Mitä on "valmis"?

Hei!

En tiedä, onko tässä sukupuolten välillä eroja, mutta itse seurustelin aikaisemmin vuosia, ja tuo suhde oli "vakava", eli tarkoitus oli olla "aina" yhdessä. Suhteen alkuvaiheessa olimme kuitenkin niin nuoria (20), että naimisiin meno ei ollut millään tavalla ajankohtaista. Myöhemmässä vaiheessa minulle tuli aika vahva tunne siitä, että en halunnut naimisiin. Meillä oli kivaa, ja halusin, että olisimme yhdessä, mutta en nähnyt meitä avioparina.

No, eräänä kesänä suhteen ongelmia ja yhteisen tulevaisuuden mahdollisuuksia alettiin todella ruotia ja erohan siinä tuli.

Puolen vuoden päästä löysin nykyisen poikaystäväni. Nyt, reilun vuoden seurustelun jälkeen olemme menossa naimisiin. Olin aina luullut, etten ole naimisiinmenevää tyyppiä, mutta nyt ajatus tuntuu oikein mainiolta.

Eli valitettavasti, kyllä mä vähän luulen, että poikaystäväsi ei ole varma,haluaako olla sinun kanssasi loppuelämänsä. Ja kyllä, jonkun toisen kanssa hän voisi ehkä olla varma nopeastikin. Näin luulen.

Mun mies kosi minua viiden yhdessäolovuoden jälkeen. Hän kyllä aina mainitsi asiasta silloin tällöin tyyliin 'sitten kun me mennään naimisiin'. Itse olin jo valmis menemään naimisiin, mutta tiesin, että miehelle on tärkeä kosia itse ja hoitaa hommat, joten ajattelin, että odottelen niin kauan kuin on tarvista. Ei minulla mikään kiire ole. Ja jos kosintaa ei kuulu, niin eipä sitten kuulu.

Eräällä lomamatkalla hän sitten kosi. Kun myöhemmin kysyin, että miten hän nyt sitten innostui asiasta, niin hän sanoi, että oli kyllä pohtinut asiaa aikaisemminkin ja odottanut sitä oikeaa hetkeä. Hän sanoi, että hänen piti totutella ajatukseen, ettei ole kovin impulsiivinen ja tarvitsee paljon miettimisaikaa. Hän sanoi, että aikoo vain kerran kihloihin ja naimisiin, joten ei aio hätiköidä päätöksen kanssa. Se tuntui hyvältä, koska tiesin ainakin, että tyyppi tosissaan on miettinyt ja oikeasti haluaa viettää 90-vuotiaiksi mummoiksi ja vaareiksi asti yhteistä eloa meikäläisen kanssa.

Ihmiset on niin erilaisia. Toiset haluavat heti vuoden jälkeen naimisiin, toiset kymmenen. Ei se sitä tarkoita, että rakastaisi toista yhtään sen enempää tai vähempää. Toiset tarvitsevat sen miettimisajan - ei siinä sen kummallisempaa välttämättä ole takana. Itse esimerkiksi en olisi halunnut, että mies kosii sen vuoksi, että tietää minun haluavan naimisiin, vaan nimenomaan sen vuoksi, että haluaa elää kanssani loppuelämän.

Rakastuin varattuun mieheen. Hänellä oli kymmenen vuotta kestänyt avoliitto. Naimisiin hän ei tuon naisen kanssa tahtonut.

Erosi avovaimostaan ja kosi parin kuukauden päästä jo minua. Nyt asumme yhdessä toista vuotta ja suunnittelemme häitä eli mies tosiaan muutti mielensä täysin avioliitosta naisen vaihtuessa. Tiedä sitten mistä johtuu.

Itse hän sanoi, että vuosien ystävyyden jälkeen hänen rakastuessaan minuun hän vain heti tiesi, että tämän naisen hän tahtoo loppuelämäksi vierelleen. Edellisen kanssa koki, että avioliitto olisi jossain vaiheessa kuvioon kuuluva pakko, joka tulisi sitten jossain vaiheessa vastaan.

Näitä tarinoitahan riittää. Ystäväni erosi avomiehestään 10 vuoden yhdessäolon jälkeen. Ystäväni olisi ollut valmis jo naimisiin ja hankkimaan lapsia, mutta mies ei. Miekkonen löysi sitten hetimiten uuden naisen ja yllätys - menivät heti naimisiin ja vauvakin tuli perheeseen. Tämä oli kova paikka ystävälleni, joka tietysti tunsi olonsa tosi paskaksi. Hän 'odotteli' vuosia häitä ja lapsia ja nyt sitten mies meni heti uuden naisen kanssa naimisiin ja teki lapsen.

Vauva taisi olla vuoden ikäinen, kun mies otti ja erosi vaimostaan. Näin joskus tämän miehen ja hän sanoi, että asiat riistäityivät hänen käsistään täysin. Jotenkin hän oli erosta vielä niin sekaisin, että kun löysi heti uuden, niin ajatteli, että paskaaks tässä vuosia odottelee, naimisiin vain ja lasta yrittämään. Nainen oli vielä sen sorttinen, että suostui lähes heti kosintaan ja lastentekoon, vaikka ei juuri ollut arkea miehen kanssa ehtinyt muutamaan kuukautta kauemmin elääkään.

Ystäväni löysi onnekseen hyvän miehen rinnalleen. Tiedä häntä, tuleeko häitä tai lapsia, mutta ainakin hän nyt vaikuttaa hyvin onnelliselta.

Itse en ole oikein koskaan ymmärtänyt, että miksi naimisiin pitäisi rynnätä heti aivan kuin todistaakseen, että 'tämä on se oikea'. Minä ainakin haluan tuntea kumppanini perinpohjin, jotta en kovin montaa kertaa joutuisi häitä järjestämään.

Kyllä näinkin voi käydä. Yhden ystäväni mies muutti mielensä ja menivät naimisiin kun olivat olleet yhdessä n. 12 vuotta. Olivat kihloissa pari kuukautta ennen naimisiin menoa. Ja yksi toinen tuntemani pariskunta meni 8 vuoden yhdessä olon jälkeen naimisiin.

Valmis on silloin kun tuntuu siltä! Itse en ole nykyisen mieheni kanssa valmis naimisiin tai lapsien tekoon, koska tiedän, että hän ei ole SE! Mutta voin silti jollakin tapaa rakastaa miestäni ja elämääni hänen kanssaan, vaikkei kaikki olekaan täyttynyttä. Silti odotan aina jotain suurempaa, vaikka elämäni on hyvin onnellista.

Arvelen miehelläsi olevan osittain samaa tuntemusta sekä sidotuksi tulemisen pelkoa. Kaikille ei vain avioliitto sovi.