Oli kerran luola-unski joka rakasti pähkinöitä.
Kerran unski kerjäsi kaduilla pähkinöitä "pähkinöitää.. antakaa pähkinöitää...!"
Kerran unski näki kadulla vauvan jolla oli tuttipullo. Unski hyppäsi tuttipullon kimppuun ja joi maitoa hymyillen.
Vauvan äiti näki tämän ja huusi unskille "Jätä sinä ihana unski minun vauva rauhaan!"
Unski pelästyi ja hyppäsi viemäriin.
Viemärissä Unski näki elämänsä rakkauden, nimittäin Ronkeli rotan, joka oli hyvin söpö ja herrasmies mäinen.
Eräänä iltana unski näki kuinka kissa jahtasi ronkelia. Unski suuttui ja söi rotan.
Seuraavana päivänä Unski ja ronkeli menivät naimisiin, ja saivat 4 lasta.
Kaikki meni hyvin kunnes unski varasti makkaraa ja syöpötteli perheensä kanssa ja he kuolivat kun he söivät liikaa.
En viittiny parempaa tehä...
Kerran unski kerjäsi kaduilla pähkinöitä "pähkinöitää.. antakaa pähkinöitää...!"
Kerran unski näki kadulla vauvan jolla oli tuttipullo. Unski hyppäsi tuttipullon kimppuun ja joi maitoa hymyillen.
Vauvan äiti näki tämän ja huusi unskille "Jätä sinä ihana unski minun vauva rauhaan!"
Unski pelästyi ja hyppäsi viemäriin.
Viemärissä Unski näki elämänsä rakkauden, nimittäin Ronkeli rotan, joka oli hyvin söpö ja herrasmies mäinen.
Eräänä iltana unski näki kuinka kissa jahtasi ronkelia. Unski suuttui ja söi rotan.
Seuraavana päivänä Unski ja ronkeli menivät naimisiin, ja saivat 4 lasta.
Kaikki meni hyvin kunnes unski varasti makkaraa ja syöpötteli perheensä kanssa ja he kuolivat kun he söivät liikaa.
En viittiny parempaa tehä...
Vastaukset 3
Vanhimmat
luola unski?
Olisikohan ollut niin että mielikuvitusta sinulla oli riittänyt ja kirjoitit 'tarinasi' tänne, mutta kirjoititkin sen lyhyesti kun innostus lakkasi? Itselläni on käynyt niin. :D
Noh, aika lyhyt mutta ihan OK. Olisi saanut vähän pidemmän ja kenties hieman paremman. Mutta ihan hyvähän tuo lyhyt ja ytimekäs tarina oli.
Varsin mielenkiintoista. Jos jätetään viimeiset kolme riviä pois tekstistäsi ja muutetaan niitä hieman, olet juuri kertonut julman päämäärätietoisesti ja eksaktisti kaikkea hipoen erään oman kirjoitukseni koko matkan ja sen määränpään silkoisine lopputuloksineen.
Omassa tarinassani venkoilee nuori tyttö, about viisitoistavuotias, järjettömäksi muuttuneen yhteiskunnan hiuksissa kuin pikkuinen täi. Tyttö on monella kummallisella tavalla lahjakas, sietämätön, ja alati virkavaltaa paossa. Apunaan hänellä on tulevaisuuden maailmassa tulevaisuuden maailmasta varastettu kännykkä; jonka hän otti talteen autoonsa myrskyn jälkeen hukkuneelta Mersumieheltä. Tämä kännykkä aukaisi hänelle tien tietoon ja valtaan, sisimpien salaisuuksien sydämeen, ja ratkoi monenlaiset eteen jatkuvasti juoksevat ongelmat helposti kuin viisasten kivi tai Jari Sarasvuon terävät hampaat.
Ainoita asioita joita tämä ihmekone ei kyennyt hänelle ratkomaan, olivat hänen suhteensa hänen toimittajaäitiinsä, sekä suhdetta hänen kauan sitten kadonneeseen isäänsä. Puhelin yrittää auttaa sankaritartani, mutta saa vyyhdit kietoutumaan yhä tiukempaan kiinni toisiinsa, kunnes lopputuloksena on totaalinen hajoaminen realiteettien ja utopioiden syliin.
Sillä aikaa ihmiskunnan älyllinen kerma on muuttamassa pois planeetaltamme kohti avaruuden pimeyttä. Ja jäljelle jäävä ihmiskunnan osa saa vastaansa koko luonnon tuhovoiman. Maailma murenee, katoaa ja kuihtuu pois, ei enää omaan mahdottomuuteensa, vaan sietämättömiin olosuhteisiin.
Mikä tytön pelastaa - on rakkaus. Rakkaus tyhjinä humisevista, valtavista metrotunneleista löytyneeseen kummajaiseen jolla on huilu.
Tunnettu maailma katoaa ja autioituu pikkuhiljaa heidän ympäriltään, mutta heidän sisäinen maailmansa elää ja kukoistaa kammottavissa olosuhteissa kuin pienoinen paratiisi, paratiisi jollainen on vain unta, unelmaa - niin kuin lapsen itku mustissa holveissa maailman raunioiden alla.