Edellisessä osassa Tess ja Jacob selvittelivät keskinäisiä suhteitaan.
Tess heräsi musiikkiin ja ähkintään. Hän oli äreä ja häntä väsytti vieläkin. Tess nousi kömpelösti ja lähti kohti musiikkia. "Jacob! Toiset nukkuu vielä", Tess huudahti veljelleen, joka treenasi musiikin tahtiin. "Hei sori.. Mut kello on jo yli kakstoista", Jacob vastasi ja siirtyi treenaamaan vatsalihaksia. Tess tuhahti ja siirtyi keittiöön aamupalalle. Hän lueskeli lehteä. Aina vain huonoja uutisia. Jacob käänsi musiikin pois ja tuli siskonsa luo keittiöön. "Miks sä oot noin ärtysä?" hän kysyi kun Tess mulkaisi häntä. "Emmä tiiä", Tess kivahti vastaukseksi. "Hei nyt mä tajuun.. Sä tahot omaa aikaa", Jacob sanoi Tessille. Tess tajusi itsekin vasta nyt, kuinka hän kaipasikin yksityisyyttä. Hän hymyili hiukan veljelleen, joka kaivoi jääkaapista mehua. "Joo, niin tahon.. Mä lähen tänää kaupungille", Tess päätti. Niin hän saisi olla rauhassa miettimättä veljensä uusia tyttöystäviä ja muita maailman asioita. Shoppailu rauhoitti Tessiä.
Tess tilasi taksin, sillä heillä ei ollut autoa. Jacob halusi hienon urheiluauton, mutta laskuvarjolääkärin palkoilla sellaista ei saanut hankittua. Tess taas ei autoista välittänyt. Hän halusi säästää luontoa ja siksi ei ollut suuna päänä autoa ostamassa. Tess istui taksin takapenkille kohteenaan yksi Stadin muotiliikkeistä. Taksista ulos astuttuaan hän tunsi olonsa onnelliseksi. Hän hengitti sisäänsä raskasta kaupunki-ilmaa ja astui sitten sisään liikkeeseen. Kauppa oli tupaten täynnä. Tessistä tuntui, että kaupungin joka ikinen sim oli päättänyt shoppailla juuri sinä päivänä, mutta hän ei antanut se lannistaa itseään.
Ostokset maksettuaan Tess siirtyi kahvilan puolelle. Hän istui suuren ikkunan ääreen niin, että saattoi nähdä kadun ja siellä kulkevat simit. Tess siemaili kahviaan rauhallisesti. Yhtäkkiä hän melkein veti juoman väärään kurkkuun. Hänen katseensa oli liimautunut komeaan mieheen. Mies katsoi häntä ja katseet kohtasivat. Tessin sydän sykki raskaasti. Hän katsoi syvälle miehen silmiin ja aika tuntui pysähtyvän. Sitten aivan odottamatta mies katosi. Tess hengitti syvään ja puristi kahvikuppiaan tiukasti. Sydän tykytti vieläkin. Kukaan muu mies ei ollut hänelle tällaista aiheuttanut... Tess tilasi taksin ja lähti kotiin.
Illalla Tess istui jälleen äitinsä haudalla. "Mä tapasin tänään yhden miehen.. Tai oikeestaan näin vaan", hän kertoi äitinsä haudalle. "Se oli kuin taikaa... Mä vaan tartuin sen katseeseen kiinni", hän jatkoi hiljaa ja värisi hiukan. Hän toivoi, että tapaisi miehen vielä... Tess tunsi jotain muutakin värinää. Maa tärisä ja hän hypähti säikähtäneesti pystyyn. Haudat liikkuivat. Tess perääntyi talon seinää vasten. Haudoista nousi jotakin vaaleaa, kuin usvaa. Uvasta muotoutui hahmoja, nainen ja mies. "Äiti! Isä?" Tess kuiskasi. Hänen kurkkuaan kuivasi. Hahmot liikkuivat laahustaen ja niistä näkyi läpi.. Tess kirkui. Hahmot olivat aaveita, hänen vanhempiensa sieluja. Jacob kuuli Tessin huudon. Hän juoksi nopeastu ulos ja näki hahmot. "Hei! Ette koske mun siskoon!" Jacob huusi ja luuli heitä simeiksi.. Hän juoksi siskonsa luo. Sitten hän tunnisti hahmot... "Mitä?" Jacob huusi. Naapurit nukkuivat eivätkä kuulleet. Yhtäkkiä Jacob tunsi jotakin kylmää sisällään. Häntä oksetti ja hänen vatsaansa sattui. Tess kirkui entistä kovempaa ja tarttui kylmillä sormilla Jacobia kädestä. "Isä.. Se meni sun sisään", Tess kirkaisi. Kylmyys hellitti Jacobin sisällä. Aave oli mennyt pois. Aaveet katselivat kaksosia arvioiden. Jacob ei halunnut enää jäädä pihalle, vaan nykäisi Tessin kädestä mukaan sisälle. Tess hengitti nopeasti ja oli hikinen. "Ne varmaan kosti sulle... Kun sä et oo surru niitä", Tess sanoi vapisevalla äänellä. Jacob nyökkäsi hiljaa.
Hmm... Nyt en päässyt oikeen kirjotuksen makuun, eli saattaa olla vähän kökkö jakso. Jatkanko?
Tess heräsi musiikkiin ja ähkintään. Hän oli äreä ja häntä väsytti vieläkin. Tess nousi kömpelösti ja lähti kohti musiikkia. "Jacob! Toiset nukkuu vielä", Tess huudahti veljelleen, joka treenasi musiikin tahtiin. "Hei sori.. Mut kello on jo yli kakstoista", Jacob vastasi ja siirtyi treenaamaan vatsalihaksia. Tess tuhahti ja siirtyi keittiöön aamupalalle. Hän lueskeli lehteä. Aina vain huonoja uutisia. Jacob käänsi musiikin pois ja tuli siskonsa luo keittiöön. "Miks sä oot noin ärtysä?" hän kysyi kun Tess mulkaisi häntä. "Emmä tiiä", Tess kivahti vastaukseksi. "Hei nyt mä tajuun.. Sä tahot omaa aikaa", Jacob sanoi Tessille. Tess tajusi itsekin vasta nyt, kuinka hän kaipasikin yksityisyyttä. Hän hymyili hiukan veljelleen, joka kaivoi jääkaapista mehua. "Joo, niin tahon.. Mä lähen tänää kaupungille", Tess päätti. Niin hän saisi olla rauhassa miettimättä veljensä uusia tyttöystäviä ja muita maailman asioita. Shoppailu rauhoitti Tessiä.
Tess tilasi taksin, sillä heillä ei ollut autoa. Jacob halusi hienon urheiluauton, mutta laskuvarjolääkärin palkoilla sellaista ei saanut hankittua. Tess taas ei autoista välittänyt. Hän halusi säästää luontoa ja siksi ei ollut suuna päänä autoa ostamassa. Tess istui taksin takapenkille kohteenaan yksi Stadin muotiliikkeistä. Taksista ulos astuttuaan hän tunsi olonsa onnelliseksi. Hän hengitti sisäänsä raskasta kaupunki-ilmaa ja astui sitten sisään liikkeeseen. Kauppa oli tupaten täynnä. Tessistä tuntui, että kaupungin joka ikinen sim oli päättänyt shoppailla juuri sinä päivänä, mutta hän ei antanut se lannistaa itseään.
Ostokset maksettuaan Tess siirtyi kahvilan puolelle. Hän istui suuren ikkunan ääreen niin, että saattoi nähdä kadun ja siellä kulkevat simit. Tess siemaili kahviaan rauhallisesti. Yhtäkkiä hän melkein veti juoman väärään kurkkuun. Hänen katseensa oli liimautunut komeaan mieheen. Mies katsoi häntä ja katseet kohtasivat. Tessin sydän sykki raskaasti. Hän katsoi syvälle miehen silmiin ja aika tuntui pysähtyvän. Sitten aivan odottamatta mies katosi. Tess hengitti syvään ja puristi kahvikuppiaan tiukasti. Sydän tykytti vieläkin. Kukaan muu mies ei ollut hänelle tällaista aiheuttanut... Tess tilasi taksin ja lähti kotiin.
Illalla Tess istui jälleen äitinsä haudalla. "Mä tapasin tänään yhden miehen.. Tai oikeestaan näin vaan", hän kertoi äitinsä haudalle. "Se oli kuin taikaa... Mä vaan tartuin sen katseeseen kiinni", hän jatkoi hiljaa ja värisi hiukan. Hän toivoi, että tapaisi miehen vielä... Tess tunsi jotain muutakin värinää. Maa tärisä ja hän hypähti säikähtäneesti pystyyn. Haudat liikkuivat. Tess perääntyi talon seinää vasten. Haudoista nousi jotakin vaaleaa, kuin usvaa. Uvasta muotoutui hahmoja, nainen ja mies. "Äiti! Isä?" Tess kuiskasi. Hänen kurkkuaan kuivasi. Hahmot liikkuivat laahustaen ja niistä näkyi läpi.. Tess kirkui. Hahmot olivat aaveita, hänen vanhempiensa sieluja. Jacob kuuli Tessin huudon. Hän juoksi nopeastu ulos ja näki hahmot. "Hei! Ette koske mun siskoon!" Jacob huusi ja luuli heitä simeiksi.. Hän juoksi siskonsa luo. Sitten hän tunnisti hahmot... "Mitä?" Jacob huusi. Naapurit nukkuivat eivätkä kuulleet. Yhtäkkiä Jacob tunsi jotakin kylmää sisällään. Häntä oksetti ja hänen vatsaansa sattui. Tess kirkui entistä kovempaa ja tarttui kylmillä sormilla Jacobia kädestä. "Isä.. Se meni sun sisään", Tess kirkaisi. Kylmyys hellitti Jacobin sisällä. Aave oli mennyt pois. Aaveet katselivat kaksosia arvioiden. Jacob ei halunnut enää jäädä pihalle, vaan nykäisi Tessin kädestä mukaan sisälle. Tess hengitti nopeasti ja oli hikinen. "Ne varmaan kosti sulle... Kun sä et oo surru niitä", Tess sanoi vapisevalla äänellä. Jacob nyökkäsi hiljaa.
Hmm... Nyt en päässyt oikeen kirjotuksen makuun, eli saattaa olla vähän kökkö jakso. Jatkanko?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toi oli just ihana jakso ;) Jatkaa.
kirjoitat erittäin hyviä tarinoita! Ne on helppolukuisia ja siinä jää vain odottamaan seuraavaa jaksoa :) älä edes harkitse keskeyttämistä! ;)
JATKA! Näitä sun tarinoita on ihana lukea! :)