Kauniina kevätpäivänä oli tänään mukava kuljeksia ja pistäytyä vaikkapa kirpputorilla.
Suurin osa myytävästä tavarasta oli ihan uskomatonta jätettä. Miten niistä kukaan voi odottaa saavansa kauppaa synymään?
Muutama hyvä esine löytyi, mutta jotenkin tuntuu, että kirpputorin idea on kateissa. Mariskoolit kaupan hinnoilla, samoin erilaiset keramiikka-seinälautaset, tunnetun taiteilijan.
70-luvun astiat kunnosta riippumatta samoin.
Arbian haljenneista ja kolhituista pöytäkaatimista pyydettiin 70-80 euroa, samoin voipytystä, kunnosta riippumatta.
Myynnissä näyttää nyt olevan kaunista, 60-70-luvun lasitavaraa, maljakoita ja vateja, ihan kohtuuhinnalla. Nyt kiinnostunut, joka niitä aikoo kerätä, voisi lähteä vähän katsastamaan. Ehkä vielä voisi saada edullisesti virheettömän ja kauniin maljakon.
Ihmettelen, miksi Humppilan lasi on edelleen puolta halvempaa kuin muu saman ikäinen. Miksiköhän ne eivät vielä ole herättäneet keräilijöitä?
Vaatetangoilla en käynyt, joten ehkä sieltä saa kayttövaatetta edullisemmin, en tiedä.
Suurin osa myytävästä tavarasta oli ihan uskomatonta jätettä. Miten niistä kukaan voi odottaa saavansa kauppaa synymään?
Muutama hyvä esine löytyi, mutta jotenkin tuntuu, että kirpputorin idea on kateissa. Mariskoolit kaupan hinnoilla, samoin erilaiset keramiikka-seinälautaset, tunnetun taiteilijan.
70-luvun astiat kunnosta riippumatta samoin.
Arbian haljenneista ja kolhituista pöytäkaatimista pyydettiin 70-80 euroa, samoin voipytystä, kunnosta riippumatta.
Myynnissä näyttää nyt olevan kaunista, 60-70-luvun lasitavaraa, maljakoita ja vateja, ihan kohtuuhinnalla. Nyt kiinnostunut, joka niitä aikoo kerätä, voisi lähteä vähän katsastamaan. Ehkä vielä voisi saada edullisesti virheettömän ja kauniin maljakon.
Ihmettelen, miksi Humppilan lasi on edelleen puolta halvempaa kuin muu saman ikäinen. Miksiköhän ne eivät vielä ole herättäneet keräilijöitä?
Vaatetangoilla en käynyt, joten ehkä sieltä saa kayttövaatetta edullisemmin, en tiedä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tosi on, että hinnat vanhasta mitääntekemättömästä tavarasta ovat käsittämättömät. Painuneet, lohjenneet astiat ja muut talousvälineet olisi viisainta viedä kaatopaikalle. Arvostelukyky hoi !
Vaatetavaran joukossa on sellaista materiaalia, mallia, loppuunpestyä kuntoa, että silmät lentävät selälleen, uskooko joku, että se menee kaupaksi. Sain linnunpelättimeen hyvin pelottavat, liehuvat vaatekerrat.
Vaatteiden haju kuvottaa. Jotkut yrittävät myydä kellarissa tai ulkotiloissa kymmeniä vuosia säilytettyä. Joillakin lienee kodin normaali ilmanala haiseva.
Kirppari toimii aikansa jossakin huoneustossa ja sen alkaessa lopullisesti tunkkaantua ja likaantua, muuttavat toimipaikkansa.
Siinä vaiheessa selkenee kirppari siistiksi ja pahimmat roinat katoavat joksikin aikaa. Päivittäin ohikulkevana olen seuraillut tilannetta.
Vaimo kumautti sillä minua päähän. Nyt on raamit kaulassa ja iltaruskomaisema rikki.
...mitä tehdä. ;)
Ilmeisesti hänellä on taiteellista silmää. Iltaruskomaisema pään ympärillä voi olla hyvinkin sopia silmiesi väriin. (PS: en nyt välttämättä usko, että vaimosi iski sinua taululla päähän. Tai jos hän teki sen, niin ainakin taitelija on päässyt tavoitteeseensa: Hänen taideteoksensa herätti vastakaikua.)
Minulla oli tuttava joka iski anopiltaan lahjaksi saamansa taulun pirstaleiksi. Sitten hän ihmetteli, miksi anoppi on aina niin kärtty.
Olen käynyt joskus taidejobbareitten kiertävissä näytöksissä. En milloinkaan ostaisi taulua sellaisesta paikasta. Kaikki on ylihinnoiteltua, ja mukana on myös ilmiselviä väärennöksiä. - Kerran huomautin eräästä taulusta, ettei se voi olla mainitun taiteilijan tekemä. Jobbari tietysti oli kovin tuohtunut väitteestäni, mutta hetken kuluttua taulu oli viety pois.
Asun itärajan rajakaupungissa ja minulle tulee aina hyvä mieli kun saan toimia kansainvälisen kaupan konsulttina.
Hyva paiva. Anteeksi mina puhu hoono soomi. Voiko sano missa kirpukaupa!
Ja ei kun ystävällisesti neuvomaan!
...on upeita kirpputoreja. Kaiken sanoinkuvaamattoman krääsän keskellä on hienoja kojuja, joissa myydään halvalla oikeaa, kunnon tavaraa.
Harmi vain, että suomalaiset turistit ostavat etupäässä sitä krääsää. Kunnon tavaroitten myyjien kojut ovat paljon värittömämpiä kuin krääsäkojut.
Pari vuotta sitten olin Pietarissa eräällä kirpputorilla. Siellä oli koju, jossa myytiin vanhoja kelloja, kameroita, kiikareita, mikroskooppeja ja ihan oikeaa vanhaa, kunnon tavaraa. Myyjä oli ilmeisesti todellinen intohimoinen keräilijä. Hän ei antanut ottaa mitään hienoista tavaroistaan käteen katsottavaksi ja kieltäytyi vastaamasta hintakyselyihin, ylipäänsä hän kieltäytyi myymästä yhtään mitään. - Minkähän takia hän ylipäänsä oli siellä kirpputorilla? Hän oli samanlainen kuin se 70-luvulla kuuluisa tamperelainen antiikkikauppias, joka piti kauppansa aina suljettuna, ja joka pyrki estämään asiakkaitaa ostamasta mitään.
Kirpputoreja on varsin monen tasoisia. Melkein jo ovella näkee, mihin kannattaa vakavin mielin mennä sisälle. Sieltä, missä tavarat ovat järjestyksessä ja paikat siistejä, voi tehdä todellisia löytöjä.
Nykyisellä asuinpaikallani annan miltei täydet pisteet Pelastusarmeijan kirpparille. Se on kuin tavarataloon menisi; vaatteet telineissään lajiteltuina naisten, miesten ja lasten osastoihin, huonekalut omassa osastossaan ja pikkutilpenhöörit järjestyksessä ja hyvin esillä.
Hinnat siellä ovat kohdallaan, eikä ala-arvoista tavaraa näy missään. Melkein joka käynnillä "tarttuu" käteen jotakin pientä, vaikka menen sisälle vain uteliasuuttani.
kirpputori on paikkakunnallani todella siisti, mutta siellä onkin henkilökunta, he lajittelevat tavaran ja hinnoittelevat tosi kohtuullisesti.
Kirpputori missä asiakkaat tuovat myyntiin tavaraa, ovat epäsiistejä ja huonoa tavaraa.
Pari vuotta sitten löysin Hesan Kehä III:n kirpparilta mitalikokoelman.
Edesmenneen jermun jäämistö huokui historiaa.
Maksoin, mitä pyydettiin. Mitalit ovat nyt seinävitriinissä arvoisellaan paikalla - isäni mitaleiden vieressä.
Mitaleiden tarinaa en tiedä, mutta Kannaksella ne on ansaittu.
helsingin isolla krppiksellä.Oli vanhoja merkattuja liinoja aitoja.Lähetyskirppiksessä käymme.
Meillä on eri tasokkaat kirppikset.Siistit ja hyvä tavara.
Sellaisia vanhoja hyväkutoisia tavaroita meillä ole kirppiksellä.
Meillä on Antiikkiliike vertaansa vailla.Edullista vielä.
Hesan tavarat kalpenee näitten rinnalla.Turistit ostavat siinä vaihtuu tavarat.
Koska marjamatkalle lähtiessämme oli tytöltä unohtunut huivi kotiin, ajattelimme, että ostetaanpas mennessä joku halpa pieni päänsuoja tuosta kirpparilta.
Myyjä ilmoitti silmää räpäyttämättä hinnaksi 80 €.
Tuskinpa kukaan, joka aikoo ostaa 80:n euron huivin, menee sitä kirpparilta hakemaan.
Menisittekö te?
että kukaan ostaisi kirpputorilta niin kallista huivia. Täällä saa huivin kirpputorilta yhdellä eurolla.
Sunnuntaisin lähdemme mieheni kanssa aikaa kuluttamaan kirpputoreille. Ne ovat mielenkiintoisia paikkoja ja kyllä sieltä joskus tekee myös löytöjä.
Täällä missä asun on useita kirppiksiä, on sellaisia jossa jokainen myy omia tavaroitaan ja lokerokirpiksiä, niihin ihmiset jättävät tavaransa myyntiin.
Minun mielestäni lokerokirppikset ovat parempia, niissä olevia tavaroita saa katsella rauhassa, eikä kukaan tyrkytä.
Pidän kirpputoreja mukavana ajankulunakin, ei ole pakko ostaa jos ei löydy mitään mukavaa.
Kirppis on nykyisin kuin ensi luokan desingliike. Tavara Hagelstamin ja Stockmannin hinnoilla.
Kuitenkin se on käytettyä, olkoon vaan kuinka hyvin pidettyä tahansa. Todellista antiikkia ei varmaan koskaan löydy.
Huivi tuskin oli alun alkaenkaan maksanut noin paljon, sillä sellaista ei viedä myyntiin torille. Nauroitteko ääneen?
Usein tavarat ovat huonommin pidettyjä kuin omat samanlaiset kotona. Ihmettelen vaan, saisinko minä todellakin niistä kiristettyä tuollaisia hintoja.
Kirppiksellä kävijän ei pidä missään tapauksessa ostaa "aitoa Arabiaa", jossa on halkeama, tai kuvio haalistunut piloille. Sillä ei ole arvoa. Nyt vain on niin muotia ostaa Arabian voipytty!
Tinkiminen kirppiksillä on myöskin minimissä. Kyljessä komeilee hintalappu.
Euron tulo oli kirpparin pitäjille rahasampo. Mikä ennen maksoi vain markan, on nyt "vain" yhden euron, siis ei paljon mitään. Senttien käyttö kirpparillakin on minimissään, kuten kaupassakin.
Parasta on kun kirpparitavaratkin ovat TARJOUSHINNALLA.
syynä eläkemummin kiireet.
Jotenkin ei halutakaan. En tiedä.
Olisi kiva kirpparilla katsella joskus pitempään, kun olisi samanhenkinen kaveri, jolla arvostukset kallistuisivat samaan suuntaan, kunnon tavaraan. Kävin kerran hösöttäjä-ystävän kanssa ja voi hyvänen aika...mitä sirkusta.
Näitä hössöttäjiä riittää alalla kun alalla. Otin "makutuomariksi" kerran henkilön mennessäni vaatetta valitsemaan. En ota enää. Hän liihotteli vaatetangolta toiselle ja ihasteli ja päivitteli näkemäänsä ja alkoi sitten sovitella niitä itselleen. HUh huh ja vielä kerran huh.
Jos siellä on puhdasta tavaraa.
Eikä mitään joutavaa jätettä.
Olen vähän erimieltä noista hinnoista, kun mulla on kolme voi pyttyä ja isoimma voipytyn hinnaksi on arvioinut antiikin asian tuntija 750-1000 euroo!
Että kyllä huonokuntoisellakin joku hinta täytyy olla.