Oli suloista nukkua unta
alla punervain ruusujen.
Yllä rakkauden valtakunta,
valkoisten enkelten.
En nukkunut sataa vuotta,
kuten kerran Ruusunen,
sillä ruusujen julmat piikit
työntyivät unehen.
Ei ollutkaan prinssiä, linnaa,
ei enkeliarmeijaa.
Ja rakkauden valtakunta
oli utua haihtuvaa.
Minä unistani hiput
keräsin vakkaseen,
ja niistä rakensin runon,
että jaksaisin huomiseen.
alla punervain ruusujen.
Yllä rakkauden valtakunta,
valkoisten enkelten.
En nukkunut sataa vuotta,
kuten kerran Ruusunen,
sillä ruusujen julmat piikit
työntyivät unehen.
Ei ollutkaan prinssiä, linnaa,
ei enkeliarmeijaa.
Ja rakkauden valtakunta
oli utua haihtuvaa.
Minä unistani hiput
keräsin vakkaseen,
ja niistä rakensin runon,
että jaksaisin huomiseen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitos tästä -
tykkäsin kovasti.
Sitähän se rakkaus on
välillä -
utua haihtuvaa.
Hyvää päivän jatkoa :))
Kiitos runostasi!
sellainen oikein runojen runo.
Vanhaa tunnelmaan ja romantiikkaa.
Ikävä loppukaan ei latistanut runoa,
sillä syntyihän siitä sentään hieno runo!
Vielä kerran luoksesi saavuin
jälkeen vuosien noiden
kukkakaupan kautta kulkien
punaruusuja valikoiden
Ovelle tutulle tullen
keskellä räntäsateen
ja kukilla selittää luulin
kaiken sen viipymisen
Vaan kotona ollut et
ei auennut ovi koskaan
alkoi jalkojani palella
tuskin tottuneet loskaan
Näin, postiluukun nimeen
minä korvike kynnysmaton:
seuraksi tutun nimen
tullut nimi tuntematon
Jäi kynnykselles mun ruusuni
peittymään satavaan lumeen
porttikonkisi viereen
nukkumaan marraskuun uneen
Näin lumessa punaruusut,
kalvaina, kuolleina jo.
Niin kalpeaa valoansa
loi niihin aurinko.
Kukat kosketti sydäntäni,
siihen itkemään mä jäin.
Ja koska tää on satu,
nyt kerron mitä näin:
Jokainen kuuma kyynel,
mi kosketti ruusua,
herätti sen henkiin,
se alkoi hehkua.
Sen mitä näin -sen opin-
ei rakkaus palava,
voi koskaan, koskaan kuolla.
Se aina on ikuista.
*******
Kiitos Aimolle runosta ja myös muille vastanneille.