Mikä on koloskopia?

...tämä on kuitenkin naistentautien keskustelu ja keskusteluissa on esiintynyt nyt paljon kolposkopia, on oletettavaa, että tarkoitettiin kolposkopiaa.

Pauliina kirjoitti:

...tämä on kuitenkin naistentautien keskustelu ja keskusteluissa on esiintynyt nyt paljon kolposkopia, on oletettavaa, että tarkoitettiin kolposkopiaa.

kyse on esimerkiksi vaikeasta endometrioosista, jolloin hyvinkin voidaan joutua tekemään myös paksusuolen tähystys. Eipäs hätiköidä.

Kolposkopia on kohdunsuun tähystys.
Tutkimuksessa ulkosynnyttimiä, emätintä ja kohdunsuuta tarkastellaan mikroskoopin avulla. Limakalvoja käsitellään miedolla etikkahappoliuoksella, jolloin mahdolliset poikkeavat limakalvoalueet erottuvat paremmin. Yleensä otetaan myös pieniä pinnallisia kudosnäytteitä.

Itse olen vasta hiljattain käynyt kolposkopiassa, koska hpv, eli papilloomainfektiotesti on toistuvasti näyttänyt positiivista tulosta. Papilloomainfektionhan saa yli 90% väestöstä (vai oliko se naisista) jossain vaiheessa elämäänsä ja yhtä suuri prosentti häviää elimistöstä itsestään jossain vaiheessa. On kuitenkin todettu, että hpv infektion pitkittymisellä saattaa olla jotain tekemistä kohdunkaulansyövän kehittymisessä. Tästä syystä, vaikka papa luokkani oli I, eli "normaali solukuva", eli/ja minulla ei ole missään vaiheessa ollut mitään näkyvää muutosta limakalvoilla, vaan ne on gynekologin mukaan näyttänyt "Hyvin siistiltä", haluttiin kuitenkin varmistaa, että siellä ei ole mitään mitä ei voi silmin nähdä. Samalla otettiin uusi papa, jotta nähdään olisiko se infektio vihdoin viimein talttunut.

Ystävälläni kokemus oli karu. (HÄNEN kokemus, en halua pelotella turhaan...) Tämä johtui siitä että hänellä oli jo ennestään gynekologi kammo ja papa taisi näyttää peräti kolmosta tai enemmän ja häneltä jouduttiin poistamaan (jäädyttämään tms.) solumuutosalueet.

Oma kokemukseni oli ihan positiivinen ja suorastaan mielenkiintoinen.
Minulle oli varattu aika valmiiksi. Saavuin etuajassa ja iloisesti hymyilevä vastaanotto kirjasi tietoni ylös sekä vähintäänkin yhtä iloisesti hymyilevä hoitsu oli jo käytävällä vastassa ja sanoi että päästäänkin heti aloittamaan koska edellinen potilas oli jättänyt tulematta. Kävimme vielä yhdessä läpi vastauspaperit ja hän opasti mitä tulemaan pitää. Sain aamutakin päälleni ja minut ohjattiin toimenpidehuoneeseen jossa gynekologi minulle vielä erikseen kertoi mitä tulemaan pitää ja rauhoitteli että kyseessä ei ole mikään big deal, koska yli 90 prosenttia saa tämän papillooman jossain vaiheessa elämää, ja he tosiaankin vaan haluavat varmistua että kaikki on ok.

Etikkahappoliuosta läiskättiin haaroväliin ja se kirveli vähäsen. Sen jälkeen mentiin kohdunsuunkaulalle jonne myös läiskästiin samaa tuotetta. Tuumin että no onneksi ei tuon pahemmin kirvele. Ei täs mitään. Sitten se lääkäri pyöritteli pumpulitikulla kohdunsuunkaulan limakalvoja varmistaakseen että siellä näkyvä haaleat läiskät olikin vaan valkovuotoa, eikä mitään muutoksia näkynyt. Itse limakalvo oli todellakin hurjan siisti ja kauniin pinkki. Minulla ei aiemmin ollut käsitystä mitä siellä pimennossa onkaan, mutta kameran näytöstä sain itse katsella moninkertaisesti suurennettuna (jos halusin, näyttö on viistosti selän takana), että tollanenko se kohdunsuuni onkin. Se oli metkaa. Seuraavaksi otettiin näytteitä. Hoitsu hyökkäsi suojelevan oloisena lähemmäksi minua huudahtaen että ei sun tota tarvitse katsoa jos rupeat vaikka voimaan pahoin! mutta liekö mussa jotain tutkija-ainesta, kun mielenkiinnolla kattelin ja irvistelin, lähinnä siitä syystä kuinka brutaalilta se näytti, eikä siksi että olisi sattunut. Toimenpide näytti samalta kun olisi tehny jotain korvamerkkejä karjalle, mutta kun tiesin miten iso suurennus ruudulla oli, se ei tuntunut niinkään pahalta ajatukselta.

Toimenpiteen aikana ja jälkeen rupateltiin toimenpidehuoneessa olijoiden kanssa miltei kokoajan. Kun toimenpide oli ohi, yksi tytöistä ehdotti että istuisin vaikka vähän aikaa ennenkun nousen ylös. Istuin hetken varmuuden vuoksi koska kehotettiin, mutta en tuntenut minkäänlaista heikotusta. Tämän jälkeen gynekologi taas vakuutteli että ei syytä huoleen, tää on miltei kaikilla ja sitten sain taas pukea vaatteet ja sain jälkihoito-ohjeen, joka siis on ettei pariin päivään uintia, seksiä eikä tamponia tulehdusmahdollisuuden vuoksi. Sitten sain taas paljon hymyjä ja rupattelua ja jatkoin töihin.

Niin että minä en kokenut nöyryyttävänä ja jotenkin poikkeuksellisen karmaisevana kokemuksena tuota millään lailla. Olen vaan tosi iloinen, että minusta pidetään huolta. Ei kaikissa valtioissa ole näin.