Olen tässä miettinyt kuinka saisin uskontoni osaksi arkipäivääni. Pidän itseäni wiccana. Kuinka te muut wiccat teette? Entä muiden uskontojen harjoittajat?
Uskonto osaksi arkipäivää
Catti-brie
61319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on . Kun alkaa elämään sen mukaan mihin uskoo . Toimii omien oikeiksi uskomiensa arvojen mukaan . Parhaansa mukaan : ) .
Vaikeampaa olisi mielestäni yrittää sulkea se pois arkipäiväisestä elämästäni.
Ainakin itselleni uskontoni ja elämäntapani ovat niin yhtä ja osa omaa itseäni, että en pystyisi mitenkään erottamaan uskoni ja toimieni eri aspekteja toisistaan.
Jumalattareni ja yhteys häneen on läsnä joka hetkessä.
Magiakin on osa ihan arkipäivän elämääni.
...jos joudut oikein pyristelemään sen kanssa miten teet elämänkatsomuksestasi "osan arkipäivää", se ei silloin ehkä toteuta tarkoitustaan. Jos uskonto (ja sen harjoittaminen) tarkoittaa ulkoluettuja rituaaleja ja yritystä vaikuttaa tämän maailman rakenteisiin ilman, että ymmärtää
a) vaikutuskanavaa
b) maailmaa, johon yrittää vaikuttaa
c) omia motiiveja tehdä edellämainittua
d) kykyä nähdä omien päätösten yli,
niin kysymyksessä on minun kirjoissani silkkaa ajanhukkaa, väline-urheilua ja kahvipöytä-mystiikkaa.
En tarjoa mitään muuta tilalle kuin todennetun ja kiistattoman tiedon etsimistä ja hyödyntämistä tämän maailman ihmeitä tutkiessa. Siinä on tekemistä pariksi tuhanneksi vuodeksi.
Kiitos vastauksista teille! En ehkä ole jotenkin vain tajunnut, että uskontoni taitaapi olla jo osa arkipäivääni... :P Välillä asiat ovat niin lähellä, että niitä on vaikea nähdä. Hyvä saada vähän muidenkin näkökulmaa asiaan. Joskus haluaa enemmän, eikä ymmärrä olla onnellinen siitä, mitä itsellä jo on.
Wicca tai ei mutta nykyisessä ateismia ihannoivassa yhteiskunnassa virallisesti rukoukset on kielletty kouluissa ja Jumalasta ei saa puhua muuten kuin uskontotunnilla. Eli viralliset tahot kieltävät uskonnonharjoituksen vaikka maaa on kristillinen. Mutta ehkä hommassa kusee juuri se kristillisyys joka on niin pahasti sekoittunut globalisaatioon ja kilpailevan talouden tarpeisiin. On ymmärrettävää että kaikki perheet eivät ole uskonnollisia mutta lapset joilla on totuus selkärangassa joutuvat näkemään aikuisten maailman ja heidän pitäisi sovittaa se omaansa. Lapset eivät tiedä mikä on Jumala mutta heillä on selkärangassa tieto oikeasta ja väärästä.
Arjen keskellä voi antaa tilaa uskonnolle monella tapaa. Itse panostaisin alkuvaiheessa enemmän oppimiseen kuin suorittamiseen. Wicca on hyvin maanläheinen ja kokemuksellinen uskonto, joten Jumalan ja Jumalattaren voi toiminnan niiden eri aspekteissa voi ymmärtääkseni nähdä kaikessa ympärillä olevassa, helpoiten luonnonilmiöitä tarkkailemalla.
Itse en kylläkään ole wicca vaan eklektinen pakana, mutta monessa mielessä aika lähellä wiccaa.