turvaosastolle kehitysvammaisten palvelukeskukseen toihin ja jännittää älyttömästi. Ja on paljon ajatuksia päässä! mm. että tulikohan haettua väärään paikkaan. Vaikutti rankalta ensi näkemältä. Ja oli muutamia tyyppejä jotka kieltämättä pelottaa minua. Ja mietin että meninköhän nyt väärään paikkaan ? onko muila kokemuksia tällaisesta paikasta ? Onko ollut samanlaisia tuntemuksia tähän paikkaan töihin mennessä ? Nyt kyllä tuntuu et pyrin väärään paikkaan. Harmittaa tällaiset ajatukset kun halusin kuitenkin kokeilla alaa, ja tätä tarjosivat. Enpä edes tiedä olisko muuta ollut tarjolla. Eipä paljoa "kehtaa" kysyäkään enää tässä vaiheessa. Huomenna eka työpäivä. Onko kellään kokemuksia? onko yhtä paha paikka kuin miltä eka päivänä vaikuttaa ?
joo. huomenna sitä mennään
turva-osasto
8683
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Uskon, että jännittää. Varsinkin jos et ole ollut tekemisissä kehitysvammaisten kanssa ja tuleva asiakasryhmäsi taitaa olla ns. vaikeimmasta päästä. Itsekin koin aikoinaa sekavia tuntemuksia kehitysvamma-alalle suuntautuessani. Tällä hetkellä työuraa takana vasta pari vuotta, mutta monenlaista olen jo ehtinyt nähdä, kun sijaisuuksia olen pääasiassa tehnyt. Uskon että paljon on omasta asenteesta kiinni. Vaikka moni kv "näyttää pahalta" saattaa sisin olla lempeä. Toisaalta ulkonäkä voi pettää toiseenkin suuntaan, ihan niin kuin meidän ns normaalienkin kohdalla. Tsemppiä sinulle! Toivon että uskallat kysyä kaikkea mikä sinua askarruttaa. Itse ainakin olen ollut uusissa paikoissa kyselykone, ja se on helpottanut tosi paljon. Ei ole tarvinnut arvailla ja jännittää niin paljon. Kysely antaa myös uusille työtovereillesi sellaisen kuvan, että olet työstäsi kiinnostunut ja varmasti se motivoi myös heitä perehdyttämään sinua työhösi.
Paljonkin voisin vielä alasta kirjoitella, niin monenlaisia ennakkoluuloja tuntuu ihmisillä kehitysvammaisista olevan. Mutta kiinnostaisi kuulla, kuin ensimmäinen päiväsi meni?!
tässä paikassa oli sellainenkin huone jossa olis kriminaalipotilaita. Yksi oli tappanut jonkun joskus aiemmin elämässään. ja pari muuta oli tehnyt myös kamaliarikoksia. Tyyppi joka tutustutti sanoi että ovat silti samanlaisia kuin muut. Että viinapäissään varmaan tehneet. niin muistaakseni sanoi. En tiedä varmaksi. Se jäi silti kytemään päähäni pahasti. Vaivaa koko ajan. Kai pitää vaan ajatella että ne ovat kuin muutkin. Ei minun varmaan alussa tarvitse niiden luo mennä vaan silti vaivaa tämä hirveästi. Että pitääkö siellä henkensä edestä olla. onko sulla kokemuksia tällaisista ? voiko suhtautua heihin suht tavallisesti. Pitääkö olla koko ajan varpaisillaan. Toivottavasti en tuohon paikkaan joudu!
Joo. Hyvin sekavat tuntemukset. Päällimääisenä on se. Että taidan harkita lastenhoitoalalle vakavasti oppisopimusta minne alunperin piti mennä. Mutta aion kyllä tuolla olla töissä niin pitkään kun voin olla enenn kuin sen paikan löydän. Aamu oli "rankka" ! Mutta iltä-päivä tosi kiva. Että sekavat ajatukset päässä. Ei tetenkään ole täysin poissuljettua tämä ala tulevaisuudesa. Mutta näin eka päivän kokemuksella voisin sanoa että ei tällä hetkellä kyällä siltä tunnu!! Mutta joo. Ihan kivojakin asioita minusta tuntuu että tuossa työssä voi olla. Iltapäivä meni leppoisasti, mutta aamun toimet ja "erite"-jutut olivat kyllä aikamoinen järkytys. Mutta pitää katsella. Aion jatkaa tätä kokemusta kaikesta huolimatta! Että tällaisia ajatuksia mulla nyt näin eka päivästä!
Kyllä se siitä lähtee!
Sekavalta varmasti tuntuu. Samanlaisia kokemuksia muistan käyneeni läpi ensimmäisen opiskeluun liittyvän harjoittelujakson jälkeen. Olin silloin toimintakeskuksessa, jossa asiakkaina oli sekä kehitysvammaisia että mielenterveysasiakkaita eli aika kirjavaa porukkaa. Mutta ei kuitenkaan rikoksen tekijöitä tai muita ns. eristettäviä henkilöitä.
Mietiskele rauhassa uravalintaasi, alku on tällä alalla varmasti monelle hankala, mutta sitten yhtäkkiä sitä ehkä huomaakin, kuinka monella tavalla työ palkitsee sen varjopuolista huolimatta. Kehitysvammaisten parissa voi työskennellä monenlaisissa eri paikoissa, varsinkin isommissa kaupungeissa on enemmän valinnan varaa, kun on esim. eritasoisille suunnattuja asuntoloita ja päivätoimintaryhmiä. Eli kaikkeen kehitysvammatyöhön ei välttämättä liity kuvailemasi "erite-hommat". Toisaalta niitäkin joutuu ehkä useimmissa paikoissa tekemään ja kaikille se ei tietenkään sovi. Eli anna itsellesi aikaa ja jos tuntuu, että kehitysvamma-ala ei ole sinun juttusi, tee rohkeasti uusia valintoja. Kaikki työ ei sovi kaikille ihmisille ja siitä ei tarvitse huonoa omaatuntoa potea. Ei minustakaan olisi esim. sairaanhoitajaksi vaikka joitakin perushoidollisia tehtävi työssäni teenkin.
Tsempit!
Aion miettiä kaikessa rauhassa ja yrittää oppia tekemään työn hyvin. Joo olihan siellä kyllä mielenkiintoista olla. Opiskelijatkin sanoivat alussa näin tunteneensa. pitää katsella mitä tulevaisuudessa tapahtuu. MOIkka :)
Oletko ensimmäistä kertaa hoitoalan töissä? Alan opiskelija? Silloin on ihan ymmärrettävää, että jännittää ja jotkut asiat tuntuvat oudoilta ja pelottavilta.
Kyllä se siitä lähtee sujumaan! Tsemppiä! :)
Ihan töihin menin hoito-apulaiseksi, ensimmäistä päivää. Koulutustakin olen, oppisopimusta etsinyt. Esim lastenhoitoalalta. Vieläkin se tuntuu omalta. Mutta pitää katsoa ajan kanssa miltä rupeaa tuntumaan