Poimit kerran kukkasen,
ujostellen, hymyten.
Suloisimman valitsit,
minulle sen lahjoitit.
Muisto - niin kuin eilinen -
on jo takaa vuosien.
Oli ehtoolauantai,
kesäkuu...
ja helluntai.
Ruusut, liljat, gerberat,
oi, mä niitä rakastan.
Silti, metsäorvokin,
vielä sulta tahtoisin.
ujostellen, hymyten.
Suloisimman valitsit,
minulle sen lahjoitit.
Muisto - niin kuin eilinen -
on jo takaa vuosien.
Oli ehtoolauantai,
kesäkuu...
ja helluntai.
Ruusut, liljat, gerberat,
oi, mä niitä rakastan.
Silti, metsäorvokin,
vielä sulta tahtoisin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
romanttista luettavaa...
Kaikki kauniit kukkaset "kesäkuu ja helluntai"
Kiitos Anna kesäisestä runostasi!
Tämä oli todella kaunis runo Anna.
Kaunis kuin kukkanen, kiitos!
Niin sujuvaa tekstiä rivi riviltä. :)
muistovärssykirjat tulivat mieleen runostasi. Tuli nostalginen olo. Varmasti saat vielä sen metsäorvokin.
Kiitos vastanneille.
Muistan, aveliina , ne lapsuuden ihanat kiiltokuva-muistovihot. Harmi vaan, että ne ajan saatossa ovat hävinneet jonnekin.
Lapsuudesta tuli mieleeni "loruruno", jonka kirjoitin vähän aikaa sitten.
Muistathan...
Muistathan sinäkin ne lapsuudenkesät,
kukkivat niityt ja tuomipuut.
Muistathan puussa sen linnunpesän ja
"räkätinpoikasten" nälkäiset suut.
Muistathan, kuinka me karkasimme.
Päätimme muuttaa kaupunkiin.
Nälkäkö tuli, kun illan tullessa,
palasimme "pilttuisiin".
Muistathan, miten me suojelimme
ladossa kissanpentuja.
Teimme niille heinistä pikkuisen pesän
ja visusti pidimme piilossa.
Niin paljon on muistoja lapsuudesta,
kuin rannalla hiekanjyviä.
Niitä kun mieleni seulalla seulon,
jää kämmeniini vain hyviä.
*****
Oikein hyvää ja valoisaa kevättä Teille.
Ensimmäisestäkin runostasi pidin, mutta jälkimmäisestä enemmän. Se olisi ansainnut - ansaitsee, oman julkitulonsa palstalla. Sen tyyppisiä, lapsuudesta kertovia, ei paljon olekaan.