tästä juuri haluasisin avointa, kehittävää keskusteua.
mitä avohuollon tuelta odotetaan?
millaista apua otettaisiin vastaan? siis nimenomaan tilanteissa, joissa joku taho on huolissaan lasten asemasta perheessa? kuinka huolestuneen tahon tulisi perhettä lähestyä, ettei tilanne lukkuituisi patti tilanteeseen eipäs juupas tasolle?
onko avun tarjoajana kunta paras vai joku yksityinen taho (joka saa avustusta kynnalta)?
ongelmana ei avohuollon tuen saamisessa ole varmaankaan ne perheet, jotka jo nyt osaavat hakea ja ottaa vastaan tarjottua apua. mutta kuinka tavoittaa ne "syrjäytyvät", jotka eivät edes tiedosta apua tarvitsevansa?
VAKAASTI OLEN AJOISSA ANNETUN AVOHUOLLON TUEN KANNALLA!
mutta mitä sen tulisi olla?
ihan kunnon keskusteluketju voisi olla paikallaan, sellainen ketju, jonka voisi vaikka tulostaa ja (tai liitetiedostona) lähettää sosiaali- ja terveys ministeriöön tiedoksi kentän odotuksista avohuollon suhteen. nyt kun Hyyssälän esitys on menossa.
siirsin kirjoitukseni tännekin, sillä minusta olisi ihanaa saada konkreettisia mielipiteitä siitä, mitä avohuollolta oikein odotetaan ja miten sitä vastaanotettaisiin.
meillä sijareilla on varmaan omat näkemyksemme ja odotuksemme, jotka saattavat erota biojen odotuksista.
mitä avohuollon tuelta odotetaan?
millaista apua otettaisiin vastaan? siis nimenomaan tilanteissa, joissa joku taho on huolissaan lasten asemasta perheessa? kuinka huolestuneen tahon tulisi perhettä lähestyä, ettei tilanne lukkuituisi patti tilanteeseen eipäs juupas tasolle?
onko avun tarjoajana kunta paras vai joku yksityinen taho (joka saa avustusta kynnalta)?
ongelmana ei avohuollon tuen saamisessa ole varmaankaan ne perheet, jotka jo nyt osaavat hakea ja ottaa vastaan tarjottua apua. mutta kuinka tavoittaa ne "syrjäytyvät", jotka eivät edes tiedosta apua tarvitsevansa?
VAKAASTI OLEN AJOISSA ANNETUN AVOHUOLLON TUEN KANNALLA!
mutta mitä sen tulisi olla?
ihan kunnon keskusteluketju voisi olla paikallaan, sellainen ketju, jonka voisi vaikka tulostaa ja (tai liitetiedostona) lähettää sosiaali- ja terveys ministeriöön tiedoksi kentän odotuksista avohuollon suhteen. nyt kun Hyyssälän esitys on menossa.
siirsin kirjoitukseni tännekin, sillä minusta olisi ihanaa saada konkreettisia mielipiteitä siitä, mitä avohuollolta oikein odotetaan ja miten sitä vastaanotettaisiin.
meillä sijareilla on varmaan omat näkemyksemme ja odotuksemme, jotka saattavat erota biojen odotuksista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tuollahan joku sossutyöntekijä sanoi, että usein biot kuvittelevat että jos olisin saanut "sitä ja sitä" apua, olisin pärjännyt.
joten enpä turhia ala selittelemään miten minä olisin pärjännyt, mutta tässä nyt kuitenkin jotain:
-perhetyö kävi, koskaan ei minulle valjennut mikä heidän toimenkuvansa oli. istuivat täällä, koin ahdistavaksi minun tarkkailun ja sen että sovittuna päivänä piti istua kotona ja odottaa heitä. "päivän ohjelma" meni pieleen, kun piti kellosta kytätä milloin he tulevat. kun keskustelimme, keskustelimme pääasiassa koirista (heillä molemmilla koirat, minulla myös). niistä äitiyden tuntemuksista, joista olin ymmällään, ei puhuttu. toinen perhetyöntekijä lapseton, joten miten hän olisi osannutkaan kertoa minulle "että nuo tunteet kuuluvat asiaan." joskus he käyttivät koirani pissillä, ainoa konkreettinen apu.
-kodinhoitaja kävi, teki joskus ruokaa, tiskasi, laitteli pyykit. tämän koin erittäin ahdistavana! ikinä en löytänyt heidän jäljiltään mitään tavaroita. kerran sanoin yhdelle "älä tiskaa" (muutama kuppi ja lautanen), olisin illalla halunnut tiskata itse, ihan vain vastapainoksi vauvan hoidolle. no eikös tämä kuitenkin tiskannut kun selkäni käänsin, ei ollut muuta tekemistä. minulle sanottiin, että kodinhoitajan voi laittaa pihalle vauvan kanssa, jolloin saan sitä paljon puhuttua omaa aikaa. kerran sitten toimin näin ja otin härskisti päiväunet. kodinhoitaja vanhempi nainen ja ilmeisesti joku inkontinenssi vaivainen (ei saisi nauraa mutta totta!), niin hän ravasi koko ajan sisällä vessassa. se niistä päiväunista. ja kuten olen aiemmin sanonut, olin se ylisuorittaja äiti, joten yritin toimia niin, että minun on tehtävä kaikki itse. ettei kodinhoitajille jäisi työtä. myös kodinhoitajat koin painostavana, että minun kotiani tarkkaillaan.
tiedän monta perhettä, joille ei vain kodinhoitaja käy (sos.asiamies vahvistanut tämän). minä vain sanoin sen ääneen ja ihmeteltiin kun avohuollon tukitoimet käytetty ja mikään apu ei kelpaa/riitä.
jos olisin apua tarvinnut yksinäisyyteeni ja "lapsen vahdiksi", niin olisin tarvinnut sitä illalla. kaikkein vaikein aika oli klo 15-19. kuulin jälkeenpäin (myöhässä), että lain mukaan kunta on velvollinen maksamaan lapsenhoitoavun (esim. MLL).
olin yksinäinen äitiyden tunteiden kanssa, nyt jälkeenpäin (myöhässä) minulla on muita äiti kavereita ja olenkin saanut tunteilleni vahvistuksen, että ne kuuluivat asiaan. paljon myös muuta äiti-vertaistukea.
itse koin suurimpana ongelmana AUTOTTOMUUDEN (kuullostaa naurettavalta). ikäni olen kulkenut autolla, en bussilla. olin kotona neljän seinän sisällä, minnekään en päässyt. bussilla oli hankala kulkea kahden koiran ja vaunujen kanssa...paljon on perheitä, joissa ei ole autoa, mutta kohdallani se olisi ollut todella suuri apu. ja siis autoa ei ollut siksi kun sen remontti olisi maksanut muistaakseni n.300euroa. näin päästään kysymykseen, oliko kyse rahasta?
muutoin taloudellisesti pärjäsin kohtuullisesti.
tämä vain minun näkemykseni. jossain mentiin pieleen, vai mentiinkö sittenkään?
lukekaa duodecim lehdestä tosi mielenkiintoinen artikkeli, se kuvaa osuvasti miten mieheni manipuloi ja pomputteli lapseni hoitoon teeskentelemällä ettei lapsi muka osaa puhua tms.kertoi sossuille "pelkäävänsä mitä äiti tekee "Lapselle". meille ei mitkäään toimet olisi auttaneet, kun perheen olosuhteissa on tällainen seikka!
perhetyö sanoi aina, että lapseni on hyvin hoidettu ja pärjään lapseni kanssa.
yksi tukitoimi lisää: kävin psykologilla. siellä sain rauhassa puhua arjestani. ainoa vaan (mikä lukee psykologin epikriiseissäkin), että kävin psykologilla poikani kanssa. missä oli kodinhoito apu silloin kun minulla olisi ollut "omaa aikaa ja aika psykologille?" aikataulut eivät oikein menneet yksiin. myös psykologin papereissa lukee usean käyntikerran kohdalla: "saapuu vastaanotolle poikansa kanssa. mainittakoon, että poika hyvin hoidettu, puhdas, iloisen ja tyytyväisen oloinen vauva. äiti käsittelee vauvaa varmoin ottein."
tässä kaupungissa on 2 perhetyöntekijää ja muistaakseni 4 kodinhoitajaa. asukkaita 50 000-60 000. resurssipula??
Ettekö selvittänyt perhetyöntekijän kanssa ensimmäisillä kerroilla millaista apua/tukea tarvitset? Meillä on aivan omat lomakkeet siihen millä kartoitetaan perheen tarve. Lisäksi tietysti jutellaan asiasta.
Me emme ainakaan lähde kyttäämään perhettä vaan aidosti avuksi. Rinnallekulkijaksi ja etsimään sitä vanhemmuutta, mikä usein on vanhemmassa mutta vähän uinuvana joskus jostain syystä.
Olen kyllä yksityisen palkkalistalla ja meillä on muutenkin joustavampaa toiminta, kuin yleensä kuntasektorilla.
Olemme saaneet monia huostaanottoja estettyä. Olemme saaneet paljon kiitosta perheiltä, missä olemme työskennelleet ja matka on lähtenyt hienosti käyntiin.
On kuitenkin sellaisiakin perheitä tullut vastaan, missä ei enään perhetyö auta. On ollut niin jo kuvioissa huumeet, alkoholi tai sitten sairautta. Silloin on ollut pakko ensin ohjata hoitoon vanhempi ja väliainen huostaanotto. Olemme jatkaneet silti perhetyötä ja joskus on niin onnellisesti käynyt, että vanhemmat ovat saaneet oman avun ja lapset ovat kotiutuneet.
Silloin kokee kyllä onnistuneen. :)
miksi sinun olisi pitänyt koirat ottaa jokapaikkaan mukaan? Oliko sinun tapauksessasi mm. kyse siitä, että koirien ja laspsen hoito menivät sinulta sekaisin? Lastensuojeluperheissä on aika yleistä, että lemmikkieläimiin on lämpimämpi suhde kuin lapseen, ts. vuorovaikutus toimii eläinten, muttei oikein lapsen kanssa.
toinen koira jo lopetettu.
juoksutin koirat irti taajama-alueen ulkopuolella. helppo laittaa lapsi, vaunut ja koirat autoon ja mennä kävelylle "metsään." kun kulkea katuja pitkin vaunujen kanssa kahden koiran kanssa.
usein koirat/koira kulkee mukana autossa minne vain, esim. kyläpaikkaankin. osaavat odottaa autossa. tai jos menin kaverin luo maalle, koirat irti siellä. bussilla oli todella hankala kulkea...
"kasvattaja" huomio!
Monesti näyttää täällä nettipalstoilla,
että
menee kirjoituksissa
ilkeys ja neuvokkuus sekaisin
valitettavasti.
En malta, ollessani täällä surfailemassa, olla kommentoimatta perhehoitajan ajatusta heidän työstään. Vaikka kuinka yritän ummistaa silmäni lukemalta, silti luen, että perhehoitaja ilmoittaa työnsä lähtökohdaksi ja asenteeksi "me lähdemme etsimään sitä vanhemmuutta mikä on hukassa..."
Tällaisilla silmälaseillako sitä mennään ihmisten koteihin tiirailemaan, jospa pieni uinuva puute sittenkin löydettäisiin?
Toivottavasti perhehoitaja et pahastu tästä yksityisestä mielenliikkeestäni, mutta sitä on tullut vain niin säpsähteleväksi kun lukee täältä näitä juttuja.
Ihan oikeasti teet tosi hyvää työtä,kun pystyt auttamaan koteja ja jopa estämään sijoitukset. Yksityinen taitaa osata ajatella omilla aivoillaan ja sydämellään paremmin kuin "kyttäysjärjestelmän" kouluttama.
Tuosta voi poimia asioita, mitä avotuesta puuttuu:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000015190000
Täällä on paljon kirjoitettu loistavia ideoita jo aiemmin, en jaksa niitä kaikkia rueta toistamaan. Itsestäni yksi parhaista on perhekuntoutuskeskusten perustaminen, niin kuin täällä jo monia kertoja on hyvin perustein esitetty.
meiltä kiellettiin avohuollon edellytykset, se kirjattiin asiakirjoihinkin: ei edellytyksiä...eli perheneuvolaan ei päässyt, päivähoitopaikkaa ei annettu, perhetyöntekijä ei käynyt kertaakaan... Espoossa.tämä totuus.