijille, tämä keskustelu on todella jollei nyt auttanut, niin selkeyttänyt ajatuksiani.

Ja sanottakoon nyt, että elämäni Suomessa ei ole mikään sekasotku, kuten sanoin, minulla on oikein hyvä työpaikka, ihana asunto ja upea perhe. Eikä minua ulkomaille vedä rakkaus, vaan ihan joku muu. Minä olen kai sitä tyyppiä, että on vaikea asettua aloilleen yhteen ja samaan paikkaan ja tilanteeseen, varsinkaan kun ei ole mitään sellaista (esim. oma perhe, lapsia tms.), joka minua sitoisi.

En ole etsimässä uutta elämää tai tekemässä loppuelämän ratkaisuja. Jos sellainen tulee eteen, en pistä vastaankaan, mutta en itse koe tähänkään mennessä tehneeni varsinaisesti vääriä ratkaisuja vaan kaikki kokemukset ovat olleet arvokkaita ja opettavia.

Vaikeat menetykset. Juuri ne ovat vaikuttaneet arvomaailmaani. Eivät välttämättä muuttaneet sitä, mutta auttaneet minua tiedostamaan tämän sisälläni kyteneen tiedon omasta järjestyksestäni. En vain osaa arvostaa tarpeeksi rahaa, uraa, etenemismahdollisuuksia tai vaikka Marimekon tekstiilejä ja täydellistä sisustusta.

En väitä, että ulkomailla kaikki olisi paremmin, eikä se minulle mitään itseisarvoa näyttelekään. Enkä usko, että olemassa mitään yhtä oikeaa paikkaa tai elämää juuri minulle, mutta pidän tärkeänä juuri tuota tutustumista ja jonkinasteista juurtumista. Sitä olen jo saanut tehdäkin ja pidän siitä.

Asuntoni suhteen olin ajatellut juuri sitä, mistä puhuit. Remontteja ei ole tulossa, talokin on valmistunut vasta pari vuotta sitten ja olen laskeskellut, että vuokrattuna asuntoni maksaisi helposti itse itsensä. Minulla on sellainen onni tosiaan, että vanhempani ja sukulaiseni tukevat minua ja voin luottaa heidän apuunsa aina, myös tässä käynnistysprosessissa. Suurin haaste on työpaikan löytäminen, kun sitä tutkintoa ei ole ja viittävaille maisterin on vaikea yhdellä cv:llä todistaa olevansa parempi kuin kaikki muut hakijat, varsinkin kun ulkomaalaisen palkkaamisesta tulee työnantajalle jos jonkinlaista puuhaa.

Uskon silti, että kaikki menee niin kuin pitää. Pidän silmäni auki, hoidan elämäni ja työni täällä Suomessa niin hyvin kuin voin ja luotan siihen, että jos niin on tarkoitettu niin jotain tapahtuu. Ennemmin tai myöhemmin.

"Toiset on luotuja kulkemaan, toiset on matkalla aina vaan..."

Lue lisää

On ollut mukava havaita avauksesi herattaneen kokonaisuudessaa hyvin asiallisia ja kiinnostavia nakokulmia. Toistenkin kokemuksista voi aina rikastua ja saada hyodyllisia tietoja.

Ajatukseni "ampaisijattarista" ja hyvin nopeasti tehdyista ratkaisuista jotka sittemmin sitovat lopun elamaa (avioliitto & lapset ulkomailla), tarkoitin lahinna yleisluontoisesti sen kohdistumatta kehenkaan erityisesti.

Tilanteet ovat luonnollisestikin taysin yksilollisia ja toisinaan siihen voi liittya myoskin uudet elamantilanteet. Joidenkin halutessa palata hyvin pitkankin ulkomailla vietetyn ajan jalkeen riippumatta sen hetken perhetilanteestaan ja toisten nauttiessa aika ajoin Suomessa vitettavista lomista.

Kuten muuan tuttuni joka lahti nuoren perheensa kanssa Saksaan tyokomennuksen puitteissa. Tuon tyokomennuksen piti alunperin kestaa vuosi tai kaksi, mutta he kotiutuivatkin sinne niin mainiosti etteivat enaa palanneetkaan takaisin. Tasta on kulunut kohta kaksikymmenta vuotta.

Kuten sanonta kuuluu, niin rahan varjossa on hyva olla ja se voi tarjota suhteellista (materiaalista) turvallisuutta ja mukavuutta johon voi liittya helpompi valinnanvapaus eri tilanteissa. Kuitenkin jos materiaalista ja urasta tulee itseisarvo sinallaan se voi johtaa siihen, etta huomaa liian myohaan, elaneensa elamansa ohitse toisarvoisien tavotteiden parissa.

Itse haluaisin jossain vaiheessa viettaa muutamasta kuukaudesta puoleen vuotta Etela-Amerikassa espanjankielta opiskellen. Joskin tuolla seudulla on tarkeaa ottaa turvallisuuskysymykset huomioon maata ja kohdetta suunnitellessa. Samoin itselleni nettiyhteys olisi tarkeaa.

Ps. Tuo viimeinen sitaattisi oli varsin hauska...

Toivotan kaikkea hyvaa suunnitelmiisi, aina yksi paikka yhdelle fiksulle loytyy.

Ai ihan tohtorinpaprut.. ja kuka sä oot suomessa kysyn vaa?
et kukaan, ketään ei kiinnosta, sama se on joka vitun puolella

Ensinnäkin, minulla ei vielä ole maisterin papereita. Ja toisekseen, opiskelemallani alalla olisi paljonkin hyötyä Suomessa, mutta Pohjois-Euroopan ulkopuolella tuskin mitään.

Tällä hetkellä olen erittäin hyvässä uraputkessa, ilman koulutustakin ja ihan eri alalla.

Onko mitään järkeä kouluttautua sen mukaan mitä suomalainen yhteiskunta voi sinulle antaa?

Etkö tässä kohtaa elä systeemin ehdoilla?
Mitä jos menisit omaa tietä?

Tuossa erotellaan menestyvät, oman itsensä herrat taviksista, jotka palloilevat oravanpyörässä herran ehdoilla.

golden wallet kirjoitti:

Onko mitään järkeä kouluttautua sen mukaan mitä suomalainen yhteiskunta voi sinulle antaa?

Etkö tässä kohtaa elä systeemin ehdoilla?
Mitä jos menisit omaa tietä?

Tuossa erotellaan menestyvät, oman itsensä herrat taviksista, jotka palloilevat oravanpyörässä herran ehdoilla.

Lue lisää

Voisitko hieman avautua ja kertoa tarkemmin tuosta kultaisesta individualisti polustasi?

&&& kirjoitti:

Voisitko hieman avautua ja kertoa tarkemmin tuosta kultaisesta individualisti polustasi?

Sen lisäksi, että kannustan aiheen aloittajaa tekemään kovat päätökset pohdinnan jälkeen, niin sinun mieliksesi kerrottakoon, että kyseessä on:

Tapa käyttää virheitä hyväkseen opetuksena tulevaisuuden varalle. Tämä tarkoittaa juuri tuota edellämainittua "velvollisuudentunnosta" elämistä.

Elämä on kuitenkin sinun, sinua varten, ei kannata ajatella, että olet yhteiskunnalle jotain velkaa. Etenkään rahallisesti.
Oletpa sen sisällä tai ulkona, olet menestyessäsi näkyvä äänekäs esimerkki mitä tapahtuu. Mikäli olet ulkopuolella(esim. jos Nokia lähtee), pistää tämä hallituksen ja ihmiset miettimään, että mikä mättää ja mitä on tehtävissä, että tulevaisuudessa asia olisi toisin.

Sitten ihan itse kysymyksen ytimeen.
Kyse ei varsinaisesti ole käsittämäsi individualismin perusteista, vaan vapaudesta elää omaa elämää katsomatta rajoja, passin kantta, lipputankoa tai historiaa. Eilinen on pelkkä hautausmaa, nykyhetki on ainut hetki jota eletään ja tulevaisuus riippuu täysin siitä mitä nyt tapahtuu. Jos siis koet että eilen valtio antoi sinulle "ilmaisen" koulutuksen ja huomenna minun pitää maksaa siitä takaisin elämällä suomalaisessa oravanpyörässä, niin mikäpä siinä. Ihan hienoa, että olet uskollinen järjestelmälle. Jos koet, että tämä järjestelmä on hyväksi sinulle ja sinä olet siinä hyväksi muille, niin jää ihmeessä.

Jos kuitenkin koet, että valtio ei edesauta sinun elämää, et pysty edesauttamaan muiden elämää, on aika miettiä kannattaako tässä loputtamassa kierteessä elää ja tuhlata elämä joka on ainutlaatuinen lahja ja tapahtuu vain kerran.

Jokaisesta päivästä pitäisi nauttia mahdollisimman paljon, elää vapaasti!

golden wallet kirjoitti:

Sen lisäksi, että kannustan aiheen aloittajaa tekemään kovat päätökset pohdinnan jälkeen, niin sinun mieliksesi kerrottakoon, että kyseessä on:

Tapa käyttää virheitä hyväkseen opetuksena tulevaisuuden varalle. Tämä tarkoittaa juuri tuota edellämainittua "velvollisuudentunnosta" elämistä.

Elämä on kuitenkin sinun, sinua varten, ei kannata ajatella, että olet yhteiskunnalle jotain velkaa. Etenkään rahallisesti.
Oletpa sen sisällä tai ulkona, olet menestyessäsi näkyvä äänekäs esimerkki mitä tapahtuu. Mikäli olet ulkopuolella(esim. jos Nokia lähtee), pistää tämä hallituksen ja ihmiset miettimään, että mikä mättää ja mitä on tehtävissä, että tulevaisuudessa asia olisi toisin.

Sitten ihan itse kysymyksen ytimeen.
Kyse ei varsinaisesti ole käsittämäsi individualismin perusteista, vaan vapaudesta elää omaa elämää katsomatta rajoja, passin kantta, lipputankoa tai historiaa. Eilinen on pelkkä hautausmaa, nykyhetki on ainut hetki jota eletään ja tulevaisuus riippuu täysin siitä mitä nyt tapahtuu. Jos siis koet että eilen valtio antoi sinulle "ilmaisen" koulutuksen ja huomenna minun pitää maksaa siitä takaisin elämällä suomalaisessa oravanpyörässä, niin mikäpä siinä. Ihan hienoa, että olet uskollinen järjestelmälle. Jos koet, että tämä järjestelmä on hyväksi sinulle ja sinä olet siinä hyväksi muille, niin jää ihmeessä.

Jos kuitenkin koet, että valtio ei edesauta sinun elämää, et pysty edesauttamaan muiden elämää, on aika miettiä kannattaako tässä loputtamassa kierteessä elää ja tuhlata elämä joka on ainutlaatuinen lahja ja tapahtuu vain kerran.

Jokaisesta päivästä pitäisi nauttia mahdollisimman paljon, elää vapaasti!

Lue lisää

Elä elämä niin että nautit siitä mahdollisimman paljon ja olet hyödillinen muille myös.

Menestyksekästä elämää rakennettaessa kaikki muu täytyy laittaa sivuun tuon tieltä.

golden wallet kirjoitti:

Sen lisäksi, että kannustan aiheen aloittajaa tekemään kovat päätökset pohdinnan jälkeen, niin sinun mieliksesi kerrottakoon, että kyseessä on:

Tapa käyttää virheitä hyväkseen opetuksena tulevaisuuden varalle. Tämä tarkoittaa juuri tuota edellämainittua "velvollisuudentunnosta" elämistä.

Elämä on kuitenkin sinun, sinua varten, ei kannata ajatella, että olet yhteiskunnalle jotain velkaa. Etenkään rahallisesti.
Oletpa sen sisällä tai ulkona, olet menestyessäsi näkyvä äänekäs esimerkki mitä tapahtuu. Mikäli olet ulkopuolella(esim. jos Nokia lähtee), pistää tämä hallituksen ja ihmiset miettimään, että mikä mättää ja mitä on tehtävissä, että tulevaisuudessa asia olisi toisin.

Sitten ihan itse kysymyksen ytimeen.
Kyse ei varsinaisesti ole käsittämäsi individualismin perusteista, vaan vapaudesta elää omaa elämää katsomatta rajoja, passin kantta, lipputankoa tai historiaa. Eilinen on pelkkä hautausmaa, nykyhetki on ainut hetki jota eletään ja tulevaisuus riippuu täysin siitä mitä nyt tapahtuu. Jos siis koet että eilen valtio antoi sinulle "ilmaisen" koulutuksen ja huomenna minun pitää maksaa siitä takaisin elämällä suomalaisessa oravanpyörässä, niin mikäpä siinä. Ihan hienoa, että olet uskollinen järjestelmälle. Jos koet, että tämä järjestelmä on hyväksi sinulle ja sinä olet siinä hyväksi muille, niin jää ihmeessä.

Jos kuitenkin koet, että valtio ei edesauta sinun elämää, et pysty edesauttamaan muiden elämää, on aika miettiä kannattaako tässä loputtamassa kierteessä elää ja tuhlata elämä joka on ainutlaatuinen lahja ja tapahtuu vain kerran.

Jokaisesta päivästä pitäisi nauttia mahdollisimman paljon, elää vapaasti!

Lue lisää

Kertomuksesi tuo esille ja toistaa ainoastaa jo kautta aikain ihmisten kokemia, pohtimia, analysoimia ja tuntemia asioita. Ajat vain ovat niin sanotusti "modernimmat"(?) ja kuva heijastetaan ja sovelletaan nykyaikaan.

Siis ei uutta taivaan alla tai aihetta suuriin eleisiin puheessa.

&&&. kirjoitti:

Kertomuksesi tuo esille ja toistaa ainoastaa jo kautta aikain ihmisten kokemia, pohtimia, analysoimia ja tuntemia asioita. Ajat vain ovat niin sanotusti "modernimmat"(?) ja kuva heijastetaan ja sovelletaan nykyaikaan.

Siis ei uutta taivaan alla tai aihetta suuriin eleisiin puheessa.

Lue lisää

Olisi mitään uutta?

Tietenkään kyseessä ei ole minun keksimä tapa menestyä. Kuka niin sanoi?

Miksi ei olisi aihetta suuriin eleisiin? Menestyneiden ihmisten tarina kertoo tarpeeksi.

että kyseessä kirjoitti:

Olisi mitään uutta?

Tietenkään kyseessä ei ole minun keksimä tapa menestyä. Kuka niin sanoi?

Miksi ei olisi aihetta suuriin eleisiin? Menestyneiden ihmisten tarina kertoo tarpeeksi.

Lue lisää

Minusta tuntuu että &&&-nimimerkillä kirjoittelevaa vaivaa hieman huono itsetunto kun ei ole tajunnut toteuttaa hyviä neuvoja täydessä mittakaavassa aiemmin. Nyt hän kokee tietävänsä, ettei kyseinen toimintamalli ei toimi, miksi se toimisi muillakaan jos hän itse epäonnistui? Kokeehan hän kuitenkin olevansa muita parempi.

Hän vajoaa mielummin pessimistiseen ajattelutapaan, jossa itsestä tehdään uhri ja osoitellaan sormia muualle. Vikahan ei koskaan missään nimessä voi olla hänessä.

Taisi osua oikeaan? Älä murehdi. Yritän vain auttaa ja nyt kun ongelmasi on tuotu julki, voit käsitellä niitä uudesta näkökulmasta.

että kyseessä kirjoitti:

Olisi mitään uutta?

Tietenkään kyseessä ei ole minun keksimä tapa menestyä. Kuka niin sanoi?

Miksi ei olisi aihetta suuriin eleisiin? Menestyneiden ihmisten tarina kertoo tarpeeksi.

Lue lisää

Kertoisitko tarkemmin miten olet omalla kohdallasi kokretisoinut tuon toimintamallin?

psykoosianalyysi kirjoitti:

Minusta tuntuu että &&&-nimimerkillä kirjoittelevaa vaivaa hieman huono itsetunto kun ei ole tajunnut toteuttaa hyviä neuvoja täydessä mittakaavassa aiemmin. Nyt hän kokee tietävänsä, ettei kyseinen toimintamalli ei toimi, miksi se toimisi muillakaan jos hän itse epäonnistui? Kokeehan hän kuitenkin olevansa muita parempi.

Hän vajoaa mielummin pessimistiseen ajattelutapaan, jossa itsestä tehdään uhri ja osoitellaan sormia muualle. Vikahan ei koskaan missään nimessä voi olla hänessä.

Taisi osua oikeaan? Älä murehdi. Yritän vain auttaa ja nyt kun ongelmasi on tuotu julki, voit käsitellä niitä uudesta näkökulmasta.

Lue lisää

Kiitos huomaavaisuudesta, mutta asiat rullaavat hyvin, oikein hyvin. Projisointiharrastuksiin en koe tarvetta ;=)

&&& kirjoitti:

Kertoisitko tarkemmin miten olet omalla kohdallasi kokretisoinut tuon toimintamallin?

Yritätkö nyt päästä helpommalla ja kuvittelet, että jakaisin sinun kanssa informaatiota menestyksen tielle?

Jos joku muu kysyy, niin katsotaan. Ei muuten koske sinun kirjoituksia eri nimimerkillä.

Kavereiden avulla pääsee pitkälle. Joku tuntee aina jonkun ja tätä kautta pääsee minne tahansa, jos oikeasti haluaa ja on valmis työstämään sen toteen.

Suosittelen kirjallisuutta, joka käsittelee samoja asioita laajemmalti ja vähän lähempää. (Trump: Haluatko rikastua, Sarasvuo: Vapaus)

golden wallet kirjoitti:

Yritätkö nyt päästä helpommalla ja kuvittelet, että jakaisin sinun kanssa informaatiota menestyksen tielle?

Jos joku muu kysyy, niin katsotaan. Ei muuten koske sinun kirjoituksia eri nimimerkillä.

Kavereiden avulla pääsee pitkälle. Joku tuntee aina jonkun ja tätä kautta pääsee minne tahansa, jos oikeasti haluaa ja on valmis työstämään sen toteen.

Suosittelen kirjallisuutta, joka käsittelee samoja asioita laajemmalti ja vähän lähempää. (Trump: Haluatko rikastua, Sarasvuo: Vapaus)

Lue lisää

Oleellinen tarkennus edelliseen kommenttiini. En tarkoittanut > miten onko villoja?

Suomesta vähenee työt tasaiseen tahtiin.

Firmat vievät työt halvempiin maihin, mutta valtiontalous tarvitsee yhä oman harmaan eminessin ?

Nyt koetataan saada muualta ihmisiä töihin Suomeen, mutta esim kielen kanssa tulee todella kiire.

Miten ja kuka reagoi ?

golden wallet kirjoitti:

Yritätkö nyt päästä helpommalla ja kuvittelet, että jakaisin sinun kanssa informaatiota menestyksen tielle?

Jos joku muu kysyy, niin katsotaan. Ei muuten koske sinun kirjoituksia eri nimimerkillä.

Kavereiden avulla pääsee pitkälle. Joku tuntee aina jonkun ja tätä kautta pääsee minne tahansa, jos oikeasti haluaa ja on valmis työstämään sen toteen.

Suosittelen kirjallisuutta, joka käsittelee samoja asioita laajemmalti ja vähän lähempää. (Trump: Haluatko rikastua, Sarasvuo: Vapaus)

Lue lisää

Sain hetki sitten kaiken aluilleen ja hyvältä näyttää. Muutama kuukausi näillä rutiineilla ja olen valmis jatkamaan opintoja ulkomailla, siinä samassa haluamaani työtä, minkä tekeminen ei Suomessa huonon työllistymistilanteen(puhumattakaan elintasosta) vuoksi onnistu. Kaikki on toistaiseksi sujunut hyvin. Kyse on vain oikean asenteen löytämisestä.
Jos sitten katsotaan pitemmällä aika välillä, niin en osaa edes ennakoida miten hyvin minulla menee parin vuoden päästä, kehitys on niin huimaa.

Kaiken negatiivisen voi halutessaan tarpeeksi hyvällä itsetunnolla ja itseluottamuksella sulkea pois, kun olet lopulta valmis, voi kaikkea kritiikkiä käyttää mahdollisuutena tulkita kritisoijaa itseään. Loppujen lopuksi kaikki nuo ovat vain mielipiteitä, suurimmaksi osaaksi kateellisten.

Tämä on iso apu kaiken haluamasi toteuttamisessa.

"Älä polta siltoja takanasi, jos päätät lähteä, sillä voi olla että haluat palata takaisin jossain vaiheessa."

Siltojen poltto on kaksipiippuinen juttu. Voi olla hyväksikin polttaa sillat, näin osaat keskittyä vain siihen hetkeen mikä sinulla on käsissäsi, etkä haaveile enää menneistä.

Hienoa, että en ole aiheen luojan kanssa ainut, joka on päättänyt lähteä ulkomailla. Minun tapauksessa vielä pysyvästi kun sillat on poltettu hyvin ja huolella.

Todella hienoa, että joku muukin uskaltaa Suomen harmaasta massasta kulkea omaa tietään.

Mahdollisuudet ovat rajattomat, Suomen valtio ja sen kontroilla käsi ei.

HIENOA!!! kirjoitti:

Hienoa, että en ole aiheen luojan kanssa ainut, joka on päättänyt lähteä ulkomailla. Minun tapauksessa vielä pysyvästi kun sillat on poltettu hyvin ja huolella.

Todella hienoa, että joku muukin uskaltaa Suomen harmaasta massasta kulkea omaa tietään.

Mahdollisuudet ovat rajattomat, Suomen valtio ja sen kontroilla käsi ei.

Lue lisää

loppujenlopuksi hyva maa ja myos erittain kaunis.
Niinpa itsekin aikoinaan Suomesta lahtiessani sanoin, etta enpa ikina palaa takaisin. Mutta nyt yli parinkymmenen vuoden jalkeen mielellani tulen Suomeen.
Se yleensakin on yksilollista, mita kukin elamastaan hakee. Jokaisessa maassa on hyvat ja huonot puolensa...

suomalainen kirjoitti:

loppujenlopuksi hyva maa ja myos erittain kaunis.
Niinpa itsekin aikoinaan Suomesta lahtiessani sanoin, etta enpa ikina palaa takaisin. Mutta nyt yli parinkymmenen vuoden jalkeen mielellani tulen Suomeen.
Se yleensakin on yksilollista, mita kukin elamastaan hakee. Jokaisessa maassa on hyvat ja huonot puolensa...

Lue lisää

Tulla käymään lomalla kun tietää olevansa vapaa sen orjuuttavasta yhteiskunnasta.

Eläminen on sitten ihan toinen juttu. Sama kaava monessa muussa kohteessa. Eläminen ja loma ei ole kaksi samaa asiaa.

...... kirjoitti:

Tulla käymään lomalla kun tietää olevansa vapaa sen orjuuttavasta yhteiskunnasta.

Eläminen on sitten ihan toinen juttu. Sama kaava monessa muussa kohteessa. Eläminen ja loma ei ole kaksi samaa asiaa.

Lue lisää

vielä monen työvuoden jälkeenkin. Meno on rennompaa, ihmiset lupsakampia - ei voi kuvitellakaan, miten erilaisia he ovat meihin suomalaisiin verrattuna. Täällä mieli lepää. Tai ei mieli - tuo oli aika huonosti sanottu. Sanotaan vaikka, että täällä voi yleensä odottaa ystävällistä kohtelua useimmilta ihmisiltä. Ilkeät ihmiset, joita olen tavannut - takanapanettelijat, tökeröt ilkimykset, typerän röyhkeät ryökäleet - ovat melkein kaikki olleet suomalaisia. Vältän suomalaisia taas parhaani mukaan, ja elämä sujuu miellyttävästi, ja talouskin on kunnossa.

Tämä on lomamaa, jossa on hyvä asua ja tehdä työtä. Yksi asia vain puuttuu - ystävällinen, rauhaarakastava suomalainen seura. Voihan sitä uneksia...

kaikki nuo jotka haluavat pois Suomesta ovat n.30 vuoden ikaisia. Etsivat viela omaa itseaan. En vaita vastaan, tottakai, jos silta tuntuu niin maailmalle vaan. Mutta voin kokemuksesta sanoa, etta joskus se koti-ikavakin ilmenee, niinkuin minullekin kavi... Muutan takaisin Suomeen.

suomalainen kirjoitti:

kaikki nuo jotka haluavat pois Suomesta ovat n.30 vuoden ikaisia. Etsivat viela omaa itseaan. En vaita vastaan, tottakai, jos silta tuntuu niin maailmalle vaan. Mutta voin kokemuksesta sanoa, etta joskus se koti-ikavakin ilmenee, niinkuin minullekin kavi... Muutan takaisin Suomeen.

Lue lisää

Niin muutan minakin :-)