Tapahtui kymmenisen vuotta sitten kun asuin vielä kotona.
Odottelin kolmen koiran kanssa vanhempia kotiin.Lopulta auton ääni kuului ja kuulin kuinka auton ovet lyötiin kiinni.Koirat juoksivat myös eteiseen,elikkä nekin kuulivat että auto tuli.Eikä sieltä sitten tullutkaan ketään sisään.Kävin vielä kurkkaamassa ovelta että eikö joku uskalla tulla sisään ja kuten arvata saattaa piha oli tyhjä,eikä lumessa näkynyt minkäänlaisia jälkiä.Lähin naapurikin oli kilsan päässä,joten ei ollut siitäkään kysymys että olisin kuullut heidän auton.
Puolisen tuntia kului ja sitten kuultiin uudestaan kun auto tuli ja ovet kävi ja tällä kertaa äiti ja isä tulivat kotiin.
Odottelin kolmen koiran kanssa vanhempia kotiin.Lopulta auton ääni kuului ja kuulin kuinka auton ovet lyötiin kiinni.Koirat juoksivat myös eteiseen,elikkä nekin kuulivat että auto tuli.Eikä sieltä sitten tullutkaan ketään sisään.Kävin vielä kurkkaamassa ovelta että eikö joku uskalla tulla sisään ja kuten arvata saattaa piha oli tyhjä,eikä lumessa näkynyt minkäänlaisia jälkiä.Lähin naapurikin oli kilsan päässä,joten ei ollut siitäkään kysymys että olisin kuullut heidän auton.
Puolisen tuntia kului ja sitten kuultiin uudestaan kun auto tuli ja ovet kävi ja tällä kertaa äiti ja isä tulivat kotiin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mielikuvitus teki tepposet.
Kuuloharha on yleisin harha ja kun tiesit odottaa heitä, niin siinä ei paljon sen kummempaa tarvita. Koirat ovat äärimmäisen tarkkaavaisia ja ne reagoivat sinun kehonkieleesi, ne vaistosivat että odotat jotain ja kun luulit kuulevasi jotain, ne reagoivat sen mukaan. Hauska/jänskä tapahtuma sinällään. Teoriani on tästä aika tylsä joo.
Teoriat ja järkevät selitykset tekevät kummitusjutuista aika tylsiä :(
Ns. etiäiset ovat varsinkin estiseen aikaan, jolloin ei ollut puhelimia ja kännyjä, aidosti koettuja asioita.
Isäni ja myös tätini muistelivat joskus, miten myös heillä kotona koettiin aikoinaan etiäisiä: samaan aikaan kun isoisäni oli lähdössä töistä kotiin, kuuluivat hänen askeleensa kotiportaissa, ovi kävi ja askeleet tulivat eteiseen, mutta ketään ei tullut.
Tätä tapahtui usein, ja aina kun isoaitini kuuli askeleet rappusissa ja oven kolinat, hän oli pannut ruuan lämpiämään ja kahvin tulelle ja kattanut pöydän.
Ruoka ja kahvi olivat sitten odottaneet valmiina, kun isoisäni oli noin parikymmentä minuuttia myöhemmin tullut kotiin.
Isoaitini oli suhtautunut etiäisiin hyvin luonnikkaasti, mutta perheen lapsia - isääni ja sisaruksia - olivat nämä ilmiöt kovasti askarruttaneet: Miten askeleet voivat kuulua portaissa ja ovi kolista, vakikka ketään ei sillä hetkellä tule? Ja miten sama kertautuu uudelleen, kun isoisä - siis heidän isänsä - todella tulee kotiin?
Etiäisissä ei kuitenkaan ollut heistä mitään pelättävää.
Kun muistelen isäni elävää ja aidosti ihmettelevää ja pohtivaa kuvausta näistä heidän perheessään koetuista etiäisistä ja Requiemin vääntämiä selityksiä asiasta, josta hänellä itsellään ei ole mitään kokemusta, niin tulee vain mieleeni, että niinhän varmaan itsekin suhtautuisin, jos joku kertoisi minulle vaikkapa tehneensä tuttavuutta ufosta tulleiden pienten vihreiden miesten kanssa: en uskoisi, vaan pitäisi juttua mielikuvituksen tuotteena.
Requiemin teoria on siis "aika tylsä joo".
Silti olen sitä mieltä, että hänen asenteensa on hyvä: on parempi pitää jalat maassa ja yrittää ymmärtää oudot asiat jollakin luonnollisella tavalla kuin olla herkkäuskoinen.
Itse jätän semmoiset asiat omaan arvoonsa, joihin en ole kohtuullisessa ajassa keksinyt järkevää selitystä uskoen, että ajan kanssa ne ehkä selviävät.