Edellisessä osassa Tess muuttui vampyyriksi ja Jacob tapasi entisen tyttöystävänsä.
Tessin silmät loistivat kilpaa tähtien kanssa. Hän oli nyt saavuttanut ikuisen elämän rakastamansa miehen kera. Mikä voisi olla sen parempaa. "Hei hetkinen? Mikä sun nimi on?" Tess tajusi sitten, ettei ollut kysynyt edes miehen nimeä. "Robbie", mies vastasi ja kysyi: "Entä kukas sä oot?" Tess naurahti. Aivan kuin he olisivat tunteneet iät ajat, mutta he eivät edes tienneet toistensa nimiä. "Tess", hän vastasi. He suutelivat pitkään ja kiihkeästi. Tess huomasi, etteivät pitkät ja terävät kulmahampaat haitanneet yhtään suutelunautintoa.
Jacob silitteli Angelican poskea. Kuinka mukavalta tuntuikaan olla siinä tytön vieressä niinkuin ennenkin. Hän tajusi, että hänen yrityksensä etsiä "Sitä oikeaa" olivat olleet aivan turhia, Angelica oli ollut hänen silmien edessään koko ajan. He suutelivat yhä uudestaan ja uudestaan. Yhtäkkiä Jacob havahtui. "Missä Tess on?" hän kysyi Angelicalta. "Tess? Täh, emmä tiiä", Angelica vastasi pöllämystyneenä. Mitä se nyt siskoaan kaipasi...
Tess istui hiljaa Robbien sylissä katsellen yötaivasta. Vasta nyt hän tajusi, kuinka kaunis taivas olikaan. Robbie liikahti hermostuneesti. "Aamu tulee kohta", mies sanoi. Tess katsahti häneen. "Niin? Mitä siitä?" Tess kysyi huolettomasti. "Sitä vaan, että me vampyyrit ei oikeen kestetä valoa..." Robbie vastasi. Tessin suu loksahti auki. "Voi ei, mä unohin jo", hän naurahti. Tess tajusi vasta nyt kunnolla, että oli vampyyri. Hän ei enää saisi nauttia kauniista auringonpaisteisista päivistä.. Tess niiskaisi hiukan. Hän päätti, ettei tarvitsisi valoa enää.
Jacob oli huolesta suunniltaan. Missä ihmeessä sisko oli? "Se on varmaan sen miehen kanssa", Angelica yritti rauhoitella, "Se on ihan kunnossa". Jacob nyökkäili. Niin sen täytyi olla, Tess oli sen miehen kanssa... "Mut se ei oo sen tapasta!" hän tiuskaisi huolestuneesti Angelicalle. "Se pärjää.. Muistatko, kun se hakkeroi arvosanoja yliopistossa ja melkein jäi kiinni? Se selvis siitäkii", Angelica hieroi Jacobin kireitä hartioita. "Joo, muistan", Jacob vastasi. He olivat valvoneet koko yön. Kello läheni kuutta.
Robbie johdatti Tessiä kohti asuntoaan. Tess kiiruhti perässä ja kurkisteli taakseen, että näkisi joko aurinko nousee. Pian he olivat Robbien talolla. Se näytti aivan normaalilta. Auringon ensi säteet lankesivat maahan. Tessin ihoa kirveli. Aivan kuin hän olisi sulanut. Robbietakin sattui, mutta hän kesti kivun paremmin kuin herkkähipiäinen Tess. He astuivat taloon sisään. Siellä oli viileää, mutta silti vampyyreiden ihoa poltteli kivuliaasti. Robbie käski Tessiä kulkemaan perässään. He kulkivat kohti pientä huonetta. Huoneesta johti portaat kellariin. Tess inhosi kellareita, sillä hän pelkäsi kaikkia rottia ja muita inhotuksia. Kellarissa oli pimeää, mutta he näkivät tietenkin hyvin pimeässä, sehän oli yksi vampyyrien elämän tärkeistä asioista. Tess näki kaksi arkkua vierekkäin. "Kaksi?" hän kysyi Robbielta. "Mä halusin, että kaikki on valmista", Robbie vastasi. Tess arvasi, että mies oli suunnitellut kaiken valmiiksi. He suutelivat pikaisesti ja astuivat sitten juhlallisesti arkkuihinsa.
Jacobilla oli vapaapäivä. Hän vietti laatuaikaa Angelican kanssa. Tyttö oli salavihkaa hakenut tavaroitaan entisestä asunnostaan. He olivat sopineet, että tyttö sai asua heillä. Jacob oli onnellinen, mutta mietti mitä Tess asiaan sanoisi. Missäköhän hän edes oli?
Tajusin tässä juuri, että olen kirjoittanut tänne nyt tavallaan tätä samaa tarinaa 18 osaa... Jennipherin tarina on siis laskettu mukaan.. Aika hurjaa.. :) Jatkanko vielä?
Tessin silmät loistivat kilpaa tähtien kanssa. Hän oli nyt saavuttanut ikuisen elämän rakastamansa miehen kera. Mikä voisi olla sen parempaa. "Hei hetkinen? Mikä sun nimi on?" Tess tajusi sitten, ettei ollut kysynyt edes miehen nimeä. "Robbie", mies vastasi ja kysyi: "Entä kukas sä oot?" Tess naurahti. Aivan kuin he olisivat tunteneet iät ajat, mutta he eivät edes tienneet toistensa nimiä. "Tess", hän vastasi. He suutelivat pitkään ja kiihkeästi. Tess huomasi, etteivät pitkät ja terävät kulmahampaat haitanneet yhtään suutelunautintoa.
Jacob silitteli Angelican poskea. Kuinka mukavalta tuntuikaan olla siinä tytön vieressä niinkuin ennenkin. Hän tajusi, että hänen yrityksensä etsiä "Sitä oikeaa" olivat olleet aivan turhia, Angelica oli ollut hänen silmien edessään koko ajan. He suutelivat yhä uudestaan ja uudestaan. Yhtäkkiä Jacob havahtui. "Missä Tess on?" hän kysyi Angelicalta. "Tess? Täh, emmä tiiä", Angelica vastasi pöllämystyneenä. Mitä se nyt siskoaan kaipasi...
Tess istui hiljaa Robbien sylissä katsellen yötaivasta. Vasta nyt hän tajusi, kuinka kaunis taivas olikaan. Robbie liikahti hermostuneesti. "Aamu tulee kohta", mies sanoi. Tess katsahti häneen. "Niin? Mitä siitä?" Tess kysyi huolettomasti. "Sitä vaan, että me vampyyrit ei oikeen kestetä valoa..." Robbie vastasi. Tessin suu loksahti auki. "Voi ei, mä unohin jo", hän naurahti. Tess tajusi vasta nyt kunnolla, että oli vampyyri. Hän ei enää saisi nauttia kauniista auringonpaisteisista päivistä.. Tess niiskaisi hiukan. Hän päätti, ettei tarvitsisi valoa enää.
Jacob oli huolesta suunniltaan. Missä ihmeessä sisko oli? "Se on varmaan sen miehen kanssa", Angelica yritti rauhoitella, "Se on ihan kunnossa". Jacob nyökkäili. Niin sen täytyi olla, Tess oli sen miehen kanssa... "Mut se ei oo sen tapasta!" hän tiuskaisi huolestuneesti Angelicalle. "Se pärjää.. Muistatko, kun se hakkeroi arvosanoja yliopistossa ja melkein jäi kiinni? Se selvis siitäkii", Angelica hieroi Jacobin kireitä hartioita. "Joo, muistan", Jacob vastasi. He olivat valvoneet koko yön. Kello läheni kuutta.
Robbie johdatti Tessiä kohti asuntoaan. Tess kiiruhti perässä ja kurkisteli taakseen, että näkisi joko aurinko nousee. Pian he olivat Robbien talolla. Se näytti aivan normaalilta. Auringon ensi säteet lankesivat maahan. Tessin ihoa kirveli. Aivan kuin hän olisi sulanut. Robbietakin sattui, mutta hän kesti kivun paremmin kuin herkkähipiäinen Tess. He astuivat taloon sisään. Siellä oli viileää, mutta silti vampyyreiden ihoa poltteli kivuliaasti. Robbie käski Tessiä kulkemaan perässään. He kulkivat kohti pientä huonetta. Huoneesta johti portaat kellariin. Tess inhosi kellareita, sillä hän pelkäsi kaikkia rottia ja muita inhotuksia. Kellarissa oli pimeää, mutta he näkivät tietenkin hyvin pimeässä, sehän oli yksi vampyyrien elämän tärkeistä asioista. Tess näki kaksi arkkua vierekkäin. "Kaksi?" hän kysyi Robbielta. "Mä halusin, että kaikki on valmista", Robbie vastasi. Tess arvasi, että mies oli suunnitellut kaiken valmiiksi. He suutelivat pikaisesti ja astuivat sitten juhlallisesti arkkuihinsa.
Jacobilla oli vapaapäivä. Hän vietti laatuaikaa Angelican kanssa. Tyttö oli salavihkaa hakenut tavaroitaan entisestä asunnostaan. He olivat sopineet, että tyttö sai asua heillä. Jacob oli onnellinen, mutta mietti mitä Tess asiaan sanoisi. Missäköhän hän edes oli?
Tajusin tässä juuri, että olen kirjoittanut tänne nyt tavallaan tätä samaa tarinaa 18 osaa... Jennipherin tarina on siis laskettu mukaan.. Aika hurjaa.. :) Jatkanko vielä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joo jatka
Olen lukenut näitä tarinoiden kommentteja, ja suurin osa on ollut pelkkiä "Jatkaa!!!!" tyylisiä. Minusta ainakin, jos kirjoittaisin tarinan, olisi mukavempi saada vähän erilaisiakin kommentteja ja kritiikkiä myös. Kritiikkiä siksi, koska en uskoisi, että koskaan kukaan voisi kirjoittaa sellaista tarinaa, joka olisi kaikkien mieleen, joten olisi mukava saada ne huonot puolet selville tarinastaan, että voi ensi kerralla kirjoittaa sitten paremman.
Olen itsekin monesti miettinyt, että mitä te lukijat oikeasti haluatte, ja siksi välillä kyselenkin tarinan lopussa että mitä haluatte/ette halua, että tarinassa tapahtuu. Mutta kiitos, että herättelit hiukkasen näitä lukijoita.. :)
Itseltäsi on muuten tullut rakentavaa kommenttia ja huomaatko, olen yrittänyt pidentää tekstejä? ;D
Tottatotta, noi sun tarinas on
Kiitos itsellesi hyvistä tarinoista. :) Ihan sopivan pituisia ne nyt ovat, vaikka minä jaksaisin lukea vielä paljon pitempiäkin, mutta kaikki eivät. :>
Jatka! Sä et oo kyl vähää aikaa kirjottanu, et et kai sä oo lopettanu kokonaaa...?