hei. Minulla on 5 kk ikäinen vauva. imetän ja nyt hän tutustuu hiljalleen soseisiin. olisin menossa maaseudulle sukulaisiin isomman lapsen kanssa linja-autolla. voisiko vauvan jättää kotiin isän kanssa vuorokaudeksi ilman että vauva hylkäisi tissiä?
voiko 5 kk vauva olla erossa kauan äidistä
hylkääkö vauva tissin?
6814005
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
En tiedä tuosta tissin hylkäämisestä, mutta en jättäisi niin pientä noin kauaksi aikaa. Vauva ei pakosti muista sinua kun tulet takaisin eli olet vieras ihminen.
Olen jostain kuullut erittäin hyvän säännön: äiti voi olla pois niin monta tuntia kuin lapsi on vanha kuukausia! Teidän tapauksessa voit olla 5 tuntia pois!
Olen myös jostain lukenut, että jos vauva on erossa äidistä niin, että hän ehtii nukkumaan kaksi kertaa, hän unohtaa äidin.
Vauvalla on äidin kanssa tiivis vuorovaikutussuhde ja vauva kokee tulleensa hylätyksi jos äiti lähtee. Lapsella ei ole samanlaista aikakäsitystä kuin aikuisella.
Ja eikös se lapsi luule olevansa osa äitiä ennen kuin hän kasvaa ja kehittyy ja "huomaa", että onkin omaitsensä?!
Tovottavasti joku, esim. psykologian osaaja, kommentoi.
Hei,
Tottakai voit mennä; lapsi ei rinnalta vierotu vielä vuorokaudessa, eikä kahdessakaan. Ja tuo edellisen kirjoittajan juttu on ihan soopaa, sille ei ole mitään perustetta, enkä omasta kokemuksestakaan kyllä tuota allekirjoita. Kuuluu sarjaan "symbioosiäidin syndrooma".
Pienen_äiti taas provoilee....
Toivottavasti et ole saanut aikaiseksi mitään peruuttamatonta lapsen kehityksen ja turvallisuuden tunteen kanssa niillä kahden- tai jopa ylikin päivän reissuillasi!
eli huom kaikki, kun lapsenne on neljävuotias voitte olla viikonlopun poissa ilman että hän unohtaa teidät.
Oli vissiin kysymys vauvoista...
Tarviiko 4-vuotiastakaan jättää yli viikonlopuksi toisen hoitoon jos vanhemmat ovat jossain??
Ja jos ei nyt tarvii ihan pilkkua viilata, niin kaikki varmaan tietävät, että 4-vuotias ei unohda vanhdempiaan viikonlopussa!
Minä olen "lillukka"!
Enkä todellakaan provoile!!!!!!!
Tuosta alapuolelta sain -psykilogilta- tukea ekaan kirjoitukseeni!
Niin kuin ekan viestini otsikossa lukee, MINÄ EN jättäisi niin pientä, noin kauaksi aikaa!
Te muut äidit olette näköjään jättäneet lapsenne. Ja sen takia täällä noin kovasti puolustelette tekojanne! Mahtaakohan omatunto kolkuttaa?
Ei ainakaan tee mitään väärin jos ei jätä lastaan muille hoitoon pienenä! Sitä ei voi koskaan tietää etukäteen miten lapsi kokee äidin poissa olon ja pienet lapset kun eivät pysty kertomaan kuinka kamalaa oli olla erossa äidistä. Ja kun sitä ei voi tietää mitä hyljätyksi tulon kokemus vaikuttaa isompana, niin MINÄ en ainakaan ota sitä riskiä!
Ja tuo sijaisperheessä olo onkin jo sitten ihan toinen juttu!!!
Millainen syndrooma se on kun äiti jättää vauvan toisen hoitoon jos sellaisella äidillä on syndrooma joka ei jätä pientä lasta toisen hoitoon?
MINÄ en kyllä myöskään kehuskelisi sillä, että oma vauva on ollut niin ja niin pienenä yöhoidossa!
MINÄ en usko, että psykologian tutkimukset olisivat kovin paljoa väärässä tästä äidin ja lapsen kiintymyssuhteesta ja siitä miten vauva kokee olevansa yhtä äidin kanssa!
Mutta yhtäkaikki, jokainen vanhempi tekee ratkaisunsa ja vastaa niistä!
Olen 41v,4 lapsen äiti ja 2kk:n pojan mummi.Tyttäreltäni kuulin tästä keskustelusta, uteliaisuus voitti ja luettuani viestejä totean vain
että voi pyhä yksinkertaisuus!!!!!!!
''lillukka'' minkä ikäinen olet?
Tosiasia on että vauva ei äitiään unohda poissaolosta huolimatta,vauva tunnistaa äitinsä monella tapaa.Se on totta että eron jälkeen vauva näyttelee hetken kuin ei äitiä/isää tunnistaisikaan,se on normaalia käyttäytymistä.
Kyllä pieni loma vauvasta on tervettä sekä äidille että sisaruksille.
Oma esikoiseni 22v ja äiti ei ole vielä huomannut mitään mikä olisi vaurioitunut kun äiti`´lomaili´`hänen vauva-aikanaan :)
,mummi-06, viestistäsi! Olenkin tässä ehtinyt jo murehtia etukäteen kamalasti, kun joudun jättämään 6 kk ikäisen poikani yöksi mummolaan.
Jätin kyllä esikoiseni hoitoon mummulle jo vajaan 4 kk:n iässä, tuolloin(6 vuotta sitten) en edes osannut ajatella, miten se olisi haitallista. Tytöstä on tullut erittäin iloinen, luottavainen neitonen, eikä koskaan näyttänyt unohtavan äitiään, vaikka erossa oltiinkin. Nyt kuitenkin imetyksen myötä on tunteet pinnassa ja pelkään niin kamalasti tekeväni jotain väärin. Järki ei tunnu toimivan lainkaan, siksi rajut ja tuomitsevat kommentit muilta äideiltä säikäyttää todella paljon. Tuntuu, että nykyisin ei saisi tehdä enää mitään, kun voi sillä tuhota lapsensa onnen lopuksi ikää.
Tein kuitenkin päätökseni, jätän pojan hoitoon ja koetan sitten elää asian kanssa tapahtui mitä tapahtui.
sen kanssa mitä olen lukenut vauvan vuorovaikutussuhteesta äitiin. Minä en ole tehnyt niitä psykologisia tutkimuksia mistä olen lukenut asiasta!
Sanon edelleen, että minä en jättäisi vauvaa. Lomailla voi myöhemminkin.
Ja sanon edelleen, että siinä ei tee ainakaan mitään väärin jos siirtää lomailua myöhemmälle.
Mistä tiedät, että vauva näyttelee ettei tuntisi äitiään??? Toki tämä "näytteleminen" on normaalia jos vauva ei tunne äitiä kun hän palaa matkaltaan! Ja tottuu sitten "uuteen" hoitajaan ja sitten on muka tunnistanut äitinsä!
Isolle sisarelle voi antaa omaa aikaa ilman vauvaa todella monella eri tavalla, ei sitä tarvitse matkalle lähteä.
Nyt on ihan pakko hieman puuttua ja oikaista.
"Tosiasia on että vauva ei äitiään unohda poissaolosta huolimatta,vauva tunnistaa äitinsä monella tapaa."
Tunnistaminen ja muistaminen ovat eri asioita. Vauva tunnistaa äitinsä kyllä (tuoksusta, eleistä, äänestä; monesta asiasta), tämä on totta. Sen sijaan vauva ei pysty pitämään äitiä mielessään erossaolon aikana. Kun vauva on äidistä erossa, äitiä ei vauvalle ole.
"Se on totta että eron jälkeen vauva näyttelee hetken kuin ei äitiä/isää tunnistaisikaan,se on normaalia käyttäytymistä."
Tämänkaltaista käyttäytymistä nähdään etenkin vauvoilla, joilla on nk. välttelevä (turvaton) kiintymyssuhde. Jos vauva ja äiti ovat paljon erossa, tämä onkin ns. normaalia.
Mukava nähdä, että on kaltaisiasi äitejä. Tosiasiat kun eivät muutu, vaikka sitä kuinka haluaisi. Äidin ja vauvan varhaisesta vuorovaikutuksesta on tonneittain tutkimustietoa. Pidän valitettavana sitä, että niin harva äiti haluaa siihen tutustua.
Vanhemman on mahdotonta suojella lastaan kaikilta pettymyksiltä ja suruilta. Siksi tulee suojella edes niiltä, joilta voi!
Täällä minä "taistelen" näkemykseni puolesta ja kovin on paljon vastaanpanijoita "tantereella"!
Niin, se on kummaa miten osa äideistä ei ole kiinnostunut niistä tutkimuksista, kun luulisi, että niistä olisi vain hyötyä tässä kiivasrytmisessä maailmassa.
Voit vapaasti tulla katsomaan mikä perheessäni on tällä hetkellä tilanne. Isompi, jota en koskaan jättänyt mihinkään, oli minussa kiinni niin paljon, että esim kärsi suuresti sisaruksen syntymästä. Elimme todellisessa symbioosissa vanhemman pojan kanssa. Pikkuveljen syntymä oli todella järkyttävä kokemus, josta hän ei ole päässyt vieläkään yli ja poika on jo kohta 13v
Nuorempi poika, joka siis syntyi symbioottisen suhteen keskelle, oli pienestä pitäen hoidossa aika ajoin, koska vanhempi tarvitsi minua niin paljon (ja halusinkin hänelle aikaa antaa.) Tämä poika on taas iloinen, rakastava ja äidin kymppipoika; vanhempi on ykköspoika :) En ole todellakaan koskaan ole havainnut hänessä mitään merkkejä hylkäämisen pelosta toisin kuin vanhemmalla pojallani, vaikka olen hänelle aina ollut paikalla, saapusalla ja näkösällä.
Perustan siis näkemykseni kokemukseen, mutta aina pitää huomioida myös lapsen tempperamentti näissä asioissa, eikä olla niin yksoikoisia...
ehkä kymmenen vuoden kuluttua saatat huomata ajattelevasi vähän eri lailla. silloin voi todeta, että olipa sillä iällä sittenkin vähän merkitystä. Tämä ottamatta kantaa tai arvailematta ikääsi.
Niin, lapset on erilaisia!
Mutta minä perustan näkemykseni tutkimuksiin! Viisaammat ovat kuitenkin tutkineet tätä äidin ja lapsen varhaisen vuorovaikutussuhteen vaikutusta lapseen ja turvallisuuden tunteeseen. Niiden tutkimustulosten ja oppikirjojen perusteella nyt kommentoin!
En ITSE jättäisi vauvaa pitkäksi aikaa toisen hoitoon. Toiset ovat. He ovat tehneet päätöksensä ja vastaavat niistä!
asia ei ole minun kohdalla ollut ajankohtainen piiiitkääään aikaan!
Hei haloo. "Minä uskon tutkimuksiin" Kuinkakohan paljon on ties mistäkin asiasta tehty tutkimuksia? Monet niistä riitelevät keskenään. Taitaa olla maalaisjärki hukassa, jos kaikki pitää opiskella tutkimuksista yms.
Tosiaan. Meinaatko, että äiti on aina se ykkönen, että isä ei voi olla tasavertainen äidin kanssa? Jos näin noihin "tutkimuksiin" uskotaan, miksei isät ole äitien kanssa kotona vauva-aikaa?
Vauva on jäämässä ISÄLLE!Ei kenellekään tuntemattomalle hoitoon!ISÄ on yhtä tärkeä kuin äitikin!Mitä traumoja lapselle tulee isän kanssa olosta???ISÄ on myös vanhempi,turvallinen eikä mikään pelkkä hoitaja!ISÄ ON ISÄ!Meillä ainakin lapset viihtyy ihan yhtähyvin isän kuin äidinkin kanssa!!
Käsittääkseni tutkimukset eivät tässä riitele. (Jos jollakin on tiedossa tutkimus, joka suosittaa pienen vauvan erottamista äidistään, luen sen mielelläni.)
Siitä olen yhtä mieltä, että isä on aivan yhtä tärkeä ja isän merkitystä turhaan on kautta aikojen vähätelty. Ihan käytännön ja biologisista syitä äiti on usein vauva-aikana se ensisijainen hoitaja kuitenkin.
Nyt hiljenen, ottakaa selvää itse :) Ja älkää loukkaantuko, tarkoitukseni ei ollut aiheuttaa pahaa mieltä.
=DDDDD =DDDD jessus sentäs mitä tekstiä!!!!! Vai ei vauva muista!!! Ei oo totta =D =D
tekstiä....huh huh!!!
Kyllä itse yhdyn tuohon aiemman kirjoittajan "sääntöön", jotta 1 vuoden ikäinen pärjää "vaurioitta" 1 vrk:n äidistä erossa, 2-vuotias 2 vrk jne. Raja tietysti on häilyvä eri lasten kohdalla, koska toiset ovat jo syntyessään herkempiä kuin toiset, joten saattaa olla, että joku 1-vuotias pärjäisi jopa 2 vrk ilman äitiä, mutta ehdottomasti tuota pidemmäksi aikaa ei lasta kannata jättää vieraalle.
Itselläni on 3 kk:n ikäinen vauva, joka juuri oli mummolla hoidossa pari tuntia. Oli ollut oikein iloinen ja hvyäntuulinen ja mistään ei olisi voinut päätellä lapsen kaipaavan äitiä mutta kuinkas ollakkaan, kun saavuin paikalle, sain ensin valloittavan hymyn ja sen jälkeen alahuuli rupesi väpättämään ja ikävä purkautui itkuksi.
Äidin läheisyys on tärkeintä maailmassa pienelle lapselle. Jos vain voit, älä jätä lastasi hoitoon muutamia tunteja pidemmäksi aikaa.
www.lohja.fi/vanhemmuus2/vauvan_ensimmäinen_vuosi.htm
Siellä oli puhetta varhaisesta vurovaikutuksesta ja paljon muusta tärkeästä!
Keskimäärin kaksivuotiaana lapselle voidaan erossa oleminen selittää niin, että hän sen ymmärtää. Tätä nuoremmalle jokainen ero on tavallaan lopullinen. Ihannetilanteessa alle 2-vuotiasta ei jätettäisi yön yli hoitoon. Valitettavasti nyky-yhteiskunnassa näin on useinkin tehtävä.
Vuorokauden ero äidistä on 5-kuukautiselle pitkä. Vaikka isä on lapselle useinkin yhtä läheinen, läheisyys on toisenlaista: äidin ja vauvan välillä on kuin onkin symbioottinen suhde etenkin, kun lasta rintaruokitaan.
Itse en jättäisi tuon ikäistä kuin korkeintaan viideksi tunniksi. Sikäli edellä oleva nyrkkisääntö ikäkuukausista ja erossaolotunneista vaikuttaa pätevältä. Vauvan perusturvallisuus järkkyy helposti; ja se on kuitenkin kaiken tulevan perusta!
likkakaveri ja sen mies erosivat pojan ollessa 5kk poitsu alkoi siinä olemaan ajoittain isällään..
Nyt yksi vuotiaana on isällä joka toisen viikonlopun, isä pitää hyvän huolen..
ihanteellista lapsen tavata isää...vai eikö olekkaan???
EI voi eikä pidä (jos oikeasti olet korkeakoulutettu, fiksu ihminen niin ymmärrät myös tämän) esittää tietona sellaista mikä on esitysmuodoltaan enemmänkin mielipide. Viittaan otsikkoosi "hieman tietoa" ja lauseeseen "Tätä nuoremmalle jokainen ero on tavallaan lopullinen."
Se, miten vauva kokee tunnin tai parin tai vuorokauden eron äidistään on ensinnäkin yksilöllistä (kyllä, on lainalaisuuksia mutta niissäkin vaihtelevuutta). Toisekseen tunne jonka tämä ero aiheuttaa vaihtelee sen mukaan, millaiset olot vauvalla on äidin ollessa poissa. Kolmanneksi lapsella saattaa olla hyvinkin erilainen kokemus kuin äidillä siitä symbioosista johon myös viittasit. Esimerkkinä vauva voi myös elää "symbioosissa" tuttipullon kanssa. Tästä luopuminen kun voi olla yhtä raastavaa kuin rinnasta luopuminen toiselle. Äidit eivät ehkä halua ajatella, että vauvat saattavatkin elää symbioosissa vain niiden tissien kanssa. Tämä siksi, että niistä tulee ruokaa.
höpö höpö!!!!!
ap: tottakai voit mennä. pidä hauskaa isomman lapsesi kanssa. myös hän kaipaa huomiotasi, ehkä nyt vähän enemmänkin kun on taloon tullut uusi asukas.
mukavaa lomaa. ja psykologit ja lillukat esikouluun!!
no hei haloo... meillä ainakin on sijoituslapsi joka tullut vajaa 6kk meille ja bio kodissaan asunut vain 5vkoa ja sen väliajan vastaanottokodissa. tunnistaa vallan mainiosti bio äitinsä, vaikka häneen ei olekkaan samanlaista kiintymys suhdetta kun meihin. ja olemme myös me ottaneet vapaata lapsesta kun oli pieni eikä mitään tapahtunut. ja lapsi tällä hetkellä kohta puoliin 2v ja erittäin iloinen ja vilkas pakkaus mutta kärsii äitinsä aiheuttamista vaurioista...
Nauti ihmeessä rauhassa kyläilystä toisen lapsesi kanssa!
Tarkoitukseni ei ole aloittaa mitään taistelua keskustelupalstalla. Esittämäni on tietoa - siinä määrin kuin psykologiassa mikään on. Jokainen vanhempi tietysti päättää ja vastaa valinnoistaan.
Mitenkäs sitten suhtaudut nukkumiseen? Minun kolmen kuukauden ikäinen tyttöni nukkuu kahdentoista tunnin yöunet. Pitääkö minun herättää hänet kolmen tunnin välein ettei hän unohda minua? Ja toinen kysymys, onko se nyt sitten huono asia, ettei lapsi ajattele äitiään aktiivisesti 24 h vuorokaudessa? Kun sanotaan, ettei lapsi voi muistaa äitiään erossa ollessaan useampia tunteja kuin ikäkuukausia on kertynyt, sillä ei tosiaankaan tarkoiteta, että lapsi unohtaa äitinsä totaalisesti, niinkuin annat kirjoituksessasi hämäävästi ymmärtää. Lapsi kyllä tunnistaa äitinsä ihan samalla tavalla kuin aiemminkin eron jälkeen ja jälleennäkemisen riemu on valtava. Unohtamisella tarkoitetaan kansanomaisesti selitettynä sitä, ettei äiti pyöri lapsen mielessä koko aikaa, kuten "normaali" tilanteessa. Jos heittää tällaisia käsityksiä faktoina ilmaan, olisi hyvä selittää ne niin, että myös asiaan perehtymättömät ymmärtävät.
Kiitos!
Niin ja vielä sille alkuperäisen viestin kirjoittajalle terveisiä, että jo sinun on aikakin jättää vauva isin kanssa yöksi. Kun isi huomaa pärjäävänsä pienokaisen kanssa, tämä kasvattaa myös hänen itsetuntoaan ja luottamusta omiin kykyihinsä roimasti!
Ja vielä psykologille&lillukalle: minusta vaikuttaa, että te olette yksi ja sama henkilö. Naurettavaa! :)
Vauva ei pysty pitämään mielessään pitkään asioita, joita ei näe. Kun äiti ei ole paikalla, äitiä ei ole. Kaikki on ok, jos vauva ei tällöin satu häntä tarvitsemaan. Olennaisen tärkeää kuitenkin on, että äiti on paikalla heti, kun vauva tätä tarvitsee.
Vauva tunnistaa äitinsä hyvinkin pitkän eron jälkeen. Kansanomaisesti voidaan sanoa, että muistaa. Kun tarkkoja ollaan, muistaminen ja tunnistaminen ovat silti eri asioita: muisti on asioiden pitämistä mielessä, ja kuten mainitsin, pieni vauva ei tähän pysty.
Tuohon nukkumiskysymykseen tulikin tässä samalla vastattua. Toivottavasti osasin selittää niin, että ymmärsit.
eikös tuo sitten tarkoita, että jos vauvan mielestä äitiä ei ole, niin on yhdentekevää kuka sen turvan ja ruuan milläkin hetkellä antaa? Eihän vauva osaa kaivata sellaista, mitä ei muistakaan? Ja eikös se syvin kiintymyssuhde kuitenkin muodostu siihen henkilöön joka hoitaa vauvaa eniten, oli se sitten 80, 90 tai 100% ajasta.
Kyllä kuule alkaa tuntua, että sinulla on tainneet psykologian opinnot jäädä aika vaillinaisiksi. Anteeksi vaan. :) Miten voi tunnistaa asian jota ei muista? Jos lapsen tai kenen tahansa aivoissa ei ole muistijälkiä kulloinkin kyseenomaisesta asiasta, sitä ei voi myöskään tunnistaa. Ja siihen unikysymykseen en kyllä mielestäni saanut edelleenkään vastausta?!? Eli pitkääkö lapsi yöllä herättää muutaman tunnin välein, ettei hän unohda äitiään? Ja vielä yksi kysymys, miksi sen äidin sitten pitää olla lapsen mielessä jatkuvasti? Mitä hyötyä siitä on?
Kyllä ymmärsin sinun pointtisi jo ensimmäisellä kerralla. Toivottavasti sinä nyt ymmärrät minun kysymykseni ja osaat niihin myös vastata. Ja käytä toki ammattitermejä, voin kysyä selityksen sitten psykologi-isältäni, jos en muuten ymmärrä.
Kiitos!
etkö ole huomannut että lillukka ja psykologi on sama henkilö.
ei lillukalla ole mahdollista käyttää mitään termejä koska ei tiedä tuon taivaallista psykologiasta.
Vaikea selittää, kun tuntuu ettet ymmärrä.
Yritetään vielä:
Kansanomaisesti voitaisiin sanoa, että vauva muistaa äitinsä (taisin jo mainita tämän?). Muistijälkiä jää, kyllä. Vauva TUNNISTAA ensisijaisen hoitajansa vaikka kuinka pitkän eron jälkeen. Mutta muisti ei riitä pitämään hoitajaa mielessä eron aikana: vauva ei pysty abstraktisti muistamaan asioita (kuten aikuinen pystyy); ei pysty luomaan mielikuvia asioista. Niinpä, jos vauvalle tulee hätä (nälkä, läheisyydenkaipuu, mikä tahansa) vauva ei pysty itseään tyynnyttämään muistelemalla ts. palauttamalla mieleen hoitajaansa. Pelkästään konkereettinen läsnäolo auttaa. Tässä mielessä on traumaattista, jos kiintymyksen kohde ei ole tarvittaessa saatavilla.
Nukkumiseen: unen aikana vauva ei tarvitse hoitajaansa, herätessään kylläkin. Oletkin varmaan tämän huomannut.
Itse asiassa harmittaa lähinnä "lillukan" puolesta: en ole kyseinen nimimerkki. Minua ei tämä uumoilunne haittaa, koska en juurikaan näille palstoille kirjoittele, satuinpahan nyt vilkaisemaan.
Olin kirjoittanut sinulle -psykologi- piiiitkän tekstin, mutta vahingossa painoin tab enter jolloin koko moska hävisi. yritän tässä erittäin tiivistetysti kertoa mitä siinäkin.
Psykologia on tiede jota voi tulkita, siinä missä monet muutkin. Lääkäreiltäkin pyydetän toista mielipidettä/lausuntoa usein.STOP
Lapsen kehitykseen ja perusturvallisuuteen vaikuttaa niin monta hetkeä ja tapahtumaa ekojen vuosien aikana, että yhden hetken merkitys on suht. pieni loppujen lopuksi, ellei se ole traumaattinen.STOP
Tiede -mikä tahansa sellainen-, kuuluu pitää tieteenä. Yliopistojemme tarkoitus on myöntää tutkintoja, joiden perusteella voidaan jatkaa tieteen tekemistä. Näiden tutkintojen oikeuttamina ihmiset, henkilöt, persoonat, saavat tehdä tiettyjä töitä. Kun tehdään vapaata työtä, eikä tiedettä, sekoittuu väistämättä mukaan omia arvoja sekä kokemuksia. Niinhän sinäkin teet, tiedostathan sen? Esiinnyt täällä tietäjänä, vaikka olet oikeasti tulkitsija.STOP
Kaikille muille sanottakoon, että pidetään mielessä että lapsia on kasvatettu jo paljon pidempään kuin psykologia sanana oli edes keksitty. Ennen käytettiin maalaisjärkeä. Jos jollekin psykologiaan turvautuminen luo turvallisuudentunnetta lasten kasvatukseen, suotakoon se hänelle. Jos joku toinen haluaa käyttää maalaisjärkeä niin suotakoon sekin hänelle, niin kauan kun ei rikota lakeja eikä pahoinpidellä lapsia.STOP
Vaikea kysyä, kun tuntuu ettet osaa vastata.
Et sinä minua suututa, lähinnä vaan huvitat. :)
Kiitos kuitenkin vastauksista.
Meillä muksut ollut yökylässä 2,5kk iässä.Ei ole traumoja.Ja niin ovat monien muidenkin lapset.Kukin tekee miten haluaa.
kuviteltais, ettei erolla olisi mitään vaikutusta vauvaan, niin itse en ymmärrä, kuinka vanhempi pystyy olemaan erossa vauvastaan.
HUOM!
Nyt tarkoitan tilanteita, jolloin vanhempi lähtee esim. baariin tms. Alkup. kirjoittaja nyt kuitenkin on satsaamassa isompaan lapseensa ja yhteiseen aikaan hänen kanssaan. Toisaalta ero saattaa hyvinkin lujittaa isän ja vauvan suhdetta.
Kokeile varmuuden vuoksi kuitenkin jo etukäteen, että vauvasi suostuu juomaan tuttipullosta. Omista lapsistani yksikään ei ole tuttipulloa hyväksynyt. Nuorimmaiselle pakotettiin sairaalassa tuttipullosta, kun oli niin iso ja hoitajat epäilivät, ettei oma maitoni riittäisi (tullut aina aivan liikaakin). Jokaisen tuttipullosatsin oksensi pois.
Mukavaa matkaa teille ja nauttikaa yhteisestä ajasta.
Voi taivahan vallat teitä tuoreita äitejä! Jos äiti haluaa mennä baariin, kahville, ostoksille, jumppaan tms ilman lasta niin mitä sitten? Tekeekö se äidistä huonomman,jos haluaa aikaa itselleen? Ei tee; kun äiti viihtyy niin lapsikin viihtyy. Ihan suotta te äidit olette niin (mitenhän sen sanoisin ymmärrettävästi...) ..lapsissanne kiinni ja niiiiin äitejä että; ihan suotta, koska teillä on myös oma elämä. Käänteisesti; jos tuntuu pahalta jättää lapsi yksin, eikä tarvitse omaa aikaa, niin silloin ei kannata lähteä mihinkään. Mutta kukaan toinen ei ole kyvykäs sanomaan toisen puolesta, että tarvitseeko hän omaa aikaa vaiko ei. Lohdutukseksi kaikille, että en minäkään ollut kummempi silloin kun lapset aikoinani sain ja painiskelin monet kerrat sen vuoksi, että joku päässäni sanoi, että ei voi, ei saa jne. Mutta äitiys on kasvattanut vuosien varrella ajattelemaan myös itseäni...
On erilaisia äitejä ja erilaisia lapsia. Ja on erilaisia äiti-lapsi-pareja. On erilaisia perheitä, erilaisia isiä. On erilaisia sisarussuhteita.
On erilaisia mummoja ja pappoja, on erilaisia äidin tai isän tuttuja. On erilaisia temperamentteja kaikilla.
Aloittajalle; taisit kysyä siitä rinnan hylkimisestä. En usko että vauvasi hylkäisi rintaa vuorokauden jälkeen. Vauvat joutuvat myös joskus sairaalahoitoon, tai äidit, ja silti imetystä voi jatkaa, vaikka viikonkin jälkeen. Mutta tosiaan, vauvatkin ovat yksilöitä, ei voi tietää etukäteen.
Lillukka ja psykologi; enemmän rohkeutta kehiin, vahva itseensä luottava vanhempi antaa lapselle vahvan mallin.
ja itseensä luottavaa jos jättää vauvan toisen hoitoon. Lähinnä tietämättömän. Ja rohkeutta se todellakin vaatii kun jättää lapsen, kun ei ole tietoa miten lapsi reagoi.
Totta, on erilaisia ihmisiä! Mutta se ei silti selitä ja tee vauvan jätöstä mitenkään hyvää asiaa, jos tutkimuksia on yhtään lukenut!
mihin tutkimuksiin oikein viittaat? laita mielellään linkkejä tai nimiä sekä kirjasto josta nämä löysit. Menen tänään hakemaan, luen ne, ja kommentoin sitten sen perusteella uudestaan.
Ja mitä tulee lapsen reagoimisiin, niistä ei voi tietää etukäteen teki niin tai näin. Et voi tietää millaisen äiti-lapsi-suhteen saatte lapsesi kanssa vaikka seisoisit päälläsi sen lapsesi edessä ekat kolme vuotta.
siitä ajasta kun luin niitä tutkimuksia on jo niin pitkä, että en pysty laittamaan tänne mitään tietoja.
Mutta, kun googlettaa sanoilla varhainen vuorovaikutus, niin osumia tulee ja sieltä myös löytyy kirjallisuutta ja linkkejä. Säästät matkan kirjastoon. Ja tulee sieltä ainakin muutama linkki mistä voi ostaa itselleen kirjan jos haluaa.
kanssasi samoilla linjoilla. Mutta itse pidän myös isää tärkeänä lapselle. Jos lapsi kerran jää isän kanssa kotiin, minusta äiti voi mennä yöksi mummolaan. Tuossa lapsi oli sentään jo 5kk. valitettavasti tiedän tapauksen, jossa lapsi meni hoitoon suoraan synnytyssairaalasta. tämä lapsi oikeasti tuskin tuntee äitiänsä.
olet samoilla linjoilla!
Toki isäkin on tärkeä, mutta vauva on kuitenkin suurimmaksi osaksi vuorovaikutussuhteessa äitiin. Onhan hän ollut 9kk äidin mahassa ja oppinut tunnistamaan äidin äänet ja "maut"!
Tarkoitan nyt sitä vauva-aikaa jolloin
lapsi luulee olevansa yhtä äidin kanssa! En jättäisi vauvaa (alle 1v.) pitkäksi aikaa (yön yli) muun hoitoon!
Minäkin tiedän monta tapausta jossa äiti on ollut pois pitkän aikaa esim. ryyppäämässä kun vauva on ollut 2 viikkoa vanha tai viikon etelän reissulla kun vauva on ollut 6kk vanha tai 2kk vauva jätetään 3vrk mummon hoitoon tai että, lapsi on vastasyntyneestä saakka väh. kerran kuussa viikonloppuna mummoloissa! Surullista!
Kiitos hyvinkin erilaisista kommenteista. Totta on että on itse päätettävä miten toimii. Vauvani syö välillä myös pulloa, ts. silloin tällöin olen ollut ilman häntä liikenteessä. Nyt hänellä ei myöskään ole ns. tiheän syömisen kauttakaan, joten ero hänestä olisi "lempeämpi". Esikoiseni on hyvin temperamenttinen ja vilkas ja haluaisin hänet mukaan sukulaisiin koska: a) hän hyötyisi matkasta enemmän, oppisi tuntemaan tätejään, isovanhempiaan jne. joita
maalla paljon asuu b) hän saisi omaa laatuaikaa äitinsä kanssa.
mielenkiintoisia kommentteja kaikilta teiltä on tullut
hyvää kevättä
ps. niin tiedoksi jätän sitten hänet vuorokaudeksi horjuu symbioosi tahi ei
Niin siis eniten murehdinkin sitä, hylkääkö vauvelini tissin kokonaan. Sitähän en toki halua. Mutta tähän asti on aina ottanut pienen eron jälkeen tissiä. Maksimi aika kun olen ollut erossa on n.10h. Tästä olisinkin halunnut kokemuksia?
Juu, mielenkiintoinen keskustelu! Ja mielestäni ERITTÄIN tärkeä aihe!
Toivottavasti et ota tavaksi jättää lastasi pitkäksi aikaa!
Lillukka hiljenee ja lopettaa omalta osaltaan keskustelun kommentoimisen tähän. Kiitos!
Aurinkoista kevättä ja hei vaan!
Kummallista, luin koko viestiketjun läpi, ja kaikki tuntuivat unohtaneen tuon alkuperäisen kysymyksen: luopuuko vauva rinnasta yhden päivän poissaolon jälkeen. Vaastaan: ei luovu, vaan käy siihen innolla kiinni taas kun tapaatte!
Menin töihin kun lapseni oli 6 kk. Olin töissä 8 h päivässä, ja lapsi tunnisti minut vallan mainiosti! Sen huomasin esimerkiksi hymyilevistä kasvoista, jotka ikkunasta katsoivat, kun saavuin kotiin (mummulaan)! Ja mitenkäs se vauva oppii uusia asioita, jos ei mitään muistijälkiä jää mistään?? Hölynpölyä! Takuuvarmasti muistaa pienempikin vauva edellisen päivän, näkeväthän vauvat uniakin päivän tapahtumista, ja varmasti myös edellisen!
Vai 5kk vauva muistaisi äitinsä vain viisi tuntia! Tuon paksumpaa p***aa en olekaan kuullut pitkään aikaan!
Voi elämä näitä joitakin mielipiteitä. Siis että vauvan tulisi olla äidin kanssa kaksi ekaa vuotta putkeen. HALOO! Joidenkin on käytävä töissä ja tottakai omaakin elämää saa olla. Tai ainahan on niitä, joilla ei sitä ole :) Sinulle alkuperäinen kirjoittaja, mene rauhassa mummolaan. Ei vauvasi sinua todellakaan unohda. Olet paras äiti vauvallesi joka tapauksessa :)
Ei voi muuta sanoa..Ja oikeasti, kuinka moni OIKEA psykologi tälläkin palstalla joutaa pyörimään..
luin viestiketjun suurella mielenkiinnolla, huvittuneenakin ajoittain. olen ihan oikea psykologi ja minulla on aikaa ajoittain pyöriä täällä, koska olen äitiyslomalla tällä hetkellä ja minusta on mukava seurata muiden äitien juttuja täällä. alkuperäiseltä kysyisin, että kuinka matkanne sujui ja miten vauvasi viihtyi ilman sinua ja kuinka reagoi kun tulit takaisin?? omani on saman ikäinen sinun vauvasi kanssa. keskustelun kuluessa tiedusteltiin psykologisista tutkimuksista, joita on pikkuvauvoista tehty; kuten joku sanoikin, niitä on tonneittain. toiset pätevämpiä kuin toiset eikä kaikkiin voi tutustua, aika rajoittaa. ne, jotka ovat kiinnostuneita erilaisista tutkimuksista ja teorioista, lukekaa erik. h eriksonia, margaret mahleria, freudia tietenkin, veikko tähkää, mary ainsworthia, john bowlbytä, winnigottia, piageta, vain joitain teoreetikkoja mainitakseni. huomaatte, että näkemykset poikkeavat toisistaan, riippuen siitä minkä koulukunnan edustaja ko. tutkija on. voin myös todeta, että tutkimusten ja teorioiden lukeminen vaatii lukijaltaan paljon eikä se onnistu (älkää luokkaantuko!!!) "maallikoilta" ilman sivistyssanakirjaa ja perehtymistä psykologiaan tieteenä yleensäkin. markkinoilla lienee paljon teoksia, jotka on kirjoitettu myös kansanomaisesti ja ne ovat helppolukuisia, ja antanevat jonkinlaisen kuvan siitä, mitä nykytietämyksen mukaan lapsen ns. psykologisen syntymän aikana tapahtuu ja mitä sen onnistuminen vanhemmalta vaatii. em. teoreetikot ottavat kantaa myös siihen, mitä vauva voi muistaa ja miten. ja vielä pakko puuttua paljonpuhuttuihin traumoihin, joihin monissa kirjoituksissa viitataan; yleensä vauvaiässä koetut traumat näyttäytyvät myöhemmällä iällä eritasoisena psyykkisenä oireiluna tai mielenterveydellisinä ongelmina. poikkeuksena toki rankasti laiminlyödyt vauvat, jotka oireilevat todennäköisesti koko ikänsä. heidän kanssaan minä teen terapiatyötä.
Mielenkiinnosta kysyn omaa kantaasi tähän yksinjättämiseen: jättäisitkö oman 5-kuukautisesi? Totta on, että on näkemyseroja eri koulukuntien välillä, mutta kuten mainitsin, yksikään ei sentään suosita vauvan eroa ensisijaisesta hoitajastaan. (Jos suosittaa, luen mielelläni. Olen vasta valmistunut, joten kokemusta puuttuu.) Olen hieman tuonne psykoanalyyttiseen kallellaan, mikä kyllä heijastuu tässä.
Olen itsekin äitiyslomalla ja oma vauvani vajaa 4kk. Siinä mielessä näkemykseni on myös mielipide: kertoo siitä, miten itse toimisin.
ei taida sellaista tutkimusta olla, joka väittäisi, että sylivauvan olisi suositeltavaa olla erosta ensisijaisesta hoitajastaan. monet puhuvat jopa sen puolesta, että lapsen ei pitäisi olla ennen kolmea ikävuottaan erossa ensisijaisesta hoitajastaan pitkiä aikoja, jolla viitataan useiden vuorokausien mittaisiin eroihin. omaani en vielä taitaisi vuorokaudeksi jättää, johtuen kyllä siitä, että en osaisi rentoutua varmaan hetkeksikään eikä myöskään kotiinjäävät saisi hetken rauhaa, koska soittaisin perin tiheään. en henkilökohtaisesti ajattele vuorokauden erosta olevan tuon ikäiselle vauvalle suurta haittaa, mikäli vauvan perustarpeista on tähän mennessä pidetty riittävää huolta ja vauva jää tuttuun ympäristöön tutun hoitajan hoiviin. psykoanalyysin mukaanhan lapsen kolme ensimmäistä elinvuotta ovat ne ratkaisevimmat ja määräävät pitkälle koko loppuelämäämme. ovat myös sitä mieltä pitkälti, ettei vauvalla ole mitään "psyykkistä" tai "psykologista" ennen puolen vuoden ikää (eikös se niin mennyt, vauvan oleminen on siihen saakka pelkkää fysiologiaa?), jolloin mitään psyykkistä vauriotakaan ei voi tapahtua ennen kuin vauva alkaa pikkuhiljaa erottamaan itsensä ympäröivästä maailmasta ja ennenkaikkea äidistään.
juu, mielipiteitähän nämä on. jokainen nojaa mielipiteensä johonkin ja perustelee niitä siinä valossa.
"en henkilökohtaisesti ajattele vuorokauden erosta olevan tuon ikäiselle vauvalle suurta haittaa, mikäli vauvan perustarpeista on tähän mennessä pidetty riittävää huolta ja vauva jää tuttuun ympäristöön tutun hoitajan hoiviin."
Minä näen ongelman siinä, että etukäteen ei voi tietää, onko haittaa vai ei. Totta on, että kaikki voi sujua mainiosti ja vauva kokee olonsa esim. isän hoidossa (kuten tässä tapauksessa) täysin turvalliseksi. Entä jos ei?
"ovat myös sitä mieltä pitkälti, ettei vauvalla ole mitään "psyykkistä" tai "psykologista" ennen puolen vuoden ikää (eikös se niin mennyt, vauvan oleminen on siihen saakka pelkkää fysiologiaa?), jolloin mitään psyykkistä vauriotakaan ei voi tapahtua ennen kuin vauva alkaa pikkuhiljaa erottamaan itsensä ympäröivästä maailmasta ja ennenkaikkea äidistään."
Tämä on itse asiassa vaikea asia. Henk.koht olen sitä mieltä, että em. käsitteillä tullaan helposti aliarvioineeksi vauvan olemista. Koska vauvan oleminen ei ole eriytynyttä, on se tavallaan fysiologista, totta. Pidän jaottelua kuitenkin jyrkkänä; kehitys on jatkumo. Kun vauva alkaa "psykologisesti olla", mitään ei prosessissa katoa. Itse en tästä syystä allekirjoita tuota oletusta, ettei psykologisia vaurioita voisi tapahtua ennen puolen vuoden (n.5kk:n) ikää. Voi olla semanttinen kysymys; mitkä vauriot tulkitaan "psykologisiksi".
Sain sellaisen kuvan, ettei itse ole suuresti psykoanalyysin kannattaja?
Mutta, kuten sanoit, nämä ovat mielipidekysymyksiä pitkälti. Kukin valitsee totuutensa ja sen pohjalta yrittää toimia parhaansa mukaan.
noh, minä pidän psykoanalyysiä ihan hyvänä menetelmänä, vaikka en itse psykoanalyysia läpi ole käynytkään, voisi olla mielenkiintoinen prosessi jos siihen olisi aikaa ja ylimääräistä rahaa rutkasti!! käytän työssäni osittain kyllä psykodynaamista näkökulmaa yhdistettynä kognitiiviseen ajatteluun.
edellisessä viittasin vain psykoanalyyttisiin ajatuksiin siitä, mitä vauvan kehityksessä tapahtuu - siis psykoanalyytikot ajattelevat lapsen olemisen olevan fysiologiaa, ennen sitä puolen vuoden ikää. eikä silloin ole mitään psykologista vielä kehittynyt. tätä psykoanalyytikot perustelevat mm. sillä että ennen kuuden kuukauden ikää tapahtuneet laiminlyönnit ja häiriöt vauvan ja äidin välisessä vuorovaikutuksessa ilmenevät lapsen fysiologisina häiriöinä ja somaattisena oireiluna, ei psykologisena oireiluna. sinä olet siis "psykoanalyysiin kallellaan", mutta et henkilökohtaisesti ole valmis yhtymään melko perustavaa laatua olevaan teesiin psykoanalyysin piirissä?? kyllähän sinä varmaankin freudisi lukeneena tiedät, että tiedostamattomassa ei ole negaatiota!
ja vielä vauvan jättämiseen isän hoiviin vuorokaudeksi; olen sitä mieltä, että jos vauvasta on pidetty hyvää huolta ja näin ollen vauvalle on kertynyt tarpeeksi paljon muistijälkiä siitä, että tämän tarpeet tyydytetään ajallaan, ja ne tyydytetään edelleen ajallaan, vaikkakin isän toimesta, tästä ei kai voi olla suurta haittaa vauvan kehityksen kannalta. tämä on siis minut mielipiteeni ja ajatukseni asiasta.
ethän tosissasi kysynyt mitkä vauriot tulkitaan psykologisiksi? :)
Nimenomaan henkilökohtaisesti en ole valmis yhtymään mainitsemaasi teesiin. Pidän psykoanalyyttistä näkemystä silti eniten omaani vastaavana. Tieteissä - ja etenkin psykologian kaltaisessa - mennään helposti semantiikkaan. Kysyin tosissani, mitkä vauriot tulkitaan psykologisiksi.
aggressio, ahdistus, depressio, mania, neuroosit, rajatilat, psykoosit... näin alkuun mainitakseni. uteliaisuudesta; miksi psykoanalyyttinen viitekehys on eniten omaasi vastaava??
Kyllä, kyllä. Ajoin takaa lähinnä "psykologislähtöisen" ongelman määrittelyvaikeutta. Viitaten psykoanalyyttisen teesiin, että psykologinen oleminen alkaa vasta n. puolen vuoden iässä (eikä täten muka psyk. vaurioita aiemmin synny).
Näen lapsuuden kiistattoman merkityksellisenä kaiken tulevan kehityksen kannalta; en ehkä kuitenkaan ole aivan siinä määrin deterministi kuin n. vankkumattomat psykoanalyytikot. En myöskään liiemmin usko ongelmien ratkaisemiseen ilman niiden syihin paneutumista.
on tosi itsekästä nykyajan äideiltä tuo että jättää pienen lapsen. miksi niitä lapsia tehdäkään jos ei niiden kanssa voi olla?
Ihan samaa ihmettelen minäkin. Ihan kuin lapsi ei joutaisi isompana olemaan yökylässä milloin missäkin, ja silloin lapsi ITSE sitä haluaakin!
Onko se jotenkin hienoa, kun äiti "pääsee tuulettumaan" ja "elää omaa elämää" kun vauva on vielä muutaman kuun ikäinen? Ei se vauva ole vauva kauan, ihan kuin ei voisi TODELLA lyhyttä aikaa odottaa? Mitä te äidit todistelette sillä, että jätätte lapsenne?
On se vaan niin ihmeellistä, että esimerkiksi vuosi ilman baarissa käyntiä on monille nykyään liian pitkä aika! :O
mummi ja kapsu!
Tulikivenkatkuisia vastakommentteja odotellessa ;)
Ihan älytöntä vauhkoamista tuo jos lapsensa jättää hoitoon! minä olin lapsen ollessa 2kk 2yötä poissa ja lapsi todella muisti minut kun palasin reissultani! nää on taas näitä täydellisten äitien kirjoituksia,jotka ite eivät käy missään,kulkevat meikittä ja verskat jalassa kauppaan! ja sit vielä ihmetellään miks niin monen mies pettää tai jättää!!!!
vaikka laittaakin uuden elämän alulle ei se tarkoita sitä että omastaan pitäisi luopua!
olen kanssasi samaa mieltä. ei äiti ole kelvollinen äiti, jos elää täysin symbioosissa lapsensa kanssa. kukin taplaa tyylillään. muuten alun perin kysymys taisikin olla hylkääkö vauva rinnan ei, muistaako äidin!?