Inspiroivia elämäkertoja?

Tietennii Kalle Päätalon Iijoki-sarja. Siihen verraten oman elämän pikku hankaluudet on leikintekoa.

Erno Paasilinna kirjoitti Arndt Pekurisen elämästä ja teloituksesta hienon kirjan Rohkeus. Se kannattaa lukea, jos pystyy; muistuupa mieleen että Suomen historia sivistysvaltiona on lyhyempi kuin haluaisimme muistaa. Niin vain vielä jatkosodan aikan teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä mies jonka ainoa "vika" oli se että hän ei halunnut tappaa ketään.

Luin vuosia sitten M.K Gandhin elämänkerran. Se on tässä vieressä ja hymyilyttää: 20 rupiaa hinta ja kustantajaa en rupea kirjoittamaankaan, kun on Ahmed-alkuinen pitkä intialainen ritirämpsy, mutta englanninnos on hauskasti Trust-sukunimisen henkilön :). Keltaista, ohutta, huokoista paperia.Ensimmäinen ilmestymisvuosi 1927, First Edition 6000 Copies, This Reprint 25 000 Copies (vuonna 1999) ja Total 779 000. Onkohan jo miljoona ylitetty? VOiko tätä pitää jo klassikkona? Filosofisena kalssikkona? Minusta olen nähnyt muutama vuosi sitten suomennoksenakin, tämä varmaan selviää jostain hakupalvelimesta nopeasti.

Ne asiat, joista pitää ja aihealueisiin liittyvien ihmisten elämänkertojakin sitten ainakin itse pitää mielenkiintoisina. Olen aina ihaillut suomalaisten kultakauden taiteilijoiden todellista kosmopoliittiutta (noinko se taipuu... :)) Kulkeminen on ollut paljon vaivalloisempaa kuin nykyisin ja niin ovat suvereenisti kulkeneet Venäjät, Saksat, Ranskat ja Italiat tosta noin vain. Ei mitään valmismatkakäpäsyjä ja maailmanvalloitusmeininkiä vaan todellisia kosmopoliitteja kielen hallintaa myöden.

Kolille on nykyisin asfalttitiet ja hissi. Olen aina ihmetellyt mielessäni, että mitenkä ihmeessä umpierämaahan ovat haalanneet kaikki sutinsa, pensselinsä, kankaansa, värinsä, tuubinsa, palettinsa, telineensä, tärpättinsä. Sääskiä kesäiltana mustanaan ilman offia. Ei Kolillekaan minkään aasien tai sherpojen kanssa kuitenkaan kiivetty.

Väisälänmäen huipulla taisi kuitenkin olla maalaistaloja, mutta Tuusulanjärvi erämaata. Siellä suksilla päiväkausia umpihangessa leivän eteen. Väliin Pariisissa solmio kaulassa. Ihme heeboja.

Insipiroiva kirja siis Sievänen-Allenin (muistaakseni) Tyttö Venheessä. Kertoo Elsa Enäjärvi-Haaviosta. Luin kirjan yhdeltä istumalta. Merkillisen sisukas nainen.

Jackie Onassiksen elämänkerta oli loistava -n samoin JFK:n. Suosittelen!
Yksi henkilökohtainen suosikkini on myös Henry Fordin elämänkerta. Loistava :).

Suurten säveltäjien elämänkerrat ovat myös upeita, WA Mozartin, Jean Sibeliuksen ym...

Alfred Einsteinin elämäkerta oli hyvin mielenkiintoista luettavaa, pääsi vähän paremmin perille kyseisen henkilön elämästä...
Toinen mielenkiintoinen oli Minä, Claudius, jonka väitetään olevan Antiikin Rooman keisari Claudiuksen omaelämäkerta, ja kertoo siis antiikin hovin kulisseissa tapahtuneista juonitteluista ajalta ennen Claudiuksen kruunausta. Vaikka ei elämäkerta virallisesti olisikaan (kukapa sitä enää tarkistamaan pääsee..), antaa silti mielenkiintoisen kuvan antiikin Rooman ylimystön elämästä ja kiihkeästä kamppailusta vallasta. Suosittelen lämpimästi.

Tämä on hyvä, tässä on uskallusta. https://matkan-varrelta.weebly.com/