Meillä on sijoitettu lapsi, jonka biovanhemmat eivät juuri ole lapseensa yhteydessä.
Adoptioon eivät suostu, koska toivovat saavansa asiansa järjestykseen. Monta vuotta on kyllä jo kulunut, eikä heillä asiat ole menneet parempaan päin, päinvastoin.
Jos lapsi on meillä aikuisikään saakka, niin voiko aikuisen vielä adoptoida? Lapsen(siis silloin aikuisen) luvalla tietenkin.
Ajattelemme lähinnä perintöasioita, että kaikki lapset olisivat silloin "samalla viivalla". Testamentin kauttahan ei-biologinen lapsi joutuisi maksamaan korkeinta perintöveroa.
Adoptioon eivät suostu, koska toivovat saavansa asiansa järjestykseen. Monta vuotta on kyllä jo kulunut, eikä heillä asiat ole menneet parempaan päin, päinvastoin.
Jos lapsi on meillä aikuisikään saakka, niin voiko aikuisen vielä adoptoida? Lapsen(siis silloin aikuisen) luvalla tietenkin.
Ajattelemme lähinnä perintöasioita, että kaikki lapset olisivat silloin "samalla viivalla". Testamentin kauttahan ei-biologinen lapsi joutuisi maksamaan korkeinta perintöveroa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä on vähän vastaavan lainen tilanne. Olemmekin päättäneet ja lapsen kanssa asiasta puhuneet, että näin teemme, kunhan hän täyttää 18v. Mitään muuta syytä en kyllä näe adoptiolle, kun tuon perinnön jätön. Muuten samalla lailla lasta rakastamme, oli hän sitten sijoitettu, biologinen, tai adoptoitu.
Olemme myös jutelleet asiasta stt:n kanssa ja hän on sanonut, että kun lapsi täyttää 18 v. adoptio on mahdollinen.
kuulin, että jos lapsen biovanhemmat eivät ole olleet lapseen yhteydessä 3 vuoteen, voidaan tehdä pakkoadoptio. Liekö asia näin??
Suomessa ei ole käytössä tätä pakkoadoptiomahdollisuutta, toisin kuin esim. USAssa.
Lakilapseksiottamisesta
9 §
Alaikäisen lapseksiottamista ei voida vahvistaa, elleivät hänen vanhempansa ole antaneet tähän suostumustaan eikä 2 tai 3 momentissa taikka 36 §:n 2 momentissa toisin säädetä.
Lapseksiottaminen voidaan erittäin painavista syistä vahvistaa, vaikka vanhemmat tai toinen heistä eivät ole antaneet suostumustaan lapseksiottamiseen taikka ovat peruuttaneet aikaisemmin antamansa suostumuksen, jos harkitaan, että lapseksiottaminen on ilmeisen ratkaisevasti lapsen edun mukaista ja että vanhemman suostumuksen antamatta jättämiseen tai annetun suostumuksen peruuttamiseen ei ole riittävää aihetta ottaen huomioon lapsen etu sekä lapsen ja vanhemman välinen kanssakäyminen, heidän välillään vallitseva suhde ja sen laatu.
Lapseksiottaminen voidaan 2 momentissa säädettyjen perusteiden mukaisesti vahvistaa myös silloin, kun vanhempi sairautensa tai vammaisuutensa takia ei voi pätevästi ilmaista tahtoaan taikka kun vanhemman olinpaikka on tuntematon.
* * *
Eli erittäin painavista syistä adoptio voidaan vahvistaa ilman biologisten vanhempien tai toisen vanhemman suostumusta. Näitä tehdään edelleen, mutta niiden määrä on rajusti vähentynyt ja perusteet täytyy olla todella painavat (esim. vanhempi tappanut toisen lapsensa aiemmin yms). Sosiaalityöntekijämme sanoi, että ennen heillä tehtiin sijaisperheisiin adoptioita tähän pykälään nojautuen aika paljonkin, mutta enää ne eivät kuulemma mene oikeudessa läpi. Siksi he eivät myöskään enää laita adoptioita vireille. Hän vihjasi, että Pohjois-Suomen käräjäoikeudessa pakkoadoption läpi meneminen on nykyään mahdollisinta. Toisaalta biovanhempien organisoituminen tullee johtamaan tämänkin asian kriittisempään tarkasteluun.
aikuisen voi adoptoida mikäli aikuinen itse niin haluaa. Näin aikunen lapsi voi periä sijaisvanhempansa, mutta menettää samalla oikeuden periä biologiset vanhempansa.
on ehdottanut pakkoadoptiota. Emme lähteneet siihen ainakaan vielä. Meidän tapauksessamme, vanhemmat eikä muukaan suku halua olla tekemisissä lapsen kanssa. Eivät kuitenkaan suostu adoptioon.
Sosiaalityöntekijät haluaisivat viedä asian oikeuteen.
Asutteko kenties Pohjois-Suomessa? Johtava sosiaalityöntekijämme (pk-seutu) sanoi, ettei pakkoadoptiot enää mene läpi oikeuksissa. Niitä tehtiin vielä 90-luvun alussa aika paljonkin, mutta nyt käräjäoikeudet eivät enää vahvista niitä. Pohjois-Suomessa on kuulemma pakkoadoptioon sallivin linja. Eli teidän tapauksessa herää kysymys siitä, asutteko pohjoisessa vai ovatko sosiaalityöntekijänne ajastaan jäljessä.