kertokaa nyt tosiaan tämä logiikka. Miksi ihmeessä lastensuojelu haluaisi tehdä aiheettomia huostaanottoja? Nehän ovat menoerä, nämä biovanhemmat eivät taida käsittää, että he ovat vain ylimääräinen kuluerä, ei kukaan oikeasti haluaisi teihin rahaa haaskata, mutta kun teidän lastenne takia on pakko. Olisihan se yhteiskunnalle paljon halvempaa jos ei tarvitsisi ylläpitää tällaista systeemiä, suomalaista yhteiskuntaa voitaisiin kehittää tällä rahalla.
en käsitä
miksi???
634022
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
lain mukaan määrätty kuntien sosiaaliviranomaisille.
Tietyn kokoisissa kunnissa on oltava
määrätyn kokoinen budjetti määrättynä/kunta,
jolla "toteen näytetään"
lastensuojelun "toimivuus" kunnassa.
Valtio tasausrahoineen on nykyisin
erittäin hyvänä osana "toteen näyttäjänä"
kuntien lastensuojelu budjeteissa.
ei kai tällaista järjestelmää olisi kalliilla rahalla luotu jollei siihen olisi tarvetta.
Kai sinä ymmärrät, että ne rahathan käytettäisiin muualla (vaikka koulutukseen)jos ei olisi pakko hoitaa lastensuojelua. Aivan uskomatonta tekstiä täällä kirjoitellaan- ihan kuin koko maailma pyörisi teidän napanne ympärillä - sossutkin ihan tarkoituksella kiusaavat juuri teitä koska muuten heillä ei olisi töitä - kyllä olette tärkeitä ;)
Sosiaalityöntekijöistähän on kova pula, koska heillä maisteritutkinnon suorittaneina on paljon muitakin mahdollisuuksia työllistyä kuin sosiaalityöntekijän tehtävät(jotka ovat raskaita, vastuullisia ja huonosti palkattuja). Kumma kyllä, aina löytyy niitä, jotka ovat valmiita tekemään töitä lasten puolesta kaikesta huolimatta.
Niinkuin hyvin tiedetään,
huonopalkkainen, ylemmänkorkeakoulututkinnon suorittanut, pitkänkokemuksen omaava, ammattitaitoinen sossu saa aikaan paljon.
Sitten kun vuodet kuluvat, voimme lehdestä huomata kuinka hän saa pernikan rintaan pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta työstä sosiaalitoimessa lastenhyväksi.
Onpa hänet ammatitoveritkit valinneet vuoden "Sosiaalityöntekijäksi".
Jos hänen pitäisi ansaita palkka asiakkaan palvelemisesta, niin että asiakas poistuestaan sossulasta maksaisi palvelusta.
Palkaa sossu ei olisi saanut lainkaan.
Niinpä. Tuntuuhan se todella omituiselta, että huostaanottoja tehdään ja vielä niin usein ilman, että avohuollontukitomia edes ensin yritettäisiin.
Vielä oudompaa on sos.tt.n halu jatkaa huostassapitoa, vaikka vanhempi/vanhemmat olisivat kuntoutuneet, mikäli tällainen oikea kuntoutusta vaativa syy siis on ollut.
On totta, että huostaanotto on kallis ratkaisu, mutta sen hinnasta ei biologisia vanhempia voi syyttää.
Ja on muistettava, että moni sos.tt. jäisi vaille työtä, jos huostaanotot loppuisivat tai huostassapidot edes vähenisivät tai lyhenisivät.
tantta näyttää voimansa
iskemällä heikoimpien
kimppuun
siten tantta itse
ansaitsee leipänsä
sillä jos tantta ei tekisi
mitään
eihän silloin kunnantanttoja
tarvittaisi
siksipä tantat iskevät kimppuun
heikompien, joko tänään ?
Olettekos koskaan nähneet
tanttaa
miljonääriperheen
nurkilla pyörimässä ja lapsia
huostaan hakemassa.
ilman töitä? - tiedätkö että he ovat koulutukseltaan valtiotieteen/sosiaalitieteiden maistereita ja työllistymismahdollisuudet ovat erinomaiset muuallakin kuin lastensuojelussa, siksi heistä on niin kova pula.
hukkaan menneistä koulutuksista, eikö tuollaisilla tieteiden-titteleillä pysty muuhun kuin kiusaamaan lapsia. Voi mooses, on tää turhamaista sekoilua, kas kun lapset eivät vielä synny windowsi pään sisällä, olis meinaan vaan helpompi pitää järjissään ja kurissa, päivitykset kun pitäis kunnossa, olis helppohoitoinen lapsi.
Kuntien on pakko huolehtia lastensuojelusta suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Monien huostaaottojen taustalla on se, että perheitä ei ole tuettu perheinä. Perheiden tukeminen avohuollon toimenpiteinä vaatisi varoja, henkilökuntaa ja vakiintuneita käytäntöjä. Näitä ei nykyisin monessakaan paikassa ole, joten silloin turvaudutaan huostaanottoon. Huostaanotto työllistää sosiaalityöntekijöitä paljon vähemmän kuin jatkuvat tukitoimet avohuoltona. Huostaanottoihin käytettävillä varoilla voitaisiin yhtä hyvin toteuttaa näitä avohuollon tukitoimia, mutta kun siihen ei ole perinteitä. Suomessa on historiallisesti tehty huostaanottoja ja adoptioita, jotka on nähty ainoina ja parhaina lastenhuollon menetelminä. Avohuoltoon siirtyminen vaatii uusien asioiden oppimista, työtehtävien vaihtamista ja paljon muutoksia, mikä saattaa osoittautua byrokraattisille kunnille liian vaikeaksi.
Kunnat myös saavat rahoitusta nykyään nimenomaan huostaanottojen lukumäärän mukaan eivät avohuollon asiakkaiden mukaan. Tämä on yksi yksinkertainen syy, miksi huostaanottoja suositaan avohuollon sijasta. Avohuoltoon ei ole osaamista eikä siitä saa rahaa. Suomen lastensuojelun perinteiset menetelmät ovat nimenomaan huostaanotot, sijaishoidot ja adoptio. Näiden mukana on syntynyt esim. laaja perhekotien verkosto. Jos tulevaisuudessa aletaan siirtyä enemmän huostaanotoista perheen tukemiseen avohuollon menetelmillä, niin perhekodit menevät nurin tai heidän täytyy muuttua koko perheitä hoitaviksi yksiköiksi. Ymmärrätkö nyt, että muutokset lastensuojelussa vaativat merkittäviä muutoksia koulutuksessa, palveluverkostossa, hallinnossa, lippusten ja lappusten uusimisessa, rahoitusmuotojen muuttamisessa yms?
Viimeiseksi mutten vähäiseksi suomalaisessa lastensuojelussa merkittävää osaa ovat näytelleet enemmän tai vähemmän hyväntahtoiset maallikot eli kasvattiperheet ja sijaisperheet, jotka ovat ottaneet kotiinsa huutolaislapsen, sotaorvon, pikkupiian tai huostaanotetun lapsen. Sama koskee adoptiovanhempia. Tämmöiset ei-biologisen lapsen ottavat vanhemmat on nähty todellisina hyväntekijöinä, vaikka taustalla olisi halu saada lapsenhoidosta korvasta, lapsen työpanos esim. maatilalle tai biolapsettomuuden takia perillinen. Viime vuosikymmeninä näiden sijais- ja adoptiovanhemmiksi halukkaisen aikuisten määrä on moninkertainen sijoitettavien lasten lukumäärään verrattuna. Tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi esim. pulavuosien ja sotien jälkeisten vuosien jälkeen. Näitä vanhempia koulutetaan ja valmennetaan sijais- tai adoptiovanhemman tehtävään. Sosiaalityöntekijöillä on jatkuvasti pitkä jono näitä lasta odottavia perheitä listoillaan. Heidät nähdään sosiaalityön asiakkaina siinä missä lastensuojelun asiakasperheetkin. Sosiaalityöntekijöillä on paine ja usein halukin antaa näille perheille heidän kaipaamansa lapsi. Valitettavasti tämä on yksi syy siihen, että osa huostaanotoista tehdään liian kevyin perustein, biovanhemmat suostutellaan adoptioon tai huostaanottoa ei pureta, vaikka se maksaa kunnalle.
Saitko tarpeeksi perusteluita?
on ylitarjontaa niin miksi lehdissä usein etsitään sijaisperheitä?
Myös infotilaisuuksia järjestetään, jotta saataisiin sijaisperheitä lisää.
Mitä tuohon korvausten saamiseen tulee niin tarkistappa tietosi...
noh, minusta tuo oli aika vinksahtanutta logiikkaa... oikeassa elämässä sekä sijaisperheistä että sossuista on kova pula. Adoptioperheet ovat asia erikseen, mutta sijoitettuja lapsia ei todellakaan adoptoida - olisin kiinnostunut tietämään mihin perustat väitteesi.
Ja jos lastensuojeluperheistä ei olisi pakko huolehtia, rahathan käytettäisiin ihan muualle - koulutukseen, työllistämiseen, jne. yhteiskuntaa kehittäviin toimiin.Ilomielinhän näitä rakenteita purettaisiin - mutta kun se on käytänössä mahdotonta. Valitettavasti avohuollon tukitoimet eivät ole monelle perheelle riittäviä vaikka suurin osa lastensuuojelutyöstä on avohuollon tukitoimenpiteitä.
Huostaanotto työllistää sossuja todella paljon ja myös siksi niitä yritetään välttää viimeiseen asti koska resursseja on niin vähän.Koulutuksessahan sekä sosiaalityöntekijän pätevyyden omaavat että sosionomit erityisesti opiskelevat ennaltaehkäisevää ja kuntouttavaa sosiaalityötä.
Perustelusi olivat siis suurimmalta osin ihan tuulesta temmattuja :(
kansanedustajille, Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtajalle ja viestintäpäällikölle, sekä Suomen Oikeusapulakimiehet ry:n hallituksen jäsenille!
He olivat nimittäin eduskunnassa eilen keskustelemassa huostaanotettujen lasten vanhempien kanssa ja kaikki MYÖNSIVÄT, että Suomessa tehdään aiheettomia huostaanottoja.
Voit kaivaa heidän yhteystietonsa esille ja keskustella heidän kanssaan näiden asioiden logiikasta kun se niin tärkeä asia sinulle tuntuu olevan. Yritä ymmärtää, että näissä asioissa liikkuu ISO RAHA, muuten tämä koko läpimätä systeemi ei ole mitenkään selitettävissä.
että kuka siitä rahasta hyötyy? Ilkeät sossut? Kansallinen salaliittoryhmittymä?
Eikös se huostaanottoseminaari ollut sellainen, jossa biovanhemmat saivat äänensä kuuluville? tottakai siellä hymisteltiin ja oltiin sitä mieltä, että kaikkien läsnäolijoiden huostaanotot olivat ihan aiheettomia!
ikävä kyllä aiheettomia huostaanottoja pyritään tekemään. Olin itsekin seminaarissa ja uskon että paikalla oli tosiaan väärinkohdeltuja vanhempia:(
ei seminaariin osallistu sellaiset vanhemmat jotka ovat asioista välinpitämättömiä! ottakaa nyt tosiaan selvää paremmin asioista urputtajat!!!!
, eivät todellakaan. Mutta ihan terveellä pohjallakaan nämä vanhemmat eivät ole.
Aiheesta lisää:
http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=767
Aiemmin kunnat saivat lastensuojelun suuriin kustannuksiin tasausrahastosta avustusta, joka tämän vuoden alusta on muuttunut lastensuojelukertoimella laskettavaksi, mutta kysymys ei todellakaan ole nettotulosta,kuten tällä palstalla on väitetty. Aina kunnalle jää kuitenkin itselleen verovaroista maksettavaa, jopa niin paljon, että jos osa näistä varoista käytettäisiin ennaltaehkäisevään työhön ja avohuollon tukitoimiin, voisivat viivan alle tilinpäätöksessä jäävät kulut olla pienemmät kuin nykyisessä laitospainotteisessa lastensuojelutyössä, jossa puuttuminen tehdään kaikkien osapuolten kannalta liian myöhään.
"Eduskunta edellyttää hallituksen lastensuojelulain uudistamisen yhteydessä kiireellisesti selvittävän lastensuojelukertoimen toimivuutta ottaen huomioon kertoimen kehittämisessä, että siihen voidaan sisällyttää huostaanottomäärän ohella valtionosuuskriteerit täyttävä lasten avohuollon määräytymisperuste, ja että tilastointia tähän liittyen kehitetään, sekä selvitystyön perusteella valmistelevan eduskunnalle antamista varten tarvittavat muutosehdotukset ensi tilassa ja jopa ennen lastensuojelulakiin liittyvien kehittämishankkeiden ja muiden uudistusten toteuttamista."
Näin on, mutta avohuoltoa on vaikea antaa, jos ei ole siihen ns. rakenteita olemassa. Monessakaan kunnassa ei ole vielä perhekuntoutuskeskuksia tai perhekuntoutuksen toimintaa. Samoin kunnilla ei ole tarjota tukiperheitä tai -henkilöitä niin paljon kuin niitä tarvittaisiin. Ei ole erityistukea tarvitseville lapsille avustajia päiväkoteihin tai kouluihin eikä välttämättä terapeutteja lapsille, nuorille tai aikuisille. Asianmukaista päihdekuntoutusta ei ole saatavilla ihmisille, jotka ovat ajautumassa riskikäyttöön tai jotka ovat lyhyen ajan olleet riskikäyttäjiä. Mielenterveyspalveluiden tilanne on ollut julkisuudessa usein. Edes hoitotakuu ei ole parantanut mielenterveyspalveluiden saatavuutta. Kodinhoitajia ja lastenhoitajia ei kunnilla ole tarpeeksi, jotta apua voitaisiin tarjota lyhytaikaisesti ja perheille, jotka ovat vasta lievän tuen tarpeessa.
Myöskään parisuhde-, perhe- ja kasvatusneuvontaa ei ole tarjolla läheskään riittävästi. Esimerkiksi oma työnantajani (Suomen suurimpiin kaupunkeihin kuuluva) on rajannut perheneuvolan palvelut jo neljän vuoden ajan koskemaan vain vakavimpia ongelmia eli pahoinpitelyä ja pahoinpitelyn epäilyjä, seksuaalista hyväksikäyttöä sekä muutamia muita vaikeita ongelmia. Muita asiakkaita otetaan vain rajallisesti ja heillekin on määrätty tietyt kriteerit. Esimerkiksi kahden vanhemmat perheitä perheneuvola ei ota lainkaan vastaan kuin em. vaikeissa tilanteissa. Muut joudumme ohjaamaan mm. seurakunnan ja järjestöjen avun pariin, vaikka tiedämme ettei sielläkään ole tarjottavissa apua.
Valitettavasti myös esim. koulupsykologien työtaakka on monissa kunnissa tällä hetkellä aivan kohtuuton kuten myös sosiaalityöntekijöiden. Ihan perustavaa laatua ongelma koskee myös esim. vanhempien työttömyyttä ja toimeentuloa. Kun paikkakunnille osuu satojen ihmisten irtisanomisia kuten media on viime aikoinakin kertonut, niin voitte kuvitella apua hakevien määrän kaikissa toimipisteissä lisääntyvän. Tuskin saamme kuitenkaan yhtään lisää henkilökuntaa, tiloja tai määrarahoja, vaikka asiakkaita olisi jonossa kilometrin verran.
Valitettavasti tämä nyt on tämmöistä. Avohuollon tukea ei voi tarjota, jos ei ole tarjottavaa. Viime työviikon perusteella kerron esimerkkejä siitä, millaisia avotoimia jouduin kehittelemään periaattella "nyhjätään tyhjästä".
- Sain varattua ajan velkaneuvontaan asiakkaalle, joka ei ollut päässyt yli kolmeen viikkoon puhelimella ajanvarauksesta läpi soittoruuhkan takia. Minä pääsin läpi henkilökunnan sisäisiä numeroita käyttämällä. Asiakas sai ajan lokakuulle 2006! Siihen asti neuvoin häntä hakemaan apua kaupungin seurakunnilta (ev.lut, Vapaakirkko, Helluntaisrk ja Pelastusarmeija)
- Saimme Pelastakaa Lapset ry:ltä tietää, kuinka paljon saamme lähettää asiakaslapsiamme kesälapsiksi. Saimme 21 paikkaa ja joudumme valitsemaan yli 200 halukkaan lapsen joukosta nuo onnekkaat.
- Yli 30 lasta alueellamme ei ole saanut määrärahoja henkilökohtaiseen avustajaan lääkäreiden ja psykologien lausunnoista huolimatta. Mietimme mitä voisimme asialle tehdä. Masentaa tämä tilanne. Ei ratkaisua.
- Ohjasin viikon aikana 16 asiakasta seurakuntien ruoka-avun piiriin.
- Iloinen juttu oli se, että eräs eläkkeellä oleva pariskunta halusi ryhtyä yh-äidin poikien tukiperheeksi. Loitojuttu, jota oli odotettu pitkään. Toivottavasti juttu toimii.
- Nuori yh-äiti on erittäin väsynyt koliikkivauvansa kanssa. Ainakaan kahteen kuukauteen ei ole tilaa vauvaperheyksikössä ellei ihmeitä satu. Toivottavasti nuori äiti jaksaa anopin avulla tai vauvan nukkuminen helpottuu. LISÄYS: Perjantaina tuli tieto, että äiti ja vauva on otettu sisään psykiatriselle osastolle äidin väsymyksen, masennuksen ja epätoivon takia. Toivottavasti saavat apua, mutta sairaala ei voi pitää heitä kauaa. Toivottavasti löytyy jatkopaikka.
- Huoltajuuskiistoja, isyyden selvityksiä, huostaanottojuttuja. Miksi nämä kaikki kuuluvat meille?
- Monta lapsiperhettä on odottamassa tukihenkilöitä ja -perheitä. OSa soittelee ja kyselee tilannetta välillä. Harmittaa tarjota eioota. Tukihenkilöiksi on hakeutunut viime aikoina soveltumattomia henkilöitä. Mistähän löytyisi ratkaisu tähän.
- Kaupungilta ei löyty kodinhoitoapua kolmoset saaneelle nuorelle parille eikä yh-äidille, jonka käsi murtui kauppamatkalla. Yh-äiti ei pysty hoitamaan vauvaansa. Onneksi seurakunnasta löytyi hätäapua. Toivottavasti pariin viikkoon ei tule yhtään tämmöistä pyyntöä enää, sillä seurakunnastakin loppuu työvoima.
- jne.
1. Sijaisperheistä on pula etupäässä pk-seudulla. Maaseudulla sijaisperheitä on paljonkin odottamassa lapsia. Myös pk-seudulla on sijaisvanhemmiksi koulutettuja pareja lasta odottamassa, mutta he ovat asettaneet tiukat kriteerit esim. lapsen iän, terveyden ja etnisen taustan suhteen. Sijaisperheitä tarvitaan nimenomaan kouluikäisille lapsille, vaikeille murrosikäisille, maahanmuuttajaperheiden lapsille, romanilapsille, ylivilkkaille, fas- fae- ja nas-lapsille ja traumoja kokeneille lapsille. Sijaisvanhempien pitäisi nykyään pystyä entistä paremmin yhteistyöhön biovanhempien kanssa ja hyväksyä se, että sijoitus ei välttämättä ole pysyvä. Sijaisperheistä on koko ajan sekä pula että ylitarjonta. Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa alueellisesti ja toiveiden osalta toisiaan.
2. Avohuollon tukitoimet eivät ole eivätkä koskaan tule olemaan kaikille perheille riittäviä. Huostaanottoja tulee aina olemaan. Tällä hetkellä ongelma on se, että ei ole tarjolla riittävän paljon ja tarpeeksi monenlaisia avohuollon tukitoimia. Alueellisesti tilanne on hyvin vaihteleva niin, että monissa kunnissa tilanne on melko hyvä ja useissa tilanne on katastrofaalinen. Vaikka työtä tehdäänkin, niin tällä hetkellä apua tarvitsevat saattavat joutua odottamaan avun saamista ruuhkien takia jopa pari vuotta. On täysin selvää, että pitkän odotuksen aikana ongelmat vain pahenevat jolloin tuloksena on usein esimerkiksi huostaanotto. Lastensuojelu törmää jatkuvasti mm. Suomen mielenterveyspalveluiden ja päihdehoidon riittämättömiin resursseihin sekä mm. koulujen ja päiväkotien ryhmäkokojen kasvattamiseen sekä eriarvoistumiseen. Myös työttömyys ja ongelmat maahanmuuttajien kotouttamisessa sekä maahanmuuttajien kulttuurisen integroitumisen sekä mahdollisten traumojen hoitamisessa näkyy lastensuojelussa.
3. Huostaanotot työllistävät ainakin omassa työpaikassani meitä rehellisesti sanottuna vähemmän. Kun lapsi tai lapset huostaanotetaan, niin sen jälkeen pyöritetään lähinnä papereita, mikä voi olla toki hyvinkin työllistävää. Avohuollon tukipalveluiden tarjoaminen on sen sijaan erittäin työllistävää, sillä niitä ei ole. Jos esimerkiksi arvioimme, että perhe hyötyisi perhekuntoutusjaksosta, johon on jonoa 1,5 vuotta, niin joudumme koko tuon jonotusajan tapaamaan perhettä jatkuvasti, raportoimaan nämä käynnit sekä keksimään heille pienempiä aputoimia, joiden avulla he jaksaisivat perhekuntoutukseen asti. Pienempien tukitoimien järjestäminen sisältää rankkaa rumbaa mm. seurakuntien ja järjestöjen suuntaan, tukihenkilöiden rekrytoimista ja kouluttamista, byrokraattien kanssa taistelemista esim. mahdollisuudesta päästä perheneuvontaan tai saada lapselle avustaja tms. Esimerkiksi orastavien päihdeongelmien hoitamiseen meillä on tällä hetkellä todella vähän sopivia työmuotoja. Ei siis ole työntekijöitä, joilla olisi osaaminen ja mahdollisuus tehdä tuota työtä, ei ole asiaan perehtynyttä yksikköä, jossa voisi järjestää esim. ryhmäkuntoutusta jne. Tämä toimintamuoto on suunnitteilla, mutta sen arvioitu käynnistäminen on vasta tammikuussa 2008. Sitä ennen moni tässä tilassa oleva perhe todennäköisesti ajautuu huostaanottoon.
Sijaisperheitä etsitään jatkuvasti, koska lasta odottavat perheet haluavat toivovat lähinnä alle 3-vuotiaita terveitä suomalaislapsia, joiden sijoituksen arvioidaan olevan pitkä tai pysyvä. Sijaisperheitä olisi paljonkin tarjolla maaseudulla ja syrjäseuduilla, mutta sijoitusta tarvitsevat lapset ovat useimmin pk-seudulta ja suurista kaupungeista. Heidän biovanhempansa toivovat pääsääntöisesti sijoitusta lähialueelle. Nykyään biovanhemmat ja muut sukulaiset haluavat myös entistä enemmän pitää tiivistäkin yhteyttä sijoitettuihin lapsiin ja monet pyrkivät entistä tavoitteellisemmin huostaanoton purkamiseen. Monikaan sijaisperheeksi ryhtymä ei ole valmis ottamaan sairasta, ylivilkasta, erityistarpeista, murrosikäistä tai maahanmuuttajaperheen lasta. Juuri heille etsitään jatkuvasti sijaisperheitä kuten myös suuremmille (3 lasta tai enemmän) sisarusparville. Selvensikö tämä? Korvauksiin en ota tässä yhteydessä kantaa, kun en tiedä, mihin asiaan viittasit.
esittää että olet sossu? Arvelisin, että perhetyöntekijä=kodinhoitaja(ei todellista koulutusta perhetyöhön) joka symppaa vähän liiaksi asiakkaita....
et omilla aivoilla ajatteleva.
Onko todella vaikea ymmärtää/tiedostaa/uskoa,
missä tällä hetkellä suomalaisessa sosiaalihuollon lastensuojelussa
todella ja totisesti
mennään ja edetään.
KYLLÄHÄN
peruspalveluministeri Liisa Hyssälän
antama lausunto vähän aikaa sitten
selvensi jokaiselle
epätietoiselle/epäilevälle,
mitä kuntien sosiaaliviranomaisten
järjestämä lastensuojelu on tällä hetkellä.
Hyssälä "kertoi" omille alaisilleen kunnissa
= lastensuoluviranomaiset,
että nyt tuli kasvaville huostaanottoluvuille
stoppi!
Kuntien sosiaaliviranomaisten
on järjestettävä lastensuojelun
"apu ja tuki" lapsi perheille
jatkossa jollakin muulla "avulla ja tuella"
kuin lasten huostaanotoilla perheistään.
jonka sijaisperhe saa hoitaessaan sijoitettua lasta.
Jos todella väität, että tätä työtä tekee rahasta, et todella tiedä mitä puhut.
Itsekkin olen "vaihtanut" 2000e palkan 400euron palkkioon. Huonollakin matikkapäällä voi todeta, ettei rahallisesti olisi kannattanut...
"kirkkaista" ajatuksistasi.
Sosiaalialallakin on vielä "helmiä" töissä,
jotka ajattelevat
sekä lapsia että lasten perheitä.
asiaa tunteville ja ymmärtäville kirjoittajille!
Teidänlaisianne täällä kaivattaisiin enemmänkin.
Moukkamaisuudet - kuten tämän ketjun avauskirjoituskin - voidaan jättää omaan arvoonsa.
kun minä en oikein ymmärtänyt ironiaasi...? selventäisitkö? Ja kertoisitko(muuten vaan kiinnostaisi)mitä kautta olet kuntatyöläisenä lastensuojelutyötä tunteva? Arvioni siis oli, että olet kodinhoitaja joka tällähetkellä ei ole töissä tai vaihtoehtoisesti henkilö, joka on henkilökohtaisesti ollut lastensuojeluasiakkaana. Tulipa myös mieleen , että saatat olla opiskelija(jotka ovat valtavan nohevia vaikka käytännön kokemus uupuu)Ihan huvikseni näitä arvailen, sattuiko yhtään kohdalle ;)
Lastensuojelu tarkoittaa siis sananmukaisesti lasten eikä aikuisten suojelua. Liian usein lapsia ajatellaan aikuisten kautta esim. "kunhan nyt vanhempia oikein tuetaan niin lapsella on hyvä olla". Valitettavasti asia ei kuitenkaan ole näin yksiselitteinen. Vaikka vanhempia tuettaisiin kuinka, se ei aina heijastu lapsiin millään tavalla.
Minä en missään nimessä pidä huostaanottoja positiivisena asiana, päinvastoin.Poliitikotkin tottakai haluavat niitä välttää koska ne ovat kalliita. Joskus niitä on kuitenkin pakko tehdä ja valitettavan usein vanhemmat ovat sitä mieltä, että ne ovat turhia - "kunhan vain avohuollon tukitoimia olisi saatu tarpeeksi niin kaikki olisi hyvin". Toisaalta kuitenkin se tuki mitä saadaan on "huonoa, eikä sovi meille ja tuntuu kyttäykseltä" Ne, jotka kovasti huutelevat avohuollon tukitoimien perään, eivät itsekään osaa sanoa mitä se tarkoittaisi ihan käytännössä(muuta kuin nykyisiä menetelmiä)
Edelleen olen sitä mieltä, että suomalainen yhteiskunta on senverran läpinäkyvä, että "sossumafiaa" ei ole olemassa. Ne henkilöt, jotka tällaista väittävät, eivät ihan ole realiteeteissa kiinni.
http://www.vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=767
et usko kuin omia itsekeskeisiä mielipiteitäsi.
Jos kanssasi ajatusten vaihtaminen olisi tippaakaan rakentavaa, olisi kysymys avohuollon tuistakin otettu eri tavalla vastaan.
Poliitikot ovat mielestäsi vainoharhaisia, sosiaalityöntekijät ovat vainoharhaisia, biot ne vasta vainoharhaisia ovatkin kun tietävät asioista enemmän kuin sinä.
Edelliseenkään kirjoitukseesi en viitsi puuttua muuta kuin siltä osin, että ei avohuollon tuki enää niitä perheitä auta, jotka ovat jo sen tavoittamattomissa. Silloin ei vanhemmille annettu taloudellinenkaan tuki tule enää lasten hyödyksi, tästä on jo monesti kirjoitettu täällä.
Hyviä ennalta ehkäiseviä tukimuotoja ei ole tarjota, jotka auttaisivat siihen, että koko perheen elämä ei luisuisi kokonaan väärille raiteille. Edes tilapäistä apua ei saa, siitä esimerkki sijareiden puolella kirjoitus äidistä, joka nimenomaan tilapäistä apua pyysi sairastuttuaan itse kuumeeseen. Senkin kirjoituksen tyrmäsit täysin.
Kirjoitit, ettei perhetyöntekijän pidäkään olla 'piika', vaan on tiskattava itse tiskinsä. On se vaan kumma, että tuollaisia ihmisiä löytyy, jotka eivät missään näe omaa napaansa pitemmälle, että tosiaan voi olla tilanteita, jossa vaikka tiskausapukin avohuollon tukena olisi ihan paikallaan. Mutta turhaanhan näistä sinulle, tarvittaisiin edes vähän aivoja näiden ymmärtämiseen.
Kehotan minäkin kääntymään kansanedustajien puoleen, niin voit diagnosoida heidätkin.
nyt ovat viestit menneet sekaisin(oma vika kun en käyttänyt nimimerkkiä). Täällä on monta, jotka ihmettelevät biojen ajatusmaailmaa.
Minä siis kuulutan edelleen ajatuksia siitä, millaisia avohuollon tukitoimia tarkoitetaan kun puhutaan huostaanottojen ehkäisystä(siis muita kun jo on olemassa)
Joku täällä piti perhekuntoutuskursseja hyvinä. Kivahan se on jossain keskuksessa nauttia hyvästä ruuasta, lapsille on hoitajat, puhutaan syvällisiä jne. Nämä voivat olla ihan mukavia mutta yksistään ihan yhtä tyhjän kanssa. Arjessahan niitä muutoksia pitää tehdä ja arjessa jaksaa.Ja sitten pitäisi saada siivousapua ja auton remonttirahaa ja lomamatkoja ja ennenkaikkea lisää riihikuivaa rahaa....
Avohuollon tuki auttaa useimpia , muttei suinkaan kaikkia ja kun muu ei auta niin sitten huostaanotetaan, niin yksinkertaista se on
Lisäksi kummastelen vanoharhaisia salaliittoteorioita, tuolla vanhemmat.netissä joku aika paljastavasti kirjoitti sosiaalipuolen rahoista:"meidänhän ne rahat on ja ne kuuluisi käyttää meihin ja lapsiimme"...Monella ehkä pyörii päässä ajatus, että ne pitäisi ihan kahisevana saada ja jos ei, niin se tarkoittaa sitä, että sossut ne kahmii.Se rahako teidän tilanteenne muuttaisi? Kertoopi jotain ajatusmaailmasta ja suhteesta lapseen.
ja voi voi, luuletteko ihan tosissaan että kansanedustajat ja ministerit puhuvat juuri HENKILÖKOHTAISESTI TEISTÄ, ovat jollaintavalla juuri teidän puolellanne?
Olen varmasti myös itsekeskeinen, kuten monet meistä mutta ihan aidosti olen myös huolissani niistä LAPSISTA, en aikuisista vaan LAP-SIS-TA
Puhuin koko ajan kuntien lastensuojelujen määrärahoista. Kunnat saavat valtionavustuksia ja tekevät budjetteja tietyillä periaatteilla. Ne periaatteet ohjaavat käytännön työtä. En tarkoittanut sijaisvanhemmille maksettavia korvauksia missään vaiheessa.
"Tämmöiset ei-biologisen lapsen ottavat vanhemmat on nähty todellisena hyväntekijöinä, vaikka taustalla oli halu saada lapsenhoidosta korvasta..."
Suora lainaus kirjoituksestasi.
Oletin, että viimeinen sana olisi pitänyt olla "korvausta", mutta niin on ihminen erehtyväinen.
Voin lohduttaa sinua, että meillä ainakin sijaislapsella on kaikki osat tallella, korvista alkaen.
omasta yksiköstään;
perheestään.
Eihän lapsi voi eikä saa olla mikään
"irrallinen" viranomaisten virkatyön kohde;
edes sosiaaliviranomaisten lastensuojelutyössä,
Todella outo ja absurdi ajatus.
Itse vaikutat muuten sivistymättömältä ja kouluja käymättömältä,
ammattisi?
Kuntatyöläinen vaikuttaa koulutetulta
ja omalla alallaan olevalta
inhimillisesti ajattelevalta ihmiseltä,
toisin kuin sinä, valitettavasti.
Ajatuksesi ovat vanhanaikaisia,
jäänteitä ikivanhoilta menneiltä vuosilta.
Koskaan ei suomalainen
lakimääräinen lastensuojelukaan kehity
eikä muutu inhmillisemmäksi,
jos eivät
ajatukset, lait ja toimintamallit muutu.
ja isän lapsia.
Absurdi ajatus pitää lasta objektina irrallaan perheestään... outo näkökanta.
Tälläisella ajatusmallilla voisit varmaan "laittaa" omat lapsesi maailmalle
ihan mihin vaan ja kenen kanssa vaan,
"asumaan ja elämään".
vaan aidosti näy sinussa mitenkään. Niin kuin joku sinulle vastasikin jo, että käsitykset kasvatuksestakin menevät näköjään ilkeilyn puolelle.
Kyllä ne nyt meidän rahoja ovat sillä tavalla, että ne pitäisi saada sairaan lapsen hyväksi käytetyksi avoterveydenhuollon kehittämiseen. Mutta ethän sinä näistä ymmärrä
mieltä, mutta kirjoitanpa sinulle TÄMÄN KERRAN.
Onneksi fiksujakin sijareita on olemassa, mutta sinunlaisellesi on sama niin kuin heittäisi helmiä sijoille. Huoli lapsesta on suurempi minulla kuin tuon kaltaisella luonnehäiriöisellä ihmisellä. Minä pystyn päivittäin osoittamaan lapselle huolenpitoa ja välittämistä, mutta tuolla ihmissuhdeajattelulla varustettu kuin sinä, ei voi lapsen tarvitsemaa huolenpitoa ja rakkautta hänelle ikinä tarjota.
Olen myös lukenut vanhempain.com kirjoitukset ja sinä kääntelet nekin päälaelleen. Ota itse yhteyttä kansanedustajiin ja käy keskustelemassa, miten asiat ovat. Mutta eihän sinusta siihen ole. Sinä muhit vain omassa surkeudessasi katkeran ja vääristyneen maailmankuvasi keskellä. Sossujen pitäisi viranomaisten kanssa selvittää yhteystietosi ja huostaanottaa lapset sinulta, jos sinulla edes heitä on.
Kokeilepa pitää myrkyt sisälläsi tai etsiä niille uusi kohde, minuun sinunlaisellasi ei ole mitään vaikutusta, olet liian mitätön edes ihmiseksi arvioitavaksi.
käydään toisaalla kuin tässä ketjussa.
Ei kannata vastata tuollaisen ilmeisesti häiriintyneen ihmisen kirjoitteluun.
Meidän voimavarojamme tarvitaan jossakin
ihan muualla.
Niin että älä urputa kun et tiedä;)
en minä ole "sijari". "Luonnehäiriötä"(tarkoitat varmaan persoonallisuushäiriötä)ei ole todettu, mutta totuushan on, että suurin osa meistä saisi sen diagnoosin, jos oikein tarkkaan tutkittaisiin.
Lapsia on, mutta toistaiseksi ei ole ollut mitään syytä, miksi heidät pitäisi huostaanottaa, eihän Suomessa syyttä jouduta tuki- ja kontrollijärjestelmän piiriin.En minä tiedä, miksi minun pitäisi olla katkera?
Ja ihan vilpittömästi, älä kuvittele, että tarkoittaisin kirjoituksillani henkilökohtaisesti sinua, maailma ei ihan pyöri sinun ympärilläsi. Kyse on ihan yleisesti järjestelmästä ja näistä väitteistä joita täällä esitetään.
Ja sitten vielä - olen kysellyt, mikä tehoaisi ja olisi tarpeellista avohuollon tukea? Kukaan ei ole vastannut.
Ei ne rahat ihan oikeasti ole sinun rahojasi sen enempää kuin kenenkään muunkaan. Rahaa käytetään parhaan harkinnan ja lain mukaan sellaisiin toimintoihin, jotka tuottavat hyötyä yhteiskunnalle.
Ja tarkenna nyt ihmeessä, miten olen ilkeillyt kasvatuksesta?
rakentavaa keskustelua on sitten ilmeisesti se, että kauhistelee kuinka syyttömiltä vanhemmilta lapset otetaan huostaan ja mitään muuta tukea ei anneta ja kuinka kaikki sossut(muutama harva poikkeus on)kahmivatlastensuojeluperheiden rahat. Ja kuinka kohta kansanedustajatkin lähtevät taistoon kaikkien huostaanotettujen vanhempien puolesta ja järjestelmä romutetaan... mitä muuta?
"ei avohuollon tuki enää niitä perheitä auta, jotka ovat jo sen tavoittamattomissa" -kirjoitit - no eipä tietenkään, eikö tuo ole ihan itsestäänselvää.Väitteeni on, ettei raha sinällään tuo mitään helpotusta perheen tilanteeseen (tarkoitan ylimääräistä rahaa esim. lomamatkoihin , auton remonttiin jne)vaikkei tilanne mikään kriisiytynyt olisikaan. Pakko on myöskin todeta, että vanhemmille annettu tuki ei tosiaankaan aina "vuoda" lapsille vaan tukea pitäisi kehittää nimenomaan lapsille ; vertaisryhmiä jne.
Perhetyötä pitäisi kehittää, olen samaa mieltä. Ei siis todellakaan "tiskausavuksi" vaan entistä enemmän vanhemmuutta aktivoivampaan suuntaan - kasvatuskeskusteluja, vanhemmuuden arviointia jne.Tämä ei kuitenkaan valitettavasti monelle kelpaa.
Voi voi, lopuksi vielä kommentti tuohon "aivojen puutteeseen". Kun puhut itsekeskeisyydestä, niin eikö mieleesi juolahda, että on suunnattoman itsekeskeistä vertailla tuntemattoman ihmisen kanssa älykkyystasoaan.
Olen varmasti ihan keskiverto ihminen, kuten oletettavasti sinäkin. Eikö ole aika turhaa mennä henkilökohtaisuuksiin?
Näköjään oli paljon kirjoitusvirheitä. Eipä tähän pikkuruutuun kirjoittaminen olekaan lausuntojen laatimista.
Lainaamassasi kohdassa viittasin maamme historiaan. Ennen vanhaan "sijaislapset" eli esim. huutolaislapset olivat maataloissa tärkeää työvoimaa. Joissain vaiheissa ja joillekin perheille sijaislasten ottaminen on myös ollut taloudellinen ratkaisu, vaikka en väitäkään sijaisperheille maksettavia korvauksia suureksi. Tiedän tälläkin hetkellä sijaisperheitä, jossa kotiäidillä on ollut halua ja jaksamista ottaa hoitoonsa muutamia sijaislapsia omien lisäksi. Kyllä siitä tulee pientä lisätuloa alueilla, joissa ei työtä ole tarjolla. Nämä perheet ovat usein valmiita vastaanottamaan erityislapsia, joista maksettavat korvaukset ovat luonnollisesti vähän korkeampia ja näiden lasten hoitaminen on samoin vaativampaa.
Hienoa, että teille sijoitetulla lapsella on kaikki hyvin.
onko se nyt niin, että "kuntatyöläinen" kirjoittaa välillä asiallisesti, välillä solvausviestejä?
Kun puhuit aiemmin sijaisperheistä, jotka jonossa ovat haluamassa pikkulapsia adoptioon ja toisaalta isompien lasten sijaisperhepulasta niin eikö se ole itsestäänselvää, etteivät perheet sentään hirveään liriin halua itseään asettaa, murrosikäisen kanssa on muutenkin rankkaa, saati sitten sijoitetun. siksi meillä on hyviä ammatillisia perhekoteja, eikö niin. edelleen ihmettelen tietolähteitäsi tässä adoptioasiassa, onko sinulla joku tilasto sijoitettujen ja myöhemmin adoptoitujen lasten lukumäärästä?
Ei, niin arvelinkin...
On perheitä, joissa ei tarvita kasvatuskeskusteluja vaan tiskausapua. Minulle tungettiin kotiini Alvari-perhetyöntekijä (lastenhoitaja joka lähtenyt pois edellisestä työpaikastaan päiväkodista burn outin takia) ja persiilleen meni ihan tuon akan takia kaikki. Keittelin hänelle kahvia, että kieli ei hänellä kurkkuun juuttunut puhuessaan jonnin joutavia. Kun viimein nosti takapuolensa tuolista ja lähti tiskasin yömyöhällä ja opiskeluja tein aamuyölle, kahteen, kolmeen, neljään, viiteen, hiukan unta, ylös, lapset ylös, aamupala, hoitoon, itse tien päälle, tunnin ajomatka ja kouluun ja kokeeseen ja kiitettäviä arviota tuli. Takaisin kotiin seitsemältätoista, lapset hoidosta, koululaiset olivat jo kotona, samalla Alvari lässähti keittiön pöydän ääreen istumaan, kahvi hänelle ja siinä samalla laitoin ruokaa lapsille ja kuuntelin Alvarin kuulumiset. Kun lähti lasten kuulumiset, läksyt, nukkumaan, tiskit...Jäi unet vähiin. Mikäpä Alvarin oli, terapoi itseään minulle ja meni kotiinsa nukkumaan kun minä jatkoin päivää yöllä.
Nykypäivänä akat yrittää työllistää itseään mitä helpoimmilla saatavilla olevilla konsteilla ja käyttävät lapsiperheitä häikäilemättä hyväkseen. Tiskaus ja lomarahat perheelle ei ainakaan uuvuta perheitä lisää.
Tuollaista se oli meilläkin. Kävi kodinhoitajia, vanhemmat tekivät jotakin koko ajan, nuoremmat istuivat, joivat kahvia, söivät ja juttelivat sitäsuntätä,
sitten perhetyöntekijät kävi, juttelivat paskaa , utelivat, en kyllä käsitä mitä apua niistä oli lapsille, jos minun mielipidettä kysyttäis, sanoisin, ei mitään.
meillä ei käyneet...lapsi husotaanotettiin, se on se ero: mikäli et osaa oikein mielistellä heitä lapset lähtee. ja nopeasti, ilman selityksiä kerta avohuollon toimet ei"sovi"...
eräs terkkarilääkäri käski nuoleskella kun asiat alkoi mutkistumaan, mutta kun en ole nuolijatyyppiä, en ole nuollut enkä nuole, mieluummin annan lyijyn ratkaista ongelmat.
Sitähän se on, jos et tee niinkuin käsketään, et ole yhteistyökykyinen/haluinen ja esim lapset lähtee.
Vaikken ole nuoleskellut, lapset on vielä kotona.
oikeasti NOIN tyhmä voi olla!!!!
Veroina kerätyistä rahoista voi meistä jokainen sanoa, että ne ovat meidän rahojamme ja meillä on oikeus vaatia, että jos ne eduskunnassa on budjetoitu esim. lasten psykiatrisen hoidon kehittämiseen, että ne todella käytetään siihen.
vertaa politiikka, että olisit kuullut miten paljon tuosta valtion kassasta tulevien rahojen käytöstä kunnissa on keskusteltu? Jo ainakin parina vuonna budjettineuvottelujen yhteydessä on kiistelty rahojen tarkasta kohdentamisesta kuntatalouden sisällä. Nyt tähän tarkkaan kohdentamiseen ei olla päästy, ja siksi tapahtuu sellaista, että tiettyyn asiaan myönnetyt varat käytetäänkin toiseen kohteeseen.
Tässä syy siihen, että sairaiden lasten kuntoutusta ei ole tarjolla riittävästi, eikä pienten lasten psykiatrisia hoitojonoja ole saatu lyhenemään hoitotakuusta huolimatta. Ja on todella käsittämätöntä, että siihen tarjotaan ratkaisuksi huostaanottoa.
jollakin tasolla henkilökohtaisuuksiin.
No ei kai rahaa kukaan ole tarkoittanut sellaiselle perheelle tarjotakaan, jossa sitä ei lasten hyödyksi tavalla tai toisella käytetä! Jankkaamisesi on uskomatonta!
Ja eikö muka kukaan ole tarjonnut ehdotusta avohuollontuesta? Perhekuntoutus nimenomaan katsotaan avohuollon tueksi, se on huostaanottoa ehkäisevää koko perheen neuvoa, tukea, terapiaa, sairauden kuntoutusta, vanhemmuuden arviointia. Joko noita kaikkia tai jotain noista perheen yksilölliset tarpeet huomioon ottaen.
Jos nykyisissä muutamassa harvassa kuntoutuskeskuksessa on saatu niin hyviä kokemuksia, että siellä vietetyn 8-12 viikon jakson jälkeen n. 90 % sinne tulevien perheiden huostaanotto uhkasta saadaan peruttua ja perheen elämä lähtee pysyvästi oikeille raiteilleen, niin eikö tämä jos mikä ole kannatettavaa avohuollon tukea? Eikös tässä nimenomaan olla etsimässä huostaanottoja EHKÄISEVIÄ keinoja perheen auttamiseksi.
Ja rahasta vielä kun siitä niin kovasti kateellinen tunnut olevan, että et sallisi sitä edes lasten hyödyksi käytettävän. Kyllä veroina kerätyt rahat ovat MEIDÄN kaikkien rahoja, kansalaisten hyödyksi tarkoitettuja, myös sairaiden lasten. Jos jollakin äidillä on sairas lapsi, hänellä on oikeus vaatia, että hänellekin kuuluvat rahat käytetään yhteiskunnassa hänen lapsensa hyväksi. Eikä niin kuin nyt, että esim. lasten psykiatrisen hoidon kehittämiseen tarkoitetut varat katsotaan kunnan sisällä tarpeelliseksi sijoittaa johonkin muuhun muka tärkeämpään kohteeseen.
Etkö seuraa päivän politiikkaa? Etkö kuuntele uutisia tai lue sanomalehtiä? Sinä et tiedä etkä ymmärrä asioista riittävästi ja tietämättömyytesi valossa irvistelet toista itsekkääksi.
Monilla sairailla lapsilla on liittoja, jotka järjestävät jäsenilleen kesäisin erilaisia koko perheen tuettuja lomia, joiden yhteydessä lasten erityistarpeet otetaan huomioon. Jos perheellä ei ole varaa tuollaiseen lasta kuntouttavaan lomaan, lastensuojelun määrärahoista maksettaisiin mielellään tuollaisen loman omavastuuosuus. Mutta esim. Helsingin, lastensuojelussa ei ollut rahaa huhtikuun jälkeen koko loppuvuonna tuollaiseen tukeen, eikä mihinkään muuhunkaan.
Jos pienituloisella yksinhuoltajaäidillä ei ole sairaan lapsensa kanssa varaa muuhun lomaan, lapsi ei saa muuta hoitoa ja kuntoutusta, niin tätäkö sinä et heille soisi? Kuule nielaise kateutesi, eivät he sitä saaneet, koska lastensuojelun määrärahat oli käytetty muihin tärkeämpiin kohteisiin.
Ja tämähän tilanteen hulluus onkin tämän päivän lastensuojelussa, että minkäänlaiseen avohuollon tukeen ei muka ole varaa, mutta huostaanottoon on kun lapsen oireet pahenevat, vaikka huostaanotto on se kaikkein kallein vaihtoehto. Kaikkien kansalaisten pitäisi tästä tilanteesta nostaa niin iso äläkkä, että asioihin saataisiin muutosta.
Jos todella haluat vaikuttaa lapsen edun toteutumiseen ja huostaanottojen vähentämiseen, niin kannattaisi tehdä jotain muuta kuin haukkua avohuollon tuen kannattajia itsekkäiksi. Ja jos et usko sitä, että oma lapseni on turhaan huostaanotettu, tule kirjoittamaan sellaiselle foorumille, jossa voimme vaihtaa yhteystietoja niin pääset mukaan tapaamaan lastensuojelun työntekijöitä ja saat omin korvin kuulla heidän kertovan, että perheessämme ei huostaanottoperusteita ole, vaan lapsi sijoitettiin hoidon saamiseksi lastensuojelulain alaiseen laitokseen, koska avopuolelta ei paikkaa riittävän nopeasti pystytty järjestämään.
Jos todella rehellisesti haluat olla lasten asialla, ala työskentelemään asioiden parantamiseksi ja lopeta turha tappeleminen tosiasioita vastaan, siitä ei hyödy kukaan.
tekivät kaikki talon asukkaat töitä. Siinä ei eritelty, että kuka on biologinen ja kuka ei.
Olihan hyvä, että löytyi ihmisiä, jotka halusivat antaa kodin lapsille joilla sitä ei ollut.
Silloin ei monellakaan ollut mahdollisuuksia ottaa "hotellivieraita" passattaviksi.
Töitä riitti yllinkyllin kaikille.
että huostaanotto on "hallinnollinen toimenpide" jolla saadaan vallankäyttö heille, mutta ikävää on tosiaan että se on sekä hankalan byrokraattista että asiakkaita leimaava ja häpäisevä toimenpide...UPP on menetelmä jota sosiaalitoimi käyttää(uhkailu pelottelu pakotus)kuvittelevat varmaan että olemme jotain kurittomia kakaroita joita pitää piiskata...voimatoimet ovat sosialismin spesialiteetti...olleet aina.
porukkaa sossussa
uskovat omiin
puheisiinsa ja
kirjoituksiinsa
Eiköhän se meno
muutu
toisenlaiseksi
jonakin päivänä
sossussakin.
Niinpä niin- tässä nyt kaikki jankkaavat.
En minä mene henkilökohtaisuuksiin, kun puhun ihan yleisesti. Miten minä sinusta ja lapsestasi voisin mitään henkilökohtaista lausua, kun en tunne teitä, kommentoin vain kirjoituksia.Minua ei ihan tosissaan kiinnostakaan sinun tapauksesi niin paljon, että lähtisin sitä jollain tavalla selvittämään, eikä se olisi edes mahdollista.Lisäksi asia ei millään tavalla kuulu minulle vaan on ihan oman perheesi ja sosiaalitoimen välinen asia.
Oletko sinä muuten tuo "kuntatyöntekijä" ;)?
Kai se on niin, että täällä voivat asiallisesti keskustella vain ne, joilla on samanlaisia mielipiteitä.Kiihkeä ja eripurainenkin keskustelu voi olla asiallista, mutta täällä kommentit ovat usin aika asiattomia jos joku esittää poikkipuolisen ajatuksen.
Todella upeaa, jos muutamassa kuukaudessa saadaan kuntoutuskeskukuksessa huostaanoton uhka puretuksi 90% perheistä, kuulostaa suoraansanoen uskomattomalta. ;)
Olen ollut todella vaikeaselkoinen ja kirjoittanut taitamattomasti, jos joku ajattelee, etten haluaisi lastensuojeluun suunnattuja rahoja käytettävän NIMENOMAAN tukea tarvitsevien lasten hyväksi.En kai minä nyt sellaisista rahoista voi kateellinen olla, vaan tarkoitan, että kenenkään on turha luulla, että ne ovat juuri MINUN rahojani, nehän käytetään todellakin parhaan taidon mukkaan sellaisiin lapsiin/perheisiin/tapauksiin jotka juuri sillä hetkellä tukea tarvitsevat. Oma lapsi kenties jää ilman hoitoa/tukea tms. koska juuri sillä hetkellä on tarvitsevampia. Kurjaa, mutta näin se toimii.
Jos perhetilanne on sellainen, että koko perheen tukemisesta on hyötyä, niin tottakai kaikkein hienoin ratkaisu on, että lapset ja vanhemmat pysyvät yhdessä.Onko joku niin lapsellinen, että kuvittelee, että lasten huostaanotto on kivaa ja siitä tulee jollekkin(esim. sossulle) hyvä mieli.
Sellaisia kommentteja olen usein nähnyt, vaikka surullista ja ikäväähän sellainen toiminta on.
Jätän nyt tälle palstalle kirjoittelun, lueskelen vaan jatkossa yleisestä mielenkiinnosta asiaa kohtaan.
Ihan vinkkinä sanoisin, että jos haluatte ajaa omaa asiaanne, niin tällainen hyökkäily ja toisenlaisten mielipiteiden vaientaminen ei ainakaan asiaa edistä, tulee vain sellainen kuva, että "hohhoijaa, eivät nuo biot ehkä ihan täyspäisiä ole"
mielipiteitä puolin ja toisin.
Pääasia, että molempien päämäärä on sama: LAPSEN ETU, sitä tässä vanhemmat joutuvat ajamaan, koska viranomaiset eivät sitä tee.
Kirjoittele vain jatkossakin, ei minulla ainakaan ole ollut tarkoituksena vaientaa ketään. Poikkeavista mielipiteistä löytyy monesti hyviä siemeniä uusiin ideoihin. Kaikkien kukkien kukkiminen on sallittua ja toivottavaa minun puolestani.
Kaikkea hyvää sinulle jatkossa!
alempiarvoiselle,
kuinka tämän tulisi olla ja elää
lastensa
ukkonsa/akkansa
rahojensa
terveytensä
......
kanssa.
Entä Sitten,
kun sosiaalitoimen perhetyöntekijä palaa työpaikalleen.
Hänraportoi näkemänsä ja kuulemansa "vastuulliselle" sosiaalityöntekijälle.
Sossu kirjaaa kuulemansa asiakaskertomukseen, siellä ne sitten ovat vuosikymmeniä.
Kukaan ei pysty tarkastamaan asiakaskertomusten oikeellisuutta.
Niiden perusteellä voin perheneuvolan psykologi antaa lausuntaonsa , näkemättä asiakasta. Koko parperikasa voi olle pelkkää perhetyöntekijän mielikuvitusta.
Kerätty pelkästään negatiivinen tieto, joka ei ole oikeasti totta.
Kaikkea tätä materiaalia sossu voi käyttää sinua ja lapsiasi vastaan vielä useiden vuosien kuluttua. Ja sopivan tilaisuuden tullen hän ei emmi sitä tehdä.
Mielestäni en ole kirjoittanut yhtään solvausviestiä. Myönnän kirjoittaneeni kriittisiä viestejä, mutta en edes viestejäni lukemalla ymmärrä, ketä ne olisivat solvanneet.
Sijais- ja adoptiovanhemmista vähän. En ymmärrä sitä, millä tavalla sijais- ja adoptiovanhemmiksi haluavat olisivat sosiaalityön asiakkaita. Näen heidät pikemminkin yhteistyön tekijöinä kuten myös monet vapaaehtoisjärjestöt ja esimerkiksi tukihenkilöt sekä tukiperheet.
Ymmärrän hyvin, etteivät sijais- tai adoptiovanhemmat halua asettaa itseään liriin ottamalla perheeseensä vaikeahoitoisen lapsen. Sen takia nykyinen tilanne onkin sietämätön. Historiallisesti adoptio- ja sijaisvanhemmat on nähty paitsi "hyväntekijöinä" myös sosiaalityön asiakkaina. Heille halutaan antaa se heidän kovasti odottamansa lapsi. Heille yritetään löytää riittävän pieni, terve ja helppohoitoinen lapsi, kuten he yleensä toivovat. En näe tässä sinänsä mitään vikaa, koska tämmöisiäkin lapsia on jatkuvasti perhettä vailla ja heille sijais- tai adoptioperhe voi olla erittäin onnistunut ratkaisu. Satojen lasta odottavien perheiden tilanne kuitenkin rasittaa sosiaalityöntekijöitä, koska heidätkin nähdään asiakkaina ja heitä yritetään palvella. Väitän tämän joskus johtavan aiheettomiin tai liian kevyin perustein tehtyihin huostaanottoihin.
Esimerkiksi kotimaisessa vauva-adoptiossa on parin vuosikymmenen ajan sovellettu ns. yhden lapsen politiikkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että koska kotimaisia lapsia tulee aodptoitavaksi vain vähän, niin lapsia sijoitetaan vain yksi per pariskunta. Kotimaiset adoptiolapset kasvavat siis erittäin usein ainoina lapsina ellei perhe esimerkiksi adoptoi ulkomailta tai ota sijaislasta. Tätä ei voida pitää lapsen etuna, sillä monet toivoisivat sisaruksia ja tutkimustenkin (ulkomaisia) mukaan erityisesti sijoitetuille ja adoptoiduille lapsille on hyötyä saman taustan omaavista sisaruksista.
Minusta on täysin hyväksyttävää, että Suomessa on sijais- tai adoptiovanhemmiksi jonottavia pariskuntia. Heidän pitää kuitenkin ymmärtää, ettei pitkäkään odotus välttämättä tuo tulosta. Esimerkiksi kansainvälinen adoptio on tällä hetkellä varmemmin tulosta tuottava lapsenhankintatapa. Monet huostaanotettavista lapsista täytyy vaikeahoitoisuutensa takia sijoittaa laitoksiin tai perhekoteihin. Nykyään myös monet lapset ja/tai heidän vanhempansa vaativat sijoitusta tämmöiseen hoitopaikkaan sijaisperheen sijasta. Monille huostaanotettaville lapsille ei myöskään löydy sopivaa perhettä iän, etnisen taustan, uskonnon, kielen tai terveydentilan takia.
Sosiaalityön "reservissä" on siis koko ajan satoja lasta odottavia perheitä sekä satoja uutta kotia tarvitsevia lapsia ja nuoria. Nämä eivät kohtaa toisiansa, mikä aiheuttaa stressiä työntekijöille sekä tietenkin myös lasta odottaville perheille. Sosiaalityö ei ole lapsettomuushoitoa ja tämän takia sijais- ja adoptiovanhempien koulutus tulisi uudistaa ja heille tulisi selvästi selittää nykyinen tilanne. Jostain syystä lastensuojelun työntekijöillä ei tunnu olevan rohkeutta puuttua tähän asiaan ja tehdä muutoksia. Suurin osa lasta odottavista perheistä olisi varmasti hyvä perhe lapselle, mutta sosiaalityöntekijät eivät ole taikureita ja joulupukkeja. Tämä tulisi sekä sosiaalityöntekijöiden sekä lasta odottavien pariskuntien ymmärtää ja hyväksyä.
Sijoitettuja lapsia, jotka myöhemmin adoptoidaan sijaisperheisiin on vähän. Tämä luku on vuosittain varmaan 0-15, mutta se ei sisällä aikuisadotioita. Esimerkiksi vuonna 2004 suoritettiin Suomessa tasan 500 adoptiota. Näistä 310 oli ulkomaisia adoptiota ja 190 kotimaisia adoptioita. Adoptoiduista 90 oli yli 18-vuotiaita eli aikuisadoptiota. Aikuisadoptioista todennäköisesti kaikki (tai lähes kaikki) ovat olleet suomalaisia. Adoptioista 145 oli yhden vanhemman adoptioita. Yksinäinen aikuinen voi adoptoida lapsen ulkomailta, mutta valtaosa noista yhden vanhemman adoptioista on kotimaisia perheen sisäisiä adoptioita, joissa yksinhuoltajan uusi puoliso adoptoi puolisonsa jo olemassa olevat lapset tai lapsen. Kotimaisista 190 adoptiosta siis valta osa on ollut aikuisadoptioita tai perheen sisäisiä adoptioita.Tuona vuonna 2004 Pelastakaa Lapset ry. sijoitti kotimaiseen adoptioon 37 lasta. Näistä valtaosa oli vauvoja, mutta mukana on saattanut olla jokunen sijaisperheeseen jo aikaisemmin sijoitettu lapsi. Pelastakaa Lapset ry. hoitaa yli 2/3 kotimaan adoptioista. Sijaisperheissä asuneita lapsia adoptoidaan jonkun verran aikuisina eli vähintään 18 vuotiaana, milloin lapsi itse voi antaa suostumuksensa adoptioon.
Sijaisperheisiin sijoitettuja lapsia ei siis adoptoida kovinkaan paljon. Jatkuvasti näitä kuitenkin vähän tapahtuu, mutta enemmän aikuisadoptioina kuin alaikäisen lapsen adoptioina.
Lähteinä viimeisessä aiheessa mm. Tilastokeskuksen adoptiotilastot sekä Pelastakaa Lapset ry:n toimintakertomus vuodelta 2004.
että sosiaalitoimen lastensuojeluviranomaiset järjestävät myös (mahdollisesti)
adoptioon tulevien lasten
ja heidän tulevien adoptiovanhempiensa
"kohtaamisia".
Onko osalla näistä adoptiovanhemmista
myös toiveena mahdollisesti
pieni sijaisvauva tai aivan pieni sijaislapsi
sijoitettuna heidän hoitoonsa ja huoltoonsa.
Sama lastensuojeluviranomainenko
ottaa "toisella kädellä"
lapsia omista biologisista perheistään huostaan ja
laittaa "toisella kädellä"
huostaanotettuja lapsia adoptiota
haluaviin perheisiin?
Eturistiriitako lastensuojelun sosiaalivirkailijoilla?
Suomessa kaikkien kuntien sosiaalivirasto hoitaa lastensuojelua. Sijaishoito ja adoptio ovat molemmat lastensuojelun toimintatapoja. Kuntien on järjestettävä lastensuojelu jollain tavalla. Käsittääkseni kaikki Suomen kunnat tekevät tällä hetkellä huostaanottoja, jos niitä tarvitaan. Kuntien välillä on kuitenkin todella suuria eroja huostaanotttojen määrässä.
Jos pariskunta tai yksinäinen nainen (nykyään myös yksinäinen mies joissain tapauksissa) haluaa ryhtyä sijais- tai adoptiovanhemmaksi hänen täytyy saada siihen koulutus tai neuvontaa ja hänet täytyy todeta kelvolliseksi tehtävään. Monet kunnat hoitavat tämän neuvonnan itse ja osa ostaa palvelun Pelastakaa Lapset ry:ltä tai sijaisvanhempien PRIDE-koulutuksen Pesäpuu ry:ltä. Sen jälkeen, kun pariskunta/yksinhakija on totettu sopivaksi, hän jää ns. rekisteriin odottamaan perheen lisäystä. Ulkomailta adoptoivat tietenkin lähettävät tässä vaiheessa papereita ulkomaille. Joskus myös sijoitetaan lapsia ennen koulutusta, kun lapsi halutaan sijoittaa perheeseen nopeasti. Tämmöinen tilanne voi tapahtua esim. sukulaissijoituksessa tai -adoptiossa, jolloin vain tarkastetaan rikosrekisteri jne. Koulutus annetaan heille myöhemmin.
Jos kunnassa otetaan lapsi huostaan tai adoptoitavaksi, kunta valitsee "rekisteristään" lapselle sopivan perheen. Monesti kunnat tekevät tässä myös yhteistyötä tai esimerkiksi PeLa etsii lapselle kodin. Tätä tehdään mm. siksi, ettei lapsi jää asumaan ihan samoille nurkille kuin biologiset vanhemmat. Tällä on myös historiallinen perinne, sillä aina 80-luvulle asti sijais- ja adoptiovanhemmista on ollut pulaa. Silloin lapselle on täytynyt etsiä vanhempia kauempaa.
Kotimaisia lapsia ei tule adoptoitavaksi kuin muutama kymmen vuosittain. Se takia on parikymmentä vuotta noudatettu ihmeellistä käytäntöä, ettei adoptiolapsia anneta kuin yksi per odottava pariskunta. Kotimaiseen adoptiojonoon ei myöskään päästetä kuin 25-40-vuotiaita biologisesta lapsettomuudesta kärsiviä aviopareja. Esimerkiksi perheet, joissa on ennestään lapsia eivät voi adoptoida kotimaasta, mutta he voivat adoptoida ulkomailta. Eikö ole merkillistä? Kotimaista adoptiolasta odottavia on paljon enemmän kuin lapsia tulee adoptioon. Tämä tarkoittaa sitä, että osa heistä jää ilman kotimaista adoptiolasta. He saattavat siirtyä ulkomaiseen adoptioon, sijaisperheeksi tai jäädä lapsettomiksi.
Kotimaiset adoptiolapset sijoitetaan perheisiin yleensä 2kk:n iässä, sillä Suomen laki ei anna biologisten vanhempien allekirjoittaa adoptiopapereita ennen tätä määräaikaa. Kotimaista adoptiolasta odottavat toivovatkin pääsääntöisesti juuri tämmöistä pientä tervettä vauvaa. Mahdollisimman pieni ja terve lapsi on myös useimpien sijaisvanhemmiksi haluavien toiveena etenkin silloin, kun perheessä on biologinen lapsettomuus. Etenkin biolapsettomat sijaisvanhemmat haluaisivat lähes poikkeuksetta adoptoida sijoitetut lapset omikseen. Perheet, joissa on biologisia lapsia, ovat usein valmiita ottamaan isompia ja jollain tavalla sairaita sijoitettavia lapsia.
Eli aivan saman sosiaalityöntekijät ottavat lapsia huostaan ja työskentelevät biovanhempien kanssa kuin myös kouluttavat sijais- tai adoptiovanhemmiksi haluavia ja sijoittavat lapsia adoptioon ja sijaishoitoon. Adoptio on sosiaalityöntekijöille näistä kahdesta helpompi. Siinä heidän työnsä loppuu adoption astuessa voimaan ja adoptiovanhemmista tulee lapsen elatusvelvollisia. Sijaishoidossa olevat lapset työllistävät sosiaalityöntekijöitä koko sijoituksen ajan, sillä heidän tulee tehdä huoltosuunnitelmia, valvoa korvauksien maksua, olla bio- ja sijaisvanhempien yhdyshenkilönä, järjestää lisäkoulutusta sijaisvanhemmille jne. Adoptioon kuuluu käräjäoikeuden päätöksen jälkeen lähinnä ns. jälkihoito eli mahdollisten kuulumisten välittäminen adoptio- ja bioperheen välillä sekä mahdollisen yhteydenoton järjestäminen lapsen aikuistuttua, jos osapuolet niin haluavat.
Eturistiriita kuvaa nykyistä tilannetta varsin hyvin.
Lapsia otetaan huostaan koska, jolle kulle se on edullista.
Ihmiset ei vain ymmärrä. Sossun "HUOLI" lapsesta tarkoitaa tarkoitaa , että kohta lapsella tehdään rahaa.
Kuntien ei tarvitse sitä maksaa, koska valtio tukee erityisesti tätä toimintaa.
Ei perheiden avohuolto ole niin kannattavaan, koska raha e iole niin löysässä valtion kirstussa tähän toimintaan.
Jos lastenhuostaanotto olisi kaikille tuossa pelissä mukana oleville vain tappiota tuottavaan, lastenhuostaanotot loppuisivat.
Siis, perhekodit, sijaisperheet ja sossut.
Jos he tekisivät työtänsä pelkästään lähimmäisenrakkaudesta ja laupeudentunnostä lähimmäistä kohtaan työtänsä, arvomaailma olisi toinen. Huostaanotettu lapsi ei toisi rahaa vain vie ne.
"Jos he tekisivät työtänsä pelkästään lähimmäisenrakkaudesta ja laupeudentunnostä lähimmäistä kohtaan työtänsä, arvomaailma olisi toinen. Huostaanotettu lapsi ei toisi rahaa vain vie ne."
Milläs nämä sijaisperheet ja lastenkodit sitten eläisivät?
Jokainen voi miettiä ihan omalle kohdalleen, että jos olis pieni lapsi, jonka vanhemmat ei ole iltaisin kotona, ei vaihda vaippoja, ei anna ruokaa, yöllä herätessä talo on tyhjä tai olohuoneessa tapellaan, talvella tungetaan ulos risoissa vaatteissa ja telkkarista tulee aamupalaksi pornoa, että onko sitten hyvä olla kotona vai jossain muualla?
sittenpä nähdään kuin rakkaus kestää
sijoitusta vastaan on tapellut? Tyhmyyden huippu, että edes viitsit kirjoittaa tuollaista.
nii-in,mutta sitä määkin olen ihmetellyt.olisko täälllä jotakin joka tietäis tän logiigan!!!!!!?????