(Mahtaako tämä nyt sopia tälle palstalle?):
PÖYTÄ
Pöytään sidoin itseni
vuosiksi
pöytään
täynnä ammuttuja ajatuksia
täynnä suurustettua tuskaa
sieluunpalaneita kuvia siitä
miten ensisilmäyksellä
maailman
kauneimman metsäpuron uoma
näytti ääriin, poveen
epätodelliselta kukkineen
hiljaisten mustien kivikirjojen
kultaisten kuiskausten puistoissa
Voisiko tyhjältä pöydältä
tuntea tuoksun hunajan
kanelin, kaviaarin
hehkuviinin?
Maistuisiko sen antimet elämältä?
Voisiko sen ääressä pohtia
montako tuolia se tarvitsisi?
Säilyisikö Hän muistoissa?
PÖYTÄ
Pöytään sidoin itseni
vuosiksi
pöytään
täynnä ammuttuja ajatuksia
täynnä suurustettua tuskaa
sieluunpalaneita kuvia siitä
miten ensisilmäyksellä
maailman
kauneimman metsäpuron uoma
näytti ääriin, poveen
epätodelliselta kukkineen
hiljaisten mustien kivikirjojen
kultaisten kuiskausten puistoissa
Voisiko tyhjältä pöydältä
tuntea tuoksun hunajan
kanelin, kaviaarin
hehkuviinin?
Maistuisiko sen antimet elämältä?
Voisiko sen ääressä pohtia
montako tuolia se tarvitsisi?
Säilyisikö Hän muistoissa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Toki sopii :))
Kauniisti kirjoitit,
metsäpuro -
ihanat tuoksut ja
elämän pohdintaa.
Pidin kovasti tästä.
Olet tervetullut suureen
runoperheeseemme -
runoillaan, hymyillään ja
vaihdetaan ajatuksia :))
Lämpimin terveisin
Rellu alias Rellutar
Kiva katsella toisten sielunsilmillä. On omaa luomisvimmaakin päällä
... se oli mielenkiintoinen,
aivan kuin siinä olisi ollut jotain tuttua.
Mistä lie inspiraatio? Ai niin, eihän sitä sovi
runoilijoilta kysyä; unohdin vallan!
Sillä uteliaisuus tukahduttaa vapaan
mielikuvituksen!
Jatko-osaa odotellen,
tervetuloa uutena runopalstalle
t. Amorin apulainen
Aina valmiina ammuskelemaan niitä kuuluisia hutinuolia ;)
sitten jatkaa "romaanin" kirjoittamisen ohella. Sain inspiksen Aimon surullisenkauniista runosta. Sai herkälle päälle. Pöytäni ääressä mietiskelin, muistelin, sanoja maistelin...
...vai "romaania" kirjoitat. Se on varmaan mielenkiintoista. Toivottavasti se ei kerro pöydän jalasta?!
Itse pidän enemmän sängynjaloista. Ajattelin lähiaikoina testata (kuten varmaan arvaatkin)
sitomista huom! parisängyn jalkaan. Siinä on ne etunsa, että tulee vaikka kiireellistä ja tärkeää menoa, niin kiire tyssää viimeistään oviaukkoon.
Nähtäväksi jää kuinka aukoton suunnitelmani on...
Vai sängyn jalkaan.. sain siitä muuten inspiraation miten jatkaa runoa. Vai ei kai se ole jo poikkikulunut?
Ei romaanini suinkaan kerro pöydän jalasta, eikä juurikaan siitä pöydän jalan vierellä seisovasta. Elämästä, kuolemasta, rakkaudesta, vihasta, tulevaisuudesta, toivottomuudesta, totuuksista, toisista totuuksista, fiktiosta, henkisestä kasvusta maalliseen maailmaan. Pitäisi saada aikaiseksi suoraa puhetta juonenkäänteineen, värikästä mustaa valkoisella. Saa nähdä tuleeko siitä mitään...
olitkin ihan tosissasi (harvinaista täällä)
ja minä kun luulin, että TAAS JOKU
pilailee,
hyvä että edes joku joskus puhuu "totta".
:)
Hyviä inspiksiä sulle,
aihetta jotkut käsittelivät jo eilen
aika tosissaan, että luulin että he
olivat jo silloin aiheen syöneet
luita myöden :) :)
Minulla on nyt vapaus kesään asti paahtaa romaanin kirjoituspuuhassa. Se on pahasti kesken. Mutta runoilu imaisikin minut nyt singulariteettiinsa. Itsekritiikkikin kasvoi. Pitäisi käydä aikaisempaakin "modernia aikuistuotantoa" läpi, olen lähettänyt niitä ystävilleni ja sitten unohtanut runoni. Koneella on joitain tallella ja saan ystäviltäni kopioita. Missä täällä sängynjalka-aihetta on käsitelty?
kannattaa käyttää aikaa muuhunkin, ellei ole jo lievä addiktio (minulla on)
Täällä runopalstalla joku kirjoitteli useita sitomiseen liittyviä juttuja juuri kun olin kirjoittanut yhden huom! yhden ihan viattoman lauseen yhteen viestiin. Luulin, että hän pilailee taas kustannuksellani (mikä ei varmaankaan olis kovinkaan harvinaista...tai sitten kaikki on vain puhdasta sattumaa. Sitten olisinkin velkaa aika monta tsoria)
Olen jäämässä koukkuun. Muutaman viikon olen vasta täällä tonttuillut. Tuntuu jo vakavalta harrastukselta tämä kirjoittelu tänne. Parempi kuitenkin vastedes jättää "runo"aihiot taas kotikoneeseen kypsymään ja tekeytymään. Jatkan sitä romaania. Mutta on täällä kiva käydä lukemassa toisten runoja; luovuus kukkii, elämä loistaa väreissään, aah!