Erosta kohta pari vuotta aikaa. Alan jo pikkuhiljaa luopumaan toivosta että minun elämääni ikinä ketään miestä tulisi. Noi lapset on sen verran hyvä miesten karkoitin, ettei paremmasta väliä. Muuten kai ihan ois vientiäkin, mutta kun kerron lapsista, tyypit katoaa. Ja ne jotka jää, tahtoo pelkkää seksiä. Ei paljon naurata alle kolmekymppisenä tieto siitä että elää seuraavat 40v yksin. Välillä menee ihan ok, ja hyväksyn tän asian, mutta välillä tulee näitä päiviä kun ahdistaa ja masentaa...
4n lapsen yh
aina yksin?
151537
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä se oikea vielä vastaan tulee, kun ei etsimällä etsi, muutenvaan silmät auki ja elämästä nauttien. Olet kuitenkin vielä nuori. Itse olin 39 kun erosin, 4 lasta (joista 1 vammainen).
Ihana mies vastaan tuli, 4 lapsen yh, seurusteltu nelisen vuotta, kihloissa yli vuoden. Asutaan lasten takia lähekkäin erillään, silti on se oikea tuki arkielämään, kainalo mihin käpertyä.
Sinkku yh:na kerkesin olla vuoden.
Pari vuotta on lyhyt aika. Eikä tuo ihme ole, että miehet eivät heti ole innoissaan aloittamaan suhdetta nuoren naisen kanssa, jolla on neljä lasta. Varsinkaan jos miehellä ei ole lapsia. Mutta lapset kasvaa, et ole mikään ikäloppu silloinkaan kun lapset jo isoja. Ja kun se tosirakkaus astuu elämään, ei siinä lasketa montako lasta kenelläkin on:) Eli positiivisesti ajatellen; lapsesi voivat toimia jopa suodattimena, josta vain tosirakkaus pääsee läpi.
ja suht pienellä aika välillä..
Olen ollut neljä vuotta yksin ja myös
alle 30.v
Tai no jotain pientä serúrustelua on ollut
mutta nekin on osittain tyssänneet kun
mies ei sittenkään ole ollut valmis
niin sanottuihin koti-iltoihin..
Mä oon ollu yksin jo kuus vuotta, enkä mieti sitä, onko se ikuista vai ei. Lapsellista ehkä, mutta uskon että ajallaan kaikki järjestyy. Nyt on ollut reilun vuoden yks "tyyppi" jota oon tapaillut, ja siinä oon huomannut, että en aiemmin olisi ollutkaan valmis suhteeseen. Eikä tästäkään tiedä, vakavoituuko/syveneekö suhde, vai loppuuko aikanaan, mutta tuntuu hyvältä huomata, että tosiaankaan toivosta ei kannata luopua (rehellisyyden nimissä täytyy myöntää että tuollaisia ajatuksia oli kyllä minullakin joskus kun erosta oli pari-kolme vuotta)
Keskity vaan tekemään elämästäsi sellaista, että joka ilta nukkumaan mennessä voi ajatella, että olipa taas onnistunut päivä :) Asenne ratkaisee!
Älä huoli, et vain ole tavannut oikeata miestä.
Sellaiset miehet, jotka kääntävät selkänsä siksi, että toisella on lapsia, ovat vielä pikkupoikia, eikä sellaisia kukaan aikuinen nainen elämäänsä kaipaa.
Sinulla on nyt hyvä hetki jatkaa yksineloa, usko pois, ehdit vielä olemaan pari suhteessa. :)
Lopeta etsinnät ja anna kaikelle aikaa, se Mies tulee sieltä, kun on tullakseen.
Sinä olet nuori, sinulla on neljä ihanaa lasta, mikä voisikaan olla paremmin?
Anna itsellesi aikaa, lapsillesikin.
Kyllä se herra sieltä vielä tulee. ;)
antaisin, että älä lähde tutustumaan lapsettomiin miehiin. Mies saisi olla myös itseäsi vanhempi ja jo elämää nähnyt. Suhteen onnistumisen mahdollisuudet sellaisen miehen kanssa ovat huomattavasti paremmat kuin lapsettoman ja elämänkokemattoman, joka ei voi mitenkään ymmärtää sinua. Tsemppiä! Niin; ja älä etsi! Kyllä se oikea vastaan tulee sitten kun on tarkoitettu. :)
Samaa mieltä! Lapsettoman miehen kanssa seurustelut ovat omalla kohdallani päättyneet muutamaan kuukauteen. Harvassa taitavat olla lapsettomat ihmiset, jotka OIKEASTI hyväksyvät toisen lapset ja ymmärtävät lapsiperheen arkea.
Kummasti menee herne herran nenuun, kun lapset (vaikka omani jo murrosikäisiä ovatkin) tarvitsevat oman aikansa ja osansa elämässäni.
Se kuuluisa klisee "Pidän lapsista vaikkei minulla omia olekaan" osoittautuu harmillisen usein pelkiksi sanoiksi...
Siksi mieluummin nykyään katselenkin vain lapsettomia miehiä ;) Ja juuri nyt näyttääkin hyvältä tutustumisvaihe erääseen yksinhuoltajaisään!
Kevättä rintoihin ja hellyyttä kans!
Hups! Keväinen olo ja levoton mieli laittoi pienen vaivaisen kirjoitusvirheen edell. viestiini. ...Katselen siis mieluummin lapseLLISIA miehiä, en lapseTTOMIA.
Että näin ja kaikille kivaa kevättä !!!!!
munki ex teki mun lapsen ja haluu olla yh, koska vois saaha kenet haluu..kyl eukko herää vielä arkeen ku ei tosiaa saa ku seksin nälkäsii äijjii..nyt 2 lasta..hah hah ei hyvi mee naisilla
Kyllä minä olen tavannut hienoja miehiä.
Minusta minulla menee hyvin. Edelleenkin, miehet ja pikkupojat ovat kaksi eriasiaa.
Kannattaa yrittää käsitellä tuo katkeruus elämästään pois. Sillä ei pitkälle pääse.
katkeraks tulee kun tietää ettei saa olla oman lapsen elämässä..
kyllä se sieltä tulee, jos on tullakseen.
olen yli neljäkymppinen, ja yh, minäkin, erosta reilummin aikaa kuin sinulla.
Ikävää että näet lapsesi miehenkarkottimena, toivottavasti et ole heihin muuten tympääntynyt, sillä se heijastuu lapsiin kaiken kaikkiaan.
Mulla on lapset toistaiseksi ehdottomia ykkösiä. Jos joku mies jättää jutun kuullessaan lapsistani,en paljon jää suremaan, päinvastoin, kiva jos ovat niin rehellisiä,etteivät aloita leikkimään mitään isäpuolta, jos eivät siihen kykene.
Isä näillä jo onkin, itseltäni kumppani puuttuu, mutta mulle ei ole mistään tullut ilmoitusta, että olisin seuraavat 40vuotta yksin. Miten sulle on sellainen tullut, mistä? Onhan se tietysti aika järkytys jos sellaisen tiedon saa. Toisaalta tietysti jos se on aivan varmaa tietoa, kyllähän se rauhoittaakin. Voi lopettaa miettimisen ja ehkä vähäisenkin panostamisen, ja palata asiaan joskus lähempänä seitsemää kymmentä.
Ajattelin joskus kuuden vuoden kuluttua lapsien olevan sen verran isoja, että voin vakavasti alkaa katselemaan suhteita. Mikä parasta, kaikki muutkin on silloin sen kuusi vuotta vanhempia, en minä tässä yksin vanhene lapsineni.
Kuten tuossa jo aikaisemmin sanoin, kyllä se sieltä tulee jos/kun on tullakseen. Olen ajatellut, etten nyt vielä edes kunnolla ennättäisi paneutumaan uuteen suhteeseen, joten luotan että tulee sitten kun on sen aika. Jos ei ole vielä, niin kenties joskus tuonnempana.
Seksiä vonkaavia on, enkä siitä pahastu, ei vonkaaminen minun arvoani pudota. Se taasen, jos jokaiselle antaa, alkaa tuntua omassa arvossakin. Ajatteles jos ei olisi edes niitä jotka kärkkyvät seksiä.. sitä voisi sitten valittaa sitäkin.
Joten, eletään vaan tätä päivää, huominen tuo mitä tuo, sen näkee sitten.
sellaiset miehet ovat harvassa jotka haluavat koko paketin. minunkohdalleni ei osunut sellaista. Olin n. 10-vuotta yh kunnes lapset aikuistuivat. Tapasi kyllä ihan fiksuja miehiä mutta seurustelukumppanikseni eivät alkaneet kun oli lapsia. Yksin olisin kelvannut. En lähetenyt siihen mukaan. Olen tyytyväinen siihen että pidin lapset etusijalla en olisi antanut itselleni anteeksi sitä että olisin lasten elämän sekoittanut miesjutuilla jotka eivät kestä. Yksinhuoltajaperheet ovat aika tiiviitä eikä siihen ole helppo sovittaa miestä ainakaa jos lapset ovat jo isoja. Nyt minulla on aikaa panostaa ns. miessuhteisiin mutta katsotaan nyt tuleeko vielä vastaan sellainen joka haluaa sitoutua suhteeseen entisen yh:n kanssa. Jotenkin sitä vaan on oppinut elämään yksikseen mutta kylläkai se mukava kaverikin olisi tuossa vierellä välillä.
Voi hyvänen aika...kylläse sieltä tullee....olin 7 vuotta yksin ja naps...kohta elämääni ilmestyi 14 vuotta nuorempi kolli joka hyväksyy kaikki kolme lastani ja olisi jopa enemmänkin meidän kanssamme jos vain antaisin olla....