Siis, olenko ainoa, joka jännittää tulevaa leikkausta ja erityisesti anestesiaa, tiedän että nykyisin on turvallista ym. mutta onko muita, jotka jännittävät?
Leikkaus edessä
Anestesiasta
93030
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
jännitän ihan mahdottomasti. Joudun toukokuussa olkapääleikkaukseen ja tuo toimenpide askarruttaa todella paljon. Se vaihe, kun sinne leikkaussaliin kärrätään ja ennen kuin nukahtaa...voi kauhistus. Minulle se on paniikin paikka.
Olisi kiva kuulla kommentteja henkilöiltä, joita ko. toimenpide ei jännitä. Mitenkä siihen osaisi suhtautua oikein?
Mutta totta kai se jonkun verran mahan pohjassa kutkuttaa.. Vaikkakin spinaalia suosin enemmän kuin anestesiaa..
Mutta ite käynyt sen verta monta puukkoa läpi, että se alkaa menemään rutiinilla jo. Takana 3 akillesjänneleikkausta, 3 polvileikkausta, kitarisat, sekä tulossa 4. päivä taas polvileikkaus ja 5. polvioperaatiokin on ihan mahdollinen..
Totta kai se saa jännittää, ehkä olis vähän luonnotonta olla ihan rentona puukolla, mutta kukin jännittää tavallaan ja saahan sitä kunnolla mömmöjä suoneen rauhotukseks jos tarttee..
Kyllä se siitä ja hyvissä käsissä ootte! :)
Itse olen menossa polven tähystysleikkaukseen ja selkäpuudutuksesta keskustelin ortopedin kanssa. Mitenkäs ne kaikki äänet, mitä leikkauksessa kuulee, voisiko esim. kuunnella musiikkia,vai seurailisiko monitorista, miltä polvi näyttää? En ole kertaakaan ollut polvileikkauksessa.
Ittekin pelkäsin ennen ihan kamalasti, mut nyt kun on muutama leikkaus takana, voin sanoa, et aina jännittää, vaikka kuinka hyvin tiedän, et sairaalassa saa riittävästi lääkkeitä sekä pelkoon että kipuun.
Viimeeksi juttelin nukutuslääkärin kans siitä, että en halua kuulla ja tajuta selkeesti sitä leikkaussaliin vientiä ja kuulla siellä niitä alkuääniä. Hän otti toiveen huomioon ja antoi sen verran vahvan esilääkityksen, et olin sinne mennessä jo ihan töttöröö eikä tarvinnut pelätä.
Kävi sit heräämössä vielä kysymässä, et oliko nyt tarpeeksi...oli ja musta se oli hyvä.
Myös jälkikipuihin saa riittävästi kipulääkettä, kun vaan pyytää eikä kitturoi turhaan kivuissaan.
Itse olin selkäydinpuudutuksessa, kun polvesta ronkittiin rustoja pois ja kattelin itte sitä toimenpidettä suurennettuna sieltä näyttöruudulta eikä tuntunut miltään, henkisesti helpotti, kun näin vaivojen syyn.
Siitä on 10 vuotta ja nyt samat vaivat palanneet eli juttu esissä uudelleen.
Hermokipu on kamala, tahtosin äkkiä siihen apua, mut ainahan se sit kuitenkin vähän jännittää, kun juttu todella on esissä, mutta kun kivuista pääsee, kyllä se kaikki kannattaa kestää.
30 leikkausta takana, joista n. puolet narkoosileikkauksia ja suuriakin syvänarkooseita on useita.
Minä menen leikkaukseen, kuin leipäkauppaan. Ihan normaaleita arkiaskareita teen tässä leikkaukseen lähtöön saakka, ja sitten katson kelloa, että äkkiä maantielle menoksi. Enkä mä jää edes sairaalaankaan leikkauksen jälkeen kuin sen miniimiajan, mitä pitää olla nukutusaineen antamisen jälkeen. Viimeksiki oli 28 pintatikkiä, ja saman verran seuraavassa kerroksessa tikkejä.
Itselläni on ollut kolme 8-12 tunnin leikkausta. En ole oikein osannut anestesiaa pelätä, ehkä olen ollut muuten peloissani leikkausten onnistumisesta. Hengissä ollaan kaikesta huolimatta. Lisäksi on ollut kaksi muuta narkoosissa tehtyä lyhyempää leikkausta ja pari paikallispuudutuksessa tehtyä. Tsemppiä sinulle.
tulee vajaa viikko omasta leikkauksesta (gyn.operaatio). pelkäsin aivan kauheasti juuri nukutusta, minut vietiin saliin ilman esilääkettä, ja sitten kun tippa oli laitettu ja siihen sit alettiin laittaa nukutusaine niin ehkä muutama sekunti ja taju pois, siinä ennen nukahtamista vähän pyörrytti ja tuntui kuin painuisi kasaan (vaikee selittää), mutta ajallisesti leikkaus kesti tunnin mutta omasta mielestäni olin noin 15 min kuluttua jo heräämössä ja juttelinkin vähän, olo oli ihan hyvä, paleli vain, johon sain avun.
kuin ihan vähän.Kolme anestesiaa on tehty yksi hyvin pitkä liki 15 tuntia.
Pikkaisen saa ja tarviikin jännittää mut mitään syytä pelkoon ei ole :)
Ja jos operaatio on sellainen minkä voi tehdä puudutuksessa kandee ottaa puudutus. Nopeampi toipua ainakin minun mielästäni. kaks kertaa on polvea ronkittu. Tähystyksellä korjattu kierukka ja silloin katselin monitorista polvea. Toinen oli avoleikkaus, se oli aika rajua. kuuntelin kun sääriluuta hakattiin ja ruuveja sinne pistettiin. mut ei sekään mitään ihan hirveetä ollut
mut leikattiin nukutuksessa alkuviikosta. etukäteen jännitin tosi paljon, olin suorastaan pelokas. onneksi operaatiota edellisenä päivänä oli mm nukutuslääkärin tapaaminen, joka selitti tarkalleen mitä leikkauksessa tapahtuu, mikä oli tosi hyvä juttu. lisäksi sain noin tuntia ennen esilääkityksen (=rauhoittavaa?) jolloin nukahdin. heräsin siinä vaiheessa kun lähdettiin kärräämään leikkaussaliin, jolloin meinasi iskeä paniikki, mutta kiitos esilääkityksen totesin vain henkilökunnalle että akenisin paikalta jos vain jaksaisin. mulle vakuuteltiin vielä että nukutuaine on hyvää kamaa ja nukahdinkin tosi hyvin niin kuin pitikin, phoinvointia i ollut jälkeenpäin yhtään. lisäksi ajatuksia helpotti se, että leikkaussalissa oli unen syvyyttä mittaava laite, josta lääkärit näki että olen varmasti unessa enkä vain lamaantuneena mutta kipua tuntien. se toi tosi ison turvallisuuden tunteen.
tsemppiä!