Pieni tarina elämästä...

Pieni esipuheen tapainen...
Elikkä. Tämä ei ole mikään mestariteos. Tiedän sen itsekkin. Ja myönnä avoimesti erään idean lähes suoran lainauksen Kaurismäki-elokuvasta nimeltä Kalamari Unioni. Nauttikaa tai vihatkaa tai olkaa välittämättä...



Olipa kerran henkilö nimeltä Frank. Hän oli varsin eriokoinen nainen. Ei se mitään, että hänen nimensä oli Frank. Siinä nyt ei ollut mitään erikoista. Asuihan hän sentään kaupungissa, jossa kaikkien nimi oli Frank. Paitsi tietysi pormestarin, jonka tuli ottaa nimekseen Bebob kautensa alussa ja käyttää sitä kuolemaan asti. Bebobien määrä saatiin helposti rajoitettua yksinkertaisella metodilla. Pormestaruus oli elinikäinen virka. Tai tarkemmin. Jokainen pormestariksi päässyt ammutettiin viiden vuoden virassa olon jälkeen. Tämä ei koskaan häirinnyt ketään. Pormestari sai nauttio yltäkylläisyydestä koko loppu elämänsä ja joku onnekas Frank sai helpon homman virallisena teloittajana, sillä hänen ei tarvinnut tulla töihin kuin kerran viidessä vuodessa ja silti hän sai nostaa palkkaa koko ajalta. Ja pormestarin valintaa helpotti myös se, että pormestari lähes poikkeuksetta valittiin yhteiskunnan väliinputoajien seasta, jotka ajattelivat, että elänkö huonosti mahdollisesti 20 vuotta vai elänkö varmasti hyvin 5. Ehdokkaita oli usein hyvin paljon. Ja kansa hyötyi siitä, että huonokin pormestari eläisi vain 5 vuotta virassaan. Puhumattakaan siitä, että yleensä kyseisillä ehdokkailla oli paljon perspektiiviä. Joka tosin usein hukkui liialliseen ylellisyyteen, mutta siitä ei kukaan välittänyt. Pormestarin virka oli vain edustuksellinen.

Tietysti, kuten usein käy. Poikkeuksia löytyy. Tarinan tylsässä alussa mainittu Frank päätti, että olisi tarpeen päästä eteenpäin elämässä. Hän ei välttämättä haluaisi olla Bebob. Varsinkin, kun nykyinen Bebob oli varsin turmeltunut ja typerä mies. Hän oli pyrkinyt virkaan eräissä pahamaineisissa juhlissa, joita aristokraatit pitävät yhtenään, halutakseen todistaa, että pystyy elämään hiukan askeettisemmin. Kyseessä olevan kaupungin aristokratia oli niin turmeltunutta, että omassa oksennuksessaan maakavaa kieroon tuijottava ylimyssika, jolla oli kaksi maksullista naista kainalossaan ja pullo viiniä oli jotenkin vain päätynyt hänenn housuihinsa, punastuisi kuullessaan näiden ylhäisten Frankien tekosista. Kaikkien onneksi nykyinen Bebob ei kauaa eläisi.

Alun Frank oli saanut mieleensä ajatuksen muutta pois omasta kaupungistaan. Ongelmana oli vain se, että kyseinen kaupunki sijaitse saarella, jonka lento- ja laivayhtiöt olivat menneet lakkoon jo kauan ennen kuin kyseisiä keksintöjä oli tehty ja viime aikojen uutisissa oli ollut joka päivä maanantain sanomalehden perällä ilmoitus, että lakon osapuolet harkitsevat edelleen neuvottelujen jatkamista. Edellinen yritys ei ollut kovin menestyksekäs. Itseasiassa huhujen mukaan puhuttiin jopa kuolemantapauksista. Tietysti asiaa ei pahemmin jaksettu tutkia. Jokaikisestä lakosta oli tullut samanlaisi huhuja. Hassu yksityiskohta on se, että koko tämän surkean kaupungin olemassaolon aikana ei ole koksaan ollut muuta kuin edellä mainitut kaksi lakkoa.

Joka tapauksessa tämä edellä mainittu Frank päätti rakentaa lautan paikallisesta puustosta ja souta tiensä pois. Niinpä hän päätti ryhtyä niin sanotusti tuumasta toimeen. Hän pakkasi kaiken olennaisen mukaansa, osti työkalu kaupasta työkalut ja lähti niine hyvineen lähimmän metsikön luokse. Hän oli varautunut melkein kaikkeen. Mutta sitä hän ei todellakaan osannut odottaa, että valtiolla oli juuri tälläisiä tapauksia varten oma salainen poliisi, josta ei oltu kerrottu kenellekkään. Se siitä varmasti salaisen tekikin. Niinpä Frankin aloitettua työt, hänet äkkiä pysäytettiin.

”Seis!” huusi konstaapeli Frank.
”Mitä minä nyt olen tehnyt?” kysyi Frank.
”Olette pulassa, neiti hyvä.” sanoi konstaapeli Frankin pari konstaapeli Frank.
”Miten niin? Enkö saisi kaataa puita?” kysyi Frank.
”Et. Se on kieletty salaisessa laissa, joka on tehty yhteistyössä muunmuassa puiden edustajan kanssa.” sanoi konstaapeli Frank.
”Ai että puiden kanssa. Onko teillä näyttää todisteita?” kysyi Frank.
”Tottakai on, mutta ne ovat salaisia” vastasi konstaapeli Frank.
”Niinpä tietysti.” vastasi Frank

Ja niin hänet vietiin pois. Otsikoissa luki, että vihdoinkin 25 vuotta sitten perustettu salainen metsäpoliisi on napannut ensimmäisen rikollisensa. Lehdessä väitettiin olevan myöhemmillä sivuilla asianosaisten puiden haastatteluja. Syyllisen nimä ei mainittu, mutta vanhojen naisten suusta kuultin monta ”Frank sen teki. Varmasti teki.”-huhua.


JATKUU... (ehkä)