murkun kanssa maalla

Itseolen asunut maalla koko ikäni ja olen nyt murrosiässä. Mikä onkaan romanttisempaa kuin istua järven rannalla poikaystävänsä kanssa kuutamon loisteessa? Juosta kylän muiden nuorten kanssa metsissä ja uida rannoilla? Pyöräillä teillä ja mopoilla metsässä? EI MIKÄÄN!

Itse en enää tuossa vaiheessa lastani maalle repisi. Ookoo, olet varmasti jajatellut, että maalla lapsi on turvassa kaupungin paheilta, mutta tuskinpa se näinkään on. Ihan yhtä lailla ne nuoret siellä maalla dokaavat kuin kaupungissa. Jos ei puistossa nin sitten kiven takana. Ja hulluja nyt mahtuu joka paikkaan eikä aina vain kaupunkiin.
Et ole kuitenkaan näköjään tullut ajatelleeksi sitä, että jos nyt muutat maalle, niin viet lapseltasi kaikki kaverit. Olisihan se kiva, jos ystävyyttä voisi oikeasit pitää hyvin yllä jostain satojen kilometrien takaa, mutta tuon ikäisltä se harvemmin onnistuu. Entäpä opiskelu? Kuinka monta lukiota ja ammatikoulua unelmapaikkakunnaltasi löytyy? Mitä jos lapsesi ei haluakaan siihen ainoaan lukioon, joka Tarnalasta löytyy, vaan haluaa esimerkiksi kouluttaa itsensä vaatturiksi?
Tässä tapauksessa lapsesi joutuu joka tapauksessa muuttamaan 15-16-vuotiaana pois kotoota (juuri kun on saanut uusia ystäviä maalta) lähimpään kaupunkiin, jolloin "kaupungin paheet" ovat taas nenän alla, etkä voi olla edes itse valvomassa.

LOppupeleissähän teet itse päätöksesi, mutta itse en ainakaan toivoisi omien vanhempieni vievän minulta kavreita ja opiskelumahdolisuuksia vain sen vuoksi, että asuisin mukamas turvallisemmassa ympäristössä.

Itse olen lapsuuteni ja nuoruuteni asunut kaupungissa. Ennenkuin lapset syntyi, teimme päätöksen muuttaa maalle lapsia kasvattamaan:) Ehkä muutan itse takaisin kaupunkiin sitten kun lapset ovat kotoa muuttaneet...ehkä en.

Ei maaseutukaan enää mikään lintukoto ole. Ei tosiaankaan. Mutta helpompi kontrolloida nuoren menoja kun joka paikkaan tarvitsee kyydin. Rasittavaahan se välillä on ns taksikuskina olla mutta toisaalta mielelläni kuskaan ja tiedän missä ja kenen kanssa nuori on. Edes vähän paremmin kuin omat vanhempani aikoinaan. Hyvät ja huonot puolet on, niinkuin joka asiassa.

Mutta jos lapsi on jo murrosiän kynnyksellä niin en lähtisi muuttamaan maalle kovin helposti.

me asumme kaupungissa, mutta tosiasiassa voisimme asua vaikka ihan reilusti maalla sillä asuinalueellamme ainoa palvelu on pikavuoron bussit ja alakoulu. Kauppa on jo pyörällä saavutettavissa.. Muutenkin olemme tavallaan ihan erillään kaupunkirakenteesta vaikka juuri kevyenliikenteen väylät ovat todella toimivat ja joka suuntaan.

Muutettuamme oli hieman narinaa, mutta kun kuskaus hoidetaan tarvittaessa niin homma hoituu, bussilippu aina ladattuna. Ennen asuimme aivan keskustan laidalla. Tietyllä tavalla on turvallista kun tietää keitä tuossa "kylillä" liikkuu ja keiden kanssa lapsi on. Keskikaupungille ei ole vielä asiaa iltasella ja onneksi ei hinkuakaan.

Kyllä asiat on niin kuin tottuu, mutta jos vaihtoehtoja on rajallisesti tarjolla niin niiden valinta on huomattavasti helpompaa..

Maalla on hyvä kasvaa. Tietysti joskus saattoi ottaa päähän, jos johonkin ei päässyt, eli vanhemmilla ei ollut aikaa viedä.

Olen asunut kaupungissa aikuisiässä 9 vuotta. Kun perheeseen syntyi lapsia, oli aivan selvä juttu, että maalle takaisin. Turvallisempi ja kaikin puolin parempi kasvuympäristö, ainakin mielestäni. Olen jo varautunut siihen, että muutaman vuoden päästä saan kuskata lapsiani, mutta se kuuluu asiaan, tekihän vanhempanikin niin.

minä asuin maalla 16 vuotta ja olen iloinen siitä, että vartuin maalla..sain mielestäni paremman kasvatuksen, sillä kaupungissa ollaan liikaa muodin perään, ja kaupunkilaiset lapset ryyppäävät mielestäni enemmän..maalla on turvallisempaa ja enemmän tekemistä varsinkin kesällä..

Ei se maalle muutto välttämättä aiheuta mitään kapinaa, jos lapsesi löytää maalta mukavaa ajanvietettä. Itse asiassa maalle muutto voi olla erittäinkin tervetullut juttu hänelle, jos hän on kiinnotunut luonnosta, kalastuksesta tai vaikka hevosista, eikä suinkaan hulttioporukassa kylällä pyörimisestä... Minä olen asunut koko ikäni sopivasti "rajalla", eli melkeinpä maalla, mutta kaupunki on lähellä myös. Enemmän olen niissä maalaishommissa viihtynyt, eli liikkunut metsässä jne. Siskoni taas omistaa kaiken vapaa-aikansa hevosille, ikää 17v eikä tietoakaan mistään kapinasta.