Olen rakastunut suhun.. Tiedän sen, koska tällaista
tunnetta en ole ennen kokenut, lisäksi se ei lähde
pois, vaikka haluaisin! Ei, tämä ei ole ihastumista... Vaan jotain suurempaa...
Olet niin erilainen, kuin miesmakuni on!
Et ole komea, tai söpö. Olet, erikoinen.
Erikoinen, ja sen takia juuri pidän sinusta.
Mutta miksi emme voi olla enemmän kuin vain ystäviä?
Saat mut nauramaan, kerron huoleni sulle...
Syy on minussa. Näen että sulla on hauskempaa
sen toisen tytön kanssa, koska hänellä on
enemmän huumorintajua, kun taas minä olen
syvällinen ihminen.
Älä kiduta minua tulemalla meille kylään, älä
satuta minua halailemalla ja pörröttämällä
hiuksia, älä riivaa mua ihanilla sanoilla!
Kuuntelen päivästä toiseen rakkaus-lauluja, ja
ensimmäistä kertaa itken pojan tähden, koska
tiedän että meistä voisi tulla jotain.
Mutta kun mä en ole niin hauska kuin se toinen
tyttö. Sulla on paljon hauskempaa hänen kanssaa.
Jos asia on näin, niin miksi sitten
uskottelet mulle että pidät musta?
Vai olenko katsonut asiaa väärin, ja ymmärtänyt
ystävä-tekosi suurempana? Jokatapauksessa, olet
saanut sydämmeni, ja se itkee vuoksesi...
Show must go on... Tiedän sen. Mutta en voi
vain jatkaa, sillä riudun surussa.
Surussa, että en en voi saada sua kuin kaverina,
ja siitä että näen sut onnellisena jonkun
toisen kanssa! Ja kun sanot, että et tiedä
mitä ajattelen... Se johtuu siitä että en joskus
uskalla olla lähelläsi, sillä tiedän että
rakkaus on aina ilmassa, ympärilläsi, sydämmessäni... Sydämmessäsi?
En tiedä, pystynkö olemaan vain kaveri, mutta
haluaisin niin kovasti suudella sua, halata,
ja itkeä sylissäsi...
Sanot että pidät seurastani, mutta entä se toinen
tyttö, jonka seurassa naurat paljon enemmän?
Älä kiduta minua... Minun ei olisi ikinä pitänyt tavata sinua. Silloin tätä sydän surua ei olisi,
ja voisin jatkaa elämääni, keskittyä kouluun.
Miksi olet niin erilainen kuin muut?
Miksi pidän sinusta, jos ulkonäkösi ei ole
komein eikä luonteesi sellainen kuin haluaisin?
Siksi koska rakastan sinua, eikä se määrittele
millainen toisen pitäisi olla.
Onko kenelläkään muulla tällaista tunnetta?
Jotkut eivät ehkä ymmärrä tekstiäni, mutta
ne kellä on samanlaiset tunteet, ymmärtävät kyllä. Miten pääsen eteenpäin? Miten voin olla
vain hänen kaveri, ja unohtaa rakkaus?
tunnetta en ole ennen kokenut, lisäksi se ei lähde
pois, vaikka haluaisin! Ei, tämä ei ole ihastumista... Vaan jotain suurempaa...
Olet niin erilainen, kuin miesmakuni on!
Et ole komea, tai söpö. Olet, erikoinen.
Erikoinen, ja sen takia juuri pidän sinusta.
Mutta miksi emme voi olla enemmän kuin vain ystäviä?
Saat mut nauramaan, kerron huoleni sulle...
Syy on minussa. Näen että sulla on hauskempaa
sen toisen tytön kanssa, koska hänellä on
enemmän huumorintajua, kun taas minä olen
syvällinen ihminen.
Älä kiduta minua tulemalla meille kylään, älä
satuta minua halailemalla ja pörröttämällä
hiuksia, älä riivaa mua ihanilla sanoilla!
Kuuntelen päivästä toiseen rakkaus-lauluja, ja
ensimmäistä kertaa itken pojan tähden, koska
tiedän että meistä voisi tulla jotain.
Mutta kun mä en ole niin hauska kuin se toinen
tyttö. Sulla on paljon hauskempaa hänen kanssaa.
Jos asia on näin, niin miksi sitten
uskottelet mulle että pidät musta?
Vai olenko katsonut asiaa väärin, ja ymmärtänyt
ystävä-tekosi suurempana? Jokatapauksessa, olet
saanut sydämmeni, ja se itkee vuoksesi...
Show must go on... Tiedän sen. Mutta en voi
vain jatkaa, sillä riudun surussa.
Surussa, että en en voi saada sua kuin kaverina,
ja siitä että näen sut onnellisena jonkun
toisen kanssa! Ja kun sanot, että et tiedä
mitä ajattelen... Se johtuu siitä että en joskus
uskalla olla lähelläsi, sillä tiedän että
rakkaus on aina ilmassa, ympärilläsi, sydämmessäni... Sydämmessäsi?
En tiedä, pystynkö olemaan vain kaveri, mutta
haluaisin niin kovasti suudella sua, halata,
ja itkeä sylissäsi...
Sanot että pidät seurastani, mutta entä se toinen
tyttö, jonka seurassa naurat paljon enemmän?
Älä kiduta minua... Minun ei olisi ikinä pitänyt tavata sinua. Silloin tätä sydän surua ei olisi,
ja voisin jatkaa elämääni, keskittyä kouluun.
Miksi olet niin erilainen kuin muut?
Miksi pidän sinusta, jos ulkonäkösi ei ole
komein eikä luonteesi sellainen kuin haluaisin?
Siksi koska rakastan sinua, eikä se määrittele
millainen toisen pitäisi olla.
Onko kenelläkään muulla tällaista tunnetta?
Jotkut eivät ehkä ymmärrä tekstiäni, mutta
ne kellä on samanlaiset tunteet, ymmärtävät kyllä. Miten pääsen eteenpäin? Miten voin olla
vain hänen kaveri, ja unohtaa rakkaus?
Vastaukset 3
Vanhimmat
toi oli tosi upeeta.. :D sulla on kirjottajan lahjoja.
Sydänsurut on just tommosia.. Ootko sit ajatellut kysyä häneltä? Ei se muuten selviä..
Hmh.. tossa sanoit et "haluaisin niin kovasti suudella sua, halata, ja itkeä sylissäsi..."
Itkispä joku munkin sylissä..
No kyl se siitä, oot vaan rohkee.. :)
Todella hyvin kirjoitettu...ja kertoi myös osittain omastanikin tilanteesta :/.
ihana teksti..mullakin on sama tilanne, pitäs vaan unohtaa hänet, mutta minkäs teet kun et pysty..mutta kai se ajan kanssa sitte unohtuu..kai?