Vain 1 kysymys avioehdosta.

Vaikka tilanne nyt on se, että kummallakin on yhtä paljon omaisuutta, niin jatkossa asia ei välttämättä ole niin (lottovoittajateoria). Jos haluatte, että rikkaamman puolison kuolessa rahat menevät lapsille eikä aviopuolisolle, niin silloin pitää tehdä avioehto (ennen kuin on myöhäistä (lottovoittajateoria).

ellei omaisuutta tule olemaan jatkossakaan eriverran. Avio-oikeuden voi kumota myös lahjan antaja lahjakirjassa ja perinnönjättäjä testamentissa antamaltaan osuudelta.

Mistä löytyis järkevä tekijä(lakimies tms) avioehdólle ja testamentille? Vai löytyykös netistä jonkinlaisia pohjia?
Siis oikeaoppinen ja ei liikoja kuluja..

Kiitos ,jos vastailet.

Kysymykseesi on monta vastausta.
Yleensä tehdään avioehtosopimus muotoon, ettei kumpaisellakaan ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen. Tällainen sopimus avioliton päättyessä (ero tai puolison kuolema)tarkoittaa sitä, että erossa kumpikin saavat vain sen, minkä tosiasiassa omistavat. Rajanveto ns. yhteisen omaisuuden suhteen saattaa aiheuttaa riitaa ainakin siinä, ovatko molemmat tasaomistajia, vai väittääkö toinen maksaneensa tuota omaisuutta hankittaessa enemmän kuin toinen. Varsinkin silloin, kun omaisuus on hankittu lainavaroin, voi toinen puoliso väittää maksaneensa velasta ja sen koroista enemmän kuin toinen.
Kun tehdään tuollainen stadardiavioehto, on syytä ainakin kerran vuodessa yhdessä todeta, onko sopimuksen ylläpito järkevää, vai onko se purettava tai muutettava. Avioliittolaissa ja oikeustoimilaissa on säännös, jonka perusteella kohtuutonta sopimusta voidaan sovitella. Oikeustoimilaissa on lisäksi säännös, jonka mukaan kohtuuton sopimus voidaan todeta mitättömäksi.
Otetaanpa muutama esimerkki.
Puolisot ovat molemmat töissä. Perheeseen hankitaan vuosien varrella kaikenlaista, osakkeita pörssistä, kesämökki asunnon lisäksi ja niin edelleen.Avioehtosopimusta ei ole. Sitten eräänä päivänä tulee ero. Kaikki omaisuus jaetaan velkojen kattamisen (siitä voidaan tuossa tilanteessa sopia) jälkeen periaatteessa tasan.Sama tilanne syntyy periaatteessa, jos jompi kumpi puoliso kuolee. Silloin vain lapset ovat kuolleen puolison asemassa ja saattavat viedä ns. yhteisestä pesästä varallisuutta. On kuitenkin muistettava, että tuollaisessa tapauksessa leskellä on avioliittolain perusteella oikeus pitää jakamattomana yhteinen koti siellä oleva irtaimisto. Sijoitusomaisuus, kesämökki, perheen auto ja muu menevät jakoon, siis lapsille, siltä osin kuin ne eivät ole lesken omaisuutta.
Joskus vuoia sitten perheen äiti oli kotirouva. Mies hankki nimiinsä erialista omaisuutta. Avioehtokin oli. Sitten tuli ero. Vaimoparka jäi puille paljaille ja sai vielä alaikäiset lapsetkin huollettavikseeen. Avioehtosopimus tietysti oli. Nyt avioliitttolaissa on säännös avioehtosopimuksen kohtuullistuttamisesta, mutta joskus 70-luvulla näin ei ollut. Juristit eivät muistaneet oikeustoimilakia, jossa edelleenkin on vain alle 50 pykälää. Siellä on tuo kohtuullistamispykälä, jota ainakin minun tieten käytettiin kerran tilanteessa, jossa oli tehty avioehtosopimus ja kotirouva sai siitä huolimatta lähes puolet avioliiton aikana miehen piikkiin kertyneestä omaisuudesta.
Entäs sitten, jos jompi kumpi kuolee ja avioliitto päättyy siihen. Tuo avioliittolain säännös lesken oikeudesta pitää yhteinen asunto ja siellä oleva irtaimisto hallussaan on tietenkinvoimassa.Lapset perivät kuolleen puolison omaisuuden ja maksavat siitä perintöveronkin, vaikka pesään ei kuuluisi muuta kuin asunto ja siellä olevat tavarat.
Näytät olevan huolissasi mahdollisesta leskestä ja lapsista.
Jos lapset ovat alaikäisiä toisen puolison kuollessa, syntyy tilanne, jossa lapsille tulee määrätä edunvalvoja (maksaa rutosti, ellei ole ns. kunnallinen, vaan joku lakimies). Puolisot voivat keskinäisellä testamentilla määrätä, mitä tuollaisessa tapauksessa pitää menetellä.
Testamentilla puolisot voivat määrätä omaisuudestaan melko vapaasti. Lasten lakiosaoikeutta ei kuitenkaan saane vielä loukata. En tosin tiedä, miten lakiosasysteemi on tänä päivänä. Olen olleut ulkomailla muutamia vuosia ja seurannut asiaa huonosti. Jossain vaiheessa havaitsin, että lasten lakiosaoikeutta oltiin ainakin lehtitietojen mukaan rajoittamassa.
On aina muistettava, että jos puolisot testamenttaavat toisilleen omaisuuttaan ja kuolema vierailee, verottaja ottaa osansa. Siis siitä, mitä testamentin perusteella perii toiselta puolisolta, joutuu maksamaan perintöveron. Jos puolisot tekevät avioehtosopimuksen, jossa ikäänkuin otetaan huomioon toisen kuolema ja siinä tarkoituksessa määrätään jotain, ei verottaja pääse väliin.
Tuo viimeiksi mainittu vaatii pienen esimerkin. Puolisot, joista toinen omistaa miljoonan ja toinen viisi, sopivat avioehtosopimuksella, että mikäli avioliitto päättyy jostakin tuon varakkaamman syystä, hänen tulee luovuttaa köyhemmälle kaksi miljoonaa.Kun rikkaampi kuolee, tuo köyhempi saa miljoonat verottomana. Hän ei siis niitä peri.
Asiat eivät ole yksinkertaisia. Niitä on pohdittava usealta eri kantilta ja elämässä on kaikenlaisia mutkia. Lapset kasvavat ja vanhemmat katsovat heitäkin eri tavoin. Keskinäinen testamentti on muuten jomman kumman taholta peruutettavissa ilmoittamatta siitä muuten kuin jonnekin kolmannelle.
Pahoittelen lyöntivirheitä.
Terveisin
Rami

Lapset periin kuolleen vanhempansa omaisuuden - jota maistraatti sitten alkaa valvoa (alaikäinen lapsi), vuosititykset yms. tulevat kuvioihin.

On syytä huomioida se että melko usein jäljelle jääneen (lesken) kyky käydä töissä alenee merkittävästi (lapsen hoidot, henkinen tila yms), joten kannattaisi 'vakuuttaa' senkin varalle että vähemmän tienaava puolisi kuolee. Näin kuitenkaan harvemmin tehdään.