Luovutan

Luet sanojani miljoonien sanojen joukosta
sanoja, jotka sinua koskettavat
sinulle kertovat
Olen avannut sydämeni oven
pukeakseni sanani rakkauteen
niin että voisit tuntea lämmön sen
jolla sinua ajattelen -edelleen

Olet lähellä, mutta niin kaukana
Kaipaan sinua
kun kylmät tuulet puhaltavat
vasten uupuneita kasvojani
kun aurinko saa silmät sokaistumaan
ja lämmin tuulenvire lennättää hiuksia

En odota kuulevani sanojasi kaipauksesta
En odota näkeväni kasvoillasi tuskaa rakkaudesta
Kuulen vain tuulen hiljaa kuiskivan
näen hangen lumikiteiden kimaltavan
saaden niistä voimani
Ja kun kohtaamme
on äänesi kuin kuiske tuulen
ja katseesi kimaltava lumikide

Annan rakkauden asua sydämessäni
ja kaipuun sen nurkassa pitää majaa
Ne ovat vahvuuteni
Vaikka tiedät sen, silti sua rakastan salaa

Enkä minä toivo palaakaan sinun rakkaudestasi
vaikka on minulla murunen muistona
En odota edes pientä ajatusta
mutta minä joskus sua aattelen

En minä elämääsi koskaan pyrkisi
koska et ole sitä, mitä tarvitsen
Olin kyllä iloinen tunteistasi
niitä hiukan pelkäsin kuitenkin

Nyt kun on kaikki jäänyt taa
on muistoista rakkaus tunne suurin
lämpö sen ja katsees iloinen
joita säilön lailla aarteiden

Sen tietäen, etten koskaan
saata muistojani unhoittaa
Miksi taistella vastaankaan,
eihän tunteet eloamme haittaa.

-Eihän?

*****
10778
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Tämä oli kaunis ja
hyvin koskettava,
kiitos.

Aurinkoista päivän
jatkoa sulle.

- Rellu -

Äänestä

rakkautesi,jota tunnet.Ei toista samanlaista ehkä tule kohdallesi koskaan..

Äänestä

.......

Äänestä

Sitähän se kaikki on.Olen 43v ja rakastunut vain kerran.Kaikkia asioita ei kannata järkeillä.

Äänestä

Tästä hetkestä se on mahdollista.
Odotus on ohi, katso ympärillesi.........

Äänestä

"... et ole sitä mitä tarvitsen..."
Miten sisällytit noin rakkaudella kirjoitettuun runoon tuon lauseen, vai oliko se vain ystävyydellä kirjoitettu - sittenkin?

Äänestä
  • Luulen että järki&tunteet on taas mukana tässäkin runossa....
    Se oli vain oma ajatus...

    Äänestä

, ympäriltä kiiltäviä. Niistä suostu en luopumaan koskaan.

Saisinko uskoa ja toivoa. Hiukan epätoivoa, paljon iloa, vähän surua ja suurta rakkautta. Niiden kanssa elämä on suurta ja opettavaista ja niin voimakasta.

Tunteita monia. Heiluvia, epätodellisia, uteliaita, sielukkaita, romanttisia ja kauhistuttavia, pelottavia. Mutta tunteeni ovat minun omia.

Itsekkäitä, omistavia ja epäröiviä tunteita koitan vältellä ja niiltä parhaani mukaan suojautua, jotta voisin useimmista iloita.

Äänestä

Kirjoitukseni on herättänyt ajatuksia rakkaudesta.

Järki ja tunteet kulkevat käsikynkkää elämässäni. Nyt, sopivasti tasapainossa. Tämä rakkaus ei ollut tarkoitettu olemaan se suuri, tiesin sen heti alusta alkaen. Tartuin siihen vain väärin, yritin tuhota sen ja sain aikaan vain suurempaa tuhoa.

Nyt, kaikki on jo ohitse. Tämä on eräänlainen muistokirjoitus kokemuksesta ja mitä minulle siitä jäi käteen. En tahdo häntä loukata, syrjiä tai muuta vastaavaa. Välitän hänestä ja se jääkööt näin sydämeeni.

Kokemuksesta paljon oppineena, jälkiviisaana, kuten tiesin käyvän. Kiitos sinulle, **** (m), kaikesta! =)

*****

Äänestä

runosi herätti minut,kiitos!

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Taakse jäänyt kirjoitti:

Luet sanojani miljoonien sanojen joukosta
sanoja, jotka sinua koskettavat
sinulle kertovat
Olen avannut sydämeni oven
pukeakseni sanani rakkauteen
niin että voisit tuntea lämmön sen
jolla sinua ajattelen -edelleen

Olet lähellä, mutta niin kaukana
Kaipaan sinua
kun kylmät tuulet puhaltavat
vasten uupuneita kasvojani
kun aurinko saa silmät sokaistumaan
ja lämmin tuulenvire lennättää hiuksia

En odota kuulevani sanojasi kaipauksesta
En odota näkeväni kasvoillasi tuskaa rakkaudesta
Kuulen vain tuulen hiljaa kuiskivan
näen hangen lumikiteiden kimaltavan
saaden niistä voimani
Ja kun kohtaamme
on äänesi kuin kuiske tuulen
ja katseesi kimaltava lumikide

Annan rakkauden asua sydämessäni
ja kaipuun sen nurkassa pitää majaa
Ne ovat vahvuuteni
Vaikka tiedät sen, silti sua rakastan salaa

Enkä minä toivo palaakaan sinun rakkaudestasi
vaikka on minulla murunen muistona
En odota edes pientä ajatusta
mutta minä joskus sua aattelen

En minä elämääsi koskaan pyrkisi
koska et ole sitä, mitä tarvitsen
Olin kyllä iloinen tunteistasi
niitä hiukan pelkäsin kuitenkin

Nyt kun on kaikki jäänyt taa
on muistoista rakkaus tunne suurin
lämpö sen ja katsees iloinen
joita säilön lailla aarteiden

Sen tietäen, etten koskaan
saata muistojani unhoittaa
Miksi taistella vastaankaan,
eihän tunteet eloamme haittaa.

-Eihän?

*****

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu