hei, mietin tässä 54 v sinkkuna, että olenko onnellinen. Toisaalta voisin pitää itseäni suht onnellisena ja onnekkaana; olen saanut opiskella, minulla on työpaikka ja sen myötä turvattu (?) toimeentulo, asunto ok ja olen saanut olla aika terve. Kuitenkin toisaalta pidän itseäni epäonnisena....unelmoin vielä jostakin tulevasta, jostakin ihmeellisestä, jalat alta vievästä, suuresta rakkaudesta, onnesta (jota ei varmaan kohdalleni tule). Tämä on aika turhauttavaa, kun vuodet kuluu ja mitään ei tapahdu ;)).
oletko onnellinen
elämän onni?
16788
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olisivatko markkinatalouden ihanteet syynä sinunkin odotteluusi? Ihastukset voivat mielestäni viedä helpostikin jalat alta, mutta useimmiten pitkäaikaiset hyvät parisuhteet taitavat käynnistyä rauhallisesti tutustumalla ja ehkä ystävyyden pohjalta. Niin ainakin omalla kohdallani on tapahtunut ja sitten olenkin voinut rakastua useampia kertoja samaan tuttuun turvalliseen kumppaniin uudenlaisissa tilanteissa tai lomaympäristössä. Ensisilmäyksellä tapahtuneet ihastukset ovat yleensä melko pian osoittautuneet kaikkea muuta kuin sopiviksi kumppaneiksi.
Olen saarnaustuulella ja tekisi mieleni jatkaa tästäkin aiheesta. Koska pitää lähteä nukkumaan, lainaan pätkän yhdestä vanhasta tekstistäni. Olisikohan siinä jotain ajattelun virikettä?
Jäävätkö vain sisäisesti kauniit vaille ansaitsemaansa huomiota?
"Tuntuu, että jokainen sinkku etsii itselleen itseään tasokkaampaa kumppania. Media tyrkyttää kaikista tuuteista käsitystä, että kaikkien on, ainakin asiantuntijoiden avustuksella, mahdollista muuttua kauniiksi ja itseään kymmenen vuotta nuoremman näköiseksi. Ulkoisia avuja pitää sukupuolesta riippumatta muovata entistä markkinakelpoisemmiksi. Miksi? Siksi, ettei muuten kelpaa.
Elämme markkinatalouden aikakautta ja vain ulkoinen on tärkeätä, aikuisilla miehillä lisäksi asema ja varallisuus. Ihmiset katsastelevat ja koeajavat uutta kumppania. Yhden illan aikana etsitään sen illan paras ehdokas, tutustutaan jossain, testataan seuraavaan aamuun asti. Toinen saattaa antaa katteettomia lupauksia ja molemmat jatkavat matkaansa. Seuraavana iltana tai viimeistään muutaman päivän kuluttua jatketaan samalla tavoin. Ihmiset ovat yksinäisiä, joku myöntää asian, useimmat eivät edes itselleen. Jos myöntävät, perusteluksi sanotaan, ettei ole löytynyt sitä oikeata kumppania."
Pidän itseäni onnellisena. Onni löytyy pienistä asioista ja omasta elämästä, kun osaa sillä silmällä katsoa.
Olen onnellinen siitä, että olen saanut elää täyttä elämää. Siihen kuuluu myös vastoinkäymisiä ja niistä selviytymistä. Siihen kuuluu paljon rakkautta: lapsiin, ystäviin, läheisiin, luontoon, eläimiin, elämään itseensä, ihmisiin ja omaan rakkaaseen kumppaniin – silloin kun sellainen on.
Siihen tarvitaan myös monenlaisia iloja, välillä iloa ihan pienistä asioista, joskus riittää se, että on terve ja saa elää kohtuullisen turvallisessa ympäristössä. Surutkin kuuluvat siihen.
Oma onneni on kuin palapeli, se koostuu pienistä palasista. Välillä huomaan palapelini kasvavan todella suureksi. Toisinaan se hajoaa ja saan alkaa koota peliä uudestaan alusta. Joskus joudun ottamaan suurennuslasin avuksi löytääkseni pienimmät palat, mutta iän myötä taidot näyttävät kehittyvän – myös suurennuslasin käyttämisessä.
Jos etsii valmista suurta onnea, voi käydä niin ettei koskaan sitä löydä. Kun alkaa koota yhteen pieniä palasia, voi yllättäen huomata saaneensa kokoon suuren.
huomenta siul.Saaksmiekii tulla?tuon orvokin kansha myö jo tunnetaakii.Elä sie kuule vaivu synkkyytee.kyl se siukii kohalle sattuu,lakkaa vaa oottamast.Niihä se aikonaa miulkii käi,iha oottamatta ja pyytämättä.Iha tul ko lekalla ois ohtaa lyöty.Usko minnuu onnee löytää mistä vaa,miekii täs ykspäivä aattelin,mite hyvä ko ei oo puhennu autosta rengas vie millokaa miult.Kai tiiät et tuo oli olevinnaa kevennys,mutta totta kuitennii.Hymyä vaa huuleese voi jysähtää jo tännää
ottoo sen onnens vastaan sillo ku se on tullaksee? Ettei vua oo sysiny jo monet onnet tieltäsä? Näinkkii on voina käyä? ;)
Terkuin mie, no tiiäthää sie jo miut? ;)))
Kukaan ei määrää koska saat nauraa,puhua juosta tai tanssia tai vaikkapa vain olla.
TOINEN IHMINEN HUUSHOLLISSA ON KAIKEN KURJUUDEN ALKU.Josta ei pääse eroon kuin kuoltuaan.
Nauti elämästäsi!!
olipa purkaus...anteeksi, mutta tuossa oli jotain mikä sai minut nauramaan..olisiko tämä minun hirtehishuumorini hieman omituista sorttia..
Näinhän se monta kertaa on..anteeksi kun nauroin.
Jos noin kurjalta tuntuu elo toisen kanssa, niin olenpa kaiketi sitten onnellinen yksinasuja. Ei kai se voi kaikilla elo noin kurjaksi muuttua, että kuolema vaan pelastaa ;))))))
"se oikea" ei määräile näis asioissa ja antaa vappaude toiselleki sanomisii ja tekemisii, eik oo siis itsekäs. Sulle ei ole tälläistä onnea viel sattunu? pahus sulle, mut kyl se viel sinunki etees tulee. :)
ps. eroonhan pääsee aina, jollei muute nii potkasemal persuksille.
ehkä meil o omituist huumorii tiäläpäin si? ;))
hyvin suhteellinen käsite, sen määrä riippuu aivan siitä mihin sitä vertaa.
onnellinen.
se pitäisi pikkuisen itsesikin tönäistä sitä "onnia" liikkeelle..:)..kevätkin tulee..
Jospa se sitten tämän palstan kautta vaikka löytyisi, toivotaan ainakin..:)
ei kannata kovin paljoa pistää toivoa!:DDDDD
Mitä iloa varatuista flirtinhaluisista miehistä on? Kannattaa ennemminkin mennä katsastamaan jonnekin missä vapaita ihmisiä kokoontuu tutustumistarkoituksessa. Siinä näkee koko paketin. Ei tarvitse meilailla elätellen jotain prinssitoiveita ja sitten toteaakin että toisessa päässä oli varsinainen rupisammakko.
Etsiä prinsessaa,voi samalle kaistalle karauttaa luudalla NOITA NOKINENÄ:-))
tyytyväinen. Taidan olla sellainen.
Tilanne muuten sama kuin sinulla.
äläkä jää odottamaan sitä suurinta onneasi. Se kun ei tule ovellesi koputtamaan. Tarkoitan että useimmiten on itsekin sen eteen jotain tehtävä, pelkkä odottaminen ei riitä. ;))