Pakottava ajatukseni

Olisi kiva kuulla,
miten luonnehtisit ihmisen
pakkoajatusta toisesta.

Katsoisit vakavana,
tosin ensialkuun keventäisit hieman.
Tulisi pari sanaa ymmärrystä,
ehkä sieluakin
Laajempi skeema
Ratkaisu ja loppupohdinta

Siinä sinulle paketti,
pureksi se huomiseen mennessä

Sinä laitat miettimään sinua
ja minähän en tunnetusti saa
keskenkasvuisilta ajatuksilta
rauhaa.
Sinä suloinen pakkoaatokseni.
Tiedätköhän olevasi seurassani? : )
6335
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Johan sinut tunnistin,
tuttu olet
aina aamuisin...
Joskus kadotan
sinutkin pimeään,
yksin kutsun kuitenkin
nimeään.
Niin tottunut
olen jo sinuun,
kun kerran jätit
jälkesi minuun.

Seuranani aina.

Äänestä
  • Jotkut ihmiset jäävät pakkomielteiksi, koska heitä ajattelee ja muistaa vain yhden "tarinan" kautta, joka ilmentää ajattelijalle ko. ihmisen todellista sisintä. Siitä ajatuksesta ei halua luopua silloinkaan, kun kaikki kaikki tosiasiat neuvoisivat hellittämään.

    Äänestä

  • mielle kirjoitti:

    Jotkut ihmiset jäävät pakkomielteiksi, koska heitä ajattelee ja muistaa vain yhden "tarinan" kautta, joka ilmentää ajattelijalle ko. ihmisen todellista sisintä. Siitä ajatuksesta ei halua luopua silloinkaan, kun kaikki kaikki tosiasiat neuvoisivat hellittämään.

    Pakkomielteisyys pistää kyllä hieman puistattamaan. Helvetin masentaavaa on olla tuntematta täydellä voimalla, koska se väylä on tukossa, täynnä. Olet oikeutetustikin loukkaantunut siitä, etten pysty heittäytymään sinuun, koska rakkauteni on jäänyt kesken. Se katsoo toisaalle, selvittämättöään suuntaan. Sille en voi mitään, liikuttavin tunteeni on ovensuussa, jota ei oltukaan suljettu.

    Tunnet vihaakin siitä, etten pysty olemaan kunnolla avoin ja vastaanottavainen kiivaalleekin kiinnostuksellesi. Se masentaa minuakin. Tämä tilanteeni turruttava piina. Et ansaitsi "torjumistani", en ansaitsi huomiotasikaan. Jos ymmärtäisit sen niin, että ilman suljettua sydänätäni, en epäröisi. Lohduttoman laiha lohtuhan se on. Kuinka voisimmekaan suhtautua toisiimme tasapainoisemmin. Ihastus olet, en tässä tuskallisessa tilanteessa enempään kykene.

    Äänestä

  • Surusävyinenkin kirjoitti:

    Pakkomielteisyys pistää kyllä hieman puistattamaan. Helvetin masentaavaa on olla tuntematta täydellä voimalla, koska se väylä on tukossa, täynnä. Olet oikeutetustikin loukkaantunut siitä, etten pysty heittäytymään sinuun, koska rakkauteni on jäänyt kesken. Se katsoo toisaalle, selvittämättöään suuntaan. Sille en voi mitään, liikuttavin tunteeni on ovensuussa, jota ei oltukaan suljettu.

    Tunnet vihaakin siitä, etten pysty olemaan kunnolla avoin ja vastaanottavainen kiivaalleekin kiinnostuksellesi. Se masentaa minuakin. Tämä tilanteeni turruttava piina. Et ansaitsi "torjumistani", en ansaitsi huomiotasikaan. Jos ymmärtäisit sen niin, että ilman suljettua sydänätäni, en epäröisi. Lohduttoman laiha lohtuhan se on. Kuinka voisimmekaan suhtautua toisiimme tasapainoisemmin. Ihastus olet, en tässä tuskallisessa tilanteessa enempään kykene.

    Selvitä kesken jäänyt rakkautesi rauhassa. En tunne vihaa, enkä kiivasta kiinnostusta. Pakkomielteisiä on täälläkin paljon.

    Äänestä

  • Surusävyinenkin kirjoitti:

    Pakkomielteisyys pistää kyllä hieman puistattamaan. Helvetin masentaavaa on olla tuntematta täydellä voimalla, koska se väylä on tukossa, täynnä. Olet oikeutetustikin loukkaantunut siitä, etten pysty heittäytymään sinuun, koska rakkauteni on jäänyt kesken. Se katsoo toisaalle, selvittämättöään suuntaan. Sille en voi mitään, liikuttavin tunteeni on ovensuussa, jota ei oltukaan suljettu.

    Tunnet vihaakin siitä, etten pysty olemaan kunnolla avoin ja vastaanottavainen kiivaalleekin kiinnostuksellesi. Se masentaa minuakin. Tämä tilanteeni turruttava piina. Et ansaitsi "torjumistani", en ansaitsi huomiotasikaan. Jos ymmärtäisit sen niin, että ilman suljettua sydänätäni, en epäröisi. Lohduttoman laiha lohtuhan se on. Kuinka voisimmekaan suhtautua toisiimme tasapainoisemmin. Ihastus olet, en tässä tuskallisessa tilanteessa enempään kykene.

    sanoin tuon ääneen hänelle.

    Äänestä

Minulla on pakkomielle todistella kaikille,
että minulla EI OLE pakkomiellettä.

Onkohan se sitten pakkomielle vai ei???

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Lakeuden tytär kirjoitti:

Olisi kiva kuulla,
miten luonnehtisit ihmisen
pakkoajatusta toisesta.

Katsoisit vakavana,
tosin ensialkuun keventäisit hieman.
Tulisi pari sanaa ymmärrystä,
ehkä sieluakin
Laajempi skeema
Ratkaisu ja loppupohdinta

Siinä sinulle paketti,
pureksi se huomiseen mennessä

Sinä laitat miettimään sinua
ja minähän en tunnetusti saa
keskenkasvuisilta ajatuksilta
rauhaa.
Sinä suloinen pakkoaatokseni.
Tiedätköhän olevasi seurassani? : )

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu