Ihanteeni olisi kyllä luopua eläinten tapattamisesta, mutta monien kasvi-allergioideni takia ruokavalioni supistuisi naurettavaksi. Tämän vuoksi olen pyrkinyt pysymään ns. intiaani-linjalla, elikkäs lihankin syöminen on ok, mutta ei ruoan haaskuu. Jokaisesta suupalasta on tunnettava kiitollisuutta, ja auta armias jos jostain syystä ruoka pitää heittää menemään. No, onneksi on kompostiastia. En myöskään kumppanini kanssa ikinä katko oksia tai kasveja turhan päiten huvikseen.
Koska lihaa "tuottavista" eläimistä kumminkin tulee nahkoja, on mielestäni nahkatuotteidenkin käyttö ok, olisihan se hirveää jos ne heitettäisiin menemään kun eläin on kerran tapettu. Nahkan käsittely taas saastuttaa kaiketi luontoa, joten vaikeaksi menee taas tässäkin...
Joskus tuntuu että teki niin tai näin, saa vain huonon omatunnon ja valtavat syyllisyydentunteet. Kuitenkin katsoisin että järkyttävintä hysteeristä vouhotusta kannattaisi varoa, ja pohdiskella kaiken kasvisten puputtamisen ja kirppareiden tonkimisen lomassa että ELÄMÄÄ voi kunnioittaa vaikka osallistuisikin (välillisesti tai suoraan) tappamiseen. Loppujen lopuksi maahan se päätyy ihmisenkin raato.
Minkähän takia intiaanien tapa elää luonnon kanssa sopusoinnussa on unohtunut nykyajan nuorilta?
Koska lihaa "tuottavista" eläimistä kumminkin tulee nahkoja, on mielestäni nahkatuotteidenkin käyttö ok, olisihan se hirveää jos ne heitettäisiin menemään kun eläin on kerran tapettu. Nahkan käsittely taas saastuttaa kaiketi luontoa, joten vaikeaksi menee taas tässäkin...
Joskus tuntuu että teki niin tai näin, saa vain huonon omatunnon ja valtavat syyllisyydentunteet. Kuitenkin katsoisin että järkyttävintä hysteeristä vouhotusta kannattaisi varoa, ja pohdiskella kaiken kasvisten puputtamisen ja kirppareiden tonkimisen lomassa että ELÄMÄÄ voi kunnioittaa vaikka osallistuisikin (välillisesti tai suoraan) tappamiseen. Loppujen lopuksi maahan se päätyy ihmisenkin raato.
Minkähän takia intiaanien tapa elää luonnon kanssa sopusoinnussa on unohtunut nykyajan nuorilta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuossa sun kirjotuksessa oli ajatusta.
Mä olen jo hetken ihmetellyt tätä hirveää vouhotusta, että "älkää hyvät ihmiset syökö lihaa, eläimet kärsii. älkää käyttäkö nahkavaatteita, eläimet kärsii." Juu. Siis kärsiihän ne. Mutta kärsiminen on osa elämää. Jokainen kärsii joskus jollain tavalla. Ja kun aina mietitään elämän tarkotusta.. Mikä on ihmisen elämän tarkotus? Elää ja kuolla ja sen jälkeen tulla haudatuksi. (Juu tiedän, kuoleman jälkeisestä elämästä on paljon puhetta, mutta mä puhun nyt vain tästä elämästä mitä nyt elämme.) Mutta entäs eläinten elämän tarkotus? Mä ainakin paljon mieluummin kuolisin niin, että musta olis silloin jotain hyötyä jollekkin muulle, kuin että mä vain olisin. Onhan niitä kaikenlaisia elintenluovutustestamentteja yms, ja kyllähän mulla sellainen on. Mutta kyllä mä oman nahkani mielelläni antaisin jollekkin vaatteeksi tai omaa lihaani jollekkin ruoaksi.
Mä syön lihaa, ja olen kiitollinen siitä. Rakastan eläimiä.
Se, että ihminen syö lihaa on ihan luonnollista. Syöväthän eläimetkin toisiaan. Ja ihminen on eläin. Jos ihmiset juoksentelisivat eläinten lailla luonnossa, olisi varmasti ihmiselläkin jokin vihollinen, joka söisi ihmistä.
Mun mielestä se, että käyttää luonnon antimia, ei tarkota sitä että ei välittäisi luonnosta lainkaan ja halveksisi sitä, vaan se voi tarkoittaa myös sitä että pitää kaikkea lahjana ja on tosiaan kiitollinen.
Onhan niitä uhanalaisiakin eläimiä, ja tietenkin pitäisi pitää huolta etteivät ne katoa kokonaan. Mutta jos ihminen ei metsästäisi ollenkaan, riistäytyisi koko homma käsistä ja joitain lajeja olisi ihan liikaa. Se ei olisi enää niinkään luonnollista.
Olkaa kiitollisia kaikesta mitä saatte, älkää hylkikö luonnon tarjoamia lahjoja.
(Tekstini saattaa olla paikoittain hieman sekavaa tai vaikeastiluettavaa, ajatus katkesi parissa kohtaa kun tuli keskeytyksiä.) :)
En kyllä ymmärrä mitä ihmeellistä noissa intiaaneissa on. Samanlaisia ihmisiä kuin muutkin. Jotkut hyviä jotkut pahoja. Pohjois-Amerikan intiaanit nyt vaan sattumalta elivät lähelle meidän aikaamme kivikautisessa pyyntikultuurissa. Eivät riistäneet kovin paljon luontoa, koska tekniikka ei riittänyt enempään. Onnistuivat silti tietääkseni aiheuttamaan monen eläimen sukupuuton Amerikan mantereella. Nuo "jalo villi", ym. pöhköilyt taitaa suurimmaksi osaksi olla romanttista tyylisuuntaa edustavien kirjailijoiden aiheuttama riesa.
Joskus minusta on vaikea ymmärtää väittämää jonka mukaan ihmisen pitäisi välttää lihan syömistä. Kun tässä nyt tuli sopivasti asia esille, niin täytyykin vähän filosofoida aiheesta.
Jos ihmisen ei tulisi syödä lihaa, hänen elimistönsä olisi mukautunut kasviruokavalioon. Nykyisen biologisen käsityksen mukaan ihminen on sekaruokainen. Ihminen tarvitsee siis sekä lihaa että kasviksia.
Myös korkeammalla tasolla on oudoksuttavaa että ihminen ei saisi toteuttaa omaa luonnollista toimintaperiaatettaan. Ihminen on kaikista maapallon olennoista älyllisesti kehittynein. Voidaan jo puhua erosta "eläimen" ja "ihmisen" välillä.
Ajatellaanpa kehitysmallia jonka mukaan kaikki maailman elävät olisivat jaksottuneet pyramidiin. Tällaisen pyramidin varmasti useimmat muistavat peruskoulun biologiasta. Laajennettuna versiona, sisäistäen ihmisen eroavaisuuden luonosta, voidaan hahmotella seuraavanlainen kaava luonnosta.
........|/
......--O--
Eikös aurinko kuuluisi tuon portaikon alimmalle tasolle. Sieltähän se kaikki energia meille lähtee. Kasvit "jalostavat" sen meille sopivaan muotoon. Onhan meidän materiammekin ammoin sammuneen auringon jäänteitä.
Voisihan sen noinkin ottaa. Itse lähennä olen hahmotellut tuon järjestyksen eräänlaiseksi kiertokuluksi, jossa kehitys tavallaan kokoajan hakeutuu ylöspäin kunnes se saavuttaa ylimmän asteen.
Tällöin se energia joka oli joskus ihminen säteilee jälleen takaisin maailmaan, ja alkaa uuden kohoamisen. Tätähän luonto tekee kokoajan, kierrättää materiaansa ja energiaansa.
Olen myös ajatellut paljon lihan/kasvissyöntiä. Itse olen kasvissyöjä, mutta omalla kohdallani jätin lihan pois sillä totesin etten tarvitse sitä ja hyvin, itse asiassa erittäin hyvin olen pärjännyt. Lihan syönti sinänsä on ihan ok, mutta eikö sen lihan pitäisi saada kasvaa luonnollisella tavalla vapaana, niin kuin silloin "ennen", eikä ahtaissa karjakopeissa...?
Eläin on kuitenkin eläin eikä tuote. Nykypäivän liha/siipikarjan tuotanto on paisunut niin valtaviin mittoihin eläinten oloista piittaamatta, että se ei todellakaan ole luonnollista, eikä kuulu normaaliin kiertokulkuun.
Asiaa voisi ajatella myös seuraavalla tavalla:
Eläintä, joka on selvästi sairas, ei tietenkään laiteta lihoiksi. Kaikki sairaus kun ei vain ole kehon, tai elimistön sairautta. Myös eläin voi olla mieleltään sairas niin ettei se näy ulospäin ja mitä luultavimmin nämä vankeudessa kasvatetut eläimet ovatkin. Kuten tiedämme, mielihän vaikuttaa myös kehoon ja siis myös lihaan. Sitten ihminen syö masentuneen ja stressaantuneen eläimen lihaa ja lihan informaatio siirtyy eteenpäin, ihmiseen...
Nyt tietenkin moni ajattelee että eihän lihalla mitään muistia ole, mutta entäpä jos ensi kerralla lihaa ostaessasi ostaisitkin luonnollisesti eläneen eläimen lihaa?
Ja kun vielä muistaisit sen kiitollisuuden josta "Tellu" jo mainitsi.