Olen asiakaspalvelu ammatissa. Saan kuulla asiakkaan ilot ja surut, kehut ja haukut.
Tähän päivään asti olen pystynyt pitämään "pokkani" asiakkaan edessä kun on tullut mitä tahansa palautetta. Mutta nyt ensimmäisen kerran asiakas haukkui minut maan tasalle ja tietenkin hän oli "oikeassa". Mietin vaan mikä näitä "ihmisä" vaivaa? Pakonomainen paremmuuden tunne? HE saavat sanoa,korottaa ääntään ja arvostella minua. Mitä minä saan tehdä? Mikä oikes minulla on kun heillä on tämä oikeus? No, tuli tämäkin koettua ja nahka tuli paksummaksi.
Tähän päivään asti olen pystynyt pitämään "pokkani" asiakkaan edessä kun on tullut mitä tahansa palautetta. Mutta nyt ensimmäisen kerran asiakas haukkui minut maan tasalle ja tietenkin hän oli "oikeassa". Mietin vaan mikä näitä "ihmisä" vaivaa? Pakonomainen paremmuuden tunne? HE saavat sanoa,korottaa ääntään ja arvostella minua. Mitä minä saan tehdä? Mikä oikes minulla on kun heillä on tämä oikeus? No, tuli tämäkin koettua ja nahka tuli paksummaksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mitä olen miettinyt usein silloin, kun olin itse myyntityössä. Vieras/tuntematon ihminen purki pahaa oloaan minuun enkä voinut tietenkään sanoa, että menisi kotiinsa avautumaan!
Olen jokusen kerran itse asiakkaana ollessani sanonut toiselle asiakkaalle, että pitäisi suunsa kiinni ja palaisi takaisin, kun osaa käyttäytyä. (Mukavaa oli nähdä myyjän kiitollinen katse hankalassa tilanteessa). En vaan ole pystynyt pitämään suutani kiinni, kun joku pölvästi avautuu oikeen kunnolla myyjälle asiasta, jolle myyjä ei mitään voi. Mutta nämä hapannaamathan ovatkin usein niitä, jotka eivät koskaan ole itse toimineet missään asiakaspalvelussa, joten eivät voi ymmärtää sitä toista puolta. Ja jos on tarve antaa palautetta, senkin voi antaa kauniisti, vaikkei niin mairittelevaa palautetta olisikaan.
Tsemppiä kaikille asiakaspalvelussa toimiville. Ja toivotaan, että niitä ihania asiakkaitakin mahtuu päiviin useita!
Asiakaspalvelutyössä itsekin olleena olen kuullut jos jonkinlaista asiakaspalautetta. Mutta täytyyhän asioiden toinenkin puoli ajatella, että joskus ihmiset ihan spontaanisti saattavat laukoa suustaan jotain kun heillä menee elämässä huonosti, ja onhan psyykkisiä sairauksia, jotka vähentävät tervettä itsehillintää.
Olisitko itse kuin päivänsäde asiakkaana, jos olisit juuri menettänyt työpaikkasi, vaimo olisi jättänyt tai olisit saanut tietää että sairastat syöpää?
Ja minunko on vika, jos asiakkaani on juuri menettänyt työnsä, vaimo on jättänyt ja syöpäkin on vielä iskenyt? Onko todella niin, että kaiken sisäisen pahan olon voi purkaa ventovieraan ihmisen, asiakaspalvelijan niskaan?? Eihän asiakaspalvelijallekaan suoda tällaista "oikeutta". Päivänsäteenä sädehtimistä ei voi kaikilta asiakkailta vaatia, asiallista käytöstä muita ihmisiä kohtaan kylläkin. Oli sitten mitä henkilökohtaisia ongelmia tahansa.
avautua kaupan kassalle tai kirjastovirkailijalle vain siksi, että itselläni menee huonosti. Miksi viedä omat ongelmat tuntemattomien niskaan? Ongelmat puidaan kavereiden ja muiden tuttujen kanssa.
Ehkäpä tunnen sympatiaa kaikkia asiakaspalvelussa työskentelijöitä kohtaan, koska olen itse nähnyt mitä se pahimmillaan on. Siksipä pidän omat ongelmat omana tietonani!
Todella ontuva vertauskuva.
-Olisitko itse kuin päivänsäde asiakkaana, jos olisit juuri menettänyt työpaikkasi, vaimo olisi jättänyt tai olisit saanut tietää että sairastat syöpää?
Jos olisin jätetty tai saanut tieää sairastavani syöpää, en ensimmäisenä marssisi muualle kuin kotiin tai ystävän luo. Ja yleenä ne jotka kuulevat sairastavansa syöpää osaavat suhtautua elämään hieman eritavalla kuin terveet. Vakavasti sairaita ei hetkauta, onko piimän hinta noussut 2 senttiä tai onko hotellin tyyny liian pehmeä. He ovat iloisia siitä että voivat ja saavat edelleen juoda piimää ja heräävät uuteen aamuun.
Asiakaspalvelijan EI misään tapauksessa tarvitse sietää itseensä kohdistuvaa haukkumista, ei silloin jos mollataan ulkonäköä, puhetapaa tai kynsien pureskelua.
Vihaisissa asiakkaissakin on monta eri tasoa. Silloin kun asiakas haukkuu myyjän ja koko yrityksen lyttyyn, hän ei takulla ole ostamassa mitään. Tällöin olen itse sanonut että "Annetaan olla. Mene ostamaan muualta! Meiltä ei ole kuule mikään pakko ostaa".
Joskus tilanne on kääntynyt ja asiakas on jopa leppynyt tästä. Joskus taas vihoissaan kävellyt ulos ja huutanut lapsellisuuksia vielä ovelta, niin että kaikki muut ovat katsoneet että mikä hullu tuolla on.
Minä olen myyjä ja mikäli myynti ei suju, en kyllä persettäkään nuole. Tämä on vapaa maa ja jos meidän firma on niin syvältä, niin kannattaa toki kävellä sitten kilpailijalle. Firmalla menee kuitenkin enemmän kuin hyvin, joten nämä pellet ovat äärimmäistä vähemmistöä... sellaisten mielipide ei minua kiinnosta.
Sama homma mulla. Jos nään että kauppaa ei tästä tule ja koko homma menee kiukutteluksi niin sanon kyllä suoraan että ei meidän tässä pakko ole kauppoja tehdä.
Turha tuhlata tuhottomasti aikaa turhaan kiukutteluun yhden kanssa, kun pitäisi niitä ihan oikeita töitäkin tehdä ja saada kauppaa. Jos ei, niin sitten ei!!
Ja on toki uhattu soittaa esimiehelle kun "olen niin ylimielinen" ja on soittetukin. Minun tehtävänkuvani on kuitenkin tehdä myyntiä, ei kuunnella kuinka jonkun kissa on kipeenä ja muksulla paha päivä. Papit ja mielenterveyshoitajat on sitä varten.
vielä 80-luvullakin. Nyt ovat ajat toiset. On miellyttävää lukea näiden fiksujen nuorten, kuten Jonnen ja Makkerin mielipiteitä asiakaspalvelusta.
Vielä 80-luvulla asiakkaat olivat suurilta osin fiksusti käyttäytyviä eikä heidän kanssaan tarvinnut tapella. Sitten kun 90-luvun lama-aikaan suuri osa psyk. hoitolaitoksista lopetettiin ja niiden asiakkaat laitettiin avohoitoon, niin ongelmia alkoi syntyä. Muut paineet, työttömyyden myötä, tulivat lisäksi ihmisten henkistä tasapainoa järkyttämään. Tämä kaikki ja muut ongelmat lisäksi kaatuvat myös asiakaspalvelijoiden niskaan.Ihmisillä on huono olo henkisesti ja johonkinhan se on purettava, kun yhteiskunta ei pysty tilannetta hallitsemaan.