Olisi kiva kuulla,
miten luonnehtisit ihmisen
pakkoajatusta toisesta.
Katsoisit vakavana,
tosin ensialkuun keventäisit hieman.
Tulisi pari sanaa ymmärrystä,
ehkä sieluakin
Laajempi skeema
Ratkaisu ja loppupohdinta
Siinä sinulle paketti,
pureksi se huomiseen mennessä
Sinä laitat miettimään sinua
ja minähän en tunnetusti saa
keskenkasvuisilta ajatuksilta
rauhaa.
Sinä suloinen pakkoaatokseni.
Tiedätköhän olevasi seurassani? : )
miten luonnehtisit ihmisen
pakkoajatusta toisesta.
Katsoisit vakavana,
tosin ensialkuun keventäisit hieman.
Tulisi pari sanaa ymmärrystä,
ehkä sieluakin
Laajempi skeema
Ratkaisu ja loppupohdinta
Siinä sinulle paketti,
pureksi se huomiseen mennessä
Sinä laitat miettimään sinua
ja minähän en tunnetusti saa
keskenkasvuisilta ajatuksilta
rauhaa.
Sinä suloinen pakkoaatokseni.
Tiedätköhän olevasi seurassani? : )
Vastaukset 6
Vanhimmat
Johan sinut tunnistin,
tuttu olet
aina aamuisin...
Joskus kadotan
sinutkin pimeään,
yksin kutsun kuitenkin
nimeään.
Niin tottunut
olen jo sinuun,
kun kerran jätit
jälkesi minuun.
Seuranani aina.
Jotkut ihmiset jäävät pakkomielteiksi, koska heitä ajattelee ja muistaa vain yhden "tarinan" kautta, joka ilmentää ajattelijalle ko. ihmisen todellista sisintä. Siitä ajatuksesta ei halua luopua silloinkaan, kun kaikki kaikki tosiasiat neuvoisivat hellittämään.
Pakkomielteisyys pistää kyllä hieman puistattamaan. Helvetin masentaavaa on olla tuntematta täydellä voimalla, koska se väylä on tukossa, täynnä. Olet oikeutetustikin loukkaantunut siitä, etten pysty heittäytymään sinuun, koska rakkauteni on jäänyt kesken. Se katsoo toisaalle, selvittämättöään suuntaan. Sille en voi mitään, liikuttavin tunteeni on ovensuussa, jota ei oltukaan suljettu.
Tunnet vihaakin siitä, etten pysty olemaan kunnolla avoin ja vastaanottavainen kiivaalleekin kiinnostuksellesi. Se masentaa minuakin. Tämä tilanteeni turruttava piina. Et ansaitsi "torjumistani", en ansaitsi huomiotasikaan. Jos ymmärtäisit sen niin, että ilman suljettua sydänätäni, en epäröisi. Lohduttoman laiha lohtuhan se on. Kuinka voisimmekaan suhtautua toisiimme tasapainoisemmin. Ihastus olet, en tässä tuskallisessa tilanteessa enempään kykene.
Selvitä kesken jäänyt rakkautesi rauhassa. En tunne vihaa, enkä kiivasta kiinnostusta. Pakkomielteisiä on täälläkin paljon.
sanoin tuon ääneen hänelle.
Minulla on pakkomielle todistella kaikille,
että minulla EI OLE pakkomiellettä.
Onkohan se sitten pakkomielle vai ei???