OM ja STM tiedottavat: Oikeusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä Suomen Kuntaliitto antoivat yhteiset suositukset vapautuvien vankien tukemiseksi
Oikeusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä Suomen Kuntaliiton yhteiset suositukset vapautuvien vankien yhteiskuntaan sopeutumisen turvaamiseksi ovat valmistuneet. Kuntien, Kansaneläkelaitoksen ja työvoimapalvelukeskusten tulisi arvioida vapautuvan vangin kuntoutusmahdollisuudet sekä työllistymisedellytykset yhteistyössä siinä vaiheessa kun vanki vapautuu. Asiakkaan vapautuessa voidaan hyödyntää peruspalvelujärjestelmän asiantuntemusta sekä yhdistää eri tahojen kuntoutussuunnitelmia asiakkaan lähtökohdat huomioon ottaen. Lisäksi palvelurakennehankkeen osana tulisi kehittää kattava ensihuoltojärjestelmä.
Oikeusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön nimittämä työryhmä luovutti yhteiset suosituksensa kansliapäällikkö Kirsti Rissaselle, kansliapäällikkö Markku Lehdolle sekä Suomen Kuntaliiton toimitusjohtajalle Risto Parjanteelle keskiviikkona 15. maaliskuuta Helsingissä. Työryhmän puheenjohtajana toimi ylitarkastaja Kari Haavisto sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Lokakuussa 2006 voimaan tulevan uuden vankeuslain tavoitteena on, että vankien rangaistusaika ja vapautuminen suunnitellaan siten, että vapautuvien vankien kiinnittyminen takaisin yhteiskuntaan onnistuisi nykyistä paremmin. Yhteistoimintasuositukset on tehty kunnille, työhallinnolle ja Kansaneläkelaitokselle sekä vankeinhoidolle. Yhteistoimintasuosituksia tarvitaan, koska nykytilanteessa vapautuva vanki on usein todellinen väliinputoaja, jonka yhteiskuntaan sopeutumisesta ei mikään taho halua ottaa vastuuta.
Vangin ongelma on saumattoman hoito- ja palveluketjun puute
Asuntojen ja riittävästi tuettujen asuinyksiköiden puute on yksi keskeisimpiä vapautuvien vankien yhteiskuntaan integroitumisen esteitä. Sosiaalisen asuntopolitiikan ohella myös päihde- ja mielenterveysongelmaisten vaativan asuttamisen haasteisiin on kyettävä vastaamaan lisäämällä tuettua asumista ja sosiaalista isännöintiä.
Kunnat vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä. Psykososiaalisen kuntoutuksen, erityisesti päihdekuntoutuksen jatkumisesta on huolehdittava myös, kun ihminen joutuu vankilaan. Siviilissä aloitettua kuntoutusta jatketaan tarvittaessa vankilassa. Ja kääntäen: vapautuminen ei saisi katkaista vankilassa aloitettua kuntoutusjaksoa, vaan sen pitäisi jatkua saumattomasti, kun vanki pääsee vapauteen.
Suomessa vapautuu vuosittain noin 7000 vankia, joiden sosiaalinen asema on huono ja tuen tarve suuri. Joka kolmas vapautuu asunnottomaksi ja kahdella kolmesta on vaikea päihdeongelma. Lisäksi vangit sairastavat kuusi kertaa enemmän muuhun väestöön verrattuna ja suurella osalla vapautuvista vangeista on mielenterveysongelmia. Vankiloissa vangit saavat terveydenhuoltopalveluja sekä psykososiaalista kuntoutusta. Ongelma on siinä, että sekä tuki että hoito katkeavat vapautumisen yhteydessä. Tällöin myös rangaistusaikana saadun hoidon hyödyt saattavat valua hukkaan.
Tavoitteena on myös, että työhallinto, kunnat ja Kansaneläkelaitos tehostavat palveluitaan ja yhteistyötään, kun vapautuvia vankeja ohjataan työhön.
Lisätietoja: ylitarkastaja Kari Haavisto, puh. (09) 160 74177 (STM), neuvotteleva virkamies Olavi Kaukonen, puh. (09) 160 67642 (OM) ja erityisasiantuntija Pirjo Poikonen, puh. (09) 771 2303 (Kuntaliitto).
Julkaisu: Rikoksista rangaistujen tuen tarve - Suositukset yhteistoiminnalle, ISBN 952-00-1942-1, tilaukset [email protected]. Julkaisu on myös verkossa www.stm.fi > julkaisut.
Oikeusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä Suomen Kuntaliiton yhteiset suositukset vapautuvien vankien yhteiskuntaan sopeutumisen turvaamiseksi ovat valmistuneet. Kuntien, Kansaneläkelaitoksen ja työvoimapalvelukeskusten tulisi arvioida vapautuvan vangin kuntoutusmahdollisuudet sekä työllistymisedellytykset yhteistyössä siinä vaiheessa kun vanki vapautuu. Asiakkaan vapautuessa voidaan hyödyntää peruspalvelujärjestelmän asiantuntemusta sekä yhdistää eri tahojen kuntoutussuunnitelmia asiakkaan lähtökohdat huomioon ottaen. Lisäksi palvelurakennehankkeen osana tulisi kehittää kattava ensihuoltojärjestelmä.
Oikeusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön nimittämä työryhmä luovutti yhteiset suosituksensa kansliapäällikkö Kirsti Rissaselle, kansliapäällikkö Markku Lehdolle sekä Suomen Kuntaliiton toimitusjohtajalle Risto Parjanteelle keskiviikkona 15. maaliskuuta Helsingissä. Työryhmän puheenjohtajana toimi ylitarkastaja Kari Haavisto sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Lokakuussa 2006 voimaan tulevan uuden vankeuslain tavoitteena on, että vankien rangaistusaika ja vapautuminen suunnitellaan siten, että vapautuvien vankien kiinnittyminen takaisin yhteiskuntaan onnistuisi nykyistä paremmin. Yhteistoimintasuositukset on tehty kunnille, työhallinnolle ja Kansaneläkelaitokselle sekä vankeinhoidolle. Yhteistoimintasuosituksia tarvitaan, koska nykytilanteessa vapautuva vanki on usein todellinen väliinputoaja, jonka yhteiskuntaan sopeutumisesta ei mikään taho halua ottaa vastuuta.
Vangin ongelma on saumattoman hoito- ja palveluketjun puute
Asuntojen ja riittävästi tuettujen asuinyksiköiden puute on yksi keskeisimpiä vapautuvien vankien yhteiskuntaan integroitumisen esteitä. Sosiaalisen asuntopolitiikan ohella myös päihde- ja mielenterveysongelmaisten vaativan asuttamisen haasteisiin on kyettävä vastaamaan lisäämällä tuettua asumista ja sosiaalista isännöintiä.
Kunnat vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä. Psykososiaalisen kuntoutuksen, erityisesti päihdekuntoutuksen jatkumisesta on huolehdittava myös, kun ihminen joutuu vankilaan. Siviilissä aloitettua kuntoutusta jatketaan tarvittaessa vankilassa. Ja kääntäen: vapautuminen ei saisi katkaista vankilassa aloitettua kuntoutusjaksoa, vaan sen pitäisi jatkua saumattomasti, kun vanki pääsee vapauteen.
Suomessa vapautuu vuosittain noin 7000 vankia, joiden sosiaalinen asema on huono ja tuen tarve suuri. Joka kolmas vapautuu asunnottomaksi ja kahdella kolmesta on vaikea päihdeongelma. Lisäksi vangit sairastavat kuusi kertaa enemmän muuhun väestöön verrattuna ja suurella osalla vapautuvista vangeista on mielenterveysongelmia. Vankiloissa vangit saavat terveydenhuoltopalveluja sekä psykososiaalista kuntoutusta. Ongelma on siinä, että sekä tuki että hoito katkeavat vapautumisen yhteydessä. Tällöin myös rangaistusaikana saadun hoidon hyödyt saattavat valua hukkaan.
Tavoitteena on myös, että työhallinto, kunnat ja Kansaneläkelaitos tehostavat palveluitaan ja yhteistyötään, kun vapautuvia vankeja ohjataan työhön.
Lisätietoja: ylitarkastaja Kari Haavisto, puh. (09) 160 74177 (STM), neuvotteleva virkamies Olavi Kaukonen, puh. (09) 160 67642 (OM) ja erityisasiantuntija Pirjo Poikonen, puh. (09) 771 2303 (Kuntaliitto).
Julkaisu: Rikoksista rangaistujen tuen tarve - Suositukset yhteistoiminnalle, ISBN 952-00-1942-1, tilaukset [email protected]. Julkaisu on myös verkossa www.stm.fi > julkaisut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
säälittävää ainesta, ei noita kyllä siviilissä kaivata vaan pitempiä tuomioita. Suomessa vapautuu vuosittain noin 7000 vankia, joiden sosiaalinen asema on huono ja tuen tarve suuri. Joka kolmas vapautuu asunnottomaksi ja kahdella kolmesta on vaikea päihdeongelma. Lisäksi vangit sairastavat kuusi kertaa enemmän muuhun väestöön verrattuna ja suurella osalla vapautuvista vangeista on mielenterveysongelmia. Vankiloissa vangit saavat terveydenhuoltopalveluja sekä psykososiaalista kuntoutusta