Olin keskikoulussa ja koulun käytävällä tapasin vaalean kauniin tytön. Pyysin häntä illalla tulemaan TB:n kulmalle. Lähdimme sieltä kävelemään Pajakkakoskea kohti. Olin silloin niin naivi, että tein tärskyt julkisesti. Niinpä leegio minua vielä nuorempia kyttäsi koko matkan. Kiitos kyttääjille. Karisivat kyllä kannoilta. Illan pääteeksi tyttö sai minulta Ruusu-suklaalevyn.
Nuori lempi kukki ja lakastui vuoronperään. Kilpakosijakin oli ilmestynyt maisemaan. Jäi onneksi aina toiseksi.
Keskikoulun asuntolassa pidettiin oikein juhlat yhdessä koko huoneen voimin. Ovi oli sidottu vyöllä kiinni. Tieto juhlista oli kiirinyt asuntolanhoitajan korviin ja niin sieltä tuli lähtö kesken juhlien. Kolme poikaa solahti ihmeen helposti pienestä ikkunasta ulos. Ihmettelen vieläkin kuinka siitä kaikki kerkesi ennen kuin ovi aukeni ja tytöt paloi, me emme.
Siihen aikaan olivat luokkajuhlat muodissa. Olimme menneet "kävelylenkin" jälkeen lämmittelemään koulun vessaan, sattui vielä olemaan tyttöjen puoli. Luokkajuhlat päättyi ja lauma tyttöjä ryntäsi vessaan asioilleen ja me kärysimme taas.
Oman luokkani tytöt keksivät omat sanat ja lauloivat minulle Portinvartijan?-sävelellä "Vessanvartijasta". Kiitos luokkani tytöille miellyttävistä laulutuokioista aina ennen tuntien alkua.
Aika kului ja tanssit tulivat kuvioihin mukaan. Olimme viettämässä ensirakkauteni kanssa vappua työväentalolla. Miestä väkevämpääkin olin nauttinut ja hauskaa oli. Ilta oli hauska ja jatkui eräässä keskustan keskeneräisessä rakennuksessa.
Jostakin kumman syystä tyttöystäväni oli ymmärtänyt, että tapaisimme vielä samana päivänä Keskus-baarissa. En sinne huonon oloni takia kyentynyt.
Niin päättyi suhteemme väärinkäsitykseen. En ole sinua unohtanut vaan palaat aina mieleen, kun kuulen sanan Kuhmo. Kävin siellä viikko sitten ja muistelin em mainittuja hetkiä muun muistelun ohella.
Kiitos Kuhmo lähtemättömistä muistoista ja hienoista hetkistä ensirakkauden kanssa. Säilyt minulle neitseellisenä kaiken hyvän antajana tässä kylmässä ja kovassa maailmassa.
Nuori lempi kukki ja lakastui vuoronperään. Kilpakosijakin oli ilmestynyt maisemaan. Jäi onneksi aina toiseksi.
Keskikoulun asuntolassa pidettiin oikein juhlat yhdessä koko huoneen voimin. Ovi oli sidottu vyöllä kiinni. Tieto juhlista oli kiirinyt asuntolanhoitajan korviin ja niin sieltä tuli lähtö kesken juhlien. Kolme poikaa solahti ihmeen helposti pienestä ikkunasta ulos. Ihmettelen vieläkin kuinka siitä kaikki kerkesi ennen kuin ovi aukeni ja tytöt paloi, me emme.
Siihen aikaan olivat luokkajuhlat muodissa. Olimme menneet "kävelylenkin" jälkeen lämmittelemään koulun vessaan, sattui vielä olemaan tyttöjen puoli. Luokkajuhlat päättyi ja lauma tyttöjä ryntäsi vessaan asioilleen ja me kärysimme taas.
Oman luokkani tytöt keksivät omat sanat ja lauloivat minulle Portinvartijan?-sävelellä "Vessanvartijasta". Kiitos luokkani tytöille miellyttävistä laulutuokioista aina ennen tuntien alkua.
Aika kului ja tanssit tulivat kuvioihin mukaan. Olimme viettämässä ensirakkauteni kanssa vappua työväentalolla. Miestä väkevämpääkin olin nauttinut ja hauskaa oli. Ilta oli hauska ja jatkui eräässä keskustan keskeneräisessä rakennuksessa.
Jostakin kumman syystä tyttöystäväni oli ymmärtänyt, että tapaisimme vielä samana päivänä Keskus-baarissa. En sinne huonon oloni takia kyentynyt.
Niin päättyi suhteemme väärinkäsitykseen. En ole sinua unohtanut vaan palaat aina mieleen, kun kuulen sanan Kuhmo. Kävin siellä viikko sitten ja muistelin em mainittuja hetkiä muun muistelun ohella.
Kiitos Kuhmo lähtemättömistä muistoista ja hienoista hetkistä ensirakkauden kanssa. Säilyt minulle neitseellisenä kaiken hyvän antajana tässä kylmässä ja kovassa maailmassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
HYVÄ!!!!!.OLKAA ONNELLISIA SIITÄ ASIASTA JOKA ON TÄRKEINTÄ MAILMASSA.
Huomasin vasta nyt tämän viestin.
Tulipa haikea olo.
Kovin tuttua oli tekstisi.
Minulle ei käynyt aivan noin, mutta koulun käytävältä se alkoi ja luokkajuhlien ja kotiin saattamisten kautta jatkui ensisuudelmiin ja...
Ikävä.
Näkisinpä hänet edes joskus vielä.
Sattui tuo edellinen viesti silmiini. Minunkin kohdallani on erittäin lämpimiä muistoja Kuhmosta ja KKK:n oppilasasuntolasta. Tapasin siellä tytön joka oli ensirakkauteni. Aika jonka yhdessä olimme, ei tosiaan ikinä unohdu.Tuo silloinen tyttö oli jotakin niin erilaista ja hurmaavaa,nuori poika rakastui korviaan myöten.Viikonloput kotona perukassa olivat pelkkää maanantain odotusta,koska silloin pääsimme taas takaisin "kylälle" ja asuntolaan. Olimme tietysti kovin nuoria mutta paljon tunteita ja tapahtumia aikaan sisältyi.
Emme olleet tavanneet yli kolmeenkymmeneen vuoteen, kunnes muutama vuosi sitten näimme toisemme, se oli todella mukavaa! Vaikka aikaa oli kulunut, jotakin sydämessä (ainakin minulla) tuntui!
päättyi alkoholiin. Siinä on vanhoilla päivillä nitrojen kanssa miettimistä...
Ei se päättynyt alkkomahooliin!! Vaan se päättyi kortsun jäämiseen ikkunalaudalle,kun vein neitoselta neitsyyden....
alkoholiin enkä tarvitse nitroja vielä. Halusin palata muistoissani 60- luvun hienoon tunteeseen ja ensirakkauteeni. Ihmettelen vain, miksi jotkut ovat niin kateellisia ja kyynisiä, että täytyy mitätöidä kaikki kaunis. Ihmettelen vain eikö kukaan, joka tunnistaa minut kommentoi juttuani.
Hauskaa kevään odotusta. Silloin se rakkauskin puhkeaa kukkaan.