Nyt olen 40 v, 20 vuotta sitten oli suhdetta (nykytermein salarakas) yhden miehen kanssa, mutta silloin ei tahoillamme seurustelun vuoksi suhteesta tullut mitään. Nyt olemme jälleen tavanneet,ja ihmettelen onko muita joilla kokemusta nuoruudenihastuksen/rakkauden kanssa palaamisesta yhteen myöhemmällä iällä?
Ehkä olikin tarkoitus,että molemmat saimme tahoillamme tehdä ja kokea eri asioita, perustaa perhettä. Nyt vanhempina olemme jo säheltäneet sählinkimme ja löytäneet oman paikkamme (ja mahdollisesti jopa toisemme).
Ehkä olikin tarkoitus,että molemmat saimme tahoillamme tehdä ja kokea eri asioita, perustaa perhettä. Nyt vanhempina olemme jo säheltäneet sählinkimme ja löytäneet oman paikkamme (ja mahdollisesti jopa toisemme).
Vastaukset 10
Vanhimmat
Entä hän?
Jos olette, niin siitä vaan kokeilemaan ja katsomaan, miten yhteiselo sujuu! Onnea matkaan :)
Vapaita ollaan parisuhteesta, alaikäisiä lapsia kyllä on.
Onnea teille molemmille :)
Ei kai sillä iällä ja ajalla ole merkitystä, jos kaksi ihmistä lopulta kuuluvat toisilleen? Eikös hyvä viinikin tarvitse aikaa kypsyäkseen?
Seurustelin pari vuotta IIIIIHANAN pojan kanssa 35 vuotta sitten. Emme ole tavanneet tässä välillä, mutta jokunen viikko sitten näimme vahingossa ensimmäisen kerran. Nyt tapailemme lähes päivittäin ja pakko myöntää...hyvältä tuntuu:)). (vapaita molemmat)
on seurustekukaverin (entisen) kans ollut puhetta että mikä meni pieleen, silloin ennen. Huomattu on että väärinkäsitysten vuoksi silloin erottiin. ..Harmittaa nyt kumpaakin. Vieläköhän! viiskymppiset ehtis korjaamaan tilanteen? Tykkääminen toisistaan ei ole hävinnyt mihinkään. Uskaltaako sitä näin vanhana? Lapsia ja lastenlapsia on jo tullut kummallekin. Suuttuuko sukulaiset vai pitäiskö ajatella itseään.
Ilman muuta ajattelette itseänne! Herranen aika sentään, kun aikanaan olette eronneet "vääristä" syistä ja nyt mahdollisuus korjata tilanne - ei pidä epäröidä. Ja lycka till =)
katsotaan, kuinka nyt käy...täysillä vaan..
yksi elämä elettävänä:))
nyt kun luen kirjaa Myöhäisen iän rakkaus. Kirjassa kerrotaan rakastumisesta iäkkäänä, jopa 70-vuotiaana. Erikoista on se, kuinka moni niistä rakkaustarinoista alkaa juuri vanhan ihastuksen tai lapsuudenkaverin yhteydenotosta.
Kirjaa lukiessani mietin vanhoja poikakavereitani. Listasin mielessäni niitä, joiden yhteydenotto olisi kiva, jos olisin vapaa ;) Kivaa mielikuvitusleikkiä...
Onnea siis sinulle matkaan! Voit kokea elämäsi huumaavimman suhteen.
Kaksi löytyi jotka nykyään hyväksyisin. Kun tunnen ja tiedän. Semmosta se oli ja meni pitää nyt sanoa. Nuorena sitä huuhattelee ajatuksien kanssa, mutta järki päässä(nyt)
Nyt osaa ajatella selkeästi ja kyllä nykyään. Minä vaadin kaverilta täyttä osallistumista.
;)) En tykkää makaavista akoista. En tykkää komentelevista akoista. En tykkää kaikkitietävistä ja osaavista akoista. En tykkää jne..
Tykkään puhuvista ja pussaavista akoista. Sellaisista romanttisista ja joskus yllätyksellisistä akoista. (Minäkin yritän olla sellainen) Kukkia tai jotakin omaa, (ei kattilaa tai pesulappua)
Siinä sitä on elämän suolaa. Parhaalta tuntuu jos saa rutistaa kaulasta ja sanoa että kyllä minä sinusta tykkään.
Vähän samantapainen juttu!1985 salarakkaana oli toisen vaimo,hänen miehensä sai tietää asiasta ja vetäydyin taustalle.Tuohon naiseen törmäsin muutama vuosi sitten,aloimme pitää yhteyttä ja välillä tapasimmekin.Vähän aikaa sitten tuli"tilaisuus",jonka käytimme......Kumpikin elää tahoillaan omaa elämää,mutta rakastamme toisiamme paljon!Olemme molemmat harkinneet eroa ja suunnitelleet yhteistä elämää.Mutta ei ihan helppo juttu toteuttaa!!!