Olen joskus kauan sitten kirjoittanut erään tarinan tänne, joka jäi kesken. Ajattelin silloin, etten jatkaisi sitä, mutta nyt iski joku kirjoituskuume päälle (näyttää iskeneen monella muullakin. ) :)
Tässä on siis Cassidy Crystallsin tarina osa 1 linkitettynä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000013705888#22000000013705888
Ja tässä henkilöt hieman paremmin esiteltynä, kuin ykkösosassa: :)
Cassidy Crystal; On aikuinen simnainen. Hän on hyvin pikkutarkka ja neuroottisen siisti.
Thomas Crystal; Cassidyn aviomies. Leikkimielinen ja hyvässä työpaikassa käyvä sim.
Citty ja Cibderella Crystal: Cassidyn ja Thomasin tyttökaksoset. Molemmat vielä lapsia.
Aada; Cassidyn kuolleen siskon tytär, joka muutti vasta heille asumaan. Aada on teini, joka on mustiin pukeutunut punapää.
Marko; Romanttinen miessisäkkö.
(Viimeosa jäi siihen, kun Cassidy tavallaan Aadan ansiosta muhinoi sisäkön kanssa sohvalla Thomasin ollessa töissä. Aada oli sillä välin vierashuoneessa syömässä pizzaa)
Cassidy Crystal
osa2
Aada mussutti pizzaansa hyvin kalliin näköisellä vierassängyllä. Hän tiesi, että Cassidy, hänen tätinsä, takuulla nipottaisi pizzanmuruista kalliilla petillään, muttei jaksanut ajatella sitä juuri nyt. Pizza oli kuitenkin kauhean suolaista ja Aada päätti hakea alakerran keittiöstä lasillisen vettä. Hän asteli samettisen pehmeät portaat alas ja tuli pieneen lepohuoneeseen, niin kuin kaksoset sitä nimittivät. Hän ei kyllä ymmärtänyt, mitä virkaa tällaisella kalliilla sohvilla sisutetulla huoneella oikein oli. Lepohuoneesta pääsi suoraan keittiöön, mutta Aada pysähtyi jo olohuoneen oviaukon kohdalla, sillä hän näki, kuinka vieras mies vaaleanpunaiset kumihansikkaat käsissään muhinoi Cassidyn kanssa. Aada katseli silmät pyöreinä tätinsä touhua osaamatta tehdä asialle mitään ajatellen, että onneksi sentään Thomas ja kaksoset eivät olleet kotona...
Mutta sitten ovi kävi ja Aada näki, kuinka Thomas saapui olohuoneeseen. Seuraavat tapahtumat etenivät, kuin hidastetussa filmissä. Ensin Thomasin suu loksahti auki nähdessään vaimonsa pettämässä häntä, mutta seuraavana hetkenä hänen kasvonsa vääristyivät jo vihasta. Cassidy ja mies irtaantuivat toisistaan salamannopeasti, mutta Thomas oli nähnyt jo tarpeeksi ja harppoi miehen luo nyrkit ojossa. Hän läimäytti sisäkköä kasvoille ja sanoi:
-Tästäkö sisäköille nykyään maksetaankin? Marko kerkesi juuri ja juuri nousta sohvalta, kun Thomas hyökkäsi tämän kimppuun. Cassidy itki sohvalla käsiensä lomassa. Kun Cassidy näki Aadan oviaukossa, hän kirkui tälle kyynelten valuessa yhä poskilla:
-Sinusta tämä kaikki johtuu! Ulos talostani!
-Rauhotu nyt, itehä sä sitä suutelit, en mä käskeny, Aada soperteli ja yritti katsoa vetoavasti Thomasia, mutta tämä tappeli edelleen sisäkön kanssa, sillä Thomashan se oli saanut Cassidyn pään kääntymään, että hän saisi jäädä Crystalsseille asumaan. Cassidy ei kuunnellut vaan huusi kurkku suorana:
-Ulos talostani, senkin pikku.. Mutta ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, kun ulko-ovi kävi taas.
Aada juoksi ulos mukanaan ainut omaisuutensa, kännykkä. Hän yritti ajatella, että olihan hän monesti ennekin muuttanut, ettei tämä tuntunut missään. Nyt hänellä ei vain ollut paikkaa minne mennä. Kun ei muutakaan keksinyt, Aada soitti taksin. Hetken päästä keltainen taksi kaarsi Crystallsien talon eteen ja Aada hyppäsi kyytiin. Nainen ratin takana kysyi:
-Minne matka? Aada yritti muistella, mitä paikkoja Kaunialassa oli, hän kun oli koko ikänsä asunut Outolaaksossa. Kuski huomasi Aadan epäröivän ja sanoi:
-Olet vasta muuttanut tänne? No jospa veisin sinut Stadiin, sieltä voit sitten valita minne jatkat.
-Okei, Aada myöntyi helpottuneena.
Hetken päästä Aada nousi taksista tietäen, että se oli viimeinen taksimatka, joka meni vielä Crystalssien tililtä, nyt hän olisi omillaan. Hän katseli ympärilleen, ilta oli hämärtynyt, vain neonvalot valaisivat kuppiloitten ikkunoita. Aada meni sisään ensimmäiseen vastaan tulevaan baariin. Sisälle päästyään hän lampsi suoraan tiskille ja tilasi coctailin. Katseltuaan, minne menisi istumaan, Aada huomasi kiinnostavan näköisen pojan. Hän tuntui pitävän tuosta mustahiuksisesta pojasta ensisilmäyksellä. Mutta poika ei ollut yksin, vaan häntä vastapäätä istui vaalea tyttö. Poika ja tyttö suutelivat toisiaan. Masentuneena Aada meni heitä lähellä olevaan pöytään ja tarkkaili paria lasinsa takaa. Hetken päästä tyttö sanoi:
-Käväsen wc:ssä, tulen kohta takasin. Ja niine hyvineen tyttö lähti kohti vessoja.
Aada ei miettinyt hetkeäkään, vaan meni suoraan tytön paikalle istumaan. Poika katsoi tyhjää lasiansa ja sanoi:
-Sori, se paikka on varattu.
-Niin onkin, mä varasin sen juuri itselleni, Aada sanoi. Poika kohotti päänsä ja katsoi Aadaa pitkään silmiin. Vähän ajan päästä hän sanoi:
-Niin, tuota, mun tyttöys…tai siis Veera tulee kohta takas, poika mutisi sokaistuneena. Aada tunsi pienen omantunnon pistoksen, mutta jatkoi pehmeällä äänellään:
-Unhohdetaan Veera. Nyt voisit kertoa nimesi.
-JP, mua kututaan JP:ks.
-Ja mä oon Aada. Mutta sitten Aada näki vaaleahiuksisen tytön tulevan vessasta. Nyt tai ei koskaan, hän ajatteli ja kurottautui ottamaan JP:n käden omaansa ja katsoi ihastuneena poikaa silmiin. Vähän aikaa tyttö näytti siltä, että aikoi tulla mottaamaan Aadaa, mutta sitten hän vain kääntyi vihaisena ja häipyi ulos. Hetken kuluttua JP näytti muistaneensa jotakin ja sanoi kauhuissaan:
-Veera, sen ois pitäny tulla jo.
-Mä käyn kattoon, onko se vielä vessassa, Aada rauhoitteli ja meni vessoille. Kyllähän hän tiesi, ettei tyttö siellä ollut, mutta hänen suunnitelmiinsa sopi nyt pysyä siitä asiasta tietämättömänä. Hetken päästä Aada palasi JP:n luo ja sanoi teennäisen surullisena:
-Vessoilla ei ollu ketään. Mutta mä en tiiä haluutsä kuulla tätä.
-Anna kuulua, JP pakotti.
-Mä olin näkevinäni vaaleetukkasen tytön häipyvän hetki sitten yhen komeen jätkän kainalossa. Mutta unohetaan se, mähän oon täällä, Aada sanoi vuolaasti. JP oli hetken hiljaa, mutta sanoi sitten:
-Onneksi mä törmäsin suhun, Aada. Mulla on oma kämppä ja auto. Tulisitko sä meille?
JP:n auto ei ollut kovin kehuttava, halvinta mallia. Mutta ei Aada ollut mitään parempaa odottanutkaan. Poika meni ratin taakse ja Aada istui takapenkille. Pian he tulivat pienen asvalttiviidakon keskelle ja auto kaarsi kaikkein rähjäisimmän talon eteen. Kun JP ajoi autonsa autotalliin, hän sanoi:
-Eihän tää mikään loisto lukaali oo, mutta kelpaa mulle. Aada oli kyllä hieman pettynyt, muttei antanut sen näkyä, vaan sanoi:
-Sun takiihan mä tänne tulinkin. Aijotsä kutsuu mua ollenkaan sisälle? Poika naurahti ja he menivät sisälle. Jos mahdollista, talo oli sisältä vielä karseammassa kunnossa, kuin ulkoa päin. Aada katsoi inhoten joka puolella lojuvia tölkkejä ja likaisia astioita. Muutenkin talo oli hirveän pieni, oli vain olohuone, josta näkyi pääsevän keittiöön ja vessaan. Petaamaton sänky oli olohuoneen nurkassa. JP otti tölkin lattialta ja istahti halvan näköiselle sohvalle. Aada kauhisteli ensin näkyä, mutta sitten hän muisti, missä oli äitin luona kotona asunut. Se kämppä oli ollut samaa luokkaa kuin tämä, hän vain oli näemmä liiaksi tottunut Cassidyn luksus kartanoon. Cassidyn ajatteleminen teki kipeää, niinpä Aadakin otti puoli tyhjän tölkin ja istahti pojan viereen. JP alkoi suudella häntä ja vähän ajan päästä he siirtyivät sängylle…
Aamulla Aada heräsi ensin siihen, että joka puolella kuului surinaa. Hän oli niin väsynyt, ettei jaksanut avata silmiään. Mutta kun hän käänsi kylkeä, kuului kovaa narinaa. Mutta eihän hänen iso ja kallis vierassänkynsä voinut narista, Aada havahtui ja avasi silmänsä. Nähtyään puolipukeisen JP:n vierellään ja kaikki ne tyhjät tölkit, hän muisti kaiken ja sen ettei hän enää asunut Crystalsseilla. Sitten hän huomasi, mistä kova surina kuului, se oli kärpäsistä, joita pörräsi ympäri taloa. Kauhuissaan Aada muisti, miten hänen äitinsä oli kuollut ja herätti JP:nkin ja sanoi hätääntyneenä:
-Nyt äkkii ylös siitä, tai me kuollaan molemmat.
-Mitäh…? Poika soperteli, mutta suostui kuitenkin heräämään. Kun hänkin näki ne kaikki tuhannet kärpäset, hän sanoi:
-En mä ny näin likasena tiennyt eläväni!
-Häivytään, tule, nopeesti nyt, Aada komensi. Juosten he pakenivat talosta ja sulkivat oven perässään jättäen kärpäset sisälle.
Mitä me nyt tehään? Tonne sisälle ei kyllä uskalla heti mennä…
-Ekaks me tilataan sulle sisäkkö ja joku tuhoeläinten karkottaja, Aada sanoi. Mutta kun hän otti kännykkänsä esille, oli siihen tullut kaksi puhelua Crystalsseilta.
-Mikä sulle nyt tuli, Aada? JP kysyi huolestuneena nähtyään Aadan ilmeen.
-Ei ku, mun täytyy soittaa ensin yks tärkee puhelu, Aada selitti ja oli jo soittamassa toiveikkaana Crystalsseille. Vihdoin luurin toisessa päässä vastattiin tuttuun tapaan:
-Cassidy Crystal ja kuka uskaltaa soittaa minulle tähän aikaan?
-Minä, Aada tässä. Anteeksi kauheasti se…se juttu minkä mä teille tein. Sä olet soittanu?
-Voi Aada! Vihdoinkin. Me sovittiin Thomasin kanssa. Tulen heti hakemaan sinut kotiin, Cassidy sanoi heti iloisemmin. Aada kertoi JP:n osoitteen ja lopetti puhelun.
-Mitä toi oli? JP kysyi kummissaan.
-Mulla oli vaa..riitaa tädin kanssa. Mut me sovittiin ja se tulee hakeen mua kotiin. Sullahan on kännykkä? Sähä voit soittaa sen tuholaistorjujan tänne, Aada puheli innoissaan.
-Mut..nähäänhän me vielä Aada?
-Tietenkin, Aada sanoi ja suuteli hellästi poikaa.
Siihen päättyi tämä tarina. :) Kommenttia saa toki laittaa, mutta joka tapauksessa en aio enää jatkaa sitä.
Tässä on siis Cassidy Crystallsin tarina osa 1 linkitettynä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000013705888#22000000013705888
Ja tässä henkilöt hieman paremmin esiteltynä, kuin ykkösosassa: :)
Cassidy Crystal; On aikuinen simnainen. Hän on hyvin pikkutarkka ja neuroottisen siisti.
Thomas Crystal; Cassidyn aviomies. Leikkimielinen ja hyvässä työpaikassa käyvä sim.
Citty ja Cibderella Crystal: Cassidyn ja Thomasin tyttökaksoset. Molemmat vielä lapsia.
Aada; Cassidyn kuolleen siskon tytär, joka muutti vasta heille asumaan. Aada on teini, joka on mustiin pukeutunut punapää.
Marko; Romanttinen miessisäkkö.
(Viimeosa jäi siihen, kun Cassidy tavallaan Aadan ansiosta muhinoi sisäkön kanssa sohvalla Thomasin ollessa töissä. Aada oli sillä välin vierashuoneessa syömässä pizzaa)
Cassidy Crystal
osa2
Aada mussutti pizzaansa hyvin kalliin näköisellä vierassängyllä. Hän tiesi, että Cassidy, hänen tätinsä, takuulla nipottaisi pizzanmuruista kalliilla petillään, muttei jaksanut ajatella sitä juuri nyt. Pizza oli kuitenkin kauhean suolaista ja Aada päätti hakea alakerran keittiöstä lasillisen vettä. Hän asteli samettisen pehmeät portaat alas ja tuli pieneen lepohuoneeseen, niin kuin kaksoset sitä nimittivät. Hän ei kyllä ymmärtänyt, mitä virkaa tällaisella kalliilla sohvilla sisutetulla huoneella oikein oli. Lepohuoneesta pääsi suoraan keittiöön, mutta Aada pysähtyi jo olohuoneen oviaukon kohdalla, sillä hän näki, kuinka vieras mies vaaleanpunaiset kumihansikkaat käsissään muhinoi Cassidyn kanssa. Aada katseli silmät pyöreinä tätinsä touhua osaamatta tehdä asialle mitään ajatellen, että onneksi sentään Thomas ja kaksoset eivät olleet kotona...
Mutta sitten ovi kävi ja Aada näki, kuinka Thomas saapui olohuoneeseen. Seuraavat tapahtumat etenivät, kuin hidastetussa filmissä. Ensin Thomasin suu loksahti auki nähdessään vaimonsa pettämässä häntä, mutta seuraavana hetkenä hänen kasvonsa vääristyivät jo vihasta. Cassidy ja mies irtaantuivat toisistaan salamannopeasti, mutta Thomas oli nähnyt jo tarpeeksi ja harppoi miehen luo nyrkit ojossa. Hän läimäytti sisäkköä kasvoille ja sanoi:
-Tästäkö sisäköille nykyään maksetaankin? Marko kerkesi juuri ja juuri nousta sohvalta, kun Thomas hyökkäsi tämän kimppuun. Cassidy itki sohvalla käsiensä lomassa. Kun Cassidy näki Aadan oviaukossa, hän kirkui tälle kyynelten valuessa yhä poskilla:
-Sinusta tämä kaikki johtuu! Ulos talostani!
-Rauhotu nyt, itehä sä sitä suutelit, en mä käskeny, Aada soperteli ja yritti katsoa vetoavasti Thomasia, mutta tämä tappeli edelleen sisäkön kanssa, sillä Thomashan se oli saanut Cassidyn pään kääntymään, että hän saisi jäädä Crystalsseille asumaan. Cassidy ei kuunnellut vaan huusi kurkku suorana:
-Ulos talostani, senkin pikku.. Mutta ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, kun ulko-ovi kävi taas.
Aada juoksi ulos mukanaan ainut omaisuutensa, kännykkä. Hän yritti ajatella, että olihan hän monesti ennekin muuttanut, ettei tämä tuntunut missään. Nyt hänellä ei vain ollut paikkaa minne mennä. Kun ei muutakaan keksinyt, Aada soitti taksin. Hetken päästä keltainen taksi kaarsi Crystallsien talon eteen ja Aada hyppäsi kyytiin. Nainen ratin takana kysyi:
-Minne matka? Aada yritti muistella, mitä paikkoja Kaunialassa oli, hän kun oli koko ikänsä asunut Outolaaksossa. Kuski huomasi Aadan epäröivän ja sanoi:
-Olet vasta muuttanut tänne? No jospa veisin sinut Stadiin, sieltä voit sitten valita minne jatkat.
-Okei, Aada myöntyi helpottuneena.
Hetken päästä Aada nousi taksista tietäen, että se oli viimeinen taksimatka, joka meni vielä Crystalssien tililtä, nyt hän olisi omillaan. Hän katseli ympärilleen, ilta oli hämärtynyt, vain neonvalot valaisivat kuppiloitten ikkunoita. Aada meni sisään ensimmäiseen vastaan tulevaan baariin. Sisälle päästyään hän lampsi suoraan tiskille ja tilasi coctailin. Katseltuaan, minne menisi istumaan, Aada huomasi kiinnostavan näköisen pojan. Hän tuntui pitävän tuosta mustahiuksisesta pojasta ensisilmäyksellä. Mutta poika ei ollut yksin, vaan häntä vastapäätä istui vaalea tyttö. Poika ja tyttö suutelivat toisiaan. Masentuneena Aada meni heitä lähellä olevaan pöytään ja tarkkaili paria lasinsa takaa. Hetken päästä tyttö sanoi:
-Käväsen wc:ssä, tulen kohta takasin. Ja niine hyvineen tyttö lähti kohti vessoja.
Aada ei miettinyt hetkeäkään, vaan meni suoraan tytön paikalle istumaan. Poika katsoi tyhjää lasiansa ja sanoi:
-Sori, se paikka on varattu.
-Niin onkin, mä varasin sen juuri itselleni, Aada sanoi. Poika kohotti päänsä ja katsoi Aadaa pitkään silmiin. Vähän ajan päästä hän sanoi:
-Niin, tuota, mun tyttöys…tai siis Veera tulee kohta takas, poika mutisi sokaistuneena. Aada tunsi pienen omantunnon pistoksen, mutta jatkoi pehmeällä äänellään:
-Unhohdetaan Veera. Nyt voisit kertoa nimesi.
-JP, mua kututaan JP:ks.
-Ja mä oon Aada. Mutta sitten Aada näki vaaleahiuksisen tytön tulevan vessasta. Nyt tai ei koskaan, hän ajatteli ja kurottautui ottamaan JP:n käden omaansa ja katsoi ihastuneena poikaa silmiin. Vähän aikaa tyttö näytti siltä, että aikoi tulla mottaamaan Aadaa, mutta sitten hän vain kääntyi vihaisena ja häipyi ulos. Hetken kuluttua JP näytti muistaneensa jotakin ja sanoi kauhuissaan:
-Veera, sen ois pitäny tulla jo.
-Mä käyn kattoon, onko se vielä vessassa, Aada rauhoitteli ja meni vessoille. Kyllähän hän tiesi, ettei tyttö siellä ollut, mutta hänen suunnitelmiinsa sopi nyt pysyä siitä asiasta tietämättömänä. Hetken päästä Aada palasi JP:n luo ja sanoi teennäisen surullisena:
-Vessoilla ei ollu ketään. Mutta mä en tiiä haluutsä kuulla tätä.
-Anna kuulua, JP pakotti.
-Mä olin näkevinäni vaaleetukkasen tytön häipyvän hetki sitten yhen komeen jätkän kainalossa. Mutta unohetaan se, mähän oon täällä, Aada sanoi vuolaasti. JP oli hetken hiljaa, mutta sanoi sitten:
-Onneksi mä törmäsin suhun, Aada. Mulla on oma kämppä ja auto. Tulisitko sä meille?
JP:n auto ei ollut kovin kehuttava, halvinta mallia. Mutta ei Aada ollut mitään parempaa odottanutkaan. Poika meni ratin taakse ja Aada istui takapenkille. Pian he tulivat pienen asvalttiviidakon keskelle ja auto kaarsi kaikkein rähjäisimmän talon eteen. Kun JP ajoi autonsa autotalliin, hän sanoi:
-Eihän tää mikään loisto lukaali oo, mutta kelpaa mulle. Aada oli kyllä hieman pettynyt, muttei antanut sen näkyä, vaan sanoi:
-Sun takiihan mä tänne tulinkin. Aijotsä kutsuu mua ollenkaan sisälle? Poika naurahti ja he menivät sisälle. Jos mahdollista, talo oli sisältä vielä karseammassa kunnossa, kuin ulkoa päin. Aada katsoi inhoten joka puolella lojuvia tölkkejä ja likaisia astioita. Muutenkin talo oli hirveän pieni, oli vain olohuone, josta näkyi pääsevän keittiöön ja vessaan. Petaamaton sänky oli olohuoneen nurkassa. JP otti tölkin lattialta ja istahti halvan näköiselle sohvalle. Aada kauhisteli ensin näkyä, mutta sitten hän muisti, missä oli äitin luona kotona asunut. Se kämppä oli ollut samaa luokkaa kuin tämä, hän vain oli näemmä liiaksi tottunut Cassidyn luksus kartanoon. Cassidyn ajatteleminen teki kipeää, niinpä Aadakin otti puoli tyhjän tölkin ja istahti pojan viereen. JP alkoi suudella häntä ja vähän ajan päästä he siirtyivät sängylle…
Aamulla Aada heräsi ensin siihen, että joka puolella kuului surinaa. Hän oli niin väsynyt, ettei jaksanut avata silmiään. Mutta kun hän käänsi kylkeä, kuului kovaa narinaa. Mutta eihän hänen iso ja kallis vierassänkynsä voinut narista, Aada havahtui ja avasi silmänsä. Nähtyään puolipukeisen JP:n vierellään ja kaikki ne tyhjät tölkit, hän muisti kaiken ja sen ettei hän enää asunut Crystalsseilla. Sitten hän huomasi, mistä kova surina kuului, se oli kärpäsistä, joita pörräsi ympäri taloa. Kauhuissaan Aada muisti, miten hänen äitinsä oli kuollut ja herätti JP:nkin ja sanoi hätääntyneenä:
-Nyt äkkii ylös siitä, tai me kuollaan molemmat.
-Mitäh…? Poika soperteli, mutta suostui kuitenkin heräämään. Kun hänkin näki ne kaikki tuhannet kärpäset, hän sanoi:
-En mä ny näin likasena tiennyt eläväni!
-Häivytään, tule, nopeesti nyt, Aada komensi. Juosten he pakenivat talosta ja sulkivat oven perässään jättäen kärpäset sisälle.
Mitä me nyt tehään? Tonne sisälle ei kyllä uskalla heti mennä…
-Ekaks me tilataan sulle sisäkkö ja joku tuhoeläinten karkottaja, Aada sanoi. Mutta kun hän otti kännykkänsä esille, oli siihen tullut kaksi puhelua Crystalsseilta.
-Mikä sulle nyt tuli, Aada? JP kysyi huolestuneena nähtyään Aadan ilmeen.
-Ei ku, mun täytyy soittaa ensin yks tärkee puhelu, Aada selitti ja oli jo soittamassa toiveikkaana Crystalsseille. Vihdoin luurin toisessa päässä vastattiin tuttuun tapaan:
-Cassidy Crystal ja kuka uskaltaa soittaa minulle tähän aikaan?
-Minä, Aada tässä. Anteeksi kauheasti se…se juttu minkä mä teille tein. Sä olet soittanu?
-Voi Aada! Vihdoinkin. Me sovittiin Thomasin kanssa. Tulen heti hakemaan sinut kotiin, Cassidy sanoi heti iloisemmin. Aada kertoi JP:n osoitteen ja lopetti puhelun.
-Mitä toi oli? JP kysyi kummissaan.
-Mulla oli vaa..riitaa tädin kanssa. Mut me sovittiin ja se tulee hakeen mua kotiin. Sullahan on kännykkä? Sähä voit soittaa sen tuholaistorjujan tänne, Aada puheli innoissaan.
-Mut..nähäänhän me vielä Aada?
-Tietenkin, Aada sanoi ja suuteli hellästi poikaa.
Siihen päättyi tämä tarina. :) Kommenttia saa toki laittaa, mutta joka tapauksessa en aio enää jatkaa sitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oli hyvä tarina :>
Anteeksi Capsin raiskaus.
Mutta millä huipulla se mies oli? Eli millä uralla?