Hei kaikille
Lueskelin näitä juttuja ja halusin kirjoittaa oman tarinani.
Meillä tarina on aika lailla erilainen kun muilla tän palstan käyttäjillä mutta yksi yhdistävä tekijä kuitenkin on. Apua lapsen tekoon tarvitaan.
Eli olen 35v ja jo oikeastaan aika monen lapsen äiti. V. -89 odotin kaksosia jotka syntyivät keskosina eivätkä jaksaneet jäädä henkiin. Nämä syntyivät sektiolla
V -91 Syntyi meidän ensimmäinen tyttö (alateitse)
V -94 Syntyi toinen tyttö sektiolla
V -96 Syntyi kolmas tyttö sektiolla
Toisen tyttömme synnytys oli jo vaikeaa ja vuorokauden piinan jälkeen päätettiin leikata. Seuraavana päivänä lääkärit sanoivat että jos vielä tänne tulen se on sitten suunniteltu sektio ja putket poikki.
Kun sitten kolmas tyttömme syntyi niin allekirjoitin sterilointi paperit valmiiksi ja lääkäri teki sitten päätöksen asiasta leikkauksessa joka tarkoittaa sitä että sterilointi tehtiin.
Kohtu oli kuulemma niin ohut arven kohdalta.
Nyt kun vuosia on kulunut on ajatus vauvasta herännyt henkiin ja kävimme sitten v.-04 Kokkolassa kyselemässä olisiko mahdollista saada vielä yksi lapsi. Saimme myöntävän vastauksen. Se olisi kuitenkin tehtävä IVF- menetelmällä koska steriloinnin purku olisi vaikeaa.
Niin laitoimme hommat pyörimään. Ihme oli kuitenkin tapahtunut. Samana päivänä kun saimme lääkäriltä luvan lapsen tekoon tulin luomuna raskaaksi. Sitä onnea ei kuitenkaan kauaa kestänyt sillä parin viikon päästä ollessani töissä alkoi kamalat kivut alavatsassa ja selässä. Ei muuta kun sairaalaan ja siellä pahin pelkoni todettiin.
Kohdunulkopuolinen raskaus. Oli vielä sama lääkäri jolla olin käynyt, joka leikkauksen teki ja kyllä minua siellä ihmetapaukseksi tituleerattiin. Suru oi valtava tämän kaiken jälkeen sillä kaiken lisäksi tuli vielä menetetyt kaksoset mieleen.
Saimme sitten hoitosuunnitelma paperit Oulusta jotka täytimme mutta kun piti ne lähettää niin en pystynyt. En ollut henkisesti siihen pystyvä.
Nyt aikaa on kulunut tästäkin ja ajatukset muuttuneet siihen suuntaan että olemme valmiita joten kaivoin paperit kaapista ja laitoin ne eilen postiin. ( Onneksi en ollut heittänyt niitä. No oikeastaan olen varjellut niitä koko tämän ajan)
Nyt iski paniikki että jos ne on vanhentuneet jotenkin. No lukihan niissä että lähettäkää paperit 4-6kk ennen kun olette valmiit hoitoon ja se oli siis meidän kohdalla nyt.
Yritin soittaa sinne mutta siellä oli vastaaja päällä mutta aion kyllä soittaa vielä.
Meillä ei siis ainakaan pitäisi olla ongelmia kiinnittymisen tai siittiöiden aktiivisuuden kanssa sillä johan ne ovet todistaneet toimivuutensa. Sen sanoi jo lääkäri silloin pari vuotta sitten. Nyt vaan odotellaan ja luulisin että syksyyn menee mutta kuinka pitkälle se on kysymys.
Olisi se niin ihanaa aloittaa ihan alusta pienen vauvan kanssa sillä meillä on elämä muutenkin muuttunut tänä aikana aika radikaalisti joten se olisi meille melkein kun ensimmäinen. Tämä vauva saisi aivan erilaisen alun kun tytöt
Niin silloin reilu vuosi sitten minulta poistettiin munajohtimet kokonaan ja päät poltettiin kiinni. Ei ainakaan enää ole vaaraa että tulisi kohdunulkopuolinen raskaus.
Ok tässä tarinani tsemppiä kaikille muille Ouluun menijöille toivottavasti onnistutaan.
Lueskelin näitä juttuja ja halusin kirjoittaa oman tarinani.
Meillä tarina on aika lailla erilainen kun muilla tän palstan käyttäjillä mutta yksi yhdistävä tekijä kuitenkin on. Apua lapsen tekoon tarvitaan.
Eli olen 35v ja jo oikeastaan aika monen lapsen äiti. V. -89 odotin kaksosia jotka syntyivät keskosina eivätkä jaksaneet jäädä henkiin. Nämä syntyivät sektiolla
V -91 Syntyi meidän ensimmäinen tyttö (alateitse)
V -94 Syntyi toinen tyttö sektiolla
V -96 Syntyi kolmas tyttö sektiolla
Toisen tyttömme synnytys oli jo vaikeaa ja vuorokauden piinan jälkeen päätettiin leikata. Seuraavana päivänä lääkärit sanoivat että jos vielä tänne tulen se on sitten suunniteltu sektio ja putket poikki.
Kun sitten kolmas tyttömme syntyi niin allekirjoitin sterilointi paperit valmiiksi ja lääkäri teki sitten päätöksen asiasta leikkauksessa joka tarkoittaa sitä että sterilointi tehtiin.
Kohtu oli kuulemma niin ohut arven kohdalta.
Nyt kun vuosia on kulunut on ajatus vauvasta herännyt henkiin ja kävimme sitten v.-04 Kokkolassa kyselemässä olisiko mahdollista saada vielä yksi lapsi. Saimme myöntävän vastauksen. Se olisi kuitenkin tehtävä IVF- menetelmällä koska steriloinnin purku olisi vaikeaa.
Niin laitoimme hommat pyörimään. Ihme oli kuitenkin tapahtunut. Samana päivänä kun saimme lääkäriltä luvan lapsen tekoon tulin luomuna raskaaksi. Sitä onnea ei kuitenkaan kauaa kestänyt sillä parin viikon päästä ollessani töissä alkoi kamalat kivut alavatsassa ja selässä. Ei muuta kun sairaalaan ja siellä pahin pelkoni todettiin.
Kohdunulkopuolinen raskaus. Oli vielä sama lääkäri jolla olin käynyt, joka leikkauksen teki ja kyllä minua siellä ihmetapaukseksi tituleerattiin. Suru oi valtava tämän kaiken jälkeen sillä kaiken lisäksi tuli vielä menetetyt kaksoset mieleen.
Saimme sitten hoitosuunnitelma paperit Oulusta jotka täytimme mutta kun piti ne lähettää niin en pystynyt. En ollut henkisesti siihen pystyvä.
Nyt aikaa on kulunut tästäkin ja ajatukset muuttuneet siihen suuntaan että olemme valmiita joten kaivoin paperit kaapista ja laitoin ne eilen postiin. ( Onneksi en ollut heittänyt niitä. No oikeastaan olen varjellut niitä koko tämän ajan)
Nyt iski paniikki että jos ne on vanhentuneet jotenkin. No lukihan niissä että lähettäkää paperit 4-6kk ennen kun olette valmiit hoitoon ja se oli siis meidän kohdalla nyt.
Yritin soittaa sinne mutta siellä oli vastaaja päällä mutta aion kyllä soittaa vielä.
Meillä ei siis ainakaan pitäisi olla ongelmia kiinnittymisen tai siittiöiden aktiivisuuden kanssa sillä johan ne ovet todistaneet toimivuutensa. Sen sanoi jo lääkäri silloin pari vuotta sitten. Nyt vaan odotellaan ja luulisin että syksyyn menee mutta kuinka pitkälle se on kysymys.
Olisi se niin ihanaa aloittaa ihan alusta pienen vauvan kanssa sillä meillä on elämä muutenkin muuttunut tänä aikana aika radikaalisti joten se olisi meille melkein kun ensimmäinen. Tämä vauva saisi aivan erilaisen alun kun tytöt
Niin silloin reilu vuosi sitten minulta poistettiin munajohtimet kokonaan ja päät poltettiin kiinni. Ei ainakaan enää ole vaaraa että tulisi kohdunulkopuolinen raskaus.
Ok tässä tarinani tsemppiä kaikille muille Ouluun menijöille toivottavasti onnistutaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei.
ajttelin tähän laittaa minunkin tarinani.
Edellisestä liitosta minulla on kolme lasta.
90,93 ja 96 syntyneet. Niitäkin "tehtiin" heti edellisen synnyttyä ja kolmen vuoden välein sitten raskaaksi tulin...en siis kovin sukkelasti.
Kaikki on saatettu maailmaan sektiolla ja lääkäri sanoi,että nyt tarvis laittaa putket tukkeeseen terveyteni takia..ohentunut kohdun seinämät.
Silloin ajattelin että ok,jos lääkäri niin sanoo.
Liittoni kariutui 16vuoden jälkeen ja päätin etten ukkoa enään ota, ja jos otan niin en lasta tee, vaikka aina vaivannut krooninen vauvakuume.
Toisin kävi, rakastuin mielettömästi, ja rakastan vieläkin mieheen jolla ei ole omia lapsia ja joka on erittäin lapsirakas.
Rupesimme yhteistä vauvasta haaveilemaan, ja mietimme keinoja. Kaksivuotta sitten tehtiin yksi keinohedelmöitys..tuloksetta.
Reilu vuosi sitten tehtiin sterilisaation purku, joka onnistui vaan toiselle puolelle, toinen puoli "sökönä".
nyt treenailtu luomuna ilman tulosta ja tänään juuri päätimme että kokeillaan vielä mutama inssi.Soitan ja varaan ajan kun olemme muuttaneet eri paikkakunnalle ja edellisen hoidon testit ja labrat jääneet vanhoiksi, joten rumba alkaa alusta.
Ikää rupeaa kohta mittarissa olemaan 38, joten paljoo e ole enään aikaa luomuilla ennen tositoimiin ryhtymistä..taas.
Mielestämme lapsettomuudesta voi kärsiä samallalailla vaikka olisikin jo omia lapsia..tai ainakin toisella puolisoista. Mutta jos vauvakuume iskee niin se iskee ja rajusti.
Voimia ja tsemppiä sinulle.
ja sitten ruikutetaan ettei saada lapsia kun on jo noin monta ennestään. Eipä ole ihme että on pitkät jonot hoitoihin kun te tukitte ne. Ja tämä viesti ei ole pahalla mutta tympii tää hioitoihin odottelu kun sais edes yhden lapsen niin olisin ikionnellinen.
tuollaiset monen lapsen äidit, jotka yrittävät täyttää maan!
Onko teillä niin VAHVA äitivietti ja niin MAHDOTTOMAN HYVÄT
geenit, että pitäisi pullauttaa joka toinen vuosi?
Sori vaan, mutta täältä on ihan turha hakea sääliä.
En ole katkera, monen vuoden yrityksen jälkeen olen vihdoin raskaana. Ja tämä yksi riittää minulle ja miehelleni hyvin :-)
Ymmärrän hyvin täysin lapsettomien katkeruuden ns. sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsiville. Kärsimys ei todellakaan ole sama.
Minä olen kerran elämässäni onnistunut tulemaan raskaaksi, mistä tuloksena nyt 9-vuotias poika. Olen hänestä hyvin onnellinen. Olemme nykyisen puolisoni kanssa hoidoissa, hänellä ei ole lapsia. Olen huomannut että minun "kärsimykseni" ei ole samanlaista kuin hänen. Toivon kuitenkin että liittomme kestäisi vaikka hoidot epäonnistuisivatkin, mutta varma en voi olla.
Että julkinen puoli ei hoida lapsettomuutta naisilla joilla on tehty sterilisaation purku! Eli hoidoissa ollaan yksityisillä!!!
Eikä tämä asia mielestäni ole välttämättä noin yksinkertainen...
Itse en olisi uskonut silloin kun tuo minulle tehtiin, että mies lähtee toisen matkaan ja jättää minut lapsineen. Katsos kun tulevaisuuten emme pysty katsomaan, elämä ei kai koskaan ole täysin oikeudenmukaista, kenellekään.
kaunis. Itsekin tänne jokin aika sitten kirjoittaneena sain vain paskaa niskaani. Onneksi on sinun kaltaisiasi ihmisiä jotka eivät ole niin mustavalkoisia ajatuksiltaan. Meillä, uuden miehen kanssa aika naistenklinikalle steriloinnin purku keskusteluun huhtikuussa, sitä odotellaan!!! Ei elämä mene aina käsikirjoituksen mukaan...
Vaihtakaa palstaa. "Lapsellisille" on omat palstansa!!!
Hei!
Tsemppiä hoitoihinne. Totta kai meitä oikeasti
lapsettomia harmittaa se, että joudumme jonottamaan
hoitoihin teidän takianne, mutta surunsa kullakin.
Teillä se suru on omanne. Kyllä minä mielummin
olen lapseton, kuin menetän esim. kaksoset keskosina.
Joskus tuntuu, että surua annetaan toisille niin erilaista. Jotkut saavat paniikkia pienemmistä asioista kuin toiset. Elämä kohtelee joskus epäreilulla kädellä kaikkia.
Joten muille totaalilapsettomille sanoisin, että
eletään me ja annetaan muidenkin elää surunsa. Suru
se on pienikin suru.
Niin haluaisin vastata tossa muutamaan juttuun. Ensinnäkin en usko että minun kaltaiset tapaukset pidentävät kunnallista jonoa sillä oikeastaan jos on steriloitu ei ole oikeutettu kunnalliseen hoitoon.
Meillä on vaan se tilanne että koska tämä ei ole ollut oma toivomukseni vaan lääkäreiden päätös niin siksi pääsin kunnalliseen.
Ymmärrän täysin lapsettomien tuskan sillä kaikista elämän kriiseistä läheisen kuoleman, oman ruumiinosan menettäminen on lapsettomuus kolmannella sijalla.
En silti olisi niin katkera siittä että haukkuisin toisten ihmisten ongelmia. Se tosiasia on hyväksyttävä että jokainen elää omalla tyylillänsä ja jokaisella on saatava olla omat surunsa ja ongelmansa ilman että kenelläkään on oikeutta kritisoida niitä. Olen sen verran elämää nähnyt että tiedän mistä puhun. Meidän perhettä on koetellut niin paljon mistä olen ollut katkera, mutta olen tullut siihen tulokseen ettei se ketään auta vaan ainoastaan pahentaa asioita.
Se joka väitti että valitan niin haluaisin kertoa että en ole tullut tänne valittamaan vaan ainoastaan kertomaan tarinani. Aiomme kokeilla IVF hoitoa kerran ja jollei se onnistu niin sitten uskon että meille ei ole tarkoitettu enempää lapsia.
Haluan kuitenkin toivottaa onnea kaikille lapsettomille ja toivottavasti saatte siirtyä tuonne "lapsillisille" palstalle joku päivä.
Jos nainsella on lapsia, mutta ei miehellä, niina eikö mies silloin kärsi lapsettomuudesta? Oikeus on myös miehen tuntea surua ja tuskaa kun ei ole saanut omaa lasta..jolloin on myös oikeus lapsettomuushoitoihin mielestäni, etenkin jos "vika" onkin miehessä.
Yksityisellä taholla käydään ilman kelan korvauksia, joten teiltä ei olla hoitopaikkaa eikä kelan korvauksia viety.
Miettikääs tilanne että teillä naisilla on jo lapsi ja rakastute mieheen jolla ei ole ja joka potee vauvakuumetta..onko oikeus evätä mieheltä onni omaan lapseen?